olen parisuhteessa (vasta alussa) mieheen, joka on eronnut vaimostaan ja heillä on vauvaikäinen lapsi.
kuinka todennäköistä on, että he palaavat yhteen? MInua pelottaa se, vaikka mies sanoo ettei sitä tule tapahtumaan ikinä. heillä ei riitaa ole koskaan ollut, tulevat asiallisesti toimeen, mutta mies on ollut uskoton vuosia ja vaimo ei hänelle kuulema ollut sellainen kenen kanssa jaksaa olla.
mitä tehdä?
kuinka todennäköistä on, että he palaavat yhteen? MInua pelottaa se, vaikka mies sanoo ettei sitä tule tapahtumaan ikinä. heillä ei riitaa ole koskaan ollut, tulevat asiallisesti toimeen, mutta mies on ollut uskoton vuosia ja vaimo ei hänelle kuulema ollut sellainen kenen kanssa jaksaa olla.
mitä tehdä?
Vastaukset 65
Vanhimmat
Mies ja hänen entinen vaimonsa ei enää koskaan palaa yhteen. Voit siis päästää helpotuksen huokaisun :). Jos sinun jotain täytyisi pelätä, niin sitä, että mies olisi sinulle uskoton. Tosiasiassa sitä voi pelätä tuhansia asioita, joita ei ole tapahtunut. Eikä pelkääminen kuitenkaan estä tapahtumasta mitään eikä muutenkaan hyödytä mitään eikä ketään. Kannattaa siis vapautua peloistaan, elää hetkessä, tässä päivässä. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja vie mennessään.
Kiitos Tuulia! Pos ajattelusi helpotti oloa, mutta kysyn silti vielä, mihin perustat vastauksen? Eli onko kokemusta itsen tai muiden kautta samanlaisista tilanteista.
Jotenkin en osaa olla muista naisista huolissani, sillä tunnen miehen ja hänen uskottomuutensa on ollut lajia "etsin rakkautta, en seksiä". Koemme vahvasti että se oikea on löytynyt. Hän ei kokenut sitä edes eksänsä kanssa alussakaan.
Perustan vastaukseni kolmeen läheltä seuraamaani tapaukseen. Lisäksi tuttavien tuttavien samankaltaisiin tapauksiin. Jos mies on ollut vuosia uskoton vaimolleen, vaimo ei ikinä huolisi häntä takaisin - ja toisaalta mies ei palaisi vaimon luo, koska hänen kanssaan ei jaksa olla. Eli melko mahdotonta tällaisen parin on yhteen palata.
Koska miehellä on vielä vauvaikäinen lapsi, se asettaa kuitenkin suhteellenne haasteita. Joko se menee niin, että lapsi vieraantuu isästään teidän suhteenne vuoksi- tai sitten isä tapaa lastaan hänen varttuessaan enemmänkin - ja se voi "pilata" jotain. Etenkin sinun mielestä.
Ystäväni seurustelee miehen kanssa, jolla on kaksi lasta edellisestä liitostaan. Ystäväni kokee jostain syystä nämä muksut uhkana koko heidän suhteensa tulevaisuudelle.
Meitä on niin moneksi.
Jotkut lapsettomat ystäväni pikemminkin nauttivat puolisonsa lasten seurasta kuin kokisivat sen uhkana. Jostain syystä tuntemani lapsettomat miehet ovat todella innoissaan isäpuolen roolistaan. Hääräävät ja tekevät lasten kanssa kaikkea yhdessä. Paljon enemmän kuin lasten biologinen isä. Lapsettomat naiset eivät tykkää äitipuolen osastaan (istuuko heidän mielessään lapsuudesta opittu kuva ilkeästä äitipuolesta?). Siitä huolimatta että yleensä isäpuolet viettävät arjenkin puolisonsa lasten kanssa, äitipuolet vain jokatoisen viikonlopun.
Sori, mutta kuulostaa vähän siltä, että joko mies on hölmö, sinä olet hölmö tai olette hölmöjä molemmat. Ellei mies sitten puhu sinulle potaskaa.
Mies on siis mennyt naimisiin naisen kanssa, jota hän ei koskaan kokenut oikeaksi, lähti etsimään rakkautta, ei seksiä (?!) ja siinä sivussa jatkoi vaimonsa sängyn lämmittämistä. Eikö hän siis ole harrastanut seksiä noiden naisten kanssa, joilta hän rakkautta etsi, vai tuliko sitä harrastettua siinä sivussa, kunnes huomasi, että sitä rakkautta ei löytynytkään? Kuinkas monelta naiselta hän on sitä rakkautta käynyt hakemassa? Miksi jumitti suhteessa naisen kanssa, jota ei jaksa, rakkautta etsiessään? Pitikö olla se vakipano siellä kotona kuitenkin, mikäli ei sitä rakkautta satukaan löytymään? Miksi ihmeessä hän meni tekemään lapsen vielä tuon naisen kanssa? Eikö fiksu ihminen olisi lopettanut suhteen sen sijaan, että vuosia juoksee rakkautta etsimässä vaimonsa selän takana?
Miten hyvin sinä oikein tuon miehen tunnet? Oletteko ystäviä vuosien takaa vai missä olet häneen oikein tutustunut? Oletko koskaan esim. tavannut hänen vaimoaan, vai ovatko kaikki nuo jutut vain miehen suusta kuultua? Onko teillä kenties paljon ikäeroa?
Noh. Sinä teet omat päätöksesi ja kannat niistä vastuun. Voi mennä jorpakkoon tai sitten elätte onnellisina elämänne loppuun asti. Ei kai tuokaan täysin mahdotonta ole, vaikka jotenkin kummalle tuo tilanne kyllä kuulostaa.
Tuo mieshän on aivan pässi. Etsii rakkautta, niinkuin joku murkkuikäinen, eikä kanna vastuuta tekemisistään. Miltähän hänen vaimostaan mahtaa tuntua? Kai noita munattomia ruikuttajia piisaa joka baaritiskillä, ei kai kukaan fiksu nainen niitä itselleen huoli. Heitä se pihalle, jääköön yksin tuollainen ällö.
Ryhdistäydy, nainen, ja mieti järjelläsi!
Pakko vastata, olen juuri eronnut tuollaisesta miehestä, suurin osa miehen puheista vaimostaan ja parisuhteesta oli pelkkääpeetä. Eli älä usko miehen kertomusta aviol. tilasta, pienen lapsen iskä usein kyllästyy beibi rumbaan, omani oli pettänyt vaimoaan ekan kerran varpajaisissa. Vei vuoden ennekuin kaikki tuli ilmi
jos olisin tiennyt , olisin sanonut tälle miehelle, että mene kotiin vaimosi ja vauvasi tueksi ja avuksi. Arki on alkanut ja mihellä oli jäänyt bailausvaihe kesken. Avioliitto ja parisuhde on juuri vaikeiden asioiden ja haasteiden kantamista yhdessä ja toisen tukemista vaikeissa vaiheissa. Eikä lähteä "vetämään" muutaman valvotun vauvayön jälkeen. Mieti ja ota tarkkaan selvää asian TODELLISISTA tiloista. Näin vältyt haavoittamasta itseäsi lisää. :9 Tsemppiä.
Mies voi sanoa sinulle mitä huvittaa..sorry vaan, haluan uskoa että olet löytänyt sen oikean. Dr. phil sanoo, että paras käytöksen ennustaja on jo tapahtunut käytös. Hän on pettänyt vaimoaan, pitkään, kenen kanssa, sinunko?
Mietipä millainen mies jättää vaimon yksin selviämään pienen vauvan kanssa..? Haluaisitko oikeasti kohdata saman kohtalon? Itse suhtaudun hyvin varauksella ihmiseen, joka kertoo olleensa uskoton oli syy mikä tahansa. Vielä enemmän varauksella suhtaudun ihmiseen, joka voi hyljätä vaimon, joka on juuri synnyttänyt.
Ei ei, sanon sen että jos te olette oikeat toisillenne niin pitäkää taukoa kunnes mies oikeasti tietää mitä haluaa. Voit olla vain laastari, todellisuudessa eivät ole eronneet, jotenkin ehkä huiputtaa sinua jne. Ajattele itseäsi ennen kuin rakastut syvemmin ja huomaat särkyväsi valheisiin..
Minä luotan enemmän nykyiseen mieheeni kuin Dr Philiin :).
Mieheni sanoi suhteemme alussa, ettei hänelle merkitse menneet mitään. Uudessa suhteessa ratkaisee ainoastaan se mitä siinä suhteessa on. Aika hurjasti sanottu mieheltä, jonka kaksi edellistä liittoa ovat päättyneet vaimon uskottomuuden vuoksi.
Elä täysillä tätä uutta suhdettasi, jos rakastat miestä ja vauvaa. Nyt sinusta saa sen käsityksen, että suorastaan ajat miestä ex-vaimonsa syliin. Selvät rajat ex:lle lapsen asioiden hoitoon helpottaa oloasi.
Nimenomaan. Täysillä mennään, jos tai kun siltä tuntuu. Mikäli epäröi, jarruttelee, jahkailee yms. niin kyllä suhde kuin suhde ajautuu karikolle.
Ei tällä likalla ollut vauvaa, vaan nimenomaan miehen entisellä vaimolla. Ja kyllä se vaimo on lapsen äiti ja tulee aina olemaankin.
Ap kuulostaa siltä, ettei ole oikein vastuullinen hoitajakaan...
Mitään ei voi ennustaa, kaikkein vähiten menneisyyden perusteella. Olette teidän suhteen alussa ja alusta on aina pakko alkaa :). Se miten teillä menee ja jatkuu riippuu täysin siitä mitä teillä on. Keskity mieheen, keskity itseesi, keskittykää teidän suhteeseenne.
Etenkin miehelle on hyvin tyypillistä ns. ajautua avioliittoon. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja nainen haluaa naimisiin. Mies ei oikein halua, mutta ei tohdi erotakaan. Vuodet vierivät ja vaimon biologinen kello tikittää voimakkaammin. Erittäin usein ja valitettavasti siinä vaiheessa, kun vaimo on raskaana, niin mies ei enää kestä liittoa päivääkään. Joskus näin tapahtuu jo silloin, kun vaimo vasta suunnittelee lasta. Ero monen aviovuoden jälkeen on etenkin lapsettomalle vaimolle ikävää. Parhaat lapsensaantivuodet ovat jo takana, kun aika on kulunut hukkaan liitossa, jossa kuitenkin molemmilla on täysin eri päämäärät.
Minkä ikäinen vauva on? Koska mies on eronnut? Miten te tapasitte? Kauan olette olleet yhdessä? Suhteessa auttaa todella paljon, kun tietää mitä itse haluaa. Silloin osaa myös kysyä. Kysy mieheltä ihan suoraan mikä sinussa on sellaista, että kanssasi jaksaa olla. Samaa voit kysyä itseltäsi - miksi olisit juuri tuon miehen kanssa? Onko hän sellainen mies, jota arvostat.
Tulevaisuutta ei tosiaan voi ennustaa. Mikäli voisi, mitään ikävää ei koskaan tapahtuisi kenellekään - ei edes itselle!
Lastaanko se mies pakenee, vauvaikäinen lapsi ja isä liehuu muualla. Taitaa vain paeta lastaan. Mietipä mitä itse odotat, ja mikä on totuus. Puheet on puheita, varsinkin jos pitää yrittää nyt miellyttää, niistä ei ole totuudeksi.
Hmm. Missä, miten ja milloin olet tutustunut tuohon mieheen? Oliko suhteessanne seksiä heti alusta asti (tai muutaman tapaamisen jälkeen)? Miten vietätte aikaanne toistenne kanssa?
Kun saan vastauksesi noihin kysymyksiin, tiedän kertoa onko suhteellanne tulevaisuutta...
No seksiä oli ensimmäisen kerran 5 kk suhteen alusta, mutta sekään ei ollut yhdyntä vaan pitkään jotain muuta. yhdessä viettämämme aika on keskustelua, urheilua ja ruuanlaittoa. nykyään seksiäkin on aivan älyttömästi. suhteemme alkoi kaveruutena, syventyi todella syväksi ystävyydeksi ja siitä roihahti intohimo, joka oli molemmille täysin yllättävästi aivan järisyttävää.
Todella raukkamainen mies, muuta ei voi sanoa...Jättää nyt vaimo selviytymään yksin pienen vauvan kanssa, joka tarviis isäänsä ihan yhtä paljon kuin äitiä. Melkoinen työ äidillä yksin kantaa vastuuta vauvasta. Älä ainakaan yritä estää isää huolehtimasta osaltaan lapsestaan ...
Toivon että elämä antaa samalla mitalla sinulle ja miehellesi , mitä olette yhdessä tehneet tuolle naiselle ja vauvalle...Näinhän usein on, toivottavasti joudutte itsekin petetyiksi ja jätetyksi.
"Kaikkea..." elämä ei ole mustavalkoista, emmekä me ihmiset ole toisten elämän tuomareita.
Kokemukseen perustuen exvaimo ei ota miestä takaisin. Jossain vaiheessa mies kuitenkin tajuaa haluavansa olla isä ja silloin sä jäät toiseksi. Se että mies tulee pettämään sua on hyvin todennäköistä. Pettäminen asuu ihmisen luonteessa, joillekin toiset ei puheista puolimatta merkitse yhtään mitään. Tämän kerron ihan kokemuksesta.
Sinuna etsisin toisen (vapaan) miehen.
Pettäminen ei ole ihmisen luonteessa, missään nimessä. Tapapettäjät ovat erikseen, mutta siinäkin on kyse seksiriippuvuudesta eikä luonteesta.
Tein kertomasi perusteella pienen laskutoimituksen. Miehellä on vauvaikäinen lapsi ja suhteenne on kestänyt - kuinka kauan?
Oliko mies selvästi eronnut vaimostaan silloin, kun rupesitte seurustelemaan? Tämä on ihan oleellinen kysymys.
Mitä mies etsii monista naisistaan? Hän on pettänyt vaimoaan jo kauan, sanoit.
Tunnette varmaankin intohimoa, hetken. Se menee ohi. Älä jumitu tähän suhteeseen liian vakavasti. Petyt.
Mies tulee pettämään yhä uudelleen. Hän on selvä Peter Pan.
Sen kerran kun elämässä tuntee intohimoa, se täytyy päästää valloilleen, antaa roihuta! Intohimoon tulee suhtautua vakavasti. Vaikka mies joskus pettäisikin, niin so what? Kuka tahansa mies voi pettää. Sellainenkin keneen ei koskaan tuntenut intohimoa, ei rakkautta. Ja etenkin sellainen, joka "ei koskaan voisi pettää". Tällaisia suhteita maailmanlaita on pullollaan. Lisäksi ap:kin voi elämänsä jossain vaiheessa pettää. Mikään ei ole ennustettavissa. Ei aina edes oma toiminta.
Entäpä, jos mies onkin nyt löytänyt kesyttäjänsä?
No juu, mies on voinut löytää kesyttäjänsä, mikäli on seittenkymppinen eturauhasvaivainen kelkanlykkijä :)
Joku sanoi, että menneisyydestä ei löydy tulevaisuuden ennustajaa. Se on postaskaa. Ihmisen muuttuminen toiseksi on äärimmäisen raskas ja työläs prosessi, joka kestää vuosikausia. Persoonakin kiinnittyy ihmiseen viimeisttään reilu parikymppisenä. Toimintoja voi toki yrittää muuttaa, mutta jo pelkästään se on vaikeaa. Yrittäkääpä itse toimia toisella tavalla kuin olette tottuneet. Se ei ole helppoa. Koskaan. Vaikka siitä seuraisi itselle pelkästään hyviä asioita.
Siksi kun ottaa toisen ihmisen elämäänsä, täytyisi se kyetä tekemään silmät avoimena. Itsekäs tuskin muuttuu vähemmän itsekkääksi. Ongelmiaan pakeneva harvoin oppii ongelmien suhteen ratkaisukeskeiseksi. Sarjapettäminen kertoo usein puolestaan siitä, että henkilöllä on epäselvää kuinka paljon omaa mielihyväänsä voi etsiä tallomalla toisia. Oman edun tavoittelu on siis isossa roolissa. Jne.
Minusta ihmisellä on oikeus tehdä virheitä ja oppia niistä. Mutta kun ihminen toistaa virheensä, se ei ole virhe, vaan tapa toimia. Yhden kerran voi pettää, kaksi kertoo jo tavasta.
Siis että mitä häh? Ihminen ei koskaan muutu toiseksi, vaan erilaiseksi. Joskus muutos on tietoista, joskus ei. Yksittäisen ihmisen persoonallisuus käsittää ison kasan asioita (temperamentti, luonne, arvot, itsetunto...). Tästä kokonaisuudesta yksi osanen voi muuttua koska tahansa- joko elämänkokemuksen, -tilanteiden tai ahaa-elämyksen myötä, ellei sitten ihan tietoisen muutoksen kautta. Tämä ei ole ennustettavissa. Juuri elämänkokemus, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa muuttaa jokaista meitä yksilönä. Kukaan ei tiedä siitäkään suuntaa kuin vasta jälkikäteen.
Itse voin melko helposti muuttaa käyttäytymistäni, jos katson sen tarpeelliseksi. Mutta parisuhdetta ei voi näin ylläpitää. Parisuhteessa on aina kaksi ja molempien pitää osallistua ongelmien ratkaisuun, kantaa kortensa kekoon. Parisuhteessa toisen ongelma on aina yhteinen. Suhteessa on erityinen ongelma siinä vaiheessa, kun toinen nimittelee toista negatiivisilla ilmaisuilla - ihan millä vaan ja/tai pitää itseään parempana kuin toista. Suhde on jo pyllään, jos tähän tullaan. Hyvin usein se, jota pidetään huonompana etsii lohdusta muualta.
Kyllä p e rk el e mies voi olla isä eronneenakink, ettekö sitä ymmärrä? Jos kerran on ollu uskoton tuolle äiteelle usein, niin miksikä se siitä muuttuis?
Vain uuden naisen kanssa voi muuttua, jos mies todella kesyyntyy.
JA PASKAT , tiedän juuri tapauksen, että mies petti raskaana olevaa, raskauden jälkeen ja sitä ennekin. Useita naisia, viimeisin oli kuukausien suhde. JA VAIMO Tietää KAIKEN YKSITYISKOHTIA MYÖTEN , JA ANTOI TAAS ANTEEKSI.
ELI TOSIAAN NÄIN HULLUJA VAIMOJA TAPAPETTÄJILLÄ VOI OLLA.
Oikein poliisilla uhkaa muita naisia, varsinkin viimeistä rakasta, johon mies oikeesti rakastui. Kakkonen paljasti miehen touhut ja muutkin pettämiset, vaimon pilvilinna romahti täysillä, ennenkin kriisi pettämisen vuoksi, ja vaimo eikun pitää kulissia ja mies onnen pekka kun taas pääsi hikeä pyyhkimällä läpi.
Niin että tällaisia hulluja. Tämä mies sen mulle kyllä näytti, että vauvalla ei miestä pidetä, kiristämällä ja ranteet auki touhulla kyllä vielä jonkin aikaa.
Katkera kakkonenko se siellä riehuu?
ku.. olit salainen..
Kun mies sanoo, etteivät he palaa yhteen, niin eivät he palaa. Ellet luota mm. tähän, niin suhteenne ei voi onnistua.
Joo tuskin kantsii ihan hirveesti luottaa henkisesti noin heikkoon mieheen.
Varma konsti saada asia selville on se, että jätät miehen. Aika takuuvarmasti luikertelee takaisin entisen puolisonsa luokse.
Paitsi että tuskin huolitaan takaisin.
Kannattaa tai ei kannata. Vain ap tietää kannattaako. Moni asia on miltä se näyttää, mutta monet eivät näytä siltä mitä ovat.
Lainaus ap:ltä:
"No seksiä oli ensimmäisen kerran 5 kk suhteen alusta, mutta sekään ei ollut yhdyntä vaan pitkään jotain muuta. yhdessä viettämämme aika on keskustelua, urheilua ja ruuanlaittoa. nykyään seksiäkin on aivan älyttömästi. suhteemme alkoi kaveruutena, syventyi todella syväksi ystävyydeksi ja siitä roihahti intohimo, joka oli molemmille täysin yllättävästi aivan järisyttävää"
Tuon perusteella voisi lähes varmasti väittää, ettei ap ole miehelle mikään hetken mielijohde, hoito, laastari tai seksisuhde.
Jaa... Kun minulle taas tuon perusteella tulee mieleen se hyvin tyypillinen tilanne, jossa naimisissa oleva mies tilittää tuntemattomalle naiselle elämänsä kaameutta ja uusi nainen sitten ottaa sen ymmärtäjän ja päänsilittäjän roolin. Etenkin, kun tuo suhde on saanut alkunsa ajankohtana, jolloin miehen ex on ilmeisesti ollut vielä raskaana. Monille miehille ottaa luonteen päälle, jos naisen käytös raskauden aikana muuttuu ja mies jää vähälle huomiolle. Ja monet naisethan tunnetusti tahtovat toimia sinä "todellisena rakkautena" näille lemmettömille miesrassukoille. Nuohan usein muuten ovat nimenomaan niitä laastarisuhteita, joista sitten siirrytään eteenpäin jossain vaiheessa.
Tuo, että sitä seksiä harrastettiin vasta viiden kuukauden kuluttua, kertoo lähinnä siitä, että sitä ollaan elelty itsekusetuksessa siihen asti. Niihän nuo tuollaiset suhteet yleensä alkavat vain "viattomana kaveruutena", syvenevät sitten "ystävyydeksi" ja siitä se himon liekki roimahtaa. Ilmeisesti AP on itselleen nimenomaan tuota viattomuutta kovastikin painottanut, kun pitää vielä erikseen todeta, että se ensimmäinen kertakaan ei ollut yhdyntä vaan jotain muuta. Tuo kun kuulostaa jo jokseenkin koomiselle. Mitä ihmettä senkin pitäisi tosiasiassa todistaa? Jostain rakkauden liekin puhtaudesta vai mistä? Herttasarjat kehiin...
Mutta AP:llä on nyt se mies ja sen kanssa sitten sopisi elää. Aika omituista pelätä sitä, että mies menee takaisin exälleen, jos mies ei kerran naista jaksa eikä AP edes ole huolissaan siitä, että mies olisi muista naisista kiinnostunut. Jos nyt vaikka keskittyisi siihen suhteeseensa ja jättäisi ne mietinnät pois.
Mmmmmm. Jos mies on ollut vaimolleen uskoton vuosia, niin viiden kuukauden itsekusetus "uuden hoidon" kanssa on ihan todella upeaa! "Herttasarjat kehiin", on vielä upeampaa.
Ihmisen pitää elää miten tuntuu. Ap. Jos todella rakastat miestä, anna palaa vaan. Siinä menettää korkeintaan sydämensä, mutta so what? Mitään ei saa, ellei uskalla.
Eiköhän tässä puhuttu tuon uuden naisen itsekusetuksessa elämisestä. Tosin onhan tuo mieskin jonkinsortin itsekusetuksen mestari noiden rakkauden etsimis juttujensa kanssa. Kaksoiselämä kait vain sopii joillekin.
Mitäkö tehdä, no leiki kotia ja ota se nukkevauva hoitoosi muutamaksi yöksi niin
miehen exvaimokin saisi levätä, samalla voisit seurata kuinka kauan mies haluaa leikkiä kotia kanssasi. Luulenpa että joulun joudut viettämään yksin.
VeronikaS:lle
Vähän sekava esitys.
Nykykäsityksen mukaan ihmisen luonne ja temperamentti ovat synnynnäisiä, ne peritään vanhemmilta. Elämänarvot muotoutuvat usein jo varhain esim. kodin arvojen mukaisiksi. Itsetuntokin opitaan jo usein lapsena. Huonoa itsetuntoa ja sen mukanaan tuomaa käyttäytymistä voi kehittää tietoisesti.
Tässä ap:n tapauksessa mies on syystä tai toisesta ollut petturimies jo kauan. Mikäli hän on selvästi aikuinen mies, hän tuskin kovin helposti muuttaa käyttäytymistään. Ap:kin selvästi epäilee/ pelkää, että mies pettää hänetkin ts. palaa edellisen lapsen luokse.
Mikäli mies jättää perheensä silloin, kun lapsi on vasta vauva eli jättää perheensä pulaan, en paljon laskisi miehen tulevan reiluuden varaan.
Uskottomuus liittyy ihmisen senhetkiseen elämäntilanteeseen, useinmiten. Siihen vaikuttaa erityisen paljon parisuhteen tila, vaikka petetyistä se saattaakin julmalta kuullostaa ja heidän itsetuntoon kolahtaa.
Jos on uskoton yhdelle, ei todella automaattisesti ole uskoton toiselle. Ihminen joka uskoo näin, pettää itseään. Suurin osa uskottomista ovat niitä, jotka ovat joskus sanoneet "en ikinä pettäisi".
"Suurin osa uskottomista ovat niitä, jotka ovat joskus sanoneet "en ikinä pettäisi". "
Mikään ei ole todenpaa kuin tämä!
Tutkimusten mukaan ja pariterapeuttien näkemysten mukaan näin ei ole, vain uskottomuus liittyy nimenomaan uskottomaan ja on uskottoman valitsema keino ratkaista parisuhteen haasteita. On monia muitakin keinoja ja mikään niistä ei ole niin tuhoisaa kuin uskottomuus. Jos on uskoton yhdelle, on sitä helposti uudelleen, koska ei ole itse käsitellyt omia ongelmiaan, vaan projisoi ne kumpaaniinsa. Ja tämä malli ei ihan helpolla muutu. Lisäksi esimerkiksi lapsuuden huono kiintymyssuhde altistaa uskottomuudelle.
Parisuhteen tilaan uskoton vaikuttaa ihan yhtä paljon kuin petetty, joten sillä ei voi perustella omaa uskottomuutta. Kuka haluaa itselleen puolison, jonka mielestä uskottomuus on oikeutettua, kun parisuhteessa on ongelmia? Minä haluan mieluummin puolison, joka kantaa vastuunsa parisuhteen ongelmista ja osaa kommunikoida ajoissa ajatuksensa ja tunteensa.
Tosiasia on se, ettei toisten liittoja voida parantaa eikä kukaan voi parantaa, liittoaan yksin ja hyvin usein sitä ei enää voida parantaa edes yhdessä, vaikka molemmilla olisi siihen haluja. Erityisesti petetyt luulevat, että liiton parantaminen alkaa pettäjästä. Tämä on täysin väärä lähtökohta. Parin pitäisi tehdä kartoitus mitä he suhteeltaan odottavat, tarvitsevat kaikkein eniten.
Usein uskottomuudessa on kysymys pystyyn kuolleesta liitosta. Aivan kuten omalla kohdallani, jossa ero oli ainoa oikea ratkaisu. Myöhemmin kohtasin miehen, jolla oli edellisestä liitostaan täysin samanlaisia fiiliksiä kuin minulla. Erona vain se, että vaimo oli pettänyt. Molemmat olemme sitä mieltä, että jos vuorovaiktus parisuhteessa toimii, ei petetä. Jos petetään vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa on niin pahoja puutteita ettei niitä voi korjata. Monet kyllä yrittävät korjailla, kääntää ja vääntää liittoaan "paremmaksi" uskottomuuden jälkeen, koska heillä on suurempi tarve pysyä yhdessä kuin tarve olla tyydyttävässä suhteessa.
Tuossa edellä sanottiin, että suuri osa uskottomista on niitä jotka "eivät ikinä petä". Aivan oikein. Minä kuulun tähän ryhmään. Vieraissa käydessäni tiesin tasan tarkkaan, että liittomme oli käytännössä jo loppunut. Olin ex miehen kanssa yhdessä lähes 30v. Uskollinen olin 27v ja uskoton liiton viimeisenä vuotena. Olin koko liiton ajan kommunikoinut tunteistani, ajatuksistani ja kertatoisensa jälkeen minut oli tyrmätty. Näin liitto kuolee. Yksin ei voi kantaa vastuuta liiton ongelmista eikä toista voi siihen pakottaa. Siinä ei olisi edes mitään mieltä. Väkisin vängättynä vuorovaikutussuhdetta ei synny.
Nykyinen mieheni on ihana. Hän ottaa minut huomioon, juuri tarvitsemallani tavalla. Vapauttavaa on myös, että hän minun laillani "se on kerrasta poikki" ihminen. Vastuun tiensä päähän tulleesta liitosta voi kantaa ennenkaikkea eroamalla eikä alkaa mielikuvittelemaan, että liittoa voisi parantaa. Itse kuvittelin ja odotin reilu 20v, että ex-liittoni olisi alkanut toimia. Enää en taatusti tekisi samaa virhettä uudelleen.
Uskoton ei tosiaan pyri ratkaisemaan uskottomuudellaan parisuhteensa haasteita. Aivan mieletön väite, vailla järjenhäivää. Jokainen normi-ihminen tietää tämän.
Ihmiset ovat uskottomia lähinnä kahdesta syystä:
- oma liitto on kivikolla, kuollut - kumpikaan ei vaan uskalla erota tai sitten edes myöntää itselle/toiselle tilannetta.
- vaihtelunhalu
Ei ole yhtään itsestäänselvää, että molemmat vaikuttavat liiton tilaan yhtä paljon. Kun toinen jatkuvasti pistää toista 6-0 tai muuten vain tuntemaan toisen mitättömäksi, niin ei ole mitenkään ihmeellistä, jos toinen lähtee vieraisiin.
Kuka ei haluaisi toimivaa parisuhdetta, jossa kommunikointi pelaa puolin ja toisin? Sinä, minä eikä kukaan muukaan voi tietää millainen parisuhteemme on viiden, kymmenen tai kahdenkymmenvuoden päästä. Ei tiedä millaiseksi itse muuttuu, millaiseksi puoliso. Keskustellaanko ongelmista, kuinka pitkään, ja voidaanko niille ylipäänsä tehdä mitään. Hyvin usein ei voi. Ihmiset viettävät vuosikaudet surkeassa suhteessa pohtien miten suhdetta voisi parantaa. Siinä ei ole mitään järkeä. Elämä menee hukkaan huonossa suhteessa.
Onko sinulla dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Selittäisi tuon monella eri nimimerkillä kirjoittamisen. Yksikin riittäisi, ellet sitten vain tahdo keskustella itsesi kanssa... Samaa lätinää viestistä toiseen.
Vastuun tiensä päähän tulleesta liitosta voi todellakin kantaa eroamalla eikä uskottomuudella. Uskottomuus ja vastuunkanto eivät sovi samaan lauseeseen. Itse en koskaan alkaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka pitää uskottomuuttaan oikeutettuna. Tietäisin silloin, että on vain ajan kysymys, milloin uskoton kohdistaa projektionsa minuun ja katsoo jälleen uskottomuutensa oikeutetuksi. Vain uskoton, joka on prosessoinut omaa osuuttaa ja vastuutaan, oppii uskottomuudesta.
Pettäjä on itse vastuussa tunteistaan ja niiden käsittelystä. Omat tunteet ja ajatukset pitää osata kommunikoida sekä ehdottaa rakentavia keinoja parantaa liittoa. Liiton voi päättää ja avioeron hoitaa myös rakentavalla tavalla. On turhaa odottaa toisen muutosta - muutos alkaa omasta itsestä!
Yritäpä kommunikoida niin, että kunnioitat toisia ihmisiä ja erilaisia näkemyksiä. Tuo kirjoituksiisi myös faktoja, ei vain omia mielipitetiäsi. Retoriset keinosi -esim. "jokainen normi-ihminen tietää tämän" - ovat vailla sisältöä. Määrittele normi-ihminen ja kerro, mistä lähteestä olet tämän faktan löytänyt.
Tutkimusten mukaan uskottomuus liittyy useimmiten ihmisen omaan identiteettikriisin sekä tapaan ratkaista ongelmia. Tämän lähteen voit käydä tarkistamassa Väestöliiton sivuilta.
Parisuhde on nimensä mukaisesti juuri parisuhde ja molemmat ovat sataprosenttisesti vastuussa suhteen tilasta. Jos nimeää suhteensa huonoksi, kertoo aika karua kieltä omasta tavasta olla suhteessa, usein myös lapsuuden turvattomasta kiintymyssuhteesta. En lähtisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka vierittää vastuun huonosta suhteesta entiselle kumppanilleen. En haluaisi missään nimessä ottaa ainoana ihmisenä vastuusta suhteen tilasta!
Hyvä huomio! Tuntuu, että taustalla on aika paljon käsittelemättömiä tunteita ja ajatuksia.
Aivan järkyttävää kuinka tyhjä elämä sinulla on! Sinun täytyy täyttää se noin alaarvoisella seuralla. Mistä ihmeestä Suomeen on tullut tuo tapa naisten etsiä kaikista kelvottomin ja sisältä mätämäisin mies ja alkaa roikkua siinä?!
Kuten AP kuvailee miestä: sehän edustaa kaikkein alinta pohjasakkaa mitä kukaan ihminen voi ajatella.
Ahaa, mutta seksi tuon olin kanssa on hyvää! Voi naispoloinen kuinka pateettinen sinä olet.
Älä unohda, että ap:n mies on vaimonsa lapsen isä. Häntä pitää kunnioittaa, ei mollata.
Mies pettänyt vaimoaan vuosikausia ja lähtenyt lätkimään kun vauva putkahti pihalle?
Et oo tosissas? Tommosen ukon perään kuolaat?
Mikset saman tien ammu itseäsi jalkaan?
Ilkeästi sanottu. Jos homma ei toimi yhden kanssa, niin miksi siitä pitäisi syyttää ketään? Uutta matoa koukkuun vaan, ellei homma toimi.
"Jos on uskoton yhdelle, ei todella automaattisesti ole uskoton toiselle. "
Aivan. Mutta tässä tapauksessa ap puhuukin miehestä, joka on ollut uskoton yhden jos toisenkin kanssa.
Ja se kertoo miehestä totuuden.
Voihan ap liittyä jonon jatkoksi petettävien naisten kaartiin. Mutta älköön pettäkö itseään. Paitsi jos se on kivaa.
Täällä kauhistellaan miestä, mitä tiedämme vauvan äidistä?
Emme tiedä äidistä sen enempää kuin Ap:kään. Sen tiedämme, ettei sen ex mies sitä jaksa. Siinäpä tuo.
Emme mitäään, ja miksi pitäisikään tietää? Vauvan äiti on varmasti hyvä ihminen, mutta sopimaton ap:n miehelle.
Miksi sen ex mies jaksaisi ap:tkään kun ei kerran jaksa sen ex:ää?
Hetkinen nyt. Vaikken minäkään jaksanut exää niin jaksan, tottavieköön nyxää, vieläpä aivan loistavasti. Enemmän kuin exää ikinä. Enkä ole edes poikkeustapaus!
Eli ei ole mitään syytä epäillä, ettei ap:n mies jaksaisi ap:ta, vaikkei jaksanut exäänsä.
On erittäin painavat syyt epäillä, että ap:n mies ei jaksa ap:ta. Ap:lle haluaisis sanoa, että mieti nyt herran tähden vielä muutaman kerran, haluatko todella alkaa suhteeseen miehen kanssa, joka hankkii lapsen ja hylkää vauvaikäisen lapsen äidin. Haluatko joutua samaan tilanteeseen? Ihmisen teot kertovat totuuden ihmisestä, eivät puheet.
Kuuntele myös takkaan, mitä mies kertoo edellisestä suhteestaan ja suhteen päättymisen syistä, Jos mies syyttää ex-puolisoaan, on peli aika selvä. Sinä tulet ottamaan saman roolin ja mies alkaa syyttää sinua, kun rakastumisen huuma on ohi. Jos mies sen sijaan osaa pohtia omaa osuuttaan ja omaa uskottomuuttaan, on enemmän toivoa.
Kyse on todennäköisesti ollut huonosti toimivasta seksistä. Raskauden loppuvaiheilla ja synnytyksen jälkeen seksi ei ole välttämättä se kaikkein tärkein asia naisille. Miehen pitää olla kohtalaisen kypsä, että ymmärtää, että naisen suuriosa naisen huomiosta menee nyt lapselle.
Mies on sanonut etsivänsä rakkautta, mikä todennäköisesti hänen tapauksessaan tarkoittaa ensisijaisesti seksiä.
En usko, että miehen motiviivi on seksi, ap:n tapauksessa. Vaimon tapauksessa ehkä.
Emme tiedä, monenko naisen kanssa mies on touhunnut sinä aikana, kun on odottanut, että pääsee ap:n pöksyihin. Toisaalta jos mies etsii vain rakkautta, ei pelkästään seksiä, niin tuon 5 kk:n "odotusajan" jotenkin ymmärtää. Toisaalta mies on saattanut sinä aikana harrastaa seksiä lapsen äidin kanssa. Jotenka siinä tapauksessa ap on ollut toinen nainen.
Olen melko pitkälti samaa mieltä kuin asian valottaja.
Joka tapauksessa mies ei ole kypsä isäksi. Onkohan kypsä parisuhteeseen lainkaan? Moittinut lapsensa äitiä, jonka todennäköisesti ihan itse valinnut puolisokseen. Fiksu äiti muuten, halunnut eron miehestä, johon ei voi luottaa. En usko, että äiti häntä takaisin edes haluaisi. Ap:na olisin ennemminkin huolissani, jatkaako mies rakkauden etsimistä ja kuinka pian. Kuinka nopeasti huomaa, ettei ap ollutkaan se oikea ihminen hänelle?
Loistava selitys muuten vieraissa juoksemiselle: etsin rakkautta mutta sainkin vain seksiä!
Juuri niin, loistava selitys tuo etsin rakkautta, mutta saan vaan seksiä. Osa meistä miehistä on osaa olla todella salakalavia ja huomaa nopeasti mitä nainen kaipaa. Jos se on rakkautta, niin hän etsii rakkautta. Jos nainen puolestaan kammoaa sitoutumista, niin tämä sama mies ei ole missään nimessä etsimässä rakkaussuhdetta.
Hyvin mahdollista, että tuo ap:n mies on hakenut hyväksyntää lukuisilta naisilta. Varsinkin jos seksi on tökkinyt niin mies helposti tuntee ettei kelpaa seksuaalisessa mielessä naiselle. Mies helposti ajattelee, että naisen haluttomuus johtuu hänestä ja tuntee pakottavaa tarvetta saada hyväksyntää eli sitä mikä hänen mielestä on rakkautta toisilta naisilta. Hän siis saattaa seksisuhteesta toiseen pomppisen olevan rakkauden etsintää. Tälläinen tapa kertoo suuresta epäkypsyydestä, keskenkasvuisuudesta.
Miehen ei tarvitsekaan olla kypsä isäksi, koskaan. Ap:n tapauksessa ei ollutkaan siitä kysymys :).
Koskaan ei selviä kuinka kauan mies on tai ei ole ap:lle se oikea, ellei kokeile.
Miehissä elää vielä pitkälti madonna/huora -myytti. Parisuhteeseen kaivataan rakkautta ja suhteen ulkopuolelle seksiä :D.
Mies ei palaa vaimonsa luo eikä vaimo huoli takaisin. Mies tarvitsee sellaisen kenen kanssa jaksaa olla ja vaimo ei halua miestä takaisin tästä samasta syystä kuin myös siitä, että mies on ollut uskoton.
Sinulle jää kaksi vaihtoehtoa - niin kuin hyvin monessa muussakin asiassa. Joko ottaa tai jättää. Voi tulla rankka takaisku vasemmalta, ja jätät miehen tai mies jättää sinut myöhemmin, mutta entä sitten? Mitään ei saa, ellei uskalla pistää itseään likoon. Onnea valitsemallasi tielle!
Kiitos vastanneille!
Tuli niin paljon spekulaatiota, että valoitan hieman kuviota.
Lyhyesti:
-miestä petettiin ensimmäisessä suhteessa, jonka jälkeen hän on pettänyt pitkissä suhteissa (3) jokaista. Pettäminen ei ole ollut seksiä, vaan hän on lukenut pettämisen ihastumisena, kädestä pitelynä ja yhteydenottoina.
-tunnen naisen, jonka kanssa hän petti vaimoaan. Tiedän ettei seksiä ole ollut.
-minä ja hän aloitimme suhteen kun heidän ero oli tullut.
-mies ei syytä vaimoaan erosta, vaan käy ihan hirveää kamppailua itsensä kanssa, itkee usein ja ikävöi vauvaa. hän nimenomaan sanoo, että hän on syypää kaikkeen, että hänen olisi pitänyt jo heidän aloittaessa puhaltaa peli poikki, sillä hän jo silloin mietti, onko vaimonsa hänelle oikea. on kuitenkin niin tohveli mies, ja kaikille niin "kiltti" ja miellyttämisen haluinen, ettei voinut. vuosia sitten kului ja ahdistus lisääntyi, kunnes hakeutui terapiaan, aloitti masennuslääkkeet ja yhtäkkiä vaimo olikin raskaana.
- hänelle tuli alkoholiongelma, joka loppui kun suhde loppui. tosin, kukaan ei tulevasta tiedä mutta ei ole nyt juonut sen jälkeen.
minun päässä olevat ongelmat:
pelkään että hän ikävöi entiseen suhteeseen, koska enhän minä voi mitenkään korvata sitä että hän ei saa olla vauvan kanssa.
mietin, millainen tulevaisuus itselleni tulee.
on kova paikka olla suhteessa mieheen jolla on vauva, miten tästä eteenpäin, mitä kaikkea tuleekin eteen, voinko luottaa jne. onhan tässä minunkin elämä kyseessä, vaikka tottakai vauva laitetaan etusijalle, niin hyvin kun pystytään.
jotenkin vaan on niin vaikea olo. ei miehen takia, rakkautta on suuresti, vaan tämän tilanteen.
En minäkään jaksanut ex-miestäni ja erosin. Olin hänen kanssaan ihan liian kauan, vaikka vain 7 vuotta! Petin häntä nykyisen mieheni kanssa. Nykyistä miestäni jaksan edelleen ja erittäin hyvin jaksankin!! Rakastan valtavasti ja olemme olleet naimisissakin jo 15 vuotta,yhdessä 18 vuotta. En ole häntä koskaan pettänyt,vaikka petinkin exääni! Että ei se kaikki aina mee niin, huoh....
Ja vielä isänä olemisesta. Jokainen on isä omalla tavallaan, olipa hän sitten nuori tai vanha, monen lapsen isä tai vain yhden isä, etävanhempi tai lähivanhempi jne. Tärkeintä on, että hän ITSE rakentaa isyyttään omalla tavallaan.