Kun rakas lapsenne lähtee ajamaan uudella mopollaan, tuleeko teille mieleenkään, että matka voi olla hänen viimeisensä? Kuinka moni oikeasti uskoo mahdolliseksi sen, että seuraava kotiin tulija onkin poliisi joka tuo suruilmoituksen? Mitä sitten tapahtuu...
Olen raivoissani ja syvästi järkyttynyt joutuessani lukemaan lehdistä tuon tuosta uutisia kuinka nuoret ihmiset, tytöt ja pojat, vain vähän yli 15-vuotiaat ovat saaneet surmansa mopokolareissa. Joka kerta kun luen tällaisen uutisen... Tulee minulle epätodellinen olo. Miten tässä on voinut käydä näin, taas kerran? ''Alkoholilla ei ollut osuutta tapahtuneeseen...''. Mistä sitten johtuu, että lapset tuon tuosta kuolevat liikenteessä? No, ei jäädä nyt siihen. Puhun sen sijaan siitä, kuinka nämä tilanteet olisi voitu estää ja kuinka ne voidaan estää tulevaisuudessa.
Mietittekö te vanhempina koskaan, mitä turvallisuusriskin lapsenne todella tilaa itselleen kun hän vaatii itselleen ajopeliä, niin nuorena? Minusta on ensinnäkin todella järkyttävää, että Suomessa jo 15-vuotias voi saada itselleen ajopelin ja lähteä sillä muiden joukkoon liikenteeseen! He ovat juuri pääseet ikään, jossa aletaan suunnitella tulevaisuutta ja nauttia elämästä todella. Jonain päivänä sitten saattaakin käydä niin, että loppu tuleekin liian aikaisin. Juuri kun kaikki olisi alussa ja elämä edessä... Uskoisitteko todella, että niin voisi teidän rakkaallenne käydä? Jos vastaus on kyllä, miksi olette valmiita ottamaan sen suuren riskin, että niin voisi käydä? Miksi ette voi kasvattaa lapsianne aikuisiksi, niin että heillä olisi vapaa tahto päättää minne lähtevät ja miten?
En voi kuvitella suruanne sen jälkeen kun tieto tulee... Se niin pelätty, tai se mitä ei osattu edes pelätä... Mikä on ensimmäinen ajatus silloin kun todellisuus iskee päälle? Minä täällä pelkään jatkuvasti mopoilevien nuorten puolesta, enkä tätä täällä turhaan kirjoita. Olen oikeasti vakavissani, vaikkei kukaan tuttavani olekaan kuollut. Minuun kirpaisee syvältä aina, kun luen jonkun kansakuntamme onnellisen, iloisen, rakkaan lapsen poistuneen tuolla tavalla keskuudestamme...
Mopo maksaa ehkä 500-1000 euroa kaikki varusteet ja bensat. Se on hinta joka pitää maksaa ja hengenlähtö on paljon lähempänä. Haluatteko todellakin maksaa lapsenne mahdollisesta kuolemasta??? Ajatelkaas nyt... Sitten kun se kauheus on tapahtunut, se mikä taas ennenpitkää jollekin perheelle tässä maassa tapahtuu, paljonko maksaisitte jos joku voisi antaa teille rakkaanne takaisin? Maksaisitteko miljoonan vai kenties miljardin? Vai onko lapsenne henki teille yhtä arvokas kuin mopo, eli 1000 euroa??? Voitte ''ostaa'' rakkaallenne loppuelämän jättämällä surmanpelin ostamatta. Näin yksinkertaista se on...
Olen raivoissani ja syvästi järkyttynyt joutuessani lukemaan lehdistä tuon tuosta uutisia kuinka nuoret ihmiset, tytöt ja pojat, vain vähän yli 15-vuotiaat ovat saaneet surmansa mopokolareissa. Joka kerta kun luen tällaisen uutisen... Tulee minulle epätodellinen olo. Miten tässä on voinut käydä näin, taas kerran? ''Alkoholilla ei ollut osuutta tapahtuneeseen...''. Mistä sitten johtuu, että lapset tuon tuosta kuolevat liikenteessä? No, ei jäädä nyt siihen. Puhun sen sijaan siitä, kuinka nämä tilanteet olisi voitu estää ja kuinka ne voidaan estää tulevaisuudessa.
Mietittekö te vanhempina koskaan, mitä turvallisuusriskin lapsenne todella tilaa itselleen kun hän vaatii itselleen ajopeliä, niin nuorena? Minusta on ensinnäkin todella järkyttävää, että Suomessa jo 15-vuotias voi saada itselleen ajopelin ja lähteä sillä muiden joukkoon liikenteeseen! He ovat juuri pääseet ikään, jossa aletaan suunnitella tulevaisuutta ja nauttia elämästä todella. Jonain päivänä sitten saattaakin käydä niin, että loppu tuleekin liian aikaisin. Juuri kun kaikki olisi alussa ja elämä edessä... Uskoisitteko todella, että niin voisi teidän rakkaallenne käydä? Jos vastaus on kyllä, miksi olette valmiita ottamaan sen suuren riskin, että niin voisi käydä? Miksi ette voi kasvattaa lapsianne aikuisiksi, niin että heillä olisi vapaa tahto päättää minne lähtevät ja miten?
En voi kuvitella suruanne sen jälkeen kun tieto tulee... Se niin pelätty, tai se mitä ei osattu edes pelätä... Mikä on ensimmäinen ajatus silloin kun todellisuus iskee päälle? Minä täällä pelkään jatkuvasti mopoilevien nuorten puolesta, enkä tätä täällä turhaan kirjoita. Olen oikeasti vakavissani, vaikkei kukaan tuttavani olekaan kuollut. Minuun kirpaisee syvältä aina, kun luen jonkun kansakuntamme onnellisen, iloisen, rakkaan lapsen poistuneen tuolla tavalla keskuudestamme...
Mopo maksaa ehkä 500-1000 euroa kaikki varusteet ja bensat. Se on hinta joka pitää maksaa ja hengenlähtö on paljon lähempänä. Haluatteko todellakin maksaa lapsenne mahdollisesta kuolemasta??? Ajatelkaas nyt... Sitten kun se kauheus on tapahtunut, se mikä taas ennenpitkää jollekin perheelle tässä maassa tapahtuu, paljonko maksaisitte jos joku voisi antaa teille rakkaanne takaisin? Maksaisitteko miljoonan vai kenties miljardin? Vai onko lapsenne henki teille yhtä arvokas kuin mopo, eli 1000 euroa??? Voitte ''ostaa'' rakkaallenne loppuelämän jättämällä surmanpelin ostamatta. Näin yksinkertaista se on...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Muistakaa, että teillä on lapsenne täysi-ikäiseksi kasvattamiseen saakka oikeus kieltää lapsianne ajamasta surmanpeleillä, tai ostamasta sellaisia omilla rahoillaankaan. Hän kyllä tajuaa vielä joskus, mitä olisi saattanut käydä jos hän olisi lähtenyt pörräämään kuten muut ikäisensä... Minä tajuan sen nyt, en tehnyt sitä virhettä. Minuakaan ei saattaisi enää olla täällä valistamassa teitä jos olisin lähtenyt silloin aikanaan...
Kuvitelkaapa vanhemmat lopuksi se tilanne, että olette onnellisina odottamassa lastanne kotiin kuten aina. Jostain syystä hän ei palaakaan ja tilanteessa syntyy pieni hätä. Puhelin ei soi... Sitten illalla pahin toteutuu kun poliisit soittavat ovikelloa ja kertovat masentuneina mitä on tapahtunut... Mitä ajatuksia teissä herättää tämän tilanteen kuvittelu? Tulee epätodellinen olo... Ei se voi olla totta... Meidän rakkaamme! Hän joka oli juuri rakastunut, päässyt opiskelemaan, nauttinut elämästään... Hän onkin yhtäkkiä poissa... Aivan liian aikaisin. Hänellä olisi ollut elämä edessään... Mitä luulette, oletteko edelleenkin valmiita ottamaan sen riskin, ettei lastanne enää jonain päivänä olekaan? Lapsi kuoli... Te jäitte. Pitikö sen mennä niin päin? Oletteko valmiita järjestämään hänelle hautajaiset ja jatkamaan elämää normaalisti? Onko lapsi teille tärkeä? Oletteko jo seuraavana päivänä sinut tapahtuneen kanssa ja elämä jatkuu normaalisti??? Miettikää, ette enää koskaan saa puhua lapsellenne, nähdä hänen kasvavan, menevän naimisiin, tulevan äidiksi/isäksi... Kyllä heille sen soisi, eikö vaan? Onko elämänne muuttunut jos näin käy?
Kolarissa ei tuhoudu ainoastaan lapsen ainutkertainen elämä, siinä tuhoutuu hänen läheistensä, ystäviensä, toisen osapuolen, sekä joidenkin täysin asiaankuulumattomienkin, kuten minun elämäni! Kaikki oli jo niin hyvin... Miksi sitten tapahtui näin? Suruun pakahtuu ja toivoisi itsekin kuolevansa... Voin vain kuvitella... Tämäkään saarna ei tuo takaisin niitä, jotka ovat turhaan vuosien saatossa kuolleet. Haluan oikeasti vaikuttaa teihin tällä kirjoituksella, koska palan sisältä itsekin tällä hetkellä...
Olen itse tehnyt päätöksen, etten koskaan aja mitään moottoriajoneuvoa. Riski on niin suuri... Varsinkaan lapsia ei tule päästää ajamaan sinne missä muut ovat!!! Riski on todella suuri... Mopo jää aina kakkoseksi törmäyksessä, ja vain aniharvoin käy tuuri... Sitten tulee se suruilmoitus.
Miettikää todella, mitä haluatte lapsellenne ja hänen elämälleen. Jos saisin kaikki kuolleet pelastettua henkiin, kuolisin itse heidän puolestaan. Miksi he eivät saaneet elää... Miksi niin monessa kodissa surraan tälläkin hetkellä... Toivon, että saan edes joidenkin ihmisten mielen muuttumaan tällä kirjoituksella. Säästäkää rahat, ja lapsenne henki. Jos hän ei sitä nyt ymmärrä, hän ymmärtää sen kunhan tulee vanhemmaksi... Mikäli lapsenne syyttää teitä vapaudenriistosta, pistäkää kaikki minun niskoilleni ja voin lähteä vaikka istumaan, kunhan vain nuoret saavat elää!
Ja kuka täällä kirjoittaa: 18-vuotias nuori mies jolla on valtava suru niin tuntemattomien ihmisten vuoksi, jotka kuolivat aivan turhaan... Aivan turhaan...
Mopoilijat törttöilevät liikenteessä tosiaan pahasti. Tuntuu ettei liikennesäännöistä välitetä tuon taivaallista. Itsekin olen monta kertaa meinannut ajaa mopoilijan päälle. Ois saattanu tulla enemmänkin ruumiita jos ei ois keskittyminen ajan tasalla
Minä olen jo ajanut parin mopoilijan päälle ihan vahingossa kun olin ottamassa kaljapulloa takapenkiltä....
Onneksi ei mopoilijoille käynyt kuinkaan lehtitietojen mukaan. Itse en ehtinyt paikalle jäämään kun oli kiire saunaan.
Minkälainen mulkku pitää olla jos ei osta lapselleen mopoa?
P.Räsänen!
Kuolema vaanii kaikkia elollisia kokoajan ja siitä ei kannata murehtia tai muuten sekoo pää.
Antaa mopopoikien päristellä vaan vaikka viritetyllä mopolla keula pystyssä , tuleehan siitäkin kordinaatiokykyä lisää ja ei muutu nuori ihan totaaliseksi nössöksi.
jaa että nössöksi ,nuorimman pojan en antanut ostaa moottoripyörää ,vanhemman pojan henki oli hiuskarvan varassa hipaisi vaan, kolme perhetuttua 16 vuotiasta poikaa kuoli ajaessaan moottoripyörää tässä 40 vuoden sisällä
Se on valitettavan turvaton vehje, vain kypärä päässä ja ilman mitään muuta ulkoista suojaa.
hyviä kirjoituksia.asiaa!:!:!:..olen nähnyt kun lapset tuolla mopoineen menee..niin ajattelen.voi hyvä luoja noita kakaroita...holtitonta on meno.ja kova auto liikenne ympärillä.näyttää jo pahalle..kävelemään lapset .paljon parempi.ja vielä kaveri kyydissä...hups heijaa.eivät katso taakseen.kun kääntyvät...
Kun kävelisivät, niin kuntokin nousisi mutta sitten jää liikunta vähälle ja lapset lihovat. Ei ihme kun armeijaankaan eivät sitten enää pääse muutaman vuoden päästä...
Mitä vikaa siinä muka on jos ihmiset ovat nössöjä? Ei tarvitse olla mikään kovis pärjätäkseen maailmassa... Jos kaikki olisivat nössöjä, silloin pärjäisi se nössöin. Nyt kun kaikki ovat ''kovia'', pärjää se kovin. Tämä on väärin. Kaikista ei ole pärjäämään maailman materiaalisella puolella, mutta heidän mahdollisuutensa selvitä elämästä hyvin ja vanhoiksi ovat paremmat. Itsellänikin on kaikki mitä tarvitsen/haluan, vaikka olen istuskellut sisällä ilman kavereita kohta 25 vuotta.
Oikopoluthan ne turvallisia ovat, etenkin Tampereella? Tyttöjä katoaa nyt melkein päivittäin, eikä mopolla ole osaa ei arpaa.
Saattaisi jopa jäädä kännisekoilutkin vähemmälle, kun jokaisella olisi scootteri. Ei nuoret hevillä korttiaan ryyppää, kun sellaisen ovat saaneet.
Itse ajelin aikanaan mopolla, kevarilla ja moottoripyörällä, sekä vielä autollakin aina kaasu pohjassa, eikä kertaakaan ollut mitään ongelmaa. Kaaharin kun on pakko ennakoida ja ajaa erttäin tarkasti.
Kaverin äiti oli pitkän aikaa täysin shokissa, kun näki ikkunasta saapumiseni. Hoki vain, että "ET KOSKAAN MENE TUON KYYTIIN!"
Monet kuolonkolarit eivät johdu ajotaidon puutteesta, vaan silkasta huolimattomuudesta. Sitä kun saisi taottua kuskien päähän, niin hyvä tulisi.
Jos ei junaa näe, niin on ajettu aika holtittomasti. Vähän hullulta kuulostava ajatus, mutta jos hän olisi kaahannut kuin hullu, niin olisi luultavasti katsonut tarkemmin. Nyt kävi näin, eikä asialle enää mitään voi.
Kaverini poika kuoli vähän samanlaisessa onnettomuudessa paikassa jossa näkyvyys oli hyvä. Sitä surua ei tosiaan ole mukava katsoa edes sivusta.
Enemmän kuitenkin olisin huolissani siitä, että nuria kuolee viinaan. Kuka tukehtuu oksennukseensa, kuka hyppää sillalta.
Kuinka moni kuolee aikuisena viinan aiheuttamiin sairauksiin? En tiedä, mutta moni kuitenkin. Oma mopo ja ajokortti ehkäisevät tätä kehitystä.
Täyttä asiaa! Tuo pitäisi ajatuksella jokaisen lukea; -TOKSIA!
Se moposyyllistys on vähän samaa kun jotkut psykologit aikoinaan väittivät ,että sotalelut ja leikkipyssyt lapsena tekevät ihmisestä aggressiivisen tai jotenkin kieroutuneen.
Mistä ihmeestä ne nuoret sitä viinaa saavat? Mistä he saavat tupakkaa? Eikö näiden asioiden pitäisi olla lukkojen takana pikkulapsilta...
Olen itse huomannut sen, että tietokoneella istuminen vie keskittymiskyvyn ja silloin jo jalankulkeminen voi olla vaikeaa ja vaarallista.
Ja miksi pitää lähteä ajelemaan jos ei pysty ajattelemaan kaikki mahdollisia vaaroja, edes todennäköisiä sellaisia? En halua puuttua siihen jos joku haluaa tappaa itsensä, se on sitten toisen palstan juttuja se. Mutta varmasti suurin osa näistä kuolleista nuorista oli onnellisia ja olisivat halunneet jatkaa elämäänsä kuten aina... Miksi he eivät pelanneet varman päälle?
''Lapsi on kuollut, maksanut virheestään pahimman mahdollisen hinnan.
Ajatelkaa itsenne 15 vuotiaaksi, juuri mopokortin saaneeksi. Kesäloma on juuri alkanut ja tulossa monta hienoa päivää ajaa sillä kauan odotetulla mopolla. Sitten tapahtuu yksi huolimattomuusvirhe ja elämä päättyi siihen. Ei poika sitä tarkoittanut eikä halunnut.
Ajatelkaa lapsen vanhempia. En osaa kuvitella mitään niin järkyttävää ja raastavaa surua, kuin oman lapsen kuolema.
Heidän kesänsä loppui hetkessä pahimpaan, oman lapsen kuolemaan. Eivät he enää pysty näkemään kesän kauneutta ja auringon lämpöä. He joutuvat kantamaan oman lapsensa arkussa hautausmaalle ja laskemaan hänet hautaan, joka peitetään hiekalla. He eivät enää koskaan voi kuulla poikansa ääntä tai nähdä hänen kasvavan pojasta mieheksi...''
Näin joku jossain kirjoitti, koskettavasti. Kuinka monelle tämä painajainen on jo käynyt todeksi ja kuinka monelle se tulee vielä tapahtumaan... Jos te sitä haluatte, niin siitä vaan sitten :/
tyttöjen pyllyt näyttää takaapäin kivalta mopon päällä, ei yhtään haittaa että ajavat keskellä kaistaa mopoillaan edelläni. Olen kuolaava herra 47, nam.
Hyvä vaan että tappavat itsensä niin ei tarvitse maksa näille työttömyyskorvauksia -> syntyy säästöjä!
"Its a dangerous business, walking out your door". On totta että monet mopoilijat vain törttöilevät liikenteen seassa, mutta se kehittää tilanne tajua ja harkinta kykyä. Itsekin ajelin 15vuotiaana mopolla, alle vuoden ehdin ajella mopollani ennenkuin päättyi väliaikaiseen pyörätuoli tuomioon. Urheilu harrastuksen jouduin vuodeksi jättämään, isot arvet koristavat vieläkin, ja lievät vauhti traumat. En silti vaihtaisi mopo päiviäni pois, nautin ajamisesta täysin siemauksin ja oli kasvattava kokemus. En missään tapauksessa riistäisi sitä ajamisen iloa keltään siksi että se on vaarallista.
Aloittaja on varmaan katkera kun ei saanut itse mopoa nuorena. Yhtä hyvin voi jäädä auton alle vaikkei koskaan kävelisi punaisia päin, tai kaatua polkupyörällä ja murtaa kallonsa.
Enpä tiedä onko niitä mopokolareissa surmansa saaneita sittenkään niin paljon. Muita onnettomuuksia tietysti sattuu, ja viikonloppuisin sitten poliisisedät jahtaavat kännisiä mopoilijoita.
No, siihen nähden kuinka paljon näillä nykynuorilla nykyään on mopoja ja skoottereita ja mopoautoja, niitten kanssa kolaroivista kuolleita on hyvin vähän!
Mutta murheet ne kullakin!
Niin, olisi hyvä laittaa tilasto mopokolareissa kuolleitten määrästä ja siihen sitten vielä se, kuinka paljon niitä mopoja on!
Ei yksin mopot, vaan myös lauantain ja sunnuntain välisinä öinä juuri kortin saaneet nuoret ajavat henkensä, kuten viime yönäkin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006588688.html
Toivokaamme, että 12 tunnin perästä ei sama toistu.
Nuoret, joiden aivot ovat vielä kehitysvaiheessa ovat "kuolemattomia" kunnes heittävät henkensä ymmrtämättömyyttään. Siksi vanhempien on otettava vastuu lapsistaan.
Mutta kun mopon kaasuun kuolemiseen ei kärsivällisyys riitä.