Monet miehet tuntuvat tahtovan jollain tapaa äidillisen naisen. Minä olen mies, enkä tahtoisi naisystävältä mitään hoivaavaa suhtautumista. Itse asiassa nimen omaan tahtoisin, että sellaista EI olisi. Eli jo se, että nainen laittaa meidän molempien ruoat tai minulle aamupalan, on turnoff, ei -on.
Takana on suhteita, vain muutamia kun vasta aika nuori olen, mutta yhdessä naisen (heh, tai kenenkään - vanhempien jälkeen) kanssa en ole asunut koskaan.
Ihan samalla tavoin toisaalta kammoksun maskuliinisia tai "kovia" naisia. Ehkä minua huolettaa, että jos asuisin yhdessä naisen kanssa, tulisi kotitaloudesta matriarkaatti, niin kuin usein käy. Seksillä kiristettäisiin (mihin en tosin ikinä suostuisi), vaimo päättäisi, missä minä menen ja mitkä aktiviteetit ovat sallittuja jne. Mielummin ero kuin sellaisen ihmisen kanssa asuminen.
No. Onko sellaisia naisia, joille asuminen näillä vaatimuksilla olisi OK tai jotka eivät haluaisikaan olla sen enempää hoivaavia kuin määräileviäkään? En minäkään halua ketään dominoida tai määrätä, vaan pitää oman pääni ja antaa toisen pitää omansa, kun aina kuitenkin erillisinä yksilöinä pysyttäisiin. Tietysti toiseen sitoutuessa pitää myönnytyksiä jatkuvasti tehdä kummankin, mutta liiallisina ja vain toiselta vaadittuina sellaiset ovat sietämättömiä. Onko näillä vaatimuksilla mahdotonta löytää toimivaa suhdetta?
Takana on suhteita, vain muutamia kun vasta aika nuori olen, mutta yhdessä naisen (heh, tai kenenkään - vanhempien jälkeen) kanssa en ole asunut koskaan.
Ihan samalla tavoin toisaalta kammoksun maskuliinisia tai "kovia" naisia. Ehkä minua huolettaa, että jos asuisin yhdessä naisen kanssa, tulisi kotitaloudesta matriarkaatti, niin kuin usein käy. Seksillä kiristettäisiin (mihin en tosin ikinä suostuisi), vaimo päättäisi, missä minä menen ja mitkä aktiviteetit ovat sallittuja jne. Mielummin ero kuin sellaisen ihmisen kanssa asuminen.
No. Onko sellaisia naisia, joille asuminen näillä vaatimuksilla olisi OK tai jotka eivät haluaisikaan olla sen enempää hoivaavia kuin määräileviäkään? En minäkään halua ketään dominoida tai määrätä, vaan pitää oman pääni ja antaa toisen pitää omansa, kun aina kuitenkin erillisinä yksilöinä pysyttäisiin. Tietysti toiseen sitoutuessa pitää myönnytyksiä jatkuvasti tehdä kummankin, mutta liiallisina ja vain toiselta vaadittuina sellaiset ovat sietämättömiä. Onko näillä vaatimuksilla mahdotonta löytää toimivaa suhdetta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ei meillä yhdessä asuminen ainakaan noin kauhukuvamaiselta kuulosta. Molemmat olemme nuoria, minä 21, poikaystävä 26. Muutimme yhteen vasta neljän vuoden seurustelun jälkeen, mikä mielestäni oli fiksua. Silloin luulisi ongelmia enemmän syntyvän, kun alkuhuumassa muuttaa yhteen, ja yhteinen arki ei olekaan niin ruusuista enää muutaman kuukauden päästä.
Tosin meillä on yhdessä asumisessa se etu, että molemmat on työnarkomaaneja, ja minä myös opiskelija. Eli silloin kun yhteistä aikaa on niin teemme usein jotain kivaa :) Kyllä näinkin voi itsenäisenä yksilönä pysyä, kun muistaa kuitenkin joustaa ja säilyttää ne kohteliaat käytöstavat myös pidemmässä parisuhteessa. Seksillä kiristäminen kuulostaa utopistiselta, ehkä joku vanhempi voisi niin tehdä, mutta nuorena seksiähän saisi käytännössä mistä vaan jos haluaisi, joten sillä kiristäminen voisi koitua omaksi haitaksi. Sitä paitsi, kuka haluaisi kiristää rakastamaansa ihmistä seksillä?
"Seksillä kiristäminen kuulostaa utopistiselta, ehkä joku vanhempi voisi niin tehdä, mutta nuorena seksiähän saisi käytännössä mistä vaan jos haluaisi, joten sillä kiristäminen voisi koitua omaksi haitaksi. Sitä paitsi, kuka haluaisi kiristää rakastamaansa ihmistä seksillä?"
Eipä saa, jos on nuori *mies* eikä tykkää käydä baareissa pokailemassa ketään (eikä välttämättä edes, jos tykkäisi). Enkä minä tarkoita mitään sietämätöntä aviohelvettiä, vaan olen vain näkevinäni paljon hienovaraista ja ehkä tiedostamatonta alistumista ja alistamista avioparien, varsinkin jo useamman vuoden yhdessä olleiden (vaikka eivät olisi vielä keski-iässä) kyseessä ollessa. Ja että kuka haluaisi kiristää? Kokemuksessani useatkin vaimot, koska (ehkä miehen heikon tahdon takia) ottavat kodin niin kokonaan hallintaansa, ja miehestä tulee vain osaksi liioitellen yksi lapsista, joka Pavlovin koirana sitten ehkä seksin perässä, ehkä muuten vain ja lepytelläkseen vaimoa tottelee. En syytä naisia, vaan niitä miehiä, jotka sellaiseen suostuvat. Pahoittelen etten osaa oikein antaa esimerkkejä.
Tottakai nuori mies (tai nainen) seksiä saa muualtakin kuin baareista, niistähän saakin lähinnä vain helppoa seksiä, kun selvinpäin taas voi helpommin löytyä jotain syvällisempääkin. Mutta toisaalta jos yhdessä asuminen perustuu vain seksiin ja siihen että sitä pitää aina saada on jokin pahasti vialla, eihän puoliso, oli hän sitten mies tai nainen, ole mikään seksinukke. Seksin määrä pysyy varmasti tyydyttävänä (molemmille osapuolille), kun muistaa nähdä hieman vaivaa suhteen ylläpitoon ja siihen kuuluisaan romantiikkaan.
Mielestäni kriteerisi ovat täysin realistiset, ja niillä voi päätyä hyvään suhteeseen. Tosin en täysin ymmärrä antamiasi esimerkkitilanteita, etkö itse sanonut olevasi nuori? Oletan sinun olevan alle 30-vuotias, ja sen perusteella epäilen yhä ettei kuvailemasi kaltaisia ongelmia vielä kehkeydy, ja jos niin kuitenkin käy, niin mikä estäisi sinua poistumasta epämiellyttävästä suhteesta? Nähdäkseni on kaksi asiaa joihin liian moni sortuu liian nopeasti suhteessa: lapset ja avioliitto. Kummassakaan ei ole itsessään mitään pahaa, mutta hätiköitynä seuraukset voivat olla helvetilliset. Ja silloin kuvaamasi kauhuskenaariokin voisi tapahtua. Mutta olethan nuori ja tiedostava mies, käytät ehkäisyä, ja pidät avioliittoa (toivottavasti) vanhentuneena, ja ihmisarvoa alentavana.
Ja en oikein usko että kukaan nuorehko nainen tuntee äidillisiä tunteita miestään kohtaan, tuskin vanhemmatkaan naiset. Itse ainakin koen mieheni vain haluttavana, rakkaanani, ja henkilönä, jolle voin uskoutua ja tietenkin niin polttavan kuumana. :)
Kerrohan, mistä sitä seksiä muuten kuin baarista saa? Jos saa baaristakaan? Kirjastossako voisin saada panon sovittua, vai. Mutta kun ei sillä tavalla - siis spontaanisti tuntemattomia häiritsemällä - saa viattomampiakaan treffejä kuin hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa.
No melkoisen itserakkaan ja keskenkasvuisen kuvanhan tämäntyyppisistä miesten viesteistä usein saa. Kiipeillään jo valmiiksi seinille jos naisella on mitään sanottavaa mistään asiasta. Kun olet noin herkkänä niin etköhän saa raivarin heti jos naisesi rohkenee ihmetellä miksi kotitreffinne ei pidä (poikkesit kaljalle kavereiden kanssa) ja oletkohan edes elossa kun mitään ei kuulu (no et tietenkään ilmoittele, sinähän et halua lupia kysellä). Ja annas kun arvaan, jos menosi kaverisi kanssa peruuntuisi niin ilmoittaisit hänelle aivan varmasti eikä sinulla olisi minkäänlaisia tuntemuksia siitä että kaverisi jotenkin sinua rajoittaisi ja pakottaisi. Vaimosi on merkitykseltään alapuolella koiran, koska koirankin sentään piipahtaisit lenkittämään työpäivän jälkeen, vaimo ei ansaitse sinusta elonmerkkiä eikä tiedotusta. Sehän rajoittaisi sinua!
Tai ehkä jonkinlainen hoivaava elementti on sinulle yleensäkin kauhistus, sinusta on coolia että viimeksi alkoholimyrkytyksen partaalla nähty kaverinne on ollut kateissa jo viikon, mutta hei, ei kai nyt kukaan perään ehtinyt katsoa ja viitsinyt kysellä, aikuinen ihminenhän se on ja se jätkä kyllä aina pärjää, ei viitsi paapoa ja ahdistella.
Ihan kyllä myöskin myöntää täytyy, että katselisin sinua hieman huuli pyöreänä jos olisit kokannut itsellesi ison pitsan ja sanoisit minulle että etsi itse itsellesi syötävää, minun pitsaani on turha koskea. Jos minun laittamani sapuska on turn off niin tuskin sinäkään minulle mitään laittaisit. Kai meillä olisi jääkaapissakin omat hyllyt ja aamukahvit keitettäisiin vuoroissa eri paketeista.
Ja ihan siistiä että et NIMENOMAAN edes tarkoita jollain tavalla kieroutuneita ihmisiä, poimit vain tiedostamattomia ja hienovaraisia viestejä TÄYSIN NORMAALIN parin arjesta...jes! X-D Voi hyvää päivää...
Newsflash, ei sinun ole mikään pakko muuttaa kenenkään kanssa yhteen ennenkuin olet valmis. Minusta kuulostaa ettet ole, jos yhteinen safka on sinulle alistamisen ja alistumisen merkki, tämän hienovaraisen vihjeen olet tuolta maailmalta poiminut.
En jaksa edes arvata minkälainen se sinun ihanneavoliittosi olisi, ainoastaan olen harmistunut siitä, etten nuorena ekaa kotileikkiä leikkiessäni tajunnut tarttua tilaisuuteeni. Kyllähän tuo latelemasi (anteeksi vaan) sonta on monelle naiselle tuttua, mutta mikä ihme häiriö meitäkin mahtaa vaivata kun otetaan mokoma niin vakavasti. Voin aivan satavarmasti kertoa että ääni kellossa olisi muuttunut aivan sillä sekunnilla kun olisin alkanut itse käyttäytyä miehen oppien ja toiveiden mukaisesti.... Ainiin, mutta sinähän toki sentään älysit rajata että mitenkään maskuliinista naista et halua. Eli kunnon kaksoisstandardit käyttöön vaan, eiköhän se onnellinen liitto sillä urkene!
Jees, ei muuta kun onnea uuteen kotiin vaan... :-D
Minä en ole kovinkaan hoivaava tai äidillinen, mutta en ole myöskään maskuliininen ja dominoiva. Sen sijaan olen varsin introvertti ja itsenäinen ihminen, etten välttämättä sovellu asumaan avoliitossa. Vähän epäilen, että aika monet luonnostaan keskivertoa epäsosiaalisemmat ihmiset ovat tällaisia. Mutta jos sosiaalisemmasta sortista olet kiinnostunut, niin kaipa jostain sinullekin sopiva kumppani löytyy, saattaa vain olla vähän haastavampaa.