Liian Ujo Kertomaan sen sinulle

Itse rohkaistuin ja tein aloitteen. Vähän myöhemmin kerroin ihastuneeni. Reaktio oli neutraalin ja pelästyneesti yllättyneen väliltä. Haluaisin Hänen kanssaan viettää aikaa kahden, katsoa leffoja, käydä syömässä yms yms yms. Ei minulle ole väliä mitä missä milloin, jos vain saisin Hänen kanssaan kahden olla. Mutta ei, en toiselta aisti en sitten vähääkään kiinostusta ja tuntuu, että kohta omakin kiinostukseni kuihtuu ja kuolee hitaasti ja tuskallisesti pois vaikka en halua sitä. Yöt ja päivät vaikka mitä mitä muuta yritän ajatella, Hän on ajatuksissani kuitenkin. Hän tuskin menettää minussa mitään, uskon, mutta minä tunnen menettäväni hänessä erittäin paljon. Sapettaa kun annoin itseni ihastua näinkin pahasti, tähän sitä vain jäi junnaamaan omien tunteittensa keskelle kun toinen ei tunne mitään. Ei ainakaan ole kertonut tuntevansa. Ehkä siksi kun ei ole mitään kerrottavaa...

Olen yrittänyt saada toisen lämpenemään minua kohtaan jo pitkän tovin enkä aiokkaan heittää pyyhettä kehään. Tunnen kuitenkin suurta pettymystä itseeni, kun en osaa tai pysty olemaan niin seksikkään viehättävä ja hauska. Sellaisia asioita, jotta minusta kiinostuttaisiin. Tuntuu, että elämästäni puuttuu sisältö ja kun ei ole jaettavaa sitä sisältöä muille, eivät he mistään silloin kiinnostuisikaan. Osaan käyttäytyä kohteeliaasti, ystävällisesti, herrasmiesmäisesti, mutta silti puuttuu se jokin. En vain tiedä mistä vivuista vääntää jotta saisin raiteet käännettyä oikeille kiskoilleen. En vain tiedä..

Mutta toisella on oma elämä jota kunnioitan syvästi ja johon minä en välttämättä tule ikinä kuulumaan millään lailla.. Eikä toista hänen kaltaistaan tule, on vain yksi hän...

Älä luovuta ihan heti. Mulla itselläni on tilanne missä mies on melko välittömästi sanonu olevansa ihastunut ja tosi kiinnostunut jne. Mulla itselläni on vaan ollut niin veemäisiä tilanteita että mä en oikeen jaksa helposti uskoa mihinkään ja oon ollu vähän että "joojoo..niin varmaan". Mutta senkin jälkeen kun tuumin että no kyllä se taitaa ihan totta puhua, niin en osaa puhua sille omista fiiliksistä. Ei vaan tuu pihahdustakaan melkeen. Haluaisin sanoa ihan oikeen tunteella että todellakin tykkään ja vituttaa eräs tuleva käytännön ongelma kun vasta ollaan tavattu, sillä todellakin haluan nähdä tätä ihmistä. Mut en saa sanottua! Tai jos sanon jotakin sinne päin niin kuulostan joltain uutisankkurilta. Voe helevetti...Mut kyl mä zemppaan. Kyl mä aion.

Kosketin sua mutta et sanonut mitään hellin sua mutta et vastannut kerron sulle kosketuksin ja hellyydellä että välitän sinusta et vastannut mut et kieltänytkään etten sais koskea sua ehkei se merkinnyt sulle mitään anteeksi olen täs tauski ehkä pitäs perääntyä