Toivoisin kommentteja miehiltä, mutta tottakai myös naisten kokemuksia luen mielelläni.
Alan olla kohta 3-kymppinen ja sellaista loppuelämän suhdetta en ole vielä onnistunut löytämään. Tällä menolla varmaan jäänkin vanhaksi piiaksi, sillä en kohta edes uskalla aloittaa suhdetta, koska kaikilla tapaamillani miehillä tuntuu olevan takanaan pitkä suhde (5-8 vuotta).
Entiset tyttöystävät eivät sinänsä ole minulle ongelma, mutta kertoisiko joku, miksi nämä miehet eivät pääse irti existään? Kolme kertaa minut on jätetty koska exä on vaivannut miehen mielessä niin pahasti. Viimeisin meni puihin siksi, koska en kestänyt kuunnella vertauksia miehen entiseen suhteeseen, tavata tätä exää ja elää heidän muistojensa seassa.
Luovutatteko te miehet koskaan, siis päästättekö te vanhoista suhteista koskaan irti? Onko se ensirakkaus sellainen, jonka jälkeen ei tule enää mitään? Ettekö itse halua löytää uutta suhdetta, joka kestäisi loppuelämän? Miksi se on niin kamalan vaikeaa?
Vai pitääkö suosiolla siirtyä 2-kymppisiin, joilla näitä pidempiä suhteita ei vielä ole ehtinyt kertyä?
Alan olla kohta 3-kymppinen ja sellaista loppuelämän suhdetta en ole vielä onnistunut löytämään. Tällä menolla varmaan jäänkin vanhaksi piiaksi, sillä en kohta edes uskalla aloittaa suhdetta, koska kaikilla tapaamillani miehillä tuntuu olevan takanaan pitkä suhde (5-8 vuotta).
Entiset tyttöystävät eivät sinänsä ole minulle ongelma, mutta kertoisiko joku, miksi nämä miehet eivät pääse irti existään? Kolme kertaa minut on jätetty koska exä on vaivannut miehen mielessä niin pahasti. Viimeisin meni puihin siksi, koska en kestänyt kuunnella vertauksia miehen entiseen suhteeseen, tavata tätä exää ja elää heidän muistojensa seassa.
Luovutatteko te miehet koskaan, siis päästättekö te vanhoista suhteista koskaan irti? Onko se ensirakkaus sellainen, jonka jälkeen ei tule enää mitään? Ettekö itse halua löytää uutta suhdetta, joka kestäisi loppuelämän? Miksi se on niin kamalan vaikeaa?
Vai pitääkö suosiolla siirtyä 2-kymppisiin, joilla näitä pidempiä suhteita ei vielä ole ehtinyt kertyä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aivan ystävällisesti vastaten niin älä yleistä! Mikäli sinulla vaan on käynyt noin huono tuuri peräjälkeen eri suhteissa, ilman omaa asioiden mielessään suurentelua? Niin huonoa tuuria on vain pelissä.
Tähänastisen oman elämänkokemukseni perusteella tuo ei myöskään pelkästään miehiä koske, vaan samaan tapaan asiaan "syyllistyviä" löytyy naisissakin.
Eikö se lisäksi olisi päinvastoin omituista, jos tapaamallasi yli kolmekymppisellä ei menneisyyttä olisi? Se vaan kannattaisi hyväksyä ja ymmärtää, että elämänkokemusta sekä vahvuutta ei itsestään kerry.
Heh koska miehet hieman pikkupoikia ollaan pohjimmiltamme niin et kai haluaisi koettaa yhteiseloa 3-kymppisen kokemattoman pikkupojan kanssa? :)
Se on tietenkin väärin, jos uudet suhteet kaatuvat menneiden takia, tottakai!
Itse taas olen törmännyt naisten taholta menneiden aiheuttamien itsetunto-ongelmien muodostuvan ongelmaksi eikä se "elämäni suhde" sieltä kolmekutosenakaan vielä löytynyt.
En vaan tuotakaan syytä millään tavoin yksinomaan naisten "viaksi" laita, vaan varmasti löytyy kummastakin sukupuolesta vastaavaa.
Huono tsägä mutta ei menetetä toivoamme; )
Huomaan viestini olleen liian yleistävä ja kärjistetty. Kirjoitin sitä niin tunteella...
Halusinkin lähinnä kommentteja niiltä, jotka elävät kuvaamaani tilannetta: uutta suhdetta, jossa vanha on vielä mielessä. Halusin oppia ymmärtämään, missä silloin mennään. Onko silloin aina tosi kysymyksessä, vai voiko vielä tulla mies, joka kaikesta huolimatta haluaa vain minut - ei entistä suhdettaan?
Aivan kuten nimim. '??????' kirjoitit, en haluaisikaan 3-kymppistä kokematonta pikkupoikaa. Toivon rinnalleni miestä, joka on elämää jo kokenut ja kypsä ja valmis sitoutumaan kun sen aika on. Siksi ymmärrän, että näillä miehillä on takana suhteensa, lyhyemmät ja pidemmät, enkä odotakaan, että ne pyyhkiytyisivät pois tavatessamme.
Toivoisin vain, että saisin vielä tuntea sen, että kaikkien kokemusten ja vuosien jälkeen, minä olisin se, jonka vierestä hän haluaa herätä vielä 7-kymppisenäkin.
Toivotaan, että löydät vierellesi sen ihmisen, jonka kanssa vanhenet sinne 7-kymppiseksi!
Tuuria vaan vaaditaan ja paljon, jotta näin kävisi. Sillä ei vaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että mitä miehet/naiset yleensä...
Itse olen mies ja suhteita, eli ex:iä on takana. En minä heitä kaihoile enää "uuden yrityksen" toivossa.
Samalla tavoin itsekin soisin löytäväni ihmisen (naisen) rinnalle, jonka kanssa se loppuelämä ylä-sekä alamäkineen kohdattaisiin.
Eipä ole vaan sellaista naista kohdalle osunut, joten ei sillä sukupuolen kanssa ole mitään tekemistä.
Näyttää vaan olevan hyvin yleistä, että ongelmien tullessa vastaan, juostaan karkuun ja vaihdetaan kumppani; sensijaan, että ratkaistaisiin (yhdessä) ne ongelmat.
En minä silti mitenkään toivoani ole menettänyt, joten älä sinäkään;)
Jep, älä yleistä. EXääni en ottaisi takaisin, vähäisten kokemuksieni perusteella en ole verrannut muita häneen, ja yksikään suhde ei ole katkennut EXän takia.
Eli, vanhat luurangot eivät kolise kaapissa. Haluan kyllä löytää suhteen joka kestäisi vaikkapa sen loppuelämän....niin mutta miksi se tosiaan on niin vaikeaa???
Mä olen suurin piirtein samassa tilanteessa, tosin sillä erolla että olen mies. Ei toi koske ainoastaan miehiä vaan aivan sama pätee naisiinkin. Ei tietenkään kaikkiin, mutta enpä ole tavannut vielä yhtäkään, joka olisi seurustellut juuri aikasemmin useamman vuoden ajan ja päässyt yli siitä exästään. Sen verran ne ovat kai kattoneet jotain sinkkuelämää, että tajuavat olla puhumatta siitä suoraan, mutta tätä miehet sitä ja miehet tätä juttua piisaa sitäkin enemmän.
No, mä pääsin tosta ongelmasta sillä kun siirryin parikymppisiin tyttöihin :D
Ei existä tarvitsekaan päästä "yli" silloin kun ystävyys jää, vaikka seurustelu/parisuhde loppuu. Aikoinani seurustelin 6 vuotta ainoan exäni kanssa ja hän on edelleen mukana elämässäni, johon on jo parisenkymmentä vuotta kuulunut mies ja lapset.
Mielestäni on ihan ok, että entisistä suhteista puhutaan joskus, mutta exiin ei koskaan saisi verrata nykyistä.
sun täytyy ottaa tämmönen 47v. on kaikki jo koettu ei ole ex ongelmaa se on jo takana...
ehkä sä et vain ole "tarpeeksi" niitten eksien jälkeen? julmaa, mutta on mielenkiintoisia ihmisiä ja sitten on niitä ei niin mielenkiintoisia..
nykyisellä miehelläni ei ollut mitään vaikeuksia päästä eksästään yli(6 vuoden suhde), itsepähän sen jättikin. sitten kun minä, kaunis ja luonteeltani sopiva tyttö tulin kuvioihini, ei varmasti ole eksä käynyt mielessä..;) tosin omat eksäni vieläkin haikailevat perääni, mutta eiköhän ne luovuta viimeistään kun mennään kihloihin.. (toivottavasti jo tänä kesänä) niin, että siinä olisi sitten taas sinulle pari miestä vapaana, joille olisit vain korvikkeeni.
sori, tän ei ollu tarkotus olla provo, eikä näin julman kuuloista tekstiä. mutta fakta on, että sun täytyy tyytyä miehiin, joilla ei ole ollut mahdollisuutta sua tasokkaampiin naisiin, jos siis haluat miehen, joka ei haikaile eksänsä perään.
Hahhah onnittelut!!
Ylivoimaisesti bimboin ja naurettavin naisen kirjoittama viesti, joka silmiini on osunut ikinä:)))
(Olethan nainen?)
Aika pöyristyttävää kuulla, että mielestäsi minä kuulun ei-mielenkiintoisiin ihmisiin, joilla ei ole mahdollisuutta olla muuta kuin muiden korvike. Vaikutat aika vakuuttuneelta siitä, vaikka et edes tunne minua.
Onneksi olet kaunis ja luonteeltasi sopiva, niin miehesi ei näe kuinka loistat siitä, että omat eksäsi haikailevat perääsi. Onnea teille.
se oli vain yksi arvaus. en tunne sinua, enkä voi siis mitenkään tietää minkälainen olet. eikö tämän palstan tarkoitus ole keskustella asioista eri näkökulmista, joskus jopa kärjistäen?
enkä tietenkään oikeasti loista siitä että omat eksäni haikailevat perääni. päinvastoin. se on surullista katseltavaa ja kannan oikeasti huonoa omatuntoa siitä että toisen eksäni on hyvin vaikea löytää etsimänsä kaltaista tyttöä, hän kun yrittää etsiä samanlaista kun itse olen. mutta se on väärin, ei mulla pitäisi olla huono omatunto siitä että löysin elämäni miehen. sille ei vain voinut mitään.
mielipiteeni kuitenkin oli että tarvitaan aika persoonallinen (ja aivan eritavalla erilainen) tyttö jotta eksäni pääsisi minusta yli. (tämä on fakta jonka monet muutkin ovat sanoneet, mukaan luettuna eksäni) ja aivan tavallisten tyttöjen rahkeet eivät siihen ehkä riitä.
eikä mun nyt todellakaan ole tarkoitus olla julma tai tyhmä tai provo, enkä ikinä uskaltaisi sanoa tätä ääneen, mutta luulin että täällä voisi. olin väärässä.