Onko saman tyyppisessä tilanteessa olevia? Oon kakskutonen ja mulla on takana neljän vuoden seurustelusuhde (ensimmäinen kunnon rakkaus) josta pari vuotta saman katon alla. Erosta kyllä aikaa jo vähän yli vuosi jonka aikana muutama pikkujuttu ja säätö vai mikskä niitä nyt kutsutaankaan. Ja sit tietty jonkin verran treffailuja.
Onkelma se, että sitä on tällä hetkellä tosi nirso ja tietää aika hyvin mitä seuraavalta kunnon suhteelta haluaa. Haluaa edes lähes yhtä vahvat tunnetilat kuin ensirakkauden kanssa. Tietää miten ihanaa seurustelu oikeanlaisen ihmisen kanssa voi olla ja haluaa kokea sen myös uudestaan ja tulevassa kunnon suhteessa.
Treffailujen ja noiden pikkujuttujen kautta myös tajunut millainen se tuleva kumppani ei voisi olla. Ja valitettavasti suurin osa on vaan niitä "vääriä" vaikkei vaatimukset ois kovinkaan kummosia.
Kuitenkin haluaisi todellakin seurustella ja ihastua kunnolla molemminpuolisesti. Ja ennenkaikkea löytää se "oikea", nimittäin sellaisia on.
Onkelma se, että sitä on tällä hetkellä tosi nirso ja tietää aika hyvin mitä seuraavalta kunnon suhteelta haluaa. Haluaa edes lähes yhtä vahvat tunnetilat kuin ensirakkauden kanssa. Tietää miten ihanaa seurustelu oikeanlaisen ihmisen kanssa voi olla ja haluaa kokea sen myös uudestaan ja tulevassa kunnon suhteessa.
Treffailujen ja noiden pikkujuttujen kautta myös tajunut millainen se tuleva kumppani ei voisi olla. Ja valitettavasti suurin osa on vaan niitä "vääriä" vaikkei vaatimukset ois kovinkaan kummosia.
Kuitenkin haluaisi todellakin seurustella ja ihastua kunnolla molemminpuolisesti. Ja ennenkaikkea löytää se "oikea", nimittäin sellaisia on.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi, onhan meitä..mulla on takana 6 vuoden seurustelu suhde, ja sinkkuna olen ollut noin pari vuotta ja loppua ei näy..nirso olen myös, ja olen huomannut että vertailen näitä miesehokkaita mun exään, koska hän oli kaikinpuolin hyvä mies, mutta nuorena alettu seurustelu suhde päättyi pelkkään kaveruuteen.
Mutta nyt tuntuu että olen päässyt lopullisesti hänestä eroon ja semmonen oma mussukka ois vielä kiva löytää joskus...
Mulla takana 5v. seurustelua ensirakkauden kanssa... Just nyt on sellainen epävarmuus, et pystynköhän enää ikinä rakastaan yhtä aidosti ja puhtaasti... pitää vaan jaksaa uskoa, oon tosin ollut vasta vähän aikaa sinkkuna, et toisaalta pelottaakin et se uusi rakkaus löytyy liian nopeesti... yritän nyt ainakin vuoden pysytellä singlenä.
Mullakin ihan järkyttävän tarkat vaatimukset seuraavan miehen suhteen(mikäli sellaista tulee)...mikä on toisaalta erittäin tervettä, kun ensirakkuden kanssa en miettinyt mitään "vaatimuksia", vaan suinpäin suhteeseen...ja mitä siitä tuli...ei toiminut sielujen sympatiat.
Ihan hyvä, että tulee treffailtua niitä "vääriä" tyyppejä, sitten ainakin osaa arvostaa sitä oikeaa kun se kohdalle osuu:) Ja kyllä se vielä osuu.
Kyllä se rakkauden hullaannuttava tunne tulee, kun sopiva kumppani löytyy. Se ei kulu käytössä.
Kaksi vanhapiika tätiäni tapasivat hokea: "valkkaajalle jää luu käteen" kun kävin nuorena kylässä ja aina yksin. Nuorena huvitti, vanhemmiten olen tajunnut että tämä sananparsi on kyllä viimeisen päälle totta.
Mulla on just toi "ongelma" että olen kerran jo elämässäni kokenut kunnon rakastumisen ja sen jälkeen on tuntunut ihan turhalta mitkään säädöt miesten kanssa jotka ei vaan (ilman mitän erityistä syytä) sytytä samalla tavalla. Hankala juttu.
Itse jätin taakseni 5-vuotta kestäneen suhteen, jonka luulin olleen elämäni rakkaus. Mies oli tumma, komea, erittäin sosiaalinen ja herkkä. Kaikin puolin ihana ihminen, mutta kasvettiin vaan erilleen.
Kun sitten taas "sinkkuunnuin" vietin hyvän aikaa yksin, mitä nyt pari säätöä oli, mutta tosiaan en edes etsinyt mitään. Siinähän se uusi ihminen elämääni tupsahti.
Hän on täysin exän vastakohta. Vaalea, pitkä ja jykevä, rauhallinen oikea nalle. en olisi ikuna päivänä voinut kuvitella rakastuvani niin 100%:sti uudelleen! Hän on juuri sellainen, kuin mitä elämääni kaipasin, kunnon mies.
Ajan mittaa kun tutustuin häneen, vaikka ei aluksi vaikuttanut aivan minun tyyppiseltäni, hänestä tuli enemmän ja enemmän hienoja puolia esille.
Olemme nyt asuneet puoli vuotta yhdessä ja mikä onkaan ihaninta, kotiaskareetkin sujuu muitta mutkitta. Exä oli kodinhoidossa todella opetettava, eli mitään ei tehnyt oma-aloitteisesti. Uusi kun tulee kotiin raskaan työpäivän jälkeen, jos en ole sattunut ehtimään tiskaamaan, hän laittaa hymyillen kahvin tippumaan ja alkaa tiskata! Meillä eletään tasa-arvossa ja toisiamme kunnioittaen. Olemme rakkauden lisäksi todella hyvät ystävät, eli meillä on todella hauskaa yhdessä.
Eli neuvoni on, älkää miettikö exää, unohtakaa entinen. Tutustukaa ihmisiin kunnolla, vaikka he eivät heti vaikuttaisi siltä, mitä "haette".
Minä ainakin koin nykyisen kohdalla suuren yllätyksen myös seksin suhteen. Hän vaikuttaa kovin tyyneltä, mutta kun sänkyyn päästään ei parempaa voisi olla!Intohimoa ja tulisuutta on vaikka muille jakaa ja se kestää!En olisi ikinä uskonut päälle päin, että hän olisi sellainen!
Noh, tässä siis jotakin, kannattaa tutustua rauhassa!:)
Kivaa kesää teille kaikille ja toivon, että tekin löydätte jonkun ihanan ihmisen elämäänne!
Mutta mikään kertomastasi asioista ei vaikuta siihen, että myös teidän suhteenne ei tulisi päättymään eroon. Toisaalta ei sen ole tarkoitettu niin menevänkään.
Itseäni harmittaa se, että olen pari kertaa ollut parisuhteessa yli viisi vuotta juuri sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olen tahtonut seurustella. Nyt tuntuu tyhmältä aloittaa jälleen alusta, kun tuntuu, että seuraavakaan suhde ei kestäisi kauemmin. Tämä myöskin siksi, että edellisestä suhteesta jäi lapsia. Tuntuu, että uusi parisuhde olisi tässä mielessä turha.
että sellaista voisi etukäteen tietää, että tämä kestää ikuisesti. En vain uskonut, että voisin rakastua niin syvästi, kun luulin jo kokeneeni sen suuren tunteen.
Sehän siinä on, kun pitää pystyä tavallaan nollaamaan itsensä entisestä, eikä ajatella, että kun viime kerta meni noin niin kyllä tämäkin kerta.
eikä sitä ole pakko seurustella, jos tuntuu että se olisi turhaa. Mutta sanoisin, että olet aika pessimistinen. (ei pahalla), tsemppiä kesään!
kun luin kirjoituksesi,olisin voinut kuvitella lukevani omaa tarinaa...tosin omasta erostani on kulunut jo lähes kolme vuotta.mikään ei vieläkään ole unohtunut!vaikka uusia suhteita,lyhyitä sellaisia on ollut en exää voi unohtaa!uusissa suhteissa vertaan exää nykyseen ja jossakin aina tulee toppi...ehkä rakkaus satuttikin niin paljon,että uudestaan ei halua kokea sitä samaa!ja varsinkaan sitä eroa!joten sitä odottelee sitä herra täydellisyytä vastaan tulemaan!!minäki ajattelen monesti että kyllä sitä haluaisi jo vakavammin alkaa seurusteleen,mutta mä en tiedä millon se päivä koittaa!millon löydän sen rakkauden joka vastaa kaikkia mun toiveita,ja ennen kaikkea sen rakkauden joka saa minut unohtamaan myös entiseni!!!!
Joo kuulostaa todella tutulta, ja itselläni kaikki kaverit seurustelevet vakavasti (olen 22) ja tunnen oloni välillä tosi ulkopuoliseksi... Esimerkkinä Juhannus. Muut mökille pariskuntaystävien kanssa, ja minua ei edes pyydetty... Siis nämä ystävät ovat pitkäaikaisia kavereita ja kaiken pitäisi olla kunnossa meidän välillä,joten ei siitä kiinni. Emme siis vietä myöskään aikaan porukalla, koska ystäväni ovat kaikki eri ympyröistä. Tuntuu, että jos olisi mies, minutkin hyväksyttäisiin. Takana viime vuosi toisessa kaupungissa ja kevät rankkaa pääsykokeisiin lukemista. Masentaa vaan... Ulkopuolisen mielipide, olenko toivoton??? P.s. olen ihan nätti tyttö, jos sillä merkitystä..