Meillä 25 vuotta avioliitoa takana. 3 vuotta meillä on mennyt huonosti, koska vaimoni luuli, että petän häntä. Näin en tehnyt, mutta ymmärrän häntä, koska sellaiselta se on kyllä näyttänyt.
Kostoksi hän meni toisen miehen kanssa sänkyyn ja jäi siitä kiinni.
Nyt olemme puhuneet paljon ja päättäneet yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä.
En tiedä tuleeko se onnistumaan. Onko kenelläkään onnistumistarninoita tääläisestä, kertokaa?
Kostoksi hän meni toisen miehen kanssa sänkyyn ja jäi siitä kiinni.
Nyt olemme puhuneet paljon ja päättäneet yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä.
En tiedä tuleeko se onnistumaan. Onko kenelläkään onnistumistarninoita tääläisestä, kertokaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
On. Kirjoitin tänään pitkän vastauksen ketjuun petturimiesten vaimot (tai jotain sinnepäin) nimimerkillä selvinnyt pari. En jaksa toistaa itseäni. Lue sieltä jos kiinnostaa.
"Kostoksi hän meni toisen miehen kanssa sänkyyn ja jäi siitä kiinni."
Kuinka voi kostoksi, mennä sänkyyn? Kyllä, siinä muutakin tarvitaan. Kukaan "hampaat irvessä" kykene hässimään.
"mutta ymmärrän häntä, koska sellaiselta se on kyllä näyttänyt."
Ts. koet syyllisyyttä, kumppanisi pettämisestä?
Puhtaalta pöydältä voi aina aloittaa, jos se on molempien tahto. Tahtoa siihen tarvitaan. Luottamus tulee vähitellen ja vie vuosia. Ei pidä odottaa nopeaa paluuta entiseen aikaan "kun kaikki oli hyvin" . Anteeksi voi antaa, unohda ei ikinä.
Voimakkaasti tunteva ihminen kykenee kyllä kostamaan tuota kautta.
Ainakin itse tein niin aikanaan, tuntematta sen kummempaa vetoa tuohon toiseen osapuoleen. Aamulla oli sitten kaksi onnetonta miestä, mies jota petettiin ja mies joka oli vain se välikappale ja joutui luopumaan "unelmiensa naisesta", kuten itse surkutteli.
Olen elänyt 25 suhteessa jossa pettämistä minun osaltani oli joitain vuosia sitten. Pöytä puhdistettiin eikä asia ole korjaantunut. Kukaan ei petä ketään mutta epäilyksestä ei vaan pääse yli. Elämän hukkaamista tämä on, koskaan se ei pala entiselleen vaikka kuinka yrittäis. Suosittelen miettimistä, onko vaimo sen arvoinen että elämäsi pilaat. Olen kysynyt samaa mieheltäni...hän selvästikin kärsii vieläkin. Älä turhaan syytä itseäsi..
Järjetöntä yrittää edes palata siihen mitä oli ennen. Teillä on tilanne mikä on nyt, sen mukaan yhteiset tavoitteet. Tottakai jälki jää vaikka anteeksiannon saisikin, vuosia menee luottamuksen palauttaminen.
Tämä nyt kommenttina tuolla mustalle enkelille.
Uskon että voitte jatkaa, pitkien keskustelujen ja anteeksiannon ja sovittelun jälkeen. Helppoa se ei ole, mutta pystytte siihen, on takana historiaa.
En naisena puolustele pettämistän ollenkaan, vihaan sitä, mutta ymmärrän että jos vaimo tuntee itsensä hylätyksi tai yksinäiseksi pitkän, ja niin kova tarva kuin meillä naisilla on halu olla rakastettu ja hellitty, se voi johtaa pettämiseen.
Taustalla voi olla myös masennusta, ja se että saa huomiota joltain, on kipeän ihanaa mutta niin väärin.
Tämä voi sama olla miehelläkin.
Mutta ei se ruoho ole vihreämpää.
On paljon ihanampaa olla tutun ja kuitenkin luotettavan rakkaan kanssa.
Onnistumiskokemuksia on.
Ja ajattelepa ennenvanhaan kun ei niin vaan erottu. Riidat sovittiin ja jatkettiin.. elämäähän tämä vain on.
Mutta luottamus palaa kun on avoin ja rehellinen! Ja pitää yrittää molempien, keksiä uutta ja romanttista!!
Tottakai voi! Jos liitto on noinkin pitkään jatkunut, niin onhan se nyt paljon vahvempi asia kuin joku pettäminen! Ei kannata suurennella asioita, jokainen tekee virheitä. Asia on kyllä niinkin, että jos ei itse pääse asiasta yli, niin se heijastuu siihen toiseenkin osapuoleen ja jos jommalla kummalla on suhteessa huono olo, niin ehkä ei ole syytä jatkaa.
Toki itse kannattaa käväistä vaikka maksullisissa, jos ei jaksa alkaa panoseuraa baarista tai netistä iskemään.
Vasta sitten voi puhdistaa pöydän.
Tuli mieleen, että SINÄ et ole päässyt jonkin asian yli.
Mikähän oli sekin epämääräinen maininta, että et pettänyt mutta että se - siis mikä? - voi kyllä näyttää pettämiseltä.
Oletko itse tässä asiassa satarehellinen? Nimittäin minun mieheni intti samalla tavalla. Meillä 27 vuotta aviota takana ja mies sanoi työkaveristaan, että on hyvä ystävä, ei ole suhdetta. Kun jäi sattumoisin kiinni aika kummallisesta tilanteesta, myönsi, että juu, seurustellaan "jallakin tasolla" mutta ei ole oltu "sillai".
Siis että mitä?
Monta vuotta yritettiin setviä tätä miehen omituista tavallaan rakastankin häntä mutta en oikeastaan rakasta ja en ainakaan yhdynnässä ole ollut.
Vasta kun mies puhdisti OMAN pöytänsä, päästiin jatkamaan YHTEISEN pöydän ääreen.
Totta kai onnistuu. Mitä on yksi pettäminen 25 vuoden parisuhteen rinnalla. Ei mitään, tai juuri se yksi surjähyppy, jolla ei kenellekään sinällään ole mitään merkitystä.
Minulla itsellani oli avioliiton sivusuhde noin vuoden. Omaa typeryyttäni ihastuin naisten naurattajaan ja se oli menoa. Yhtä nopeasti kuin ihastuin, yhtä nopeasti myös viisastuin ja tajusin mitä ihmettä oli typerehtämässä.
Avioliittomme on jatkunut erittäin hyvänä, Puolisoni ei tiedä seikkailustani eikä koskaan tule tietämäänkään mikäli minusta on kiinni. En halua turhaan tuoda typerää asiaa esille enkä loukata miestäni.
Olemme olleet yhdessä 32 vuotta, Pettäminen tapahtui n, 15 vuotta sitten eikä ole toistunut. Pitkään parisuhteeseen mahtuu kaikenlaista mutta se on sellainen arvo jo sinällään että siitä kannattaa pitää kiinni. Nykyaikana pitkän parisuhteen kokemus on vain aniharvoille suotu.
Älkää kiirehtikö, tuo pöytä on puhdistettu mutta tahrahan siihen tahtoo jäädä, onneksi se tahrakin vuosien saatossa haalistuu, jos asiaa ei nosteta aina uudestaan esille kiistojen yhteydessä.
Älkää edes yrittäkö palata siihen menneeseen, vaan katsokaa missä olette nyt, se on se lähtökohta josta alatte rakentamaan tulevaisuuttanne. Muistakaan tuosta tapauksesta vain se kuinka tärkeää on kertoa toiselle rakastavansa, se ei ole asia josta ilmoitetaan jos tilanne muuttuu, kuten aviomieheni alkuun yritti vitsailla. Oppi kyllä onneksi kertomaan sen päivittäin ja suukot ja halitkin tulivat luonnolliseksi osaksi elämää.
Rehellisyys ja hienovaraisuus on nyt tarpeen, antakaa molemmat anteeksi toisillenne.
Kaikkea hyvä tulevaisuuteenne.