Miksi ukkomiestä itselleen havittelevat kakkosnaiset usein suuttuvat ja asettuvat puolustusasemiin, jos heitä rehellisesti varoittaa siitä, että niin epäluotettavan miehen kanssa ei kannata vakiintua ja mies tulee luultavasti pettämään vielä häntäkin. Silloin vakuutellaan kiihkeästi, että eihän mies tietenkään minua koskaan pettäisi, koska olen miehen sanojen mukaan niin ihana nainen ja hän todella rakastaa minua. Vaimoaan ei tietenkään rakasta ja vaimo on muutenkin niin kamala ja paska akka, että ansaitseekin tulla petetyksi. Mies on tietenkin pulmunen ja kaikkien avio-ongelmien syy on vaimossa. Siksi mies tulee hänelle olemaan iäti uskollinen, koska hän on kaikella tapaa parempi kuin miehen vaimo. Niinpä...
Menneisyyden käytös yleensä ennustaa tulevaakin käyttäytymistä. Ei aina, mutta hyvin usein.
Menneisyyden käytös yleensä ennustaa tulevaakin käyttäytymistä. Ei aina, mutta hyvin usein.
Vastaukset 44
Vanhimmat
No voi hellanlettas, voihan sen miehen pistää sit kiertoo ku alkaa uutta naistansa pettämään!
kiertopalkinnolle:OLEN OLLUT RAKASTAJA, JA JUURI NOIN KUIN KIRJOTIT, LAITOIN UKON KIERTOON.
Muutenkin oli todella arvojani vastaan olla rakasettu, mutta en mahtanut yksinkertaisesti mitään välillämme olleelle vetovoimalle, mutta en salli yhtään pettämistä- joten kun aloin epäillä että mies ole minulle aivan rehellinen kertomassaan eroa-tekemässä kotona-puheillaan, laitoin miehen kiertoon.
Hah, miehiä jotka ovat rehellisiä riittää, turhaa haaskata aikaa kieroihin ihmisiin.
Vaimolle näköjään kelpas takaisin, jolla on ollut 7-vuoden avioliiton aikana kaksi suhdetta, ja noin15 panoa.
Itse mies kertoi muuten nämä.
Kertokaapa millainen tulee vaion olla, joka antaa tehdä itselleen näin, ja kaiken lisäksi vielä tietää nuo?
Väännetäänkö taas rautalangast - kun se avioliitto on niin paljon muutakin kuin panemista.
Ai että sulla on ihan arvoja eli et siedä pettämistä paitsi omaasi. Luuletko oikeasti saavasi joskus miehen, joka on vapaa ja valitsee sinut elämänkumppaniksesi. Hah hah, ikuinen kakkonen on ikuinen kakkonen... ja yksin.
...koska tärkeintä on omistaa mies. Olla virallisesti yhdessä. Sillä miten asiat oikeasti on, ei ole väliä, status on tärkein. Ei ole väliä että mies pettää, koska hän aina palaa luokse. Kaikki tietää että mies on minun, vaikka mies nähtäisiinkin toisen naisen kanssa. Mies tarvitsee minua. Meillä on yhteistä omaisuutta ja yhteistä historiaa. Meidän kahdenkeskeiset hetket ovat ylivoimaisesti merkittävämpiä kuin miehen hetket jonkun muun kanssa, koska me olemme virallisesti pari. Sellaiset hetket jää muistoihin, muiden kanssa vietetty aika vain unohtuu. Mies sanoi näin, ja hän puhuu aina totta. Hän puhui totta silloinkin kun hän jäi rysän päältä kiinni ja käskin hänen tunnustaa että on pettänyt ja että se toinen oli vain pelkkä pano. Ja puhui totta myös kun sanoi että ei enää ikinä voisi pettää, ja että vasta kiinni jäätyään tajusi mitä on minulle tehnyt. Oli toiminut kuin huumattuna, ei ymmärtänyt ollenkaan mitä teki, toinen nainen manipuloi pettämään minua. Se toinen nainen kadehtii minua, ja haluaisi olla minä. Hähää, mutta ei ole, sillä mies on minun kultapettäjäpuppelini, virallisesti. Kaikki tietää.
Kyllä nyt jotain kakkosta kovastikin kismittää, kun on jäänyt lehdelle soittamaan. Itse taidat olla se kade nro 1.
....vaimo statuksena..tähän voin vielä' jatkaa:
niin, ja mieheni sanoi, että vaikka oli kirjoittanut ja luinkin noin emailit, että ei rakasta vaimoa ja on järkiliiitossa ja nyt olisi löytänyt elämänsä rakkauden tuosta rakastajasta, niin että mieheni oli sokaistunut, ja huomasi nyt jälkikäteen miten hullu tuo rakastaja oli kun uskalsi heidän suhteestaan minulle kertoa, joo, yritti vaan saada minun kultapettäjäpuppelia itselleen, vaan mun mies ei enää rakasta häntä. Ei , se jäi mun luokse, ihanan vaimon, minu ei tarvitse miestä väkisin luonani pitää eikä houkutella miehen suhteiden jälkeen, mun mies haluaa aina jäädä mun luokse koska nä olen rakkain ja paras. Joo, kakkonen yritti muka muna varoittaa,että ei olisi suinkaan ainut mieheni suhde, hah, yritti vaan että en tykkäsi enää minu miehestä. Joo, ja seksi on taas ihanaa ja joka päivä. Laitamme lapset aina mummolaan, ja nyt on taas ihanaa rakastella. MIeheni on niin taitava, ei ihme että tuo salarakas halus minun miehen. Hän ensin aina antaa mulle orkut ja sitten tulee vasta itse, on taitava.
Minun Martti on hyvä isä, ja hän vaan erehtyi taas. Ikääkin on vasta 39 vuotta, niin kyllä minu mies muuttuu. Itki ja valitti itseään surkeaksi, ja että ansaitsen toisen, mutta en minä halua hänestä luopua. Meillä on talo jota remontoitiin paljon, mun äiti on kuollut ja isältä tulen perimään osuuden yrityksestä, en ole tyhjätasku, kun meen töihin hankin paremmin kuin mieheni. Mutta ei raha mun miehelle mitään merkkaa, ei hän ajattele ja ole mun takia sen takia, vaan hän ihan oikeesti erehtyi tuohon kauheeseen naiseen, joka oli jopa väkisin tullut meille viikonloppuna kotiinkin ja oli raiskannut mun miehen meidän ruskeella nahkasohvalla ja meidän pojan sängyssä, ettäs kehtasi kauhea nainen. Varmasti mun mies ei olis halunnut, mutta väkisin pakkautu.
Eivätköhän ne kakkoset puolustele sitä miestä ihan samoista syistä kuin ykkösetkin. Uskovat miehen muuttuvan, totuus vain on paljon karumpi.
Ongelma lienee siinä, että kakkonen kuulee asioista vain pettäjän kertoman version eli puolitotuuksia. Hän ei kuule toisen osapuolen kertomusta, joka ehkä antaisi siitä "ihanasta" miehestä vähemmän mairean kuvan. Yhdessä jaettu arki on jotain ihan muuta kuin satunnaiset romanttiset tapaamiset.
Tässä kaiketi malliesimerkki siitä, mitä vaimot luulevat..?
Vaimot luulevat, että heistä puhutaan pahaa... Mutta yllätys yllätys: ei heistä puhuta pahaa - eikä hyvää. Ei heistä välttämättä puhuta yhtään mitään. Kakkonen tietää vaimon olemassa olosta, mutta so what? Ei häntä kiinnosta, millaista on miehen elämä vaimon kanssa tai millainen vaimo on.
Vaimot luulevat, että mies antaa toiselle itsestään paremman kuvan itsestään kuin onkaan - ja että "karmea totuus" paljastuu sitten ajan kanssa... Mutta vaimot eivät huomio sitä, että eri ihmiset saavat eri puolia toisista esille. Toisessa suhteessa ns harmaa arkikin voi tuntua juhlalta verrattuna oikeasti ankeaan yhteiseloon.
No, "loppu-viimeks" vaimo luulee yhtä ja kakkonen toista - ja mikä on totuus? Varattu mies sen tietää, jos hänkään kaikin ajoin.
Ei munkaan ukkomies hirveän pahaa vaimosta puhunut, hän piti vaan itseään syyllisenä ja sitä, että ei tunne oikeaa rakkautta vaimoa kohtaan, siksi etsii muualta, ja rakastuimme , olimme lähes vuoden yhdessä.
Hän kertoi ihan kivoja asioita, mutta ne epäkohdat mistä miehen uskottomuus johtui oli juuri näitä sydämen, henkisiä asioita.
On todella vaimot huuhaata, että luulette mies menisi toisen naisen kanssa tai alkaa suhteen koska te olisitte huonoja....mutta olette väärän miehen kanssa naimisissa. Ei tällainen mies teitä KUNNIOITA.
Jos tämä mies olisi haukkunut vaimoaan, en olisi häntä huolinut. Ehkä hän sanoi että vaimo ei ole ollut ikin intohimoinen, mutta eniten häntä vaivasi että ei kaipaa ikinä vaimoa, ja vaimo on niin huomaamaton että hän pettää. Se oikeen tosissaan ärsytti miestä, koska hän halusi eroa, ei kyennyt itse sitä kuitenkaan sanomaan lasten vuoksi.
MInuakin hän esitteli jopa omalle pomolle, yhteisille ystäville, jopa äidille ja isälleenkin kertoi:MUTTA TAASKAAN, KUKAAN EI KERTONUT VAIMOLLE.
MIKSI IHMISET OVAT NIIN TYHMIÄ, MINULLE IHMINEN JOK EI KERTOISI MIEHENI USKOTTUMUUDESTA EI OLISI ENÄÄ MINUN YSTÄVÄ.
Siis on paljon muita motiiveja, minä tiedän esim. että olen hieno nainen, en tarvitse miehen lurituksia, mutta jso kehuu ja sanoo on se tietenkin jos rehellisesti sanottu kiva kuulla.
Mie ihmettelen miks sie ihmettelet sitä että vaimo pitää miehestään kiinni? Siehän olit kovasti rakastunut mieheen vaikka mies oli naimisissa tahollaan. Eikö vaimokin voi olla mieheensä rakastunut vaikka sie olit siellä toisessa päässä. Jos sie tiesit miehen toisesta naisesta eli vaimosta (tiesikkö niistä muistaki) ja vaimo tiesi siusta niin tehän olitte yhtä pätkässä siihen mieheen ja kumpiki anto toise naisen olemassaolon anteeksi. Sie tiesit kuinka ihanaa teillä oli ja vaimki aatteli samoin.
Joo, tässä minun tapauksessa mies kertoi raskaana olevalle vaimolle, että muuttaa vuodenvaihteessa pois,,,itketti raskaana olevaa yökausia, ei varmasti ollut ihanaa. Kerran mies kuristi vaimon jäkätyksen jälkeen vaimoa, soitti mulle heti sen jälkeen kun tevavat sängyssä,. ja sanoi että oli vähällä ajatus tappaa vaimo. Liitossa vaimo varmaankin on riippuvainen, mies tarttee vaimolta vaan seksiä silloin tällöin ja lasten ja kodinhoitajaa. Huvit haetaan muualta, usein. Ei pettävällä miehellä ole vaimon kanssa ollenkaan ihanaa, ainakaan silloin kun on rakastunut toisaalla, se on yhtä tuskaa.
Ja tämä on malliesimerkki siitä, mitä kakkosnaiset luulevat..? Että he muka saavat miehestä ne parhaat puolet esille ja että mies olisi muka erilainen heidän kanssaan. Todennäköisesti ei olisi pitkällä tähtäimellä. Aluksi tietysti, mutta ei enää myöhemmin.
Sitähän emme voi tietää...
Toistatko itse samat virheet uudelleen ja uudelleen..?
Valitettavasti hyvin monet ihmiset toistelevat virheitään ja se johtuu siitä, että he eivät huomaa omia huonoja puoliaan ja näkevät aina vian vain toisissa. Se nyt on vain karu totuus, että taipumus reagoida parisuhteen ongelmiin pettämällä on useinmiten pysyvä ominaisuus. Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta he ovat harvinaisia. Mutta tietysti jokainen kakkonen haluaa uskoa, että juuri heidän kohdalleen sattuu se harvinainen poikkeus.
Kyllä minä uskon ihmisten olevan eri suhteissa erilaisia. Itse olen ollut viiden miehen kanssa suhteessa ja jokaisessa olen ollut täysin erilainen. Kyllä se toinen ihminen vaikuttaa tosi paljon omaan käytökseen. Toisten luonteenpiirteet vain natsaavat yhteen ja toisten ei. Edellinen mies esim. oli tosi mustasukkainen ja jo pelkkä lenkille meno aiheutti mökötystä, nykyinen mies kannustaa minua käymään lenkillä ja joskus lähtee itsekin mukaan, ei probleemia.
Ja ihmiset ovat kiinnostuneita eri asioista. Aikanaan asuin yhden miehen kanssa ja tämä jostain ihme syystä odotti minun tekevän ruokaa hänelle. Se aiheutti jatkuvaa kinaa välillämme, nykyinen mies taas on kokki ja hoitaa kaikki ruoka-asiat perheessä. ei minkäänlaista kinaa asiasta.
Ja se mikä saattaa nykyistä vaimoa ärsyttää miehessä ei välttämättä ärsytä laisinkaan uudessa naisessa. Ihmiset ovat vaan niin erilaisia.
Juuri näin minäkin sen ajattelen.
Aloituksessa kysytään, miksi kakkonen sinisilmäisesti uskoo petturimiehen puheet... Minä kysyisin, miksi vaimot / muut "samalla puolella" olevat niin hanakasti väittävät, että mies on just samanlainen pas-ka nyt ja ikuisesti kuin on ollut aiemmassa liitossaankin? Jokainen enemmän kuin yhden parisuhteen elänyt tietää, etteivät suhteet ja kumppanit niissä ole identtisiä. Miksi ihmeessä suhteita päättyisi ja uusia alkaisi, jos aina olisi tiedossa sitä samaa?!
En kyseenalaista sitä, etteikö ns tapapettäjä mahdollisesti toistaisi samaa kaavaa seuraavissakin suhteissaan ; jos on pettänyt vaimoa useamman naisen kanssa liiton aikana tai "tottunut" käymään vieraissa kaikissa parisuhteissaan, on syytä suhtautua suurella varauksella siihen, että mies olisi jatkossa "yksiavioinen".
Tuntuu olevan hyvin yleinen reaktio tuo, että kerran pettänyt tuomitaan epäonnistumaan jatkossa kaikissa yrityksissään parisuhteessa. "Varoitellaan" kakkosia olemasta sinisilmäinen - mutta todellinen tarkoitus lienee se, että kakkoselle, joka näitä juttuja lukee, tulisi epävarma olo... Kun ei homma ole itsellä onnistunut, ei suo toisellekaan sitä iloa..?
Itse vuosia sitten petettynä kävin kaikenlaisia tuntoja läpi... Mutten ajatellut enkä edelleenkään ajattele, että exäni ei saisi kunnon parisuhdetta aikaan, vaan livahtaisi vieraisiin aina, kun silmä välttää - kun eihän hän minun kanssanikaan niin toiminut. Elimme yli 10 vuotta onnellisessa parisuhteessa ennen kuin pitkälti henk koht kriisistäni johtuen etäännyimme toisistamme ja mies löysi parempaa seuraa. Erosimme ja mies on nyt useamman vuoden elänyt yhdessä salarakkaansa kanssa - enkä usko, että tätä pettää tai pettäisi kerran "makuun" päästyään.
Seurustelen nykyisin oikein ihanan miehen kanssa. Hän on eronnut liitostaan muutamaa vuotta aiemmin kuin minä omastani ja viettänyt kieltämättä varsin "värikästä sosiaalista elämää" sen ja seurustelumme alun välillä. Pienet piirit kun on, en ole voinut välttyä kuulemasta... Kyse ei siis ole pettämisestä, mutta melkoinen naisten mies on ollut - silti en ole enkä aio menettää yöuniani miettien, että onko aivan varmasti poikansa kanssa kalassa tänä viikonloppuna vai säätääkö uuden ihastuksen kanssa... Seepra ei pääse raidoistaan, se on totta - mutta on myös hyvin helppoa vetää hätäisiä johtopäätöksiä ja kuvitella seepralle ne raidat, vaikkei niitä olisikaan...
Minulle ainakin on kakkosena ihan selvää että se ykkösen kultapuppeli panee kaikkia naisia mitä saa ja siitä on todisteena yhden panon soitto nauhalla, missä hän kertoo olevansa miehen uusi nainen ja jopa yksityis kohtia heidän peti puuhistaan. Vaimosta ei koskaan ole puhuttu, enkä edes tunne mitään mustis oireita häntä kohtaan, ihan yhtä huiputettu hän on kuin minäkin. Ikävää jopa et tää Minna ei edes tiedä kuinka häntä petetään. Hänen miestään en kyllä ikimaailmassa haluaisi joka päiväiseen elämääni, kunpahan nyt vaan nautin hänen antamasta seksuaalisesta tyydytyksestä vaikka pelkäänkin saavani häneltä parantumattoman sukupuolitaudin.
On se kumma kun naiset noin rakastavat näitä narsistisia naistennaurattajia. Niin ykköset kuin kakkosetkin. Murhaaja Breivikin saa vankilaan rakkauskirjeitä. Sen sijaan kunnolliset miehet eivät kelpaa, koska ovat niin tylsiä naisten mielestä.
Ihmeellistä, että tähänkin keskusteluun pitää vetää joku massamurhaaja esimerkiksi. Antaa hänenkin kelvata jollekin, ei se ole meiltä muilta pois. Vai haluaisitko sinä naisen, joka viehättyy kyseisestä henkilöstä? Samaa sarjaa, kun että väitetään ulkomaalaisten miesten vievän suomalaiset naiset. Harva esim. nuoren turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva ylipainoinen vanha nainen edes kelpaisi suomalaiselle hyvännäköiselle ja mukavalle nuorelle miehelle.
MInun mielestäni "kunnollinen" mies ei ole tylsä. Kunnollisella miehelläkin on vikansa, niin kuin kunnottomillakin. Se, mikä tekee jostain miehestä kunnollisen ja jostain kelpaamattoman, saa jokainen nainen itse määritellä.
Mielestäni ei elämän tavoitteena ole päästä naimisiin tai parisuhteeseen "jonkun" kanssa.
Parisuhteen tulee antaa ja ottaa tasapuolisesti. Jos näyttää siltä, ettei parisuhde anna itselle tarpeeksi, on turha pilata elämäänsä jonkun "tylsän ja kunnollisen" kanssa. Ennemmin sitten yksin. Mutta jokainen tekee itse elämänsä, ja arvottaa omat tavoitteensa.
Hänen miestään en kyllä ikimaailmassa haluaisi joka päiväiseen elämääni, kunpahan nyt vaan nautin hänen antamasta seksuaalisesta tyydytyksestä
Juuri näin ajattelee myös se ukkomies. eli kumpikin saatte sitä mitä haluatte. Ei kai kakkosnaisesta muuhun olekaan?
Eiköhän kaikki ole kiinni ihmisen moraalista ja siittä mitä haluaa ja uskaltaa tehdä elämässä. Joskus voi olla, että ihminen on vaan kaikinpuolin niin heikko. Pettämään, jättämään jne. Joku antaa anteeks pettämisen, joku kakkosena olemisen. Valintahan on jokaisella ihmisellä itsellään. Tosin mä en antaisi ikinä anteeksi vaimona sitä, mitä kakkonen ja ukkomies teki. Mikä on oikien ja väärin? Kuka tietää? Joku ainakin tuntuu täällä tietävän....
Kirjoituksesi oli hyvin asenteellinen ja yksisilmäinen.
Täydellistä ihmistä ei olekaan. Jokainen tapaus on täysin erilainen, ja jokaisessa tapauksessa jokainen ihminen on täysin erilainen.
Jos koko ajan pelkää, mitä kaikkea elämässä voi tapahtua, ei voi elää. Ei vaan voi olla onnellinen.
Parempi on elää luottavasisesti, olla onnellinen ja nauttia elämästään sen aikaa kun voi. Ihan jokaisessa suhteessa tulee niitä huonoja kausia. Jos jotain muuta kuvittelee, on parempi pysyäkin yksinään.
Jos koko ajan pelkää toisen pettävän, suhde kariutuu jo siihen. En nyt puhu pettävistä kumppaneista, vaan ihan kaikenlaisista kumppaneista.
Omien traumojensa pakkosiirtäminen toisiin on jotenkin katkeraa ja ilkeämielistä.
Jos joskus kumppanini sattuisi pettämään, se on sitten sen ajan murhe, ei nykyajan. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Toinen voi sairastua vakavasti esim. masennukseen tai johonkin muuhun suhdetta kovasti rasittavaan sairauteen, tai vaikkapa kuolla. Jos noita pelkää niin paljon, ettei voi suhdetta perustaa, voi olla kummallekin osapuolelle parempi ettei suhdetta aloitakaan.
Sillä välin kun sinä käyt täällä katkerana huutelemassa ja ilkeilemässä ihmisille, toiset viettävät laatuaikaa rakkaansa kanssa. Saavat olla kainalossa, kuulla toisen äänen, tuntea toisen lämmön ja ihon... Väkisinkin tulee mieleen, että olet suunnattoman kateellinen toisten onnelle!
Älä pelkää tulevaisuutta, ethän pelkää mennytäkäkään aikaa! Elä tässä hetkessä! Muuten elämäsi jää elämättä!
En ole kenenkään toinen nainen, tuskin tällä hetkellä vielä kenenkään ainoakaan. Mutta ei ketään voi omistaa, ei minua eikä häntä. Tapailemme ja tutustumme. Yhdessä luomme sitten ne suhteemme säännöt, jos niin pitkälle pääsemme.
Tätä juuri tarkoitin sanoessani, että jos kakkosnaista varoittaa siitä, että mies luultavasti joskus tulee pettämään häntäkin, niin heti asetutaan puolustusasemiin ja vakuutellaan ihan muuta. Sen huomaa heti joistain tämänkin ketjun vastauksista. Vedotaan siihen "että ihminen voi muuttua" tai "jokainen suhde on erilainen" tai "uusi suhde voi olla niin paljon parempi kuin entinen ja siksi ei tee mieli pettää" ynnä muita fraaseja. Karu todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta kuin ne vaaleanpunaiset romanttiset kuvitelmat.
Kuinka moni nainen muuten ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, jonka tietäisi pahoinpidelleen ex-vaimoaan? Ajattelisitteko silloin, että jokainen suhde on erilainen ja uusi suhde voi olla niin paljon parempi, ettei miehen tee mieli hakata silmää mustaksi? Ajattelisitteko, että ei mies koskaan teitä tule lyömään, koska olette niin paljon parempia kuin se ex-vaimo? No, valitettavasti aina löytyy naisia jotka ajattelevat näinkin. Kyllä niille vaimonhakkaajillekin näyttää aina löytyvän naisseuraa ja ymmärtäjiä, että pakkohan sun on hakata muijaasi, kun se on niin kamala akka.
Onko sun niin vaikeaa käsittää, ettei muiden asiat kuulu sinulle? Mitä ihmeen kaikkitietävää jumalaa sun on esitettävä?
Saat aivan rauhassa rypeä katkeruudessasi, mutta anna toisten olla onnellisia.
Omituista tuo sinun jatkuva vertailusi toisiin naisiin, olivat ne sitten ykkösiä tai kakkosia tai kolmosia. Sulla on ilmeisen huono itsetunto.
Mikä sulle siinä toisen kuin oman kumppanin kanssa seksin harrastamisessa on niin pahaa? Moisen pikkuasian vuoksi rääyt täällä tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta (vuodesta?) toiseen. Et sinä ole mikään yli-ihminen kertomaan muille miten pitäisi elää.
Jos sun mielenterveytesi ei kestänyt normaalia elämän kolausta, älä oleta että muut ovat yhtä alttiita mielenterveysongelmille kuin sinä itse. Itsekeskeisyys taitaa olla sinun suurimpia vikojasi. Et taida kestää omakuvasi todellisuutta.
Ahaa... Kirjoitat ilmeisesti sitten useampaan kertaan pettyneen kakkosen asemasta? Eli mies on luvannut sitä sun tätä, ollut niin rakastunut sinuun, että on jättänyt vaimonsa. Olette aloittaneet yhteisen elämän, mutta sitten sinulta on vedetty matto alta ja mies on kärynnyt. Montako kertaa sinulle on käynyt näin?
Tai vaihtoehto bee: montako tällaista sinisilmäistä kakkosta sinun seurapiireissäsi on, koska ilmeisesti heidän varoittelunsa on sinun päätyösi?
P.S. Hyvä ystäväni meni meidän muiden "kauhisteluista" huolimatta naimisiin vaimonhakkaajan kanssa. Ovat olleet nyt kimpassa 15 vuotta, kolme lastakin heille on siunaantunut. Mies ei ole tähän mennessä nostanut kättään ystävääni vastaan. Ilmeisesti kuitenkin vain ajan kysymys, koska "nalli napsahtaa" - sinun logiikallasi ajatellen...
Mistä muuten tiedät noin varmasti, ettei mies ole jo lyönyt ystävääsi? Monet perheväkivallan uhrit vaikenevat ja salaavat tilanteen ulkopuolisilta. Ystäville ja tuttaville esitetään, että kaikki olisi muka hyvin, vaikka ei välttämättä olisikaan. Varsinkin, kun ystävääsi oli varoiteltu miehestä etukäteen, niin sitä suuremmalla syyllä hän todennäköisesti salaisi visusti mahdollisen väkivallan.
Asiasta toiseen. Monesti ne henkilöt, jotka hylkäävät ex-puolisonsa uuden rakkauden tähden, pyrkivät kaikin tavoin antamaan ulkopuolisille hyvän ja onnellisen kuvan uudesta parisuhteestaan. Jopa silloinkin, kun uudessa suhteessa alkaa ilmetä ongelmia. Se on tietysti ymmärrettävää, koska eihän kukaan tykkää siitä, että heille sanotaan: "Mitäs minä sanoin. Enkö varoittanut sinua?" Siksi teeskennellään onnellista viimeiseen saakka, ettei menetettäisi niitä omia kasvoja. Tästä minulla on useampi kokemus tuttavapiiristä. Usein vasta pitkän ajan kuluttua paljastuu, ettei kaikki ollutkaan niin onnellista.
Tämä keskustelu tuntuu hieman oudolta, jos ajattelen että "sekaannun" ukkomieheen ja hän jättää vaimonsa ja me menemme yhteen. Mielestäsi ukkomies ehdottomasti pettää myös minua ennemmin tai myöhemmin.
Toinen vaihtoehto, löydän sinkkuna olevan miehen ja menen hänen kanssaan yhteen, hän ei todennäköisesti petä minua?
Eli tätäkö ajat takaa? Oletko tullut jätetyksi, ja mies on lähtenyt tuon toisen naisen matkaan?
Mielestäni kummassakin vaihtoehdossa voin tulla petetyksi. Jos tässä maailmassa ei uskalla mitään, niin silloin ei myöskään voi saada mitään. Tulevia on aivan turha murehtia, eikö ihmiset voisi elää tässä ja nyt. Koskaan emme tiedä mikä meidän kohtalo on (jäänkö huomenna auton alle ja kuolen jne.)
Tämä ei ole mielestäni mitään sinisilmäisyyttä että ajattelen näin, vaan sitä että haluan elää tässä ja nyt, en 40 vuoden päästä.
Jätit vastaamatta noihin kysymyksiini, miksi..?
Sinulla on jostain ihmeen syystä suunnaton tarve olla oikeasssa... Et voi millään uskoa virheen tehneestä ihmisestä hyvää? Kerro nyt vihdoin, mihin omakohtaisiin kokemuksiin tämä pohjaa?
Miksi ystäväni teeskentelisi minulle, että kaikki on ok, vaikkei ole? Olemme tunteneet hiekkalaatikkoiästä ja jakaneet ilot ja surut. Ystäväni mietti todella pitkään suhdettaan tähäen ent. vaimonhakkaajaan ja miehen kosintaan vastatessaan laittoi reunaehdon, että lyömisen suhteen on nollatoleranssi. Niin, en tosiaan voi satavarmasti tietää... Mutta ystäväni tunnen ja tiedän, että hän ei alistu kynnysmatoksi, ei edes lasten vuoksi.
Onko mieleesi tullut, että tuttavapiirisi tapahtumista huolimatta joillakin uudessa suhteessa voi OIKEASTI olla asiat just niin onnellisesti kuin miltä näyttää?
Miksi luulet minua naiseksi? Olen kyllä mies ja kyllä, ex-tyttöystäväni oli tämmöinen kakkosnainen, joka jätti ja lähti valehtelevan ukkomiehen matkaan ja tuli myöhemmin itse petetyksi. Oli jo raapimassa ovea ja tulossa takaisin, mutta en ottanut, joten ei siitä sen enempää. Mutta tyttöystävänikin ajatteli ja piti itsestään selvänä, että miehen pettäminen johtui huonosta vaimosta ja häntä mies ei ikinä pettäisi. Kun kuitenkin petti, oli jo ihan toinen ääni kellossa. Yhtäkkiä sitä vaimoakin ymmärrettiin ja minäkin nousin arvoon arvaamattomaan. Liian myöhään. En tietysti puhu kaikkien puolesta, mutta enemmistö niistä tutuistani, sekä miehistä että naisista, jotka ovat lähteneet lätkimään jonkun toisen kanssa, ovat joko iskeneet kätensä paskaan tai todenneet jossain vaiheessa, ettei uusi ole parempi kuin vanhakaan. Ei ehkä huonompikaan, mutta ei parempikaan. Se, että uusi suhde on vanhaa parempi ensimmäiset kolme neljä vuotta, ei tarkoita että olisi sitä enää kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Asiat muuttuvat ja ihmisen mielikin muuttuu vuosien kuluessa.
Voi tietysti olla niin, että joissain tapauksissa uusi suhde voi oikeasti onnistua. En kiistä sitä. Mutta silti ihmetyttää monien naisten naivius, kun luulevat löytäneensä karanneesta ukkomiehestä suurenkin aarteen. Mitään järkipuhetta ei silloin kuunnella. Ja sitten jälkeenpäin itketään, kun mies olikin petollinen, vaikka itse se mies tietoisesti valittiin ja tiedettiin jo valintaa tehdessä, ettei kaverilla välttämättä pysy housut jalassa. Turhaa itkeä enää kun on jo paskat housussa.
Mistä sinä tiedät kenenkään hakkaamisista? Ei niitä yleensä kerrota varsinkaan tuollaisessa tapauksessa
Tämä kommenttisi on jo huomattavasti rakentavampi kuin aiemmat. Ilmeisesti exäsi "keissi" oli hyvin "puhutteleva" - ja kokemuksesta sen tiedän, että helposti sitä lähtee tekemään yleistyksiä omien kokemustensa pohjalta.
Rakastuneena näkee kaiken eri tavalla kuin "normaalitilassa" - ja kuitenkin asia on niin, että mitään ei saa, jollei uskalla edes yrittää. Joskus tulee takkiin, joskus ei.
Siinä on vaan se huono juttu, että tämä ajatus "mitään ei saa, jos ei uskalla yrittää" vaan satuttaa turhan monia läheisiä ympärillä. Esimerkiksi lapset maksavat kovan hinnan, kun äiti tai isukki lähtee etsimään uutta onnea kodin arkirutiinien ulkopuolelta. Ja jos se uusi suhde meneekin pieleen, on lapsia satutettu ja heidän turvallisuuttaan horjutettu aivan turhaan. Usein turvaudutaan fraasiin, että lapsetkin ovat onnellisia jos vanhemmat ovat onnellisia. Mutta jos ei ihan väkivallasta tai alkoholismista tms ole kyse, valtaenemmistö lapsista tahtoo vanhempiensa pysyvän yhdessä. Lapsi ei todellakaan tule onnelliseksi, jos toinen vanhempi lähtee ja hehkuttaa uutta onneaan, vaikka lähtijä haluaisi niin ajatella omaatuntoaan rauhoittaakseen. Muun muassa julkkikset ovat tässä asiassa joskus todella itsekkäitä ja ajattelemattomia. Perheensä hylänneet julkimot esittelevät innokkaasti "uutta" rakastaan lehtien lööpeissä eivätkä yhtään piittaa, miltä heidän jätetystä perheestään se tuntuu. Ihminen voi olla uskomattoman julma omille jälkeläisilleenkin.
Toinen traaginen juttu on vielä se, että monet lapset joutuvat nykyään kokemaan monta avioeroa lähipiirissään. Koska uusperheet ja uudet parisuhteet epäonnistuvat hyvin usein, niin lapsi joutuu sivusta seuraamaan ensin omien vanhempien eroa ja sitten myöhemmin vielä oman vanhemman ja hänen uuden kumppaninsa eroa. Lapsi saa silloin sellaisen mallin, etteivät mitkään parisuhteet oikein kestä. Onko sitten ihme, että niin monet lapset ja nuoret voivat henkisesti huonosti?
Pahoinpitelyn syyt ovat aivan erilaiset kuin pettämisen syyt. Pahoinpitelijällä on pään sisäisiä ongelmia, mitkä eivät mitenkään johdu kumppanista. Pettäminen on aivan toisenlainen juttu, jos suhteessa on kaikki kunnossa pettämistä ei tapahdu. Itse petin exääni, koska tunsin oloni yksinäiseksi. Hän oli etäinen, eikä hänen kanssaan voinut keskustella suhteesta, tunteista saatika sitten seksistä. Nykyiseni kanssa kaikki on toisin, minulla ei ole yksinäinen olo, vaan täysinäinen. Hänen kanssaan olen kokonainen. Suhde on aivan toisenlainen kuin exän kanssa, tuhat kertaa toimivampi. Ei tarvitse pelätä väärinkäsityksiä, koska ymmärrys toimii.
En väitä että kaikki lopettaisivat pettämisen vaihtaessaan kumppania, mutta itse en ainakaan ole luonteeltani mikään "tapapettäjä". Nyt en vain tässä suhteessa tunne tarvetta pettää, enkä haluaisi loukata rakastani tekemällä niin.
Olen sitä mieltä että kaikkea ei tarvitse kestää. Ei petettyjen, ei heidän ketkä tuntevat olonsa yksinäiseksi, eikä kenenkään muunkaan kuka on onneton suhteessaan tavitse väkisin yittää. Elämä loppuu muuten kesken. Etsikää onnenne! Se saattaa löytyä seuraavasta. Tai vasta kymmenennestä, myöskään epäonnistumisia ei kannata pelätä. Mutta kunhan ette takerru sellaiseen mikä tekee onnettomaksi.
No niin. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Yleensä tuppaa olemaan niin, että ne jotka pettävät tai edesauttavat toisten pettämistä ryhtymällä tieten tahtoen kakkosiksi, ovat aivan silmittömän raivoissaan, jos ja kun heille tehdään samoin. Sitä kutsutaan kaksinaismoralismiksi ja se on yllättävän yleistä. "Minä saan varastaa, mutta minulta ei saa varastaa".
Jokainen huolehtikoon omista asioistaan, ja omasta parisuhteestaan. Jos ei siinä onnistu, niin oma vika. Olkoot sitten ensimmäinen ykkönen tai entinen kakkonen. Eihän kukaan mene laittamaan varashälytintä naapurin asuntoon.
Itse en ikinä huolisi sitä pettävää miestä omaksi, sillä en suostu höynäytettäväksi ja olen nähnyt mihin se mies pystyy. Naisystäväkin ihan fiksu yliopiston käynyt ihminen, mutta silti uskoo että mies on lopettanut salasuhteen ajat sitten. Mutta luulisin että kuka tahansa kenellä on järkeä päässä, mutta siitä huolimatta haluaa alkaa suhteeseen edellisessä suhteessa pettäneen kanssa, pistää miehen pihalle, heti jos hän kärähtää. Muuten pettäminen ja valheet jatkuu aina vaan.
Olen ollut ykkösen roolissa, missä mies valehteli, ei pettänyt, mutta valehteli muista asioista. Ei oppinut ikinä rehelliseksi, pelkäsi että jätän jos saan tietää totuuden. Ja niin teinkin, vaikka rakastin, mutta syy jättämiseen ei ollut totuus, vaan kauan jatkunut valehtelu. Enää en suostu höynäytettäväksi.
Minua harmittaa nyt, miksi jätin miehen kakkosen takia, nyt mies elää hyvin kakkosensa kanssa, tai nykyisin on ykkönen.
Minä menetin luottamuksen miehiin ja elän yksi. Tätäkö minä halusin, vaikka olihan se todella järkyttävä juttu kun vuosien uskottomuus paljastu silloin.
Nyt antaisin anteeksi, sillä seurustelin varatun kanssa ermme jälkeen ja eipä se ollut sellaista, et olis tarvinnu olla järkyttyny, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Parasta hyväksyä ja oppia antamaan anteeksi.
Itselleni se että mies lipsahtaa vieraisiin ei ole se pahin asia mitä voi tapahtua. Pahinta on se jos mies valehtelee ja salailee , se on osoitus siitä että oma nainen ei ole totuuden arvoinen, vaan miehen silmisää pelkkä paska.
Jos toista nimittäin rakastaa, kokee huonoa omaa tuntoa ja haluaa tunnustaa jos on lipsunut...tunnustaa edes jos toinen kysyy onko muita ollut.
Mutta mies joka ei arvosta vaimoaan ei viitsi selitellä, koska oman naisen tuska ei häntä kosketa.
Minulle fyysinen väkivalta olisi siksi vähemmän haavoittavaa miehen taholta, kuin tuo henkinen, kaksoiselämä jonkun muun naisen kanssa.
Se kun osoittaa että oma vaimo ei kelpaa eikä häntä tarvitse kunnioittaa mitenkään, ei ole väliä mitä vaimo tuntee.
Miettikää nyt sisko hyvät jälleen järkevästi. Haluatteko todella, että miehenne kertoo teille käyneensä muhinoimassa laivaristeilyllä kännipäissään kun nyt sattui sellainen erhe. Mies palaa kuitenkin yleensä tyytyväisenä kotiin, missä vaimo rakas odottaa lihapullien kanssa kertoen pihakulman viimeiset juorut. Tässä vaiheessa mies on jo todennäköisesti unohtanut tämän hairahduksensa, jonka puhelinnumeroakaan ei välttämättä ole otettu ylös.. Tässä sitä sitten pitäisi ukkomiehen alkaa paljastamaan puolisolleen erehdystään, jonka seuraamukset tehtyyn ” rikokseen ” nähden ovat aivan eri mittaluokkaa. Asunto myyntiin, äidistä YH- äiti, taloudellinen kurjuus, lapset tuuliajolle jne. Hei haloo ladyt miettikää nyt ihan oikeasti, haluatteko te todella tätä ? Tosiasia on se, että lähes 50-60 % miehistä käy vieraissa joskus elämänsä varrella, ja välttämättä tämä vieraissa käynti ei tarkoita sitä, etteikö mies vaimoaan silti rakastaisi. Joskus vaan on parempi kertoa valkoinen valhe kuin hajottaa koko perhe.
....toi ei ole totta, taas puolustelet pettöjää, pidä pettäjäukkoas paremmin silmällä, mutta ole tietoinen että kunnon miehiä on olemassa,
Olen eronnut, asun omassa asunnossa lasten kanssa, siis iso osake. Teen töitä paljon, ulkomailla käyn lasten kanssa 4-5 kertaa vuodessa, yksi näistä etelässä jossakin, Lapsien harrastus maksaa kuussa noin yht.400 euroa, teen paljon talkoohommia. Minulla on noin 5 erittäin hauskaa ja kivaa yh-äiti ystävää, joiden kanssa teemme myös lasten kanssa kaikkea hauskaa. Kaikkien meidän lapset ovat jossakin osa-aluelleella yliosaavioa kykyjä ja kaikki ovat tervietä, onneksi.
Sitten kun jollakin meistä on romanssi ja yövierasta tiedossa, siis alkanut seurustella tai joku ihana koli tulossa yötä (useimmiten menemme hotelliin jos sitten joskus.), niin vaihdamme lasten hoitovuooroja.
Kaikki nautimme elämästä, meillä on vapaus ja ihanat lapset. Välillä on tiukkaa taloudellisesti, mutta sitten myödään kirppiksellä tai tehdään ylimääräistä työtä.
Yksikään meistä ei antaisi pettämistä anteeksi. Kaikki olemme joko yrittäjiä tai pomoja. Meillä on mukavaa.
Joskus käy niin onnellisesti, että joku ystävistä poistuu piiristä kun rakastuu tai alkaa seurustella.Kaikki tsemppaamme tietenkin emmekä puutu liikaa toisen asioihin.
Minulla on myös hyviä naisystäviä jotka naimisissa. He eivät ole niin onnellisia kaikki, yksi ainakin kärsii kun ei luota mieheen. Kun heidät näkee huomaa että mies on epätyytyväinen. Taasen on toinen, jonka mies reissaa yhtenään, mutta kun heidät näkee yhdessä kolmen lapsensa kanssa huomaa miten he rakastavat toisiiaan.
Uskon oikeaan rakkauteen, ja se tulee taas vielä, YH-äitinä on jännittävää olla!!!!!!Suosittelen.
Niinpä niin, että " sinkku elämää" on elämäntyyli on noin hauskaa eron jälkeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, ett'ä kaikki naiset kun eivät ole varakkaita pomonaisia ja kaikkien lapset kun eivät ole näitä ylilahjakkaita elmoja. Suuriosa naisista on ihan tavallisia keski - ja pienituloisia kuten heidän lapsensakkin. Edelleen kehotan kahdesti miettimään kannattaako tunnustaa ja pistää elämä kappaleiksi, jos kyseessä oli yhden illan erhe. Ei sinkku elämä keskimäärin ottaen ole ihan noin siloteltua kun annat ymmärtää, ja väitän että suuriosa naisistakin sen ymmärtää. En tahdo puolustaa, mutta kannattaa muistaa, että esimerkiksi Ranskassa rakastajatar on lähes maantapa, presidentistä lähtien.
Niin... ne varatut miehethän ovat suorastaan uhreja kun niitä vain tuosta noin vaan viedään. Miksi aina laitetaan kakkosten syyksi se, että jonkun mies onkin päättänyt olla jonkun toisen kanssa? Tulee niin monesta tämmöisestä avautumisesta mieleeni, että ketkä ovat niin typeriä? Kuka ihminen on niin toisen vietävissä, että vaan menee kun joku nainen tulee sanomaan "moi".
Hohhoijaa.
Ja olen ollut vaimo, kakkonen ja ties mitä, mutta en ikinä ole syyttänyt tai syyllistänyt ketään muuta kuin puolisoa siitä, että pettää ja on ollut pahimmassa tapauksessa suhteessa vuosia toiseen naiseen. Ja kyse ei ole ollut mistään pelkästä panosuhteesta.
Jos kakkosnainen hermostuu ja asettuu puolustusasemiin silloin, kun häntä varoitellaan mahdollisesta tulevasta pettämisestä, niin sehän kertoo sen ettei hän sisimmässään hyväksy pettämistä eikä haluaisi kokea sitä itse. Ja kuitenkin hän tietoisesti edesauttaa muiden pettämistä!!! On ihmismieli merkillinen...