En nyt oikein tiedä, viitsinkö tänne kirjoittaa, mutta menköön.
Tapasin viime syksynä mukavan miehen. Hän on minua kymmenisen vuotta vanhempi, itse olen 20 vuotta. Seurustelin tuolloin toisen kanssa, mutta aloin kuitenkin tapailla tätä miestä. Lopulta jätin silloisen seurustelukumppanini (parisuhteessa meni huonosti, mutta ei näin silti saisi tehdä, tiedän, tiedän) ja aloin viettää enemmän aikaa tämän toisen miehen kanssa.
Kyselin joskus viime vuoden loppuvuodesta, että seurustellaanko me, mihin mies vastasi tyyliin: "Mun mielestä seurustelu ei oo minkään sopimisen asia, vaan kyllä sen sitten tietää, kun seurustellaan." No, minä ajattelin, että kyllähän tässä sitten seurustellaan. Menin kuitenkin erään baari-illan päätteeksi pettämään häntä harrastamalla seksiä vieraan miehen kanssa. Tunnustin tekoni parin kuukauden jälkeen ja mies antoi vielä mahdollisuuden.
Muutama viikko sitten sain selville, että tämä nykyinen poikaystäväni oli lähetellyt flirttaavia viestejä eräälle tytölle työpaikaltaan lokakuusta maaliskuuhun. Pyydellyt kahville, antanut puhelinnumeronsa... Hän oli myös sanonut eräälle tuttavalleen loppukeväästä, että ei ymmärrä, miten taas jäi tällaiseen suhteeseen, jossa nainen pettää. Ja viestitellyt eksälleen, että harmittaa, kun erottiin.
Yleisesti suhteessamme ei ole (ainakaan minun puoleltani) ollut koskaan minkäänlaista kipinää, ja seksi on ollut fyysisesti oikein hienoa, mutta henkisesti ei niinkään. Ja seksiä on minun mittapuullani vähän, n. kerran viikossa.
Nyt kun olen taas arjessa kiinni, niin minua väsyttää aina kotona ollessani (asumme eri osoittessa, mutta vietämme paljon aikaa toistemme tykönä), ja väsyärtymykseni kohdistuu juuri poikaystävääni. Olen jotenkin koko ajan vain täynnä vihaa ja ärtymystä tätä miestä kohtaan. Hän on erittäin ystävällinen ja kultainen ihminen, ja paradoksaalisesti tunnen, että hänen kanssaan olisi hyvä olla ja hyvä perustaa yhteinen koti - hän on turvallinen. Nyt kuitenkaan en luota häneen enää pätkääkään. Olisi vain niin ihanaa pitää tätä vain turvasuhteenaan ja etsiä aitoa intohimoa jostain muualta.
Jotenkin... En tiedä oikein mitä haen tällä kirjoituksella, helpotusta olooni kai. Varmaankin sitä, että joku muu päättäisi, eläisi, tuntisi minun puolestani.
Tapasin viime syksynä mukavan miehen. Hän on minua kymmenisen vuotta vanhempi, itse olen 20 vuotta. Seurustelin tuolloin toisen kanssa, mutta aloin kuitenkin tapailla tätä miestä. Lopulta jätin silloisen seurustelukumppanini (parisuhteessa meni huonosti, mutta ei näin silti saisi tehdä, tiedän, tiedän) ja aloin viettää enemmän aikaa tämän toisen miehen kanssa.
Kyselin joskus viime vuoden loppuvuodesta, että seurustellaanko me, mihin mies vastasi tyyliin: "Mun mielestä seurustelu ei oo minkään sopimisen asia, vaan kyllä sen sitten tietää, kun seurustellaan." No, minä ajattelin, että kyllähän tässä sitten seurustellaan. Menin kuitenkin erään baari-illan päätteeksi pettämään häntä harrastamalla seksiä vieraan miehen kanssa. Tunnustin tekoni parin kuukauden jälkeen ja mies antoi vielä mahdollisuuden.
Muutama viikko sitten sain selville, että tämä nykyinen poikaystäväni oli lähetellyt flirttaavia viestejä eräälle tytölle työpaikaltaan lokakuusta maaliskuuhun. Pyydellyt kahville, antanut puhelinnumeronsa... Hän oli myös sanonut eräälle tuttavalleen loppukeväästä, että ei ymmärrä, miten taas jäi tällaiseen suhteeseen, jossa nainen pettää. Ja viestitellyt eksälleen, että harmittaa, kun erottiin.
Yleisesti suhteessamme ei ole (ainakaan minun puoleltani) ollut koskaan minkäänlaista kipinää, ja seksi on ollut fyysisesti oikein hienoa, mutta henkisesti ei niinkään. Ja seksiä on minun mittapuullani vähän, n. kerran viikossa.
Nyt kun olen taas arjessa kiinni, niin minua väsyttää aina kotona ollessani (asumme eri osoittessa, mutta vietämme paljon aikaa toistemme tykönä), ja väsyärtymykseni kohdistuu juuri poikaystävääni. Olen jotenkin koko ajan vain täynnä vihaa ja ärtymystä tätä miestä kohtaan. Hän on erittäin ystävällinen ja kultainen ihminen, ja paradoksaalisesti tunnen, että hänen kanssaan olisi hyvä olla ja hyvä perustaa yhteinen koti - hän on turvallinen. Nyt kuitenkaan en luota häneen enää pätkääkään. Olisi vain niin ihanaa pitää tätä vain turvasuhteenaan ja etsiä aitoa intohimoa jostain muualta.
Jotenkin... En tiedä oikein mitä haen tällä kirjoituksella, helpotusta olooni kai. Varmaankin sitä, että joku muu päättäisi, eläisi, tuntisi minun puolestani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En kyllä välttämättä näkisi jatkoa tuolle.. Kannattaa tarkkaan miettiä mitä tekee, molemminpuolinen luottamuspula ei ainakaan helpota asiaa..
Miksi sulla pitäisi olla koko ajan vakituinen seurustelusuhde? Sinulle tekisi ihan hyvää olla vähän aikaa sinkkuna, jotta voit rauhassa katsella, että millaisia miehiä on tarjolla.
Minusta on vähän ikävää, että olet itse pompannut vanhasta suhteesta suoraan uuteen, olet pettänyt, olet ärtynyt etkä pidä seksiä mitenkään hienona. Miksi ihmeessä olet ollut vuoden miehen kanssa, jonka kanssa on aika huonoa? Jos jo vuoden seurustelu aiheuttaa tuollaista, niin älä nyt ihmeessä mene mitään yhteistä kotia perustamaan hänen kanssaan.
Turha syyttää miestä pettämisestä, koska itse olet tehnyt ihan samat asiat hänelle.
Oliskohan niin, että haluaisit roikkua tässä nykyisessä suhteessa rahan takia? Kerrot itse, että haluaisit, että tämä olisi turvasuhde, mutta etsisit intohimoa muualta. Onko se sinun käsityksesi reilusta parisuhteesta? Hyväksytkö, että jos itse rakastuisit johonkin mieheen, että mies tekisi samat sinulle eli olisi kanssasi, kun parempaakaan ei ole ja etsisi koko ajan parempaa panoa???
Ota ero hänestä, niin saat rauhassa miettiä, että mitä haluat mieheltä, seurustelulta yms ylipäätään. Keskity vaihteeksi esim. opiskeluusi/työhösi, käy kavereittesi kanssa bilettämässä ja elä normaalia nuoren naisen elämää. Ei sinulla ole mikään kiire perustamaan kotia ja perhettä.
Onhan se "upea" päätös, että kun aloittaa seurustelun, niin sen kunniaksi sitten pettää uutta puolisoaan. Jestas siltä. Ja SINÄ olet mustasukkainen?