Olen noin nelikymppinen mies. Minulla on vaimo ja kolme ihanaa kouluikäistä
lasta. Olen yhtäkkiä joutunut "erikoiseen" tilanteeseen elämässäni. Tarinamme
kuulostaa tutulta: avioliittomme oli pitkään melko onnellinen, mutta meni
vähitellen huonompaan suuntaan. Emme osanneet kommunikoida, hermostuimme pikkuasioistakin. Vaimoni oli meistä se, joka yritti ehkä enemmän pitää liittoamme kunnossa, mutta ei hänkään täydellinen ollut. Viimeisen vuoden aikana hän yritti vihjailla, että haluaisi erota, mutta en ottanut sitä tosissani. Pari viikkoa sitten kriisimme kärjistyi, ja meillä oli pitkä ja vaikea yö kun keskustelimme kunnolla tunteistamme ja ongelmistamme ensi kertaa elämässämme. Sain sanottua hänelle, että rakastan häntä, että haluan jatkaa hänen kanssaan ja voittaa hänen rakkautensa takaisin. Olemme sen jälkeen jutelleet monta kertaa ja poistaneet lähes kaikki luurangot kaapeistamme. Avautumiseni jälkeen olen tuntenut itseni kuin uudestisyntyneeksi, jo kerran lähes kadonnut rakkauteni on noussut uuteen kukoistukseensa ja olen varma, että se ei katoa enää koskaan. Olemme sopineet jatkavamme, emme puhu enää erosta, seksielämämme on kunnossa ja hänkin on minua kohtaan yhtä ihana kuin parhaina päivinämme. Ja emme halua hajottaa perhettämme myöskään lastemme takia.
Olisin maailman onnellisin ihminen, ellei asiassa oliis yksi pieni mutta:
kaksi kuukautta sitten, kun olimme vielä aallonpohjassa, vaimoni rakastui toiseen mieheen, yhteiseen tuttuumme. Olimme siihen asti asuneet kaukana kotoamme ja muuttamassa takaisin. Nyt asumme taas kotipaikkakunnallamme. Vaimoni ja hänen uusi rakkautensa ovat tavanneet muutaman kerran mutta eivät kai ole harrastaneet seksiä. Vaimoni kertoi hänestä avoimesti jo ennen muuttoamme takaisin, ja korosti että heidän suhteensa on vain henkistä laatua, eräänlainen syvä ystävyys tms. He ovat käyneet esim. yhdessä vaeltamassa. Olen hyväksynyt heidän ystävyytensä. Heillä on nyt pitkä välimatka, mutta vaimoni joutuu/pääsee liikkumaan siellä päin 1-2 kuukauden välein.
Tilanne on yhtäkkiä muuttunut: hän on lähdössä taas viikon kuluttua,
ja olen saanut selville, että hän aikoo lähteä ko. miehen kanssa
viikonloppuna retkelle ja mennä sänkyyn hänen kanssaan. Olen kysellyt aikaisemmin heidän suhteensa luonteesta, mutta hän on aina vannonut ettei siihen liity mitään seksiin viittaavaa. Olen uskonut häntä, mutta nyt on selvää, että hän on valehdellut tai muuttanut mielensä. Hän sanoi myös kerran tuhansien muiden asioiden lomassa, että jos heidän suhteensa
etenisi seksiin asti sitten se loppuisi.
Joka tapauksessa tilanne on tämä, enkä tiedä mitä tehdä. Annanko asioiden
mennä omalla painollaan? Ehkä hän palaa taikaisin, heidän juttunsa on ohi ja
voisin teeskennellä etten tiedä asiasta mitään. Mutta ehken kestäisi
painetta pitkän päälle? Pitäisikö minun ottaa asia puheeksi lähipäivinä,
ennen kuin se tapahtuu (tiedän sen illankin, joksi se on suunniteltu).
Asiaan kuuluu, että olen ollut tähän asti vaimoni ainoa mies, hän on sanonut
että on tavallaan "epäreilua" että minulla on aikaisemmin ollut muita ja
hänellä ei. Haluaako hän nyt ottaa takaisin "menetettyä nuoruuttaan"?
Tämän asian yhteydessä olen ikäänkuin luvannut, etten pilaa
hänen ystävyyttään tämän miehen kanssa ottamalla esim. häneen yhteyttä tästä. Mutta onko tilanne nyt erilainen. Jos annan kaiken tapahtua syytänkö itseäni kun en yrittänyt estää? Ja jääkö se vain yhteen kertaan vai tuleeko jatkumaan kauan? Pitäisikö minun erota jos se tapahtuu? Se olisi erittäin
vaikeaa, rakastan häntä enkä voisi millään tuhota liittoamme ja saattaa
lapsiamme samaan asemaan kuin niin monet muut erolapset.
Tuli hieman sekava juttu, turhan pitkä mutta silti paljon jäi vielä sanomattakin.
lasta. Olen yhtäkkiä joutunut "erikoiseen" tilanteeseen elämässäni. Tarinamme
kuulostaa tutulta: avioliittomme oli pitkään melko onnellinen, mutta meni
vähitellen huonompaan suuntaan. Emme osanneet kommunikoida, hermostuimme pikkuasioistakin. Vaimoni oli meistä se, joka yritti ehkä enemmän pitää liittoamme kunnossa, mutta ei hänkään täydellinen ollut. Viimeisen vuoden aikana hän yritti vihjailla, että haluaisi erota, mutta en ottanut sitä tosissani. Pari viikkoa sitten kriisimme kärjistyi, ja meillä oli pitkä ja vaikea yö kun keskustelimme kunnolla tunteistamme ja ongelmistamme ensi kertaa elämässämme. Sain sanottua hänelle, että rakastan häntä, että haluan jatkaa hänen kanssaan ja voittaa hänen rakkautensa takaisin. Olemme sen jälkeen jutelleet monta kertaa ja poistaneet lähes kaikki luurangot kaapeistamme. Avautumiseni jälkeen olen tuntenut itseni kuin uudestisyntyneeksi, jo kerran lähes kadonnut rakkauteni on noussut uuteen kukoistukseensa ja olen varma, että se ei katoa enää koskaan. Olemme sopineet jatkavamme, emme puhu enää erosta, seksielämämme on kunnossa ja hänkin on minua kohtaan yhtä ihana kuin parhaina päivinämme. Ja emme halua hajottaa perhettämme myöskään lastemme takia.
Olisin maailman onnellisin ihminen, ellei asiassa oliis yksi pieni mutta:
kaksi kuukautta sitten, kun olimme vielä aallonpohjassa, vaimoni rakastui toiseen mieheen, yhteiseen tuttuumme. Olimme siihen asti asuneet kaukana kotoamme ja muuttamassa takaisin. Nyt asumme taas kotipaikkakunnallamme. Vaimoni ja hänen uusi rakkautensa ovat tavanneet muutaman kerran mutta eivät kai ole harrastaneet seksiä. Vaimoni kertoi hänestä avoimesti jo ennen muuttoamme takaisin, ja korosti että heidän suhteensa on vain henkistä laatua, eräänlainen syvä ystävyys tms. He ovat käyneet esim. yhdessä vaeltamassa. Olen hyväksynyt heidän ystävyytensä. Heillä on nyt pitkä välimatka, mutta vaimoni joutuu/pääsee liikkumaan siellä päin 1-2 kuukauden välein.
Tilanne on yhtäkkiä muuttunut: hän on lähdössä taas viikon kuluttua,
ja olen saanut selville, että hän aikoo lähteä ko. miehen kanssa
viikonloppuna retkelle ja mennä sänkyyn hänen kanssaan. Olen kysellyt aikaisemmin heidän suhteensa luonteesta, mutta hän on aina vannonut ettei siihen liity mitään seksiin viittaavaa. Olen uskonut häntä, mutta nyt on selvää, että hän on valehdellut tai muuttanut mielensä. Hän sanoi myös kerran tuhansien muiden asioiden lomassa, että jos heidän suhteensa
etenisi seksiin asti sitten se loppuisi.
Joka tapauksessa tilanne on tämä, enkä tiedä mitä tehdä. Annanko asioiden
mennä omalla painollaan? Ehkä hän palaa taikaisin, heidän juttunsa on ohi ja
voisin teeskennellä etten tiedä asiasta mitään. Mutta ehken kestäisi
painetta pitkän päälle? Pitäisikö minun ottaa asia puheeksi lähipäivinä,
ennen kuin se tapahtuu (tiedän sen illankin, joksi se on suunniteltu).
Asiaan kuuluu, että olen ollut tähän asti vaimoni ainoa mies, hän on sanonut
että on tavallaan "epäreilua" että minulla on aikaisemmin ollut muita ja
hänellä ei. Haluaako hän nyt ottaa takaisin "menetettyä nuoruuttaan"?
Tämän asian yhteydessä olen ikäänkuin luvannut, etten pilaa
hänen ystävyyttään tämän miehen kanssa ottamalla esim. häneen yhteyttä tästä. Mutta onko tilanne nyt erilainen. Jos annan kaiken tapahtua syytänkö itseäni kun en yrittänyt estää? Ja jääkö se vain yhteen kertaan vai tuleeko jatkumaan kauan? Pitäisikö minun erota jos se tapahtuu? Se olisi erittäin
vaikeaa, rakastan häntä enkä voisi millään tuhota liittoamme ja saattaa
lapsiamme samaan asemaan kuin niin monet muut erolapset.
Tuli hieman sekava juttu, turhan pitkä mutta silti paljon jäi vielä sanomattakin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tjaa...eihän se oikeuta vieraissa käymiseen että ei ole ollut muita miehiä kuin sinä..Sano vaimollesi ettet hyväksy petipuuhia ja jos vaimo valitsee reissun..on korkea aika erota..pettäminen jatkuisi kuitenkin ja et olisi enää vaimollesi niin tärkeä!
Tämä on nyt ihan omia päätelmiäni, kokemuksiani ja käsityksiäni...
Kun huomaa, että on menettämässä jotain, huomaa myös sen arvon - usein liian myöhään. Voi myös olla, että sinä sait uuden kipinän miehiseen kilpailuun naisestasi. Miehet kokevat naiset omaisuudekseen, etkä halua luovuttaa naistasi toiselle miehelle. Se olisi kova kolaus miehisyydellesi. Voisiko olla näin?
Jotenkin tuosta jutusta saa sen käsityksen, että sinä olet kovasti jatkamassa suhdettanne, mutta vaimosi ei ole enää niin mukana kuin sinun mielestäsi pitäisi. Asetelmanne ovat muuttuneet. Vaimosi yritti aikansa, mutta luovutti. Nyt menette hänen ehdoillaan.
Voit tietysti kieltää häneltä tuon tapaamisen. Toki se voi aiheuttaa sen, ettet itse enää pääse omille retkillesi. Tai sitten olet jo niin altavastaajana, että nainen sanoo sinulle ota tai jätä. Teidän pitäisi nyt viimeistään tehdä selväksi suhteenne säännöt.
Erolapsilla ei ole mitään hätää, turha heittää lapsia nyt tähän pelinappuloiksi. Itsestäsi sinä olet huolissasi, et lapsistasi. Jos haluat yhtenäisen perheen, sun täytyy hyväksyä että vaimollasi on rakastaja. Jos et hyväksy suhteeseenne ja perheeseenne muita osapuolia, eroa.
Nyt kuule juttelemaan asioista vaimosi kanssa. Kirjoitit, että olette puhuneet asioista, mutta nyt olette jo heti uudestaan tilanteessa, jossa ette enää puhu! Ei tuosta tule mitään.
Oletko kuullut n. 3 kk syklistä? Tämä on ihan mutu tietoa, mutta tähän saakka osunut hyvin kohdilleen. Huonon kauden jälkeen yritetään vielä saada suhde toimimaan, molemmat yrittävät. Mutta homma palaa samoille urille muutamassa kuukaudessa, sillä ei toista voi muuttaa. Samat ongelmat nousevat esiin kuin ennenkin.
Yksi neuvo minulla on: parisuhdeterapia. Jos ette saa suhdettanne toimimaan, saatte ainakin kunnolliset ohjeet ja opastuksen hyvään eroon.
Pelisi on todennäköisesti pelattu.
" Annanko asioiden mennä omalla painollaan? "
No tämä on ainakin täysin munattoman nyhverön homma. Kaikkein typerintä on olla tekemättä yhtään mitään.
Tekisin näin:
Suunnitelma 1. Estä viikonloppu.
Estä lähtö vaatimalla yhteydenpidon katkaisua avioeron uhalla. Et tarvitse minkäänlaisia perusteluita jos tiedät asioiden oikean laidan.
Suunnitelma 2. Pilaa viikonloppu.
Jos vaimo olisi silti lähdössä, löisin siltä silmän mustaksi, jonka jälkeen vetäisin valmiin avioeropaperin esiin. Menkööt sitten nussittavaksi täysin vapaana ja silmät jo valmiiksi mustina. Tulee varmasti oikein hieno viikonloppu.
Sanot, että et halua, että hän lähtee sen toisen kanssa yhtään minnekkään. Jos ei suostu sanot ,että se on sitten ero. On aivan selvää, että siellä retkellä kyllä jotain tapahtuisi joten älä ole tyhmä ja usko vaimoasi, joka tahtoo pettää sinua!
Terästä selkärankaan MIES!
Harvoin tuollainen ystävyys toteutuu ilman rakastumista. Itselläni on myös miehinen ystävä jonka kanssa kirjoittelemme kuulumisia ja olemme kuin sisar ja veli, mutta sen verran pitää omaansa kunnioittaa että ei lähde patikoimaan toisen kanssa, ja vielä vaatia ymmärrystä siihen sinulta.
Minulla oli aikaisemmin toinenkin sielullinen ystävä emme hänenkään kanssa ole tavanneet vuosiin mutta joskus aina puhelimella kuulumiset annettu toisille mutta tämä mies on uudessa suhteessa ihmisen kanssa joka ei anna tilaa vanhoille ystävile joten silloin pitää heidän vapaaehtoisesti poistua, että hän voisi hyvin. Mutta että oikein yhdessä reissata ja viettää pyhän aikoja silloin kun on mies ja lapset käy minun ymmärrykseni ylitse. Älä anna toisen haavoittaa sinua ja valehdella omassa huumassaan.
Lähde mukaan. Vaikka menisi oma työ!
Näyttää siltä, että olet menettänyt hänet, valitettavasti. Ei kiinni pitämällä ja kiristämällä toista pidetä. Vaimos on rakastunut toiseen ja he ovat vuodenvarmasti jo sekstailleetkin.
Tuollainen tulee jatkumaan, halutatko sitä?
Kaikki olemme yksilöitä, kaikilla on oikeus onneen ja ihmiset voivat valitettavasti naimisissakin kiintyä toiseen ulkopuoliseen , sitä ei järki ohjaile. Olisi voinut tapahtua sinullekkin.
Ainakin olet hänelle selittänyt että sinusta tuntuu pahalta etkä sitä hyväksy, vaimosi pompottelee sinua.
JA HÄN ON SENTÄÄN REHELLINEN JA KERTOO MITEN ASIAT OVAT SINULLE. NOSTAN HATTUA, EI SALASUHTEILE.
Anna mennä, hän on aikuinen joka tekee omat päätökset.
Ethän halua jäädä jalkarätiski? Ja pah, lapsia voitte vanhempina hoitaa silti yhdessä ja olla heidän kanssaan. Olkaa vaan näissä lastenhoitoasiossa viisaita älkääkä evätkö kummaltakaan mahdollisuutta olla lasten kanssa. Mutta vaimos on hyvää vauhtia jättämässä sinua, ja usko pois häntä helpottais hirveästi jos ei tarvitsis itse sanoa sinulle että erotaan, odottaa sitä sinulta.
Löydät uuden joka ansaitsee rakkautesi, kerran olet noin uskollinen mies, usko pois. Aivan niinkuin häntäheikkien vaimotkin tai jos mies on rakastunut toiseen,,,,,se on menoa mäki alaspäin vielä enemmän liitolle, ei siitä enää ehjää tule, sitäkö haluat?
Asia näyttää valitettavasti olevan niin, että vaimosi pettää sinua, ja on rakastunut, tai ei niinkään rakastunut, vaan hullantunut uuteen mieheen. Jos sinua yhtään lohduttaa se, niin tosiasia on se, että jos teille tulee ero, niin vaimosi uusi suhde ei tule kestämään. Petoksella alkavat suhteet päättyvät AINA eroon. Olen nähnyt niin monta tapausta juuri siitä miten siinä käy.
Yleensähän petturit eivät edes mene yhteen vaikka petetty puoliso on antanut kenkää perseeseen petoksen tultua ilmi. Ja hetken päästä nämä pettäjät pyrkivät saamaan petetyn vaimon/miehen takaisin. Siinä kuitenkaan yleensä onnistumatta.
Meni teidän asianne miten tahansa tästä eteenpäin vaimosi on tämän pelin täydellinen häviäjä.
Ei ole totta, kyllä uusi suhde voi kestääkkin, tiedän monia,työtä se vaatii, mutta ennenkaikkea rakkautta.
Ei muuten pidä paikkansa tuo sinun väite, että uusi suhde kestää. Juuri petoksella alkavat suhteet loppuvat aina jommankumman, tai molempien osapuolten petokseen.
Mihin tiikeri pääsee juovistaan, ja mihin pettäjä pääsee pettämisestään? Pettureilla on luulo, että uudessa suhteessa kaikki muuttuu. Se pitää siltä osin paikkansa, että kaikki muuttuu huonommaksi.
Luja potku perseeseen ja petturiakka pihalle. Sitten pidät hyvät suhteet lapsiisi ja pidät heistä hyvää huolta. Mutta älä tässäkään tapauksessa anna petturiakan käyttää sinua hyväksi. Hänenkin kuuluu osallistua lasten huoltoon. Yritä saada lapset itsellesi, mutta akalle ehdottomasti luja potku perseeseen ja menoksi! Ei ole paluuta, vaikka takuuvarmasti tämä sinun petturiakan uusi ihastus viimeistään kahden vuoden päästä panee uutta ihastustaan ja petturiakkasi jää kuin nalli kalliolle!!
Voimia sinulle! yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan. Seisot varmasti vielä voittajana vaimosi edessä. Vaimosi ei asiaa ole varmasti miettinyt kunnolla!
Jos rakastat, rakastat. Silloin ihminen ottaa vastaan ihan mitä tahansa ja menee toisen ehdoilla. Valitettavasti. Jos ja kun se rakkaus lopulta päättyy, saattaapi kaduttaa.
Joka tapauksessa valinta toisen miehen suhteen on vaimosi, ei sinun. Jos yrität estää, löytyy seuraava ja sitä seuraava kerta. Kokeile ja yritä luottaa, katso mihin se johtaa ja tee sitten siinä tilanteessa johtopäätökset sen hetken perusteella.
Ketään ei voi väkisin sitoa mihinkään. Miksi edes yrittää sitoa jotain, joka ei ehkä halua jäädä? Ei se tuo onnea kenellekään.
Pakkaa kamasi ja lähde. Jos ei toinen arvosta rakkauttasi/välittämistäsi joku toinen arvostaa varmasti. Jos kerran olette puhuneet ja avautuneet ja olet sanonut rakastavasi häntä jne silti hän on valmis lähtemään toisen miehen matkaan. Omasta mielestäni vaikka en taustoja tunnekkaan liiton pelastamiseen tarvitaan kaksi eikä kolme. Piste. Helppoa se on sanoa mutta kun juna menee seuraava tulee. on vaikeata erota jos on lapsia ja pitkä yhteinen menneisyys, MUTTA se elämä ei pääty siihen. Päinvastoin jonkunloppu on uuden alku vaikka sitä on vaikea uskoa.