Luin juuri ilmestyneestä Analogista Tampereen seurakuntaemännän ajatuksia yhteisöllisyydestä ja vapaaehtoityön ilmenemismuodoista. Asiaa sopii pohtia laajemminkin. Mikä on yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistyön laatu nykyään seurakunnissamme? Rakentavaa keskustelua, ei henkilökohtaisuuksia.
Yhteisöllisyys muutoksen kourissako?
Loppuunpalanutvapaae
374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattelin juuri eilen että yhteiskunnassa pitäisi palkita jollain porkkanalla vaikka vapaaehtoisuutta.Sillä voisi saada vaikka kerrytettyä liiton rahoja täyteen tietyin säännöllisyys kriteerein.Näin vapaaehtoisuudesta kertyisi työpanosta niille joille ei työtä riitä tai ole saatavilla.Tietysti tästä traas hyötyvät orjamarkkinat.
Jotkut vapaaehtoiset ovat jämähtäneet omiin kuppikuntiinsa. Kaikki tekemiset tehdään vuodesta toiseen samalla porukalla. Uusia ei huolita hommiin, sillä itseä pidetään korvaamattomina. Samalla toiset joutuvat tekemään valtavasti, vaikka eivät enää jaksaisikaan. Nuoremmille ei tehtäviä luovuteta jos joku vahva persoona ei sitä salli. Toisaalta on mahdollisuus päteä ja tuntea vielä olevansa tarpeellinen, marttyyrin asenteella voikin luetella loputtomiin mitä onkaan tullut tehtyä. Läheskään kaikki eivät edes uskalla tarjoutua tehtäviin, joissa osaavammat loistavat vuodesta toiseen.
Minusta yhteisöllisyys ei tällöin toteudu. Avoimmuus ja tehtävien tasapuolinen jakaminen on oikea tie. Jokaisella on oikeus sanoa ei, eikä ketään saa polttaa loppuun vapaaehtoistehtävissä. Terve itsekkyys on sallittua.
Minusta neuvoston esim. laki-ihmiset voisivat tehdä vapaaehtoistyötä enemmän. Näin säästyisi esimerkiksi toisen papin palkkausrahat tai osa rahoista, jotka voisi käyttää dikonia työhön.