Luulin että olin mennyt ajatuksissani parempaan suuntaan, etten ajattelisi enää avioeroa, kun ei miehessäni todellakaan ole mitään erityistä vikaa. Minussa se vika on, täytyy olla! Meillä kaksi lasta, ei mitään hirveän pieniä enää, ymmärtäisivätkö he jos yritän kaikkeni heille selittää. Olen itse "avioerolapsi" ja päätin joskus että minähän en eroa, mutta menin kiinnostumaan toisesta mieheni ja minun suhteen
tauon aikana, kun sellainen pidettiin aikoinaan, hitto!
tauon aikana, kun sellainen pidettiin aikoinaan, hitto!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinussa ei tarvita mitään vikaa, eikä miehessäsi. Väärä ajattelu. Avioliitto ei ole pakollinen. Jos sen haluaa päättää, syyksi riittää se, ettei halua jatkaa. Olisi tietysti hyvä selvittää vähintään itselle miksei halua jatkaa.
Unohda se toinen mies!! Ihan totta, sun mielessä joku toinen saa ihan epärealistisen hyvän kuvan ja uskottelet itsellesi, että kaikki olisi toisin sen toisen kanssa. EI OLE. Jos et tunne sitä toista, niin älä vaan tee sitä virhettä että annat houkutuksen käydä liian suureksi. Pelasta oma liittosi! Tulet muuten todennäköisesti katumaan eroa ja haluat palata entiseen eikä miehesi enää ota sinua takaisin jos kerran lähdet.
Järki käteen, jos miehessä ei oikeasti ole vikaa. Hyviä ja huonoja kausia on joka liitossa, mutta kiinnostuminen toisesta ihmisestä ei ole perusteltu syy eroon. Mielenkiintoisia ihmisiä on maailma täys, mutta vain harvoja, jotka kestää sua tai ketään meistä. Sun mies haluaa sinut juuri sellaisena kuin olet, mistä tietää haluaako se toinen..? Unohda se toinen mies, jos kerran et muuten olisi eroa halunnutkaan.
....ja uuden miehen kanssa onnellisempi olen, näinkin voi mennä.
Jos et ole liitossa täydellä sydämellä, turha jatkaa. Se heijastuu kaikkeen toimintaan. Ei avioliiton tule olla pakkopullaa, tyytymätön äiti heijastuu myös lapsiin. Voi olla että etsit taas tuon toisen miehen seuraa, ns.kun on kerran makuun päästy se vie. Näin menee myös salasuhteilevilla miehillä, kynnys pettää madaltuu aina.
Älä mieti toisten mielipiteitä, on omasta onnesta kysymys. Kokeilkaa ensin elämää eri osoitteissa, sitten ehkä ajatuksesi selkeävät. Saman katon alla ja puolinaisella sydämellä et saa ajatuksiasi koottua.
Ja älä usko sitä, että ero aon kauheaa, ei ole. Siitä pääsee yli. Ja kyllä, uuden kumppanin jolle voit olla uskollinen voi löytyä, ei se kunnollisuus siihen mitään vaikuta. Kumppani voi olla vaikka kuinka kunnollinen, mutta SE EI VAAN AINA RIITÄ.
Kaikkea hyvää ja rohkeutta, kuuntele sydäntäsi.
sydänäänet ei kuulu hormonihumalan viedessä!!
Mitäs teet.
Elämme täällä vain kerran, joten päättele tuosta vastaukseni.
Tietoisesti ja harkiten kokoa ajatuksesi parantamaan ja miettimään kuinka voisit tehdä kotisi ilmapiiristä onnellisemman. Siis Aviomiehesi kanssa. Ei minkään tyhmän haihattelun kanssa.
Sinun oma huolellisesti ja harkiten asettamasi perhe lapsineen on sinun tukeva ja luotettava pohjasi josta rakentaa yhä edelleen. Sinulla on valta tehdä kodistasi, lapsistasi ja miehestäsi -- puhumattakaan itsestäsi -- onnellinen, tasapainoinen ja teitä kaikkia, toinen toisisaan kunnioittava iloinen kokonaisuus. Sinä voit ja sinun kuuluukin teidän kaikkien takia tehdä se. Te olette oman yhteiskuntanne pieni ydin!
Miksi alentua lokaan, kasvattaa ja ruokkia tuhoavia ajatuksia? Raiskata ja repiä kaikki tuo kauneus jota yhdessä miehesi kanssa olette toisillenne ja lapsillenne antaneet?
Lapsenne eivät tarvitse sinun selityksiä; heillä on omat haasteensa raivatakseen polkuaan yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi. Miksi sinä lisäisit heidän taakkaansa heittämällä saastaa heidän päälleen?
Typeryydet pois ajatuksistasi ja tilalle kaunista, kehittävää, rakastavaa ja kokoavaa omaa perhettäsi kohtaan.
Käytöksesi on normaalia, koska olet vain tunteva ihminen, et robotti.
Ei lapset tarvitse kotia, tänäpäivänä rikkinäiset rauniot on ihan normaali käytäntö.
jep, jep!
Jospa kehittelisit mieleesi jotain muutakin ajatusta, kuin sen iänikuisen eron ajattelemisen...
Nuoruutesi on mennyt, etkä joka tapauksessa saa ryppyjäsi katoamaan, joten jumalointisi ajat ovat takanapäin.
Toisen miehen jos saat jallitettua rinnallesi, puolen vuoden päästä on kimallus siitäkin kadonnut ja seksikin taas sitä tylsää pumppaamista.
Usko mua, kolmas mies on kierroksessa, eikä vaihtamalla ole loppujen lopuksi kummentunut.
Jos voisin, ottaisin sen ekan takaisin, sen kanssa oli kuitenkin pitkä yhteinen historia.
Jospa alkaisit vaikka harrastamaan jotakin?
Tai paneutuisit työn maailmaan..
Hyvin sanottu, noin se vain menee.