Vieraileeko palstalla monia henkisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaisen ja ahdistavan lapsuuden kokeneita? Haluaisin kuulla lähinnä teidän kokemuksianne väkivaltaisen vanhemman tapaamisesta aikuisiällä. Pidättekö yhteyttä usein vai ette ollenkaan, tuottaako tapaaminen henkisiä/fyysisiä oireita ennen tai jälkeen, vaikka väkivalta ei olisikaan enää ajankohtaista? Omat välini tällaiseen vanhempaan ovat tälle hetkellä niin tulehtuneet, etten kykene näkemään häntä oikein ollenkaan, tai ainakin oma henkinen hyvinvointini kärsii näistä tapaamisista pitkään jälkikäteenkin, jos on pakko nähdä. Toisinaan tunnenkin suurta syyllisyyttä siitä, että välttelen näitä tilanteita oman hyvinvointini vuoksi. Onko se muiden mielestä oikea päätös vai itsekästä aikuiselta ihmiseltä?
väkivaltaisen
vanhemman tapaaminen
6112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joskus vaan on oman itsensä vuoksi pakko tehdä niin, kun aikanaan vanhuus vie voimia vanhemmiltasi luultavasti sitten löytyy toinen sävel, joten anna anteeksi ja armo heille, on helpompi itsellesi. Näin piti minunkin tehdä ja lopulta koittti rauha ja sain erota ilman minkäänlaista syyllisyyttä vanhemman poisnukkuessa.
Höpöhöpö.Aikuinen hakkaa lastansa täysin tietoisesti ja alkaa vanhuksena aikuiselta lapseltaan huomiota haikailemaan ja syyllistämään.Jos ei anteeksi pyydä, on touhu vaan henkistä väkivaltaa kun ei enää fyysiseen pysty.Heti kun ns lapsuudenkodistani karkuun pääsin en yhteyttä pitänyt, en hautajaisiin mennyt teeskentelemään.Kaikki eivät ansaitse anteeksi antoa, unohduksen vain.
lisäilen vielä, että omaan vanhempisuhteeseeni liittyy sen fyysisen lisäksi lähes jatkuvaa henkistä väkivaltaisuutta AINA kun näemme. On vaikeaa antaa anteeksi, etenkin kun tietää kaiken jatkuvan toisen puolelta ilman katumusta tai anteeksipyyntöä. Aika ei kovin hyvin korjaa haavoja, kun vanhat arvet repeävät auki joka kerta. Vanhempani ei siis ole näitä "tyypillisiä" humalassa hakkaavia suomalaisia, vaan täysin selvinpäin ja ymmärryksessä tekee ikäviä asioita. Monesti olen jopa "toivonut", että olisipa syynä vaikkapa alkoholi eikä puhdas pahantahtoisuus ja kontrollinhalu läheisiä kohtaan. En ole silti edes katkera, hänen lähellään on vain todella vaikea olla, koska saan näitä fyysisiä oireita vaikkapa hänen korottaessaan ääntä - alan täristä, jalat pettää alta, itkettää, henkeä on vaikea saada.
Kaksi tapaa toimia: et tapaa häntä lainkaan, tai sitten tapaat ja otat asian puheeksi. Itse suosittelen jälkimmäistä, etenkin, jos edellistä keinoa on jo käytetty. Missään nimessä ei kannata tavata ja teeskennellä, ettei muka muista tapahtuneita, tai mikä pahempaa, väkivaltaa ei ole edes koskaan ollut.
Teitä on vastakkain kaksi aikuista, joita sitoo paitsi perintötekijät, myös yhteinen osallisuus väkivaltaan. Varmaan, jos joku ventovieras olisi sinua pahoinpidellyt, pyrkisit selvittämään asian hänen kanssaan tasaveroisena.
Et ollut vastuussa vanhempasi reaktioista silloin joskus, etkä ole vastuussa vieläkään. Rohkeutta, ei ole helppo juttu, mutta ei ole helppo osasi nyttenkään.
aloittaneelta: Sniiffel, tekisin kuten neuvoit, saman tien, jos tietäisin sillä olevan jonkinlaisia tuloksia. Olen kuitenkin kerran ottanut väkivallan puheeksi, sanoin suoraan erään aihetta sivuavan keskustelun lomassa, että olethan sinäkin ollut minua kohtaan väkivaltainen. Hän puolustautui sanomalla, että ei ole koskaan ollut väkivaltainen ja jos onkin, niin siihen on ollut oikein hyvä syy. Eli myöntääkin kyllä, mutta ei kaduta. Pikemminkin hän loukkaantui minulle kovasti, kun otin moisen asian puheeksi ja syytti minua seuraavina päivinä siitä, kuinka kovasti pahoitin hänen mielensä turhan takia.
Unohda tollaiset vanhemmat. Niin minä jouduin tekemään. Mikään ei muuttunut millään keskustelulla ja väkivalta vaan jatkui tavalla tai toisella. Elämä on kovaa. Parasta kompensaatiota on terveet ja lämpimät ihmissuhteet. Niidenkään luominen tai ylläpitäminen ei ole hakatulle kaikkein helpoimpia asioita. Yhtäkään anteeksipyyntöä en ole vanhemmmiltani kuullut vaikka on olllut kaikenlaista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Mun vanhemmat toimivat kanssa selvinpäin. Vaikeata on ollut aikuisena tajuta heidän pahantahtoisuutensa ja halu tuhota oma lapsensa. AAL:stä saa paljon apua. Kannattaa googlettaa ja mennä palavereihin jos mahdollista.