Miksi ihmisen pitää rakastua niin voimakkaasti, ettei meinaa selvitä "erosta". Tilannetta hankaloittaa sekin, etten tiedä, olemmeko vai emmekö ole enää väleissä. Mä oon jäänyt roikkumaan mieheen, josta ei ota selvää... Kamalaa ja sattuu... Just kun mä ajattelen, että se on loppu nyt, niin mies ottaa yhteyttää, pitää mua "koukussaan"
Miksi mies satuttaa?
Agata
61445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on epävarma. sano hänelle, että päätä nyt miten haluat. äläkä leiki enää.
Tee sen peleistä loppu!
Jos se sua rakastaa niin viimeistään siinä vaiheessa sen tajuaa kun ei susta kuulukaan enää mitään!Sitten onkin roolit toisin päin!
Niin minä tein jonkin aikaa sitten ja kappas mies palasi luokseni häntä koipien välissä ja pyysi kanssaan asumaan saman katon alle jonkin ajan päästä siitä!:)Toimii, jos tunteita vielä on, karkottaa miehen ajallaan, jos mies vaan pelaa.
Kiitti... Taidan tietää mitä teen, jos siis miehestä vielä jotain kuuluu. Jotenkin sitä vain väsyy tuohon "leikkiin"... Ehkä mä jatkan vain omaa elämääni... ;)
Mulla on samantapanen tilanne ollut kans, tai on koko ajan... Mutta mulla on niin kauhee menettämisen pelko... En halua sitä ihmistä pois mun elämästä kokonaan, varsinkin kun vasta vuoden jälkeen tajusin että rakastan häntä oikeesti!! Ihan aikuisten oikeesti!! Ja tuntuu pahalta. Ymmärrän kyllä hyvin neuvosi olla pitämättä yhteyttä, että kyllä se ukko soittaa jos se oikeesti välittää... haluaisin itsekin yrittää, mutta pelottaa liikaa :´(
No, mä olen nyt kohta 2 päivää ollut hiljoksiin, ja toivon salaa, että mies ottaisi vielä yhteyttä. Mä en edes tiedä, mistä se on mulle suuttunut, tai onko suuttunut... Silti mä rakastan sitä ja tuntuu pahalta koko ajan. Toivossa on varmaan hyvä elää, kai. Ja mä en todellakaan haluaisi menettää häntä, mutta kun sitä on niin neuvoton.
Itse tapasin koulusta tutun pojan/miehen aviomeiheni firman pikkujouluissa.Siellä ei tapahtunut mitään, mutta hän soitti myöhemmin. Ensin en ollut kiinnostunut, koska olimme molemmat varattuja ja minä naimisissakin. Mies soitteli ja suostuin tapaamiseen. Hän oli/on oikea sweet-talker eli hunajaisella imartelulla ja huomioimisella sai minut kiinnostumaan itsestään ja ennenkuin huomasinkaan olin korviani myöten ihastunut. Suhteemme on viaton eli ei seksiä, olemme tavanneetkin tosi vähän. Välillä mies potee huonoa omaatuntoa ja on "jättänyt" minut jo monta kertaa, mutta aina hän on ottanut uudelleen yhteyttä ja olen langennut taas. Itsetunto tässä alkaa mennä, mutta tiedän että, jos hän soittaa olen taas sulaa vahaa. Tiedän kyllä ettei meistä tule koskaan mitään, mutta en vain saa riuhtaistua itseäni irti tästä "ihanasta" lurjuksesta ! Oma mieheni on kuin puupalikka häneen verrattuna, tosin tämä juttu on opettanut minua huomaamaan oman tavallisen, turvallisen, luotettavan joskin tylsän mieheni hyviä puolia.