Kommuuniasuminen?

Minä viihdyn tosi hyvin asuessani itsekseni. Parisuhteessa kärsisin jo ajoittain yhteisasumisesta, ja tuo kommuuniasuminen olisi vain marginaalisesti vankilaa parempi asumismuoto.

Kun soluasuntoon tungetaan neljä ihmistä, jo ensimmäisenä päivänä näkyy, kuinka erilaiset käsitykset siisteydestä, vuorottelusta ja metelin tasosta ihmisillä on. Maatilalla pitäisi pystyä tekemään kaikenlaisia rutiinihommia ja ylläpitotöitä ihan eri malliin, vaikkei viljelytoimintaa ja elikoita olisi ollenkaan. Minä olen niitä "teenpä tämän heti ja itse" -ihmisiä, joten hommat luisuisivat minun niskoilleni. Valitettavasti ihan kaupunkilaisessa parisuhteessa myös, huoh.

Muistelkaa miten meni opiskeluaikojen solussa...

No tuskin missään maatilalla, mutta kaupungissa voisin hyvin kuvitella asuvani kommuunissa.

Asuin kanssa solussa ja kimppakämpässä opiskeluaikana. Mulla meni kaikki ihan suht koht hyvin, mut kyllä mä vaan kaipaan sitä omaa rauhaa, et asun mieluummin yksin.

Yhteisöasuminen on ihan hyvä ajatus sitten vanhana. Ei talossa maaseudulla vaan isossa kerrostaloasunnossa, jossa jokaisella on oma asunto mutta yhteiset keittiö- ja pesutilat. Yhteinen kodinhoitaja/lähihoitaja (-opiskelija) huolehtimassa tarpeen mukaan.

Etkot, jatkot, "meille vai teille - jatkot", itsekokattu treffi-illallinen, krapulaleffasunnuntai... noi nyt ainakin jää helposti opiskelijasolussa kokematta. tai sit saa "kokea" ne olemattoman äänieristyksen vuoksi!!!

joo joo riippuu kämppäkamuista joo joo joskushan niistäkin saa kavereita

Voisin hyvin kuvitella, sekä maalla että kaupungissa. Olen asunut suuren osan elämääni kimppakämpissä (ensin opiskelijasoluissa, sitten ulkomailla työntekijöitten asuntoloissa ja viimeeksi pohjoisessa henkilökunnan kimppakämpissä) ja ensimmäistä lukuunottamatta kaikki ovat olleet hyviä kokemuksia. Tietysti omaa rauhaa ja tilaa kaipasi toisinaan, mutta oli kuitenkin mukavaa, ettei ollut totaalisen yksin. Kotiin tullessa oli aina joku paikalla, sai vaihtaa päivän tapahtumia ja jutella, tehdä ruokaa yhdessä, käydä ulkona jonkun kanssa, jakaa arkea. Riippuu tietysti paljon kenen kanssa asuu, mutta kommuuninhan voisi valita ihmisten perusteella.

Olen itseasiassa miettinyt, että tämä olisi hyvä vaihtoehto vanhana, ja miksei jo aikaisemmin, jos siltä tuntuu. Voisi asua yhdessä ystävien kanssa ja jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin, elämä olisi todellisempaa ja mielekkäämpää, kun sen saisi jakaa jonkun kanssa. Laitan itseasiassa toivoni sen varaan, että jos meistä kukaan ei tule pariutumaan, muutamme taas yhteen kahden entisen kimppakämppäläiseni ja nykyisten parhaitten ystävieni kanssa, joiden kanssa yhdessa asuessa oli aivan hulvatonta :D

No minä en ole koskaan asunut yksin ja tykkään olla maallakin, tosin en kokoaikaa.

Kyllä, jos kommuniasiaan ei liity mitään ehdotonta aatetta ja jos saa omaa rauhaa.

Voisin muuttaa johonkin fat camp -tyyliseen tiukkojen sääntöjen kurikommuuniin jossa olis joku ylempi henkilö käskyttämässä. Muuten en huoli saman katon alle kuin puolison ja mahdollisesti perheen. Ystävien tai muiden kämppisten kanssa en enää koskaan halua asua.