Mikä meitä ihmisiä mättää, olen lukenut tätä suhdepalstaa ja huomannut että näitä samanlaisia avioliittoja kuin minulla on näköjään todella monia, mies ei osaa puhua/ei osallistu/pettää ym (ja naisetkin kyllä) ja moni kirjoittaa, että on yrittänyt puhua asioista ja ongelmista miehen kanssa ja muuttaa asioita. Mutta mies ei tajua/ymmärrä/halua ymmärtää...ennenkuin on liian myöhäistä. Onko tähän kaikkeen syynä se että miesten ja naisten ajattelu todella on niin erilaista, vai mikä siinä on. Kun pitäisi asioista jutella, mies joko lähtee/ulos/baariin tai on kuuntelevinaan, mutta ei kuitenkaan kuule/ymmärrä.
Itse olen koko 35-vuotisen avioliiton ajan yrittänyt niin monta kertaa saada mieheni tajuamaan minun ajatuksiani ja todella ymmärtää hänenkin ajatuksiaan ja yrittänyt saada esim hänet osallistumaan enemmän arkijuttuihin, huonolla menestyksellä. Mitä miehet oikein avioliitolta haluavat? Avioliiton pitäisi olla yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä, rakkautta, empatiaa, toisen huomioimista. Mutta niin monet miehet jatkavat avioliitossa elämäänsä kuin sinkkuna (tietenkin on tällaisia naisiakin...) ja sitten valittavat kun vaimot nalkuttavat, pitävät mykkäkoulua, pihtaavat seksiä jne. Tarkoittaako hyvä avioliitto useimmille miehille vain sitä, että saa aina seksiä/ruokaa/puhtaat vaatteet? Eräs tuttu mies sanoi kerran minulle, kun juttelimme miesten ajatuksista, että miehillä on yleensä vain yksi ajatus: seksi. Joskus tuntuu tosiaan tältä. Voisiko joku mies kommentoida...
Itse olen koko 35-vuotisen avioliiton ajan yrittänyt niin monta kertaa saada mieheni tajuamaan minun ajatuksiani ja todella ymmärtää hänenkin ajatuksiaan ja yrittänyt saada esim hänet osallistumaan enemmän arkijuttuihin, huonolla menestyksellä. Mitä miehet oikein avioliitolta haluavat? Avioliiton pitäisi olla yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä, rakkautta, empatiaa, toisen huomioimista. Mutta niin monet miehet jatkavat avioliitossa elämäänsä kuin sinkkuna (tietenkin on tällaisia naisiakin...) ja sitten valittavat kun vaimot nalkuttavat, pitävät mykkäkoulua, pihtaavat seksiä jne. Tarkoittaako hyvä avioliitto useimmille miehille vain sitä, että saa aina seksiä/ruokaa/puhtaat vaatteet? Eräs tuttu mies sanoi kerran minulle, kun juttelimme miesten ajatuksista, että miehillä on yleensä vain yksi ajatus: seksi. Joskus tuntuu tosiaan tältä. Voisiko joku mies kommentoida...
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Eräs tuttu mies sanoi kerran minulle, kun juttelimme miesten ajatuksista, että miehillä on yleensä vain yksi ajatus: seksi. Joskus tuntuu tosiaan tältä. Voisiko joku mies kommentoida... "
On totta että seksi on miehillä yleensä hyvin korkealla niiden tarpeiden joukossa. Se ei kuitenkaan johdu vain siitä että mies olisi niin yksinkertainen olento että päähän ei muuta mahtuisi. Itse luulen että se johtuu useimmiten siitä että mies kokee parisuhteen rakkauden ja hyväksynnän nimenomaan seksi kautta. Ruokaa, muuta hoivaa, puhtaita vaatteita jne. mies on saanut kyllä jo aikanaan omalta äidiltään. Mutta seksi on se joka erottaa parisuhteen niistä kaikista muista suhteista. Kun joku nainen on oikeasti halunnut seksiä miehen kanssa, hän on samalla antanut sen suurimman hyväksynnän miehen miehisyydelle. Siksi mies hakee tuota samaa rakkauden ja hyväksynnän osoitusta yhä uudelleen ja uudelleen.
Ja paradoksaalista on että kun naisen mielestä suhteeseen alkaa tulla ongelmia, hän vähentää nimenomaan seksiä koska nainen ei taas halua sitä silloin jos on ongelmia. Mutta juuri seksin vähentäminen saa miehen epävarmaksi naisen rakkaudesta eikä se ole mitenkään hyvä sen kannalta että mies osaisi puhua suhteesta ja sen ongelmista. Hän tulee vain varovaiseksi koska pelkää että nainen ei enää rakasta häntä.
Kärjistäen siis: MIes puhuu helpoiten silloin kun suhteessa on kaikki hyvin, nainen taas kaipaisi miehen puhetta silloin kun menee huonosti mutta silloin mies ei koe asemaansa turvalliseksi eikä siis uskalla enää puhua niin vapaasti. Varsinkin jos miehen kokemuksen mukaan puhuminen ei nopeasti korjaakaan tilannetta vaan asioita "märehditään" pitkään ja hartaasti. Ja nainen antaa ymmärtää että seksiä heruu taas vasta sitten kun kaikki on varmasti kunnossa suhteessa. Mies on kyllä sellaistan vaatimusten kanssa usein todella hukassa...
Sulla on vaan paska äijä. Siinä se.
Jos olist jakanut / jäsentänyt aloitustekstisi selkeisiin asiakohtaisiin
kappaleisiin, menisi miehellekin paremmin jakeluun..
Nythän se on kuin harmaata savivelliä.
Ikävä kyllä myös naisen edellyttämät "nytpitääasioistapuhua-tuokiot" muuntuvat usein keskustelun edetessä hyvin runsaslukuisista mutta epämääräisistä aineksista koostuvan sopan sekoittamiseksi.
(Resepti on tietysti naisen kehittämä ja hän voi muunnella siitä
lukemattomia, vaikkapa mielialaperusteisia variaatioita.)
Turhan paljon pläjäytit kerralla kommentoitavaksi.
Vaimoni tekkee meillä valittamatta kaikki kotityöt ja seksiikin on tarpeeks ja mie oon tyytyväinen mies ollu jo yli kolkytvuotta.
kun teille naisille ei mikään riitä
Oma kokemukseni on tämä: miehen puhumattomuus ja sulkeutuneisuus johti eroon. Hän ei pystynyt puhumaan mistään vaikeuksista tms. vaan vetäytyi avioliitostamme ja ajautui jopa salasuhteeseen ja päätti pitkän liittomme likaisella tavalla. Oli helpompaa näin tehdä vaimolle tilanne selväksi ja ilmaista erohalut konkreettisella tavalla. Edelleenkään ei puhu vaan pakoilee vaikka pitäisi puhua edes yhteisen talon ym. omaisuuden myynnistä ja muista käytännön asioista..
Kuulehan surullinen 1955, minäpä kerron:
Jokainen tietää itse mitä parisuhteelta haluaa. Niin mies kuin nainenkin. Ellei parin tarpeet kohtaa, niin liitto aiheuttaa epäsopua, toraa tai vähintään tyytymättömyyttä. Tietenkin enemmän sen osalta, jonka kohdalla omat tarpeet eivät tyydyty. Yleensähän se menee niinkin, että ihmiset muuttuvat ja haluavat erilaisia asioita parisuhteeltaan parikymppisenä kuin 20v tai 30v päästä. Tai vain toinen haluaa.
Itse hakkasin päätäni seinään ex-liitossani liiton viimeiset 10v. Siihen saakka odotin kuin kuuta nousevaa, että ex alkaisi ottaa enemmän vastuuta lapsistaan ja viettäisi aikaansa perheen kanssa. Kuuntelisi minua ja selvittäisimme ongelmia yhdessä. Ex antoi kierosti myös minun ymmärtää, että hän tosiaan tulevaisuudessa panostaisikin enemmän minuun ja lapsiin. Riitoja oli pitkän aikaa paljonkin. Sitten totesin riitelemisen hyödyttömäksi. Riidat kulkivat aina samaa rataa, vaikkakin eri raiteilla. Yhtäkään sovintoa emme koskaan saaneet tehdyksi. Riitely oli siten täysin hyödytöntä. Sopeuduin.
Sitä myöten kadotin itseni ja olin jo suuressa määrin muuttumassa tylsäksi ihmiseksi. Kunnes keksin, että kodin ulkopuolella on kokonainen maailma (juuri minua varten..). Ihmisiä - naisia ja miehiä, jotka kuuntelevat ja keskustelevat kanssani! Ihmisiä, jotka eivät sivuuta mielipiteitäni ja kannustavat minua olemaan sellainen kuin oikeasti olen. Iloinen, huumorintajuinen, suorastaan mukaansatempaava ;). He myös kannustavat tekemään asioita, joista pidän. Ex halusi minun tekevän asioita joista hän pitää ja joista hänelle on hyötyä.
Kun vanhin lapsista pääsi ripille, aloin tosissani pohtia eroa. Kolmen vuoden päästä lapsi olisi täysi-ikäinen eikä ex ollut käytännössä tehnyt elettäkään, että mikään tulisi muuttumaan. Kunhan huvikseen lupaili ja minä tyhmä uskoin.
Erosin viimein. Se oli aivan autuasta! Tuntuu kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä. Olin vapaa. Päätin etsiä miehen, joka oli paremmin tarkoitettu minua varten. Kriteerini olivat nämä: ei liikaa alkoholia, ei tupakkaa, keskustelutaitoinen (sisältää sekä puhumisen ja kuuntelemisen ymmärtämisen sekä ongelmien ratkaisuehdotuksia), täsmällinen, siisti (sis. siivoustaidon, pyykinpesun), vastuuntuntoinen ja arvostaa minua. Ainakin antamalla aikaa. Mitä tapahtui? Löysin tällaisen miehen kuukaudessa. En ollut ensin uskoa todeksi. Mies oli myös eronnut ja kaiken huipuksi samasta syystä kuin minä, mutta toisinpäin: vaimo viittasi kintaalla miehen tarpeille ja toiveille. Lisäksi oli uskoton. Ainoa ero oli, ettei mies kestänyt tällaista niin pitkää aikaa kuin minä vaan tajusi erota aiemmin.
Ts. sinä, surullinen 1955 haluat puhuvan miehen. On aivan varmaa, ettet sellaista saa nykyisestä miehestäsi. 35 vuoden kokemuksella luulisi sinun ymmärtävän tämän! Teidän välillenne ei ole kehittynyt koskaan sellaista suhdetta jota sinä olet toivonut. Olet vain jatkanut toivomista, yrittämistä ja uskomista. Ihan turhaan. Avaa siis silmäsi asialle ja tunnusta se. Sinun täytyy ottaa oma elämäsi haltuun.
Muuten hyvä, mutta tuo on täyttä puppua, että olisit löytänyt miehen nyt, joka puhuisi ja pussaisi.. ;)) En usko sanaakaan!
Kyllähän ne aluksi puhuu ja pussaakin, mutta mies nyt ei ole rakennettu siten, että akkojen lässytykset jaksaisi pitemmän päälle kiinnostaa...
Mutta lycka till etsintöihin...
Liittoja mättää se, ettei etenkään naiset älyä erota liitoistaan. Jatkavat vain vuosikaupalla niitä, tyytymättömänä, alistuen ja yrittäen muuttaa miestä - siis yrittäen mahdotonta. Joten huomaatko, että "vika" on täysin sinussa itsessäsi, ei miehen puhumattomuudessa? Mielestäsi avioliiton pitäisi olla yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä, rakkautta, empatiaa ja toisen huomioimista. Liittosi ei ole tällainen, miksi siis jatkat sitä? Luuletko tosiaan, että miehesi 35vuoden jälkeen enää muuttaa tapojaan miksikään - alkaa rakastaa ja arvostaa sinua? Siis oikeasti ihan käsittämätöntä, että vielä odotat mieheltä jotain muuta kuin olet saanut.
Älä kysele mitä mies haluaa, mitä miehet haluavat. Kun tiedät mitä SINÄ haluat, tiedät myös, että on eron aika. Eihän tuollaisessa liitossa kukaan jaksa eikä viitsi palvella miestä, joka ei pätkääkään arvosta, ei rakasta (ei vaikka sanoisi, näyttö puhuu muuta) eikä panosta suhteeseen. Olet miehelle yhtä arvokas kuin lattiarätti. Sellainenko haluat olla?
Pari kommenttia mieheltä, vuosimalli jokseenkin sama kuin Sinulla ja liittokin (ennen päättymistään) jokseenkin yhtä pitkä:
Miehet eivät osaa nuorena keskustella, vanhempanakin vasta, jos joku asia/tapahtuma on heidät parisuhteessa pysäyttänyt. Kaikki eivät opi sittenkään. Se on valitettava tosiasia ja silloin täytyy naisen tehdä radikaaleja liikkeitä.
Itse osallistuin arkijuttuihin aika paljon, melkein sanoisin, että vähintäänkin yhtä paljon kuin ex. Mutta voitko ajatella, että sellainen mies on tylsä...? Naisen elämässä ei ole silloin mitään jännitystä. Mitä tekisit silloin...?
Avioliitosta sanoisin, että juuri noita asioita sen pitäisi olla, mitä sanoit.... lisäksi toisen arvostamista ja hyväksymistä sellaisen kuin on... tilan anatamista toiselle...
Seksi on miehelle tärkeä (luultavasti myös naiselle...?) asia. Kuitenkin miehelle käy iän myötä niin, että sekin onnistuu ilman apuneuvoja (Viagra, Cialis jne...) vain, jos kaikki muu on kunnossa, siis se henkinen puoli...
Sanoisin aloittajalle, että tee ratkaisusi ja eropäätöksesi ajoissa. Maailma on täynnä ihania miehiä, joista löytyy Sinullekin se sopiva.