Mä en voi ymmärtää miks mut on tuomittu yksinäisyyteen.Ainakin omasta mielestäni olen ystävällinen,enkä ees mikään kovin ujokaan. Oon vaan niin väsynyt olemaan yksin ja olemaan niinku kaikki olis ok. Tänään on taas sellanen tunne että tällä elämällä ei oo mitää annettavaa. Pakko avautua tänne koska ei nyt ole muutakaan paikkaa. Mua sattuu katsoa onnellisia ihmisiä:/
yksinäisyys
-------
3130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ole ainut jolla sama ongelma. Olen yrittänyt miettiä mikä vika minussa on. Olen sosiaalinen, enkä myöskään ujo, olen pärjännyt ja tullut toimeen työkavereiden kanssa. Olen asiakaspalvelussa ni joskus todella raskasta pitää tiettyä "roolia" yllä ja näyttää iloiselta kun sisällä kuohuu ja kotio meno tuntuu kuin vankilaan menis, kalterit vain ikkunoista puuttuu. Ahdistavaa yksinäisen elämä!
Tää yksinäisyys on kuin kidutusta joka ei lopu koskaan. Ei ole edes juttukaveria kenen kaa puhelis niitä näitä. Kesäkin meni yksin ollessa. Mielestäni olen sosiaalinen joka haluais tehdä kaikkee ja puhella ihmisten kanssa. mut en ole moneen kuukauteen puhellut kenenkään kanssa. Puhelin myyjät välillä soittelee mut yleensä lyön luurin korvaan niille.
Asutko Helsingissä, minkä ikäinen olet? Aletaanko ystäviksi?