En tiä tuleeko ees oikeelle palstalle mut ottaa päästä niin et pakko jonnekkin purkaa!!!!
Siis tottakai pitää olla kiitollinen et nykypäivänä on ees töitä ja työt pitää toki tehdä sitä en kiellä!
Mutta, miehelleni on delegoitu duunia niin että viimeisen puoli vuotta hän ei ole ollut missään muualla kuin töissä, yötä päivää, en rehellisesti sanoen edes muista milloin olen viimeksi miestäni nähnyt. (jos näin olisi vain joskus niin asia olisi ok.)Jos pienikin rako on löytnyt että olisimme voineet edes yhden kerran tehdä jotain yhdessä, on sekin mennyt siihen että kun ensin olemme saaneet työllä ja tuskalla raavittua hetken toisillemme, tulee pomolta puhelu ja kiitti vaan, seki hetki oli sitte siinä.
Pomo sitten kuittaa nämä asiat sillä että vie sitten työntekijöitään välillä laivoille ja välillä ulkomaan matkoille, (kutsuu näitäkin työmatkoiksi), mutta siinä ne harvinaiset vapaahetket miehelläni sitten onkin. Toki kova duunikin pitää palkita, mutta olisi mukavaa joskus edes viettää puoliskonsakkin kanssa aikaa.
Ei tuossa muuten mitään, mutta se on suhteen toiselle osapuolellekkin raskasta olla kokoajan yksin kun tuntuu että pomo on suunnilleen enemmän naimisissa mieheni kanssa kuin itse olen.
Pitäkää vaan lapsellisena, mutta mulle alkaa tää riittämään. Nyt pitäs vaan löytää ne oikeat sanat miten päätän suhteen, koska rakastan silti miestäni, mutta en jaksa elää suhteessa kokoaikaa yksin.
Siis tottakai pitää olla kiitollinen et nykypäivänä on ees töitä ja työt pitää toki tehdä sitä en kiellä!
Mutta, miehelleni on delegoitu duunia niin että viimeisen puoli vuotta hän ei ole ollut missään muualla kuin töissä, yötä päivää, en rehellisesti sanoen edes muista milloin olen viimeksi miestäni nähnyt. (jos näin olisi vain joskus niin asia olisi ok.)Jos pienikin rako on löytnyt että olisimme voineet edes yhden kerran tehdä jotain yhdessä, on sekin mennyt siihen että kun ensin olemme saaneet työllä ja tuskalla raavittua hetken toisillemme, tulee pomolta puhelu ja kiitti vaan, seki hetki oli sitte siinä.
Pomo sitten kuittaa nämä asiat sillä että vie sitten työntekijöitään välillä laivoille ja välillä ulkomaan matkoille, (kutsuu näitäkin työmatkoiksi), mutta siinä ne harvinaiset vapaahetket miehelläni sitten onkin. Toki kova duunikin pitää palkita, mutta olisi mukavaa joskus edes viettää puoliskonsakkin kanssa aikaa.
Ei tuossa muuten mitään, mutta se on suhteen toiselle osapuolellekkin raskasta olla kokoajan yksin kun tuntuu että pomo on suunnilleen enemmän naimisissa mieheni kanssa kuin itse olen.
Pitäkää vaan lapsellisena, mutta mulle alkaa tää riittämään. Nyt pitäs vaan löytää ne oikeat sanat miten päätän suhteen, koska rakastan silti miestäni, mutta en jaksa elää suhteessa kokoaikaa yksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No sun pitää sanoa ensin miehellesi et ei ota kaikkia duuneja vastaan mitä pomo antaa. miehesi pitää ymmärtää viettää sun kanssa aikaa kanssa. Jos duuni on koko elämä niin sitten ei kannata seurustella. Voit sanoo sille niin et joku vähentää töitä reilusti tai sitten ero. Jos se rakastaa sua niin se vähentää töitä ja jos ei rakasta niin .....
Mikäs nysväke se miehesi oikein on, jos ei osaa puoliaan pitää? Ei yksikään työsopimus ainakaan velvoita tuollaiseen määrään töitä, eikä ole edes laillista tehdä rajattomasti ylitöitä.
Miehesi pitää vain sanoa ei ja tehdä se tuntimäärä, joka hänen työnkuvaansa kuuluu. Ei pomo mikään Jumala ole.
"Äijäs" on todellinen lapanen. Vastaa myöntävästi kaikkeen mihinkä sitä pyydetään.
Ilmankos pomo pompottaa tuollaista joo joo miestä kun ei oo selkärankaa sanoa vastaa ja EI.
Uskompa että äijäs myötäilee kaikkia mitä sinä pyydät häntä tekemään:D
Kulta pieni,,,et voisi enää olla enempää hakoteillä viimeisen lauseesi kanssa....ei todellakaan myötäile, ja en ole sitä häneltä odottanutkaan. Se on totta että kaikkia muita hän kyllä myötäilee, mutta esim. juuri tämä että olen välillä pyytänyt ettei ottaisi ihan noin paljoa duunia vastaan vaan pitäisi sen jossain rajoissa, niin hän vaan aina tokaisee ettei voi asialle mitään ettei tule kenkää. itseasiassa tämä on se riidan aihe missä ei anna piiruakaan periksi. ja vähän vaikee sen olis muutenkaan mua myötäillä, kun ei ees nähä pahemmin.
Minun tarinani on työntekijän puolelta lähes vastaava kuin tuo mitä kerroit.
Minä en jaksanut enää sitä, että koko ajan pitäisi olla töissä ja pomon käytettävissä. Ennalta sovittuina vapaapäivinäkin soitteli töihin ja kun olin joululomani 21. päivä aloittanut ja olin kinkkua leikkaamassa niin tuli soitto että tuletko vielä huomenna töihin.
Ainakin minä tarvitsen viikoittain aikaa puolisoni kanssa/aikaa latautumiseen/aikaa poissa työkuvioista ja ns. normaalin elämän.
Ilmeisesti tätä ei voi yhdistää työelämän kanssa, kun tuollaista tehdään.
Ei minua motivoi enää edes yrittää minkään työn parissa jos en saa elää omaa elämääni siinä sivussa. Pitäkööt tunkkinsa ja rahansa.
Sinuakin on siis siunattu ( ainakin jossain vaiheessa elämääsi) näillä yltiöpomoilla jotka ei ajattele mitään muuta kuin tulosta, tulosta ja vielä kerran tulosta!!!!! Ne eivät vaan ota huomioon, että joskus se pelkkä tuloksen ajatteleminen voi maksaa työntekijälle ihmissuhteensakkin.
Siis onhan se toki niinkin että välillä nyt vaan tehdään ylitöitä ja sillä siisti, mutta voisivat tosiaan nämä pomot ajatella että on niillä työntekijöillä muutakin elämää kuin vain asua siellä työpaikallaan. Onhan se toki sitten mukavaa kun on näitä (työ) reissuja, mutta jos puoliso jo muutenkin viettää aikansa pelkästään töissä, niin eipä niistä reissuista paljoa iloa sille ole joka odottaa kotona, koka luonnollisestihan niille reissuille ei mukaan oteta puolisoja. eli -0.
Muistin meinaan juuri itse missä olen viimeksi mieheni nähnyt. n. 4 viikkoa sitten yöllä...hänen duunipaikallaan...oli pakko mennä sinne moikkaamaan kun ei ole oikeen muuta mahollisuutta nähdä.
Hyvä kuitenkin että olet noussut vastarintaan!!!Tsemppiä sinulle ja hyvää syksyn jatkoa!
Jospa aloittaja itse ottaisi yhteyttä miehen pomoon, joko puhelimitse tai menisi käymään. Eikö jokin työaikalainsäädäntö kiellä jatkuvan orjatyön? Esim. kirjassa Autoelämäkerta kerrottiin isosta amerikkalaisesta firmasta, jossa kiellettiin työntekijöitä viipymästä työpaikalla yli kello 20:n (tms), sen jälkeen kun eräs keskijohdon mies oli kuollut sydänkohtaukseen ylitöissä. Kyllä kai työturvallisuutta ja tyäaikalakia noudatettava on maassamme, oli businesta tai ei? Mitä ilmeisimmin pomo nyt ja koko ajan teettää yhdellä miehellä kahden työt ahneuksissaan. Loppuhan tuohon tulee, hauta tai sairaala.