Vaimon ihastuminen/rakastuminen

No valitan mutta ei ole varmaan paljoa tehtävissä näissä rakastumisasioissa, naiset varsinkn ovat päättäväisiä. Ja mistä tiedät kuinka kauan hän on jo tapaillut tuota toista. Oletteko hoitaneet suhdettanne? Menittekö naimisiin oikeesti rakkaudesta vai oliko lapsen tulo ja järkisyyt takana?
Ole onnellinen että hän on rehellinen nyt eikä salasuhteile enempää, hatunnosto rohkeudelle ja rehellisyydelle.Kaikki kun eivät valitettavasti tätä osaa, mutta se on osittain myös puolisoiden omaa syytä kun eivät toisesta mitään huomaan.
Itse olen aikanaan eronnut koska mies oli 2 vuotta aina iltaisin töissä, itse istuin lasten kanssa syrjäseudulla kotona. Meillä oli rafla, ja tottakai siinä on omat vaaransa, paljon nuoria naisia asiakkaana. Vaikka hän ei koskaan pettänyt, oli tosi paskaa nuorena naisena olla kaikki illat yksin, en jaksanut , vaadin raflan myyntiä, kun hän ei sitä tehnyt, muutin lasten kanssa erilleen. Ja asun edelleen. Jos miehenei olisi meidät todella takaisin halunnut, olisi hän meitä takas pyytänyt tai hakenut, ei tehnyt. Oli vuoden päästä jo uusi nainen lohtuna, mutta ei ole tähän mennessä tullut suhteistaan mitään, ja nyt jo pari vuotta yksin. Ystäviä olemme silti. Olin hänen suuri rakkaus, niin hän sanoo, ja oli hän mullekkin. Jos olisimme ajoissa voineet järjestää aikaa toisillemme, ehkä, ehkä olisimme vielä naimisissa muutenkin kuin paperilla.
Elämme kulissiliittoa paperilla eri osoitteissa ja eri maissa. Sujuu ok. Rakkaus ei vaan enää tuu, monesti olen miettinyt kun olemme yhdessä perheenä, sitä ei enää tule, kunnioitus kyllä jäi.

Olet vielä nuori, ansaitset ja TULET löytämään naisen joka rakastaa sinua oikeesti vielä enemmän kuin nykyinen on koskaan. Sun täytyy vaan luottaa siihen, kaikella on tarkoitus.

Voih! Surullista, otan osaa! Ehkä vaimosi etsii rakastumista. Erotetaan rakastuminen, joka sisältää tunteet myllertän ja euforiaa herättävän hormonimyrskyn ja rakastaminen, joka on tahtotila, toisen kunnioitusta ja arvostusta ja halua elää yhdessä ja olla toiselle hyvä. Jotkut ihmiset etsivät aina rakastumisen huumaa, ja eroavat sen päätyttyä. Eivät osaa rakastaa. Jonkinlainen addiktioon verrattava tila kai sekin. Onni ei kestä koskaan pitkään. Toiset kykenevät luomaan kestävän suhteen alkuhuuman mentyä ohi. Sittenkin, kun toisen tavat ja liakaiset sukat ärsyttävät.

Voisihan teillä olla vielä mahdollisuuksia, jos vaimosi järkiintyy. Mutta väkisin et voi takoa järkeä toisen päähän. Vaikkapa parisuhdeterapian avulla voisitte hyvinkin saada suhteenne taas kuntoon. Mutta siihen tarvitaan kahden ihmisen tahtotila. Sinulla tuntuu olevan kypsyyttä, järkeä ja vakautta enemmän kuin puolisollasi.

Käy juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa, ettet muserru surusi alle. Työterveyshoitajan, psykologin, diakonissan tms. Teillä on lapsi, ja lapsen vuoksi tilanne on surullisempi. Lapsen huoltajuuskysymyksetkin on mietittävä.

Paljon voimia sinulle, toivottavasti asiat ratkeavat mielekkäästi. Kaikesta huolimatta hyvää syksyä, koeta löytää jostain valonpilkkuja elämääsi kaikesta huolimatta! Hyviä aikoja vielä tulee!

Sellaista se elämä on, ottaa aikansa mutta ei välttämättä tapa.

Sinun ei auta kuin laskea vaimo menemään tai vaihtoehtoisesti "pakottaa" hänet pariterapiaan tai muuhun jutteluapuun..

Pelkäänpä, että vaimosi ei tajua minkä virheen on tekemässä. Tyypillistä, kuvitellaan että se uusi olisi jotenkin parempi. Tulee takaisin luoksesi kyllä, kunhan ensin seuraa vaistojaan eli kokeilee sen toisen miehen. Tällä ei ole nyt järjen kanssa mitään tekemistä..rakastuneen ihmisen tekoja ei pysty ymmärtämään ja nyt vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole mitään väliä..

Been there, done that..sulla on ikävät ajat. Ei auta kuin miettiä tahollasi, että otatko vaimon takaisin kun hän tämän kokeilun on kokenut. Mieti kuinka pitkälle olet valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan..vai olisiko nyt kerrasta poikki kun vieraisiin lähti?

Hakekaa eroa, puolen vuoden harkinta-aika edessä ja kuka tietää mitä silloin tapahtuu. En suosittele ottamaan takaisin pettäjää, mutta rakkaus on vahva joten luultavasti yritätte uudelleen.

En halua lyödä lyötyä, mutta todennäköisesti vaimosi on jäänyt huomiotta ja silloin siihen väliin helpolla pääsee kolmas pyörä..mitään ei taida enää olla tehtävissä, tämä on vähän niinkun wake up call, että olisi pitänyt tehdä ajoissa jotain kun nyt se on myöhäistä..Eipä sitä tiedä mikä sen eron oikeasti aiheuttaa tai siihen johtaneet syyt, mutta liitoista pitää pitää huolta.

Voimia sinulle erotuskan kestämiseen. Sinun on pakko jaksaa lapsen takia..

Täältä jaetaan tuskaasi enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa.

Meillä reilu vuosi naimisissa, käsittääkseni kaikki oli tosi hyvin, puhuttiin lapsista jne., mutta uudelle paikkakunnalle muuton seurauksena uudet harrastukset, kaverit jne., talvella vaimolle meni päälle isompi vaihde. Alkuun ihmettelin mitä on tapahtumassa, luulin sen olevan jotain kriisiä ja irtiottoa, olihan vaimoni työni perässä mukanani monta vuotta ja halusi nyt ottaa kaiken takaisin.
Myönnän itsekin olleeni talvella vaikea, kun ihmettelin vaimon toimia. Tai lähinnä sitä, ettei viihtynyt enää kotona ja meikäläinen tuntui olevan vain rasite hänen elämässään tehdessäni asioita kuten olimme monta vuotta tehneet (yhdessä 7vuotta). Itse koitin puristaa hammasta ja vain jaksaa vaimon toimia, sillä kun yritin puuttua/ lysyä menemisiä, olin kuulemma liian utelias. Odotin että päästäisiin keväällä/kesällä yhdessä reissuun talven kiireen/vaikeuksien jälkeen, mutta ei kelvannut, syitä ja tekosyitä löytyi... seksikin loppui jo alkuvuodesta.
Sitten satuin näkemään jonkun lappusen, missä oli vaimon ja tämän toisen, kihloissa olevan harrastuskaverin välisiä juttuja. Ei siinä kaikkea ihan suoraan sanottu, mutta sen verran kyllä että ihan puhtaat jauhot ei ollu pussissa. Vaikka vaimo väitti etteivät he ole kuin eirttäin hyviä ystäviä, joilla on hyvä olla yhdessä, niin sen jälkeen aika vaikeaa on ollut häneen uskoa. Ja sama kuin edelläkin, tämäkin mies kuulemma aina jaksaa kuunnella ja ymmärtää, ja on tietenkin samaa mieltä. Kesän jaksoin jotenkin ja koitin uskoa että vaimo haluaa olla kanssani, kunhan syksy tulee ja vaimon työkiireet helpottaa.
No, ehkä tein virheen kun lähdin joku viikko sitten penkomaan vaimon tavaroita, sitä ei saisi tehdä, mutta tarvitsin jotain tietoa joko puolesta tai vastaan. Aloin tulla hulluksi, en voinut olla vaimon kanssa normaalisti ja oli tosi vaikea nukkua kun koko ajan mietti pettääkö vai ei. Jokatapauksessa löysin lisää vastaavaa materiaalia, joka ei ihan suoraan sanonut, että seksiä on ollut, mutta vahvisti entisestään oletusta. Jotain mitä en ikinä pystyisi kolmannelle osapuolelle kirjoittamaan parisuhteessa ollessani.
Siinä vähän sitten keskusteltiin. Mulle ei olis mikään ongelma jos vaimo menisi ja huitelisi miten vaan, ei se sitä kuitenkaan loputtomiin jaksa, mutta en voi elää sellaisessa suhteessa jossa tunnen olevani vaimolleni toiseksi tärkein mies maailmassa. Jos sitäkään. Olisi se toinen sitten hyvä ystävä tai jotain enemmän.
Ja rakastan vaimoani kovasti, ajattelin papin aamenen kuultuani että tässä sitä ollaan, hyvinä tai huonoina aikoina. Ja ottaisin hänet vielä takaisin, haluaisin yrittää, mutta kun toiselta puolelta ei tule edes pienintä askelta vastaan, eikä osoiteta halua yrittää, niin eiköhän tämä ensimmäinen yritys ala olemaan paketissa.
Ainakin tästä itse oppii sen, ettei sekaannu varattuihin naisiin, kyllä tää sen verran raskasta on.

Jaksamista sinnekin, varmaan saataisiin muutamalla kaljalla hyvät keskustelut aikaiseksi!