Onko kuinka yleistä, että tv-sarjaan tai elokuvaan eläydytään voimallisesti? Olin kyläilemässä ja samalla tuli telkasta yksi talonväen suosikkisarjoista, Good Wife. Hyvä ettei emäntä mennyt ravistelemaan telkkaria kun jonkun hahmon tekemiset ihmetytti häntä. Ei myöskään tykännyt kun kommentoin, että varmaan käsikirjoituksessa lukee noin kun tossa puhuu.. Ainakin mulkasi kiukkuisesti :)
Eläytyminen
bravo bravi
29557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kyllä mie poraan nyyhkyleffoissa.
Olen tosin muutenkin tippalinssissä,oli ilo tai suru.
Ei dazu kestä tuollaista tunnemyllerrystä.
en kato roskasarjoja
Jotkut elokuvat on sellasii et niissä väkisin tulee tunteet pintaan. Tv-sarjoissa harvemmin
Jotkut ohjelmat vain ovat liian jännittäviä katsottavaksi. Luulen deletoivani itseni tv:n äärestä herkemmin, kuin moni muu.
Ei sitä ihmisten ilmoilla rupea tv-ohjeman vuoksi reagoimaan, mutta salaa/yksin ollessa voi vuodattaa kyyneliä.
Huudetaanhan sitä jääkiekkomatseissakin vaikka kyseessä ei ole mitään sen kummempaa kuin pienen muovinpalan hakkaaminen...
Ei niin kamalan yleistä, mut ehkä siinä sarjassa on joku henkilö joka toimii täydellisenä idolina :) Mun ystävä väitti lopettaneensa jonkun sarjan katsomisen, kun päähenkilö oli sanonut ja tehnyt jotain väärin :D
Keinotodellisuudesta tulee todellistodellisuutta..
Yksi sukulaisnainen sanoi joskus, kun pilkkasin Kauniita ja Rohkeita, että kyllä rikkaillakin on ongelmia... :)
Johtuvatko ne ongelmat sisäsiittoisuudesta?
Voi hyvinkin olla. Monikin kuningashuone rappeutui sen takia, kun liian kauan naitiin liian läheltä. Tai sitten liiallinen/liian helposti saatu (peritty) rikkaus laiskistaa ihmisen henkisesti niin, että normaali elämä ei enää suju.
En ole seurannut kyseistä sarjaa, muistaakseni on kehuttu kyllä.
Itselle saa olla aikas hyvä elokuva tai muu fiktio, että eläydyn kyyneliin saakka. Siis hyvin tehty ja vielä jotenkin itseä/omaa elämäntilannetta mielellään koskettava. Mutta joskus liikutun vahvasti (lähinnä ihmisistä kertovista) dokumenteista. Tosi-tv:stäkin saatan siis liikuttua, koska siinä on se dokumentaarinen puoli. Kaikki aito tai sellainen, jonka uskon aidoksi; suru, liikutus, onni koskettaa. Jos taas tosi-tv.stä/dokumentista "haistan" että kyse on näyttelemisestä, niin menee heti fiilis ja kanava vaihtuu.
Tosin olen kyynelehtinyt yhdestä mainoksestakin. Sellanen kännykkämainos, jossa pikkutyttö laulaa joulujuhlassa ja äiti ei pääse sinne ja se kuvataan kännykällä :P
Juup, se juurikin on ratkaisevaa onko faktaa vai fiktiota. Tv-.sarjoissa (joita en seuraa paitsi Kiven ja Kilven uusintaa) ei pysty unohtamaan, että se on jonkun tekstinikkarin mielikuvituksen tuotetta. Tuntuu hassulta ottaa pulttia sellaisen käänteistä. Toi viimeksi mainitsemasi vetoaakin helpommin, kun on äiti tai izkä :)
Kivi ja Kilpi oli hieno. Tuleekin näköjään uusintana, joo :)
Kyllä fiktiokin joskus koskettaa, mutta silloin se oikeasti saa olla hyvä. Nauru komedioissa jne. tulee kyllä helpommin. Kyyneleet tai vihastus on enemmän kiven takana..
Jos olisin innokas penkkiurheilija, liikuttuisin siitäkin varmaan, koska onhan sekin dokumenttia. Nyt menee lähinnä Tanssi tähtien kanssa-itkuiluksi :P
Se pulu, joka matkusti junan katolla kotiin, oli mainos, joka kosketti joka kerran.
Vihjepalkkio tiedossa sille, joka löytää sen mainoksen mule tallennettavaksi:)
Hei, se on koskettanut muakin ! Tuli deja vu.. Youtubesta?
Kokeilen etsiä :)
Aidosti hauska toki naurattaa, mutta päälle naurettu mukahauska on kärsimystä. Myötähäpeä on ehkä yleisin fiilis. Epämieluisanohjelman voi kestää jos uudelleen suunnittelee sen omassa päässään. Vaikka Tanssii tuhtien kanssa :)
Urheilun puolella tunteet on olleet aidoimmillaan esim. silloin kun Ruotsi on eräitäkin kertoja tasoittanut MM-kiekossa viime hetkillä... Ja tietty nyt kun tuli maailmanmetsuruus. Kyllä silmä kiilsi
Tää löytyi. Mut on olemassa jossain toinenkin tästä aiheesta..
http://www.youtube.com/watch?v=1BBC01LOTu4
Joo, ei pysty meikäläinen keskittyyn jääkiekkoon. Ei vaan pysty. Alkaa ajatukset harhailla ihan muissa asioissa. Jalkapallo on vähän eri asia. Kun siinä on sentään jotain ihmisiä eikä liikkuvia suojuskasoja, jotka huitoo jotain mustaa muovinpalaa. Mä muistan kun joskus aikoinaan meni vappukin pilalle, kun muu seurue halus kattoa lätkää.. Kumppanikin sitä sitten katsoi muiden mukana, vaikka ei ollutkaan mikään innokas lätkäfani, (kuten ei vieläkään erityisesti).Itse tyydyin huokailemaan ja olemaan marttyyri. Kauhea vappu, nyyh :(
Mä muistan jonkun vähän erityyppisen.. En ole silti ihan varma millasen. Musiikillahan noissa mainoksissa on myös tärkeä asema.
TV tarjoaakin hienon mahdollisuuden marttyyriuuteen :) Mainoksista kun oli puhetta, yksi olisko Canal :n urheilukanavamainos nauratti kyllä makeasti. Siinä nuoripari on sängyllä ja toiminta on muuttumassa kiihkeämmäksi kunnes ajastettu jalkapallomatsi alkaa mölytä telkkarista ja tyttöparka lentää salamana lattialle kun poitsu ryntää katsomaan :D
Toki tarjoaa. Tuossa mainoksessa olikin oiva syy marttyyriyyteen:) Tosin tohon voisi tehdä vastamainoksen, jossa tilanne ratkeaa, kun otetaan tallentava digiboxi käyttöön..
Mun marttyyriys ei oikein silloin vappuna, 100 vuotta sitten toiminut, kun kukaan ei edes huomannut sitä :,( Jopa seurueemme naispuoliset seurasivat lätkää eläytyen ja minä sain ryystää baarin nurkassa ihan rauhassa marttyyrinä vappudrinkkiäni ja pyöritellä silmiäni ;)
Muuten hyvä, mutta huippumatsia EI voi katsoa kuin suorana. Jälkilähetykset on korinpunontamaratonia tms. varten :)
Nojoo, kun mä sen tajusin, heti kun olin painanut lähetä-nappia :) Mutta jos muissa ohjelmissa toimii kumminkin.
Korinpunonta-.., täh? Jotain kärsivällisten ihmisten puuhaa ilmeisesti? :)
Monen hermo ei tahdo kestä jännien matsien aiheuttamaa painetta. Heille sopii paremmin vaikka toi korinpunonta, koska siinä ei helposti voi kaikki romuttua sekunnin murto-osassa :) Toinen ihan hyvä on Ranskan ympäriajojen pisimmät osuudet, jotka kestää yli 6 tuntia. Krikettipeli voi kestää monta päivää ja kesken pelin voi hyvin käydä klubin baarissa niin pelaajat kuin katsojatkin.
Nerve management ;)
Tapahtui erään kerran tiettyyn aikaan kuukaudesta, kun vieritin pari kyyneltä televisiomainoksen vuoksi. Tästä on jo aikaa pari vuotta, eikä viime aikoina ole tullut katsottua liikuttavia ohjelmia, paitsi sellaisia jotka naurattavat, tai pelottavat kuten esim. se kello yhdeksältä illalla tuleva FBIn erikoisyksiköstä kertova sarja, joka on amerikkalaiseksi poliisisarjaksi aika hyvin tehty, vaikka siinä onkin aina jokin ärsyttävä opetus lopuksi.
toiset kykenee eläytymään ja toiset ei.
Pitäs erottaa eläytyminen elämöimisestä. On eri asia kokea elokuva todeksi (kysellä lääkärivinkkejä Housilta) kuin saada erektio seksikohtauksessa. Raiskaaminen on toista kuin raiskaamisfantasiat. Eläytymien on oikeesti hienoa - oli kyse sitten kirjoista tai leffoista - tosin harva sarja onnistuu moisessa.
Kyllähän jotkut ohjelmat ja elokuvat saa eläytymään. Yleensä sitten hyvinkin voimakkaasti, kun eläytyy. Vaikka olisi kuinka tajunnassa tieto, että esittämällä esitetty, mutta elävästi.