Otteita KKO:n ratkaisusta
KKO:2004:58
Antopäivä 11.6.2004
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. A on huhtikuussa 1998 tuonut Suomeen Ruotsissa ostamansa ja siellä rekisteröidyn käytetyn henkilöauton ja käyttänyt sitä täällä liikenteessä. A ei ole tehnyt autosta autoveroilmoitusta.
2. Tornion piiritullikamari on 27.11.1998 tehnyt autoa koskevan autoveropäätöksen, jossa se on määrännyt, että A:n oli maksettava autoveroa 60 891 markkaa ja arvonlisäveroa 13 396 markkaa.
3. Syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen veropetoksesta, koska A oli edellä kerrotuin tavoin tuonut Ruotsista ostamansa auton maahan tullaamatta ja käyttänyt sitä liikenteessä, vaikka hän asui vakinaisesti Suomessa, ja siten aiheuttanut autoveron ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen eli välttänyt maahantuontiveroja 74 287 markkaa. Haastehakemus on annettu A:lle tiedoksi 11.2.1999.
Käräjäoikeus
5. Käräjäoikeus on 15.6.2001 tuominnut A:n syytteen mukaisesti veropetoksesta 35:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 700 markkaa. Lisäksi käräjäoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan Tullihallitukselle vahingonkorvaukseksi mainitut 74 287 markkaa korkoineen.
Hovioikeus
8. Hovioikeus on tuomiossaan todennut ensin muun muassa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli 19.9.2002 antanut ratkaisun maahan tuotujen käytettyjen autojen verotuksesta tapauksessa Siilin, C-101/00. Hovioikeus on katsonut, että A:ta vastaan ajettu rikosasia ei ollut tullut käsitellyksi tuomioistuimessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. Näillä perusteilla hovioikeus on hylännyt syytteen ja rikokseen perustuvat korvausvaatimukset kokonaisuudessaan.
KKO
25. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei syytettä voida hylätä hovioikeuden mainitsemilla perusteilla. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ratkaisee asian välittömästi palauttamatta sitä hovioikeuteen.
Syyksilukeminen
26. A, joka asuu vakinaisesti Suomessa, on huhtikuussa 1998 tuonut Suomeen Ruotsissa ostamansa ja siellä rekisteröidyn käytetyn henkilöauton ja käyttänyt sitä liikenteessä. Välttääkseen autoveron ja arvonlisäveron määräämisen A ei ole tehnyt lainkaan asianmukaista autoveroilmoitusta. Menettelyllään A on aiheuttanut sen, että hänelle on jäänyt määräämättä autoveroa ja arvonlisäveroa yhteensä ainakin 988,38 euroa.
27. A on teollaan, jota siihen nähden, että hän on pyrkinyt tarkoituksellisesti kokonaan välttämään autoa maahan tuotaessa määrättävät verot, ei jo kokonaisuutena arvostellen voida pitää vähäisenä, syyllistynyt veropetokseen.
Vahingonkorvaus
32. Korkein oikeus katsoo, että valtiolle tuomittavan vahingonkorvauksen perusteeksi voidaan ottaa täällä esitetty Tullihallituksen selvitys ja siihen perustuva Korkeimman oikeuden arvio määräämättä jääneistä veroista.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.
A tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla veropetoksesta (tekoaika huhtikuu 1998) sakkoon.
A velvoitetaan suorittamaan valtiolle vahingonkorvauksena saamatta jääneenä autoverona 850 euroa ja arvonlisäverona 138,38 euroa eli yhteensä 988,38 euroa.
KKO:2004:58
Antopäivä 11.6.2004
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. A on huhtikuussa 1998 tuonut Suomeen Ruotsissa ostamansa ja siellä rekisteröidyn käytetyn henkilöauton ja käyttänyt sitä täällä liikenteessä. A ei ole tehnyt autosta autoveroilmoitusta.
2. Tornion piiritullikamari on 27.11.1998 tehnyt autoa koskevan autoveropäätöksen, jossa se on määrännyt, että A:n oli maksettava autoveroa 60 891 markkaa ja arvonlisäveroa 13 396 markkaa.
3. Syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen veropetoksesta, koska A oli edellä kerrotuin tavoin tuonut Ruotsista ostamansa auton maahan tullaamatta ja käyttänyt sitä liikenteessä, vaikka hän asui vakinaisesti Suomessa, ja siten aiheuttanut autoveron ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen eli välttänyt maahantuontiveroja 74 287 markkaa. Haastehakemus on annettu A:lle tiedoksi 11.2.1999.
Käräjäoikeus
5. Käräjäoikeus on 15.6.2001 tuominnut A:n syytteen mukaisesti veropetoksesta 35:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 700 markkaa. Lisäksi käräjäoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan Tullihallitukselle vahingonkorvaukseksi mainitut 74 287 markkaa korkoineen.
Hovioikeus
8. Hovioikeus on tuomiossaan todennut ensin muun muassa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli 19.9.2002 antanut ratkaisun maahan tuotujen käytettyjen autojen verotuksesta tapauksessa Siilin, C-101/00. Hovioikeus on katsonut, että A:ta vastaan ajettu rikosasia ei ollut tullut käsitellyksi tuomioistuimessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. Näillä perusteilla hovioikeus on hylännyt syytteen ja rikokseen perustuvat korvausvaatimukset kokonaisuudessaan.
KKO
25. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei syytettä voida hylätä hovioikeuden mainitsemilla perusteilla. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ratkaisee asian välittömästi palauttamatta sitä hovioikeuteen.
Syyksilukeminen
26. A, joka asuu vakinaisesti Suomessa, on huhtikuussa 1998 tuonut Suomeen Ruotsissa ostamansa ja siellä rekisteröidyn käytetyn henkilöauton ja käyttänyt sitä liikenteessä. Välttääkseen autoveron ja arvonlisäveron määräämisen A ei ole tehnyt lainkaan asianmukaista autoveroilmoitusta. Menettelyllään A on aiheuttanut sen, että hänelle on jäänyt määräämättä autoveroa ja arvonlisäveroa yhteensä ainakin 988,38 euroa.
27. A on teollaan, jota siihen nähden, että hän on pyrkinyt tarkoituksellisesti kokonaan välttämään autoa maahan tuotaessa määrättävät verot, ei jo kokonaisuutena arvostellen voida pitää vähäisenä, syyllistynyt veropetokseen.
Vahingonkorvaus
32. Korkein oikeus katsoo, että valtiolle tuomittavan vahingonkorvauksen perusteeksi voidaan ottaa täällä esitetty Tullihallituksen selvitys ja siihen perustuva Korkeimman oikeuden arvio määräämättä jääneistä veroista.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.
A tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla veropetoksesta (tekoaika huhtikuu 1998) sakkoon.
A velvoitetaan suorittamaan valtiolle vahingonkorvauksena saamatta jääneenä autoverona 850 euroa ja arvonlisäverona 138,38 euroa eli yhteensä 988,38 euroa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eli siis alunperin Tornion piiritullikamari ja sen perusteella myös käräjäoikeus oli piti oikeana pyytää A:lta autoveroa 60 891 markkaa ja arvonlisäveroa 13 396 markkaa, eli yhteensä 74 287 mk. Euroina siis n. 12 500 euroa.
Korkein oikeus lopulta kuitenkin päätti, että oikea maksettava summa autoverosta ja arvonlisäverosta vain alle 1000 euroa.
Mitä voimme päätellä tästä?
Olisiko tullin vaatimukset tässä tapauksessa olleet suuruusluokaltaan täysin perusteettomia?
Olisiko käräjäoikeuden kyky käsitellä tällaisia asioita olevan perin rajallinen, kun se on pitänyt tullin vaatimuksia täysin oikeina?
Ymmärrän toki, että tapaus on sattunut ennen Siilin ennakkotapausta, mutta suuruuluokkaero on käsittämätön.
Eikös se ollut niin, että vain 1999 ja uudempiin autoveropäätöksiin sai hakea korjausta viime vuonna. Tässä tapauksessa korjaus tuli 1998 päätökseen, eli rikos tuotti n. 11.000 euroa.
Rikos ei suinkaan tuottanut sitä 11 000 euroa.
Rikos tuotti 35 päiväsakkoa.
Lakiin perustuvan autoveron ja sille arvonlisäveron A joutui maksamaan kokonaisuudessaan.
Tullin perusteetonta vaatimusta ei A sentään onneksi joutunut maksamaan.
Tässä oli kysymys rangaistuksen määräämisestä (veropetos) ja rikoksesta aiheutuneesta vahingonkorvauksesta. Varsinainen autoverotus kulkee omaa tietään. KKO:ssa ei ollut verotuksesta kysymys.
Auton tuonut ei ole välttynyt veronmaksulta. Hän on aikanaan valittanut ja valituksen tulos ei tullut tässä esiin. Mikäli hallinnollista tietä määrätty autovero alvi on maksettu, niin tällä vahingonkorvauksella ei ole edes mitään merkitystä. Jostain kumman syystä kyllä tämän päätöksen valossa näyttäisi siltä, ettei autoverovalitusta olisi vielä ratkaistu, koska korvauken määrää ei perustettu hallinto-oikeuden ratkaisuun.
Joteskin tuosta tarinasta tulee mieleen Joni Skiftesvikin tarina "Katsastus"