Tervehdys kaikille!
Kertokaapa minulle, miksi kaverit pitää hylätä parisuhteessa. Itselleni on käynyt niin, että tässä kesän aikana 2 luottokaveria alkoivat seurustelemaan ja nykyään heihin on vaikea saada mitään yhteyttä. Turha kuvitella, että olisi edes kahvilla aikaa. Aina on jokin selitys! Mistä tämä johtuu? Kun itse seurustelin pari vuotta niin ehdin kyllä nähdä kavereitani paljon (tosin suhteeni ei ollut ihan sitä mitä olisin toivonut...).
Mitä ihmiset ovat mieltä? Minusta se on virhe, että kaverit jää noin. Tottakai se kumppani on ykkönen mutta kai muutakin elämää on suotavaa olla? Onko se niin vaikeaa joskus nähdä ja lähteä vaikka baariin tai johonkin, ei seurusteleva voi näitä tehdä? Minua harmittaa tosi paljon nämä 2 kaveriani, jotenkin sitä alkaa etääntymään heistä. Toinen ei edes vastaa puhelimeen! :( Mikä avuksi? Kiitos kommenteista...
Kertokaapa minulle, miksi kaverit pitää hylätä parisuhteessa. Itselleni on käynyt niin, että tässä kesän aikana 2 luottokaveria alkoivat seurustelemaan ja nykyään heihin on vaikea saada mitään yhteyttä. Turha kuvitella, että olisi edes kahvilla aikaa. Aina on jokin selitys! Mistä tämä johtuu? Kun itse seurustelin pari vuotta niin ehdin kyllä nähdä kavereitani paljon (tosin suhteeni ei ollut ihan sitä mitä olisin toivonut...).
Mitä ihmiset ovat mieltä? Minusta se on virhe, että kaverit jää noin. Tottakai se kumppani on ykkönen mutta kai muutakin elämää on suotavaa olla? Onko se niin vaikeaa joskus nähdä ja lähteä vaikka baariin tai johonkin, ei seurusteleva voi näitä tehdä? Minua harmittaa tosi paljon nämä 2 kaveriani, jotenkin sitä alkaa etääntymään heistä. Toinen ei edes vastaa puhelimeen! :( Mikä avuksi? Kiitos kommenteista...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on uuden suhteen ongelma-ollaan niin "paitaa ja per**ttä" kuin olla voi...vähän vanhempana sitä huomaa, että tekee vaan hyvää välillä nähdä kavereitakin.
Minä olen tehnyt noin. Ja se oli typerää. Olemme ystäviä edelleen, mutta aloitettuani seurustelemaan, peruin kaikki tapaamiset, kahvittelut... Olin *ittupää! Niin kuin edellinen sanoi "paita ja peppu" teoria on hyvä. Koin ihastumisen tunteen niin vahvana, että halusin olla mieheni kanssa. En tarkoittanut mitään pahaa, mutta silti loukkasin ystävääni.
Kaikki on uutta ja "ihmeellistä", kun alkaa seurustelemaan. Tapahtuu niin erilaisia asioita, tunteet ja ajatusmaailma muutuu (hetkellisesti) ja tekisi mieli puhua uudesta kumppanista koko ajan.
Tein myös sen virheen, että tapasin ystäväni aina, kun mieheni lähti jonnekin. Tai, kun tappelimme. Voivottelin asiaa koko ajan, olin haikea. Eli minusta ei ollut muuta kuin lisää harmia ystäväni silmissä.
Kun oman rakkaus elämäni tasaantui ja jalat palasivat maanpinnalle, ystäväni otti minut avosylin vastaan. Olkoon tämä minulle opetus, ettei tarvitse toista samanlaista virhettä tehdä. Joku olisi voinut lyödä hanskat tiskiin.
Onko hyvää suhdetta jos ei ole vielä parempaa ystävyys suhdetta?
Tsemppii sulle :) Koita puhua heille. Kyllä he ymmärtävät, jos muotoilet asiat oikein ja etkä ole heti riitapukari.