Onnistuiko takaisinpaluu?

Joo. Opin pitämään typerän turpani pienemmällä ja kuuntelemaan joskus miestänikin..
Suomalainen nainen on kuin itse perkele suunsa aukaistuaan, ei sille mies pärjää, ilkeydet on naisilla ihan omaa luokkaansa ja täytyy mennä todella itseensä, ennenkuin sen huomaa, että hiljainen nainen on paras nainen.

Aluksi näytti, että onnistuu, mutta kolmen vuoden päästä tuli lopullinen ero. Syy jääköön mainitsematta.

Ensimmäisen kerran erosimme,kun lapset olivat pieniä; mies käsi siellä täällä ja etsi itseään eli lähti mm. toiselle paikkakunnalle työharjoitteluun ja töihin. Olin siis käytännössä pari vuotta 3 lapsen yksinhuoltaja. Sitten kun muutin pois,mies halusikin takaisin.
Kaikki meni hyvin,kunnes mun työt alkoivat vaatia enemmän,sit alkoivat mustasukkaisuuskohtaukset,lyönteihin asti. Annoin taas anteeksi kaikki;olinhan saanut rakkaani takaisin...
Kun lapset varttuivat,aloin harrastaa enemmän ja taas mustasukkaisuus heräsi; selkään tuli enemmän henkisellä puolella.
Kai siitä epäillään,mitä ite on tehnyt?
Lopulta mies itse haki eroa ja uskotteli mulle,että ollaan ystäviä ja että hän auttaa mua kaikissa käytännön asioissa=== eli huutelee kaikille,että olen huora jne. kaikin tavoin yrittänyt mua mustamaalata jopa omille lapsille (onnex eivät usko).
Nytkin kuitenkin soittelee lähes päivittäin ja on niinkuin ei mitään olis 25v aikana muuttunut??!! Tavallaan en ole päässyt koskaan eroon hänestä henkisesti ja tavallaan rakastankin ,mutta koko ajan vaan vahvistuu epäily,että onko hän todella psykopaatti,joka manipuloi mua ja lopulta tappaa tai jotain?
Ihmettelette,miten kukaan menee tälläseen mukaan,mutta tunneside ihmiseen,jonka kanssa on kauan ollut,on tosi vahva. Ei auta sekään,että olen itse hoitoalan ammattilainen...