Olen 36-vuotias nainen ja ihastunut 60-vuotiaaseen mieheen. Olemme olleet ystäviä jo vuosia - tapasimme yhteisten tuttujen kautta - ja olemme tulleet aina hyvin juttuun, meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Viime aikoina olen tajunnut pitäväni hänestä myös romanttisessa mielessä ja olen varsin vakuuttunut, että tunne on molemminpuolinen. Ennenkuin lähden mitään virittelemään, ajattelin kuitenkin ajatuksiani selvittääkseni kysäistä, onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia näin suuresta ikäerosta ja sen tuomista haasteista parisuhteelle?
Ikäeroa 25 vuotta - Ajatuksia?
Chamomille
11474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
PROVO!!!!!
Kyllä 36-vuotias nainen on jo niin aikuinen, että osaa ihan itse miettiä kenet ottaa ja mitkä on suhteen haasteet. 36-vuotias nainen on jo niin aikuinen, että viimeinenkin "nuoren aikuisen" raja eli 35vuotta on ylitetty, täysi-ikäisyys eli oma päätäntä valta on saatu jo lähes 20 vuotta aikaisemmin ja kyllä ihmissuhteistakin pitäisi sen verran olla jo kokemusta että tietää. Samoin seksuaalisuutensa sitä tietää jo. Joten, lähde virittelemään mitä virittelet mutta ihan itse ja omallla itsenäisellä ajattelullasi, kyllä tuon ikäinen on iso tyttö jo.
Isäksi käy, joten tulee ensinnä mieleen oma isäsuhteesi, haetko isää.
Miehen puolelta katsoisin lähinnä betofiiliaksi.
Kun ajatellaan kymmenen vuotta eteenpäin sinulla on 70-vuotias mies, joka saattaa olla jo lähes omaishoidon tarpeessa. oletko siihen valmis.
Kukaan ei nuorru ja vanheneminen tulee jokaiselle. Kuusikymminen mies yrittää näin todistaa itselleen olevansa vielä kondiksessa, mutta kuinka kauan on vain ajan kysymys.
Mitä jos hän dementoituu pian.
Onhan näitä ihan vallan huipulla olleita, jotka ovat hyvinkin suurella ikäerolla avioituneet. Tosin alkaa se vanheneminen näkyä heistäkin kuvissa, lapset ovat pieniä, joten heillekin on enemmään pappa kohta kuin isä.
Etsiikö nuori nainen näin arvoasemaa, varallisuutta , isää vai mitä. En suosittelisi.
Usein on ero edessä ennen pitkää.
Anteeksi vaan etten ole provo... osa sitä ihmisyyden diversiteettiä vaan. Mietin kyllä itsekin tunteeni tajuttuani, että pitäisikö käydä jossain psykoterapeutilla juttelemassa isäsuhteestani tai jotain :), mutta minulla on ainakin käsittääkseni ihan tavallinen perhe ja mukava isä. Olen taloudellisesti vakavarainen, enkä tarvitse miestä elättäjäksi tai minusta huolehtimaan.
Niin, olen kyllä ihan itse osannut miettiä, mitä hyviä ja huonoja puolia suuressa ikäerossa on. Seksuaalisuus ja terveys nyt nousevat ensimmäisinä mieleen, mutta onpa noita seksiongelmia nuoremmillakin kumppaneilla ollut ja sairastua ja kuolla voi kuka vaan. Ehkä meillä olisi vain muutama hyvä vuosi, ehkä parikymmentä - mistäpä sen tietää. Mutta se muutamakin vuosi voisi olla kokemisen arvoista? En ole aiemmin ihmisistä löytänyt samanlaista sielunkumppanuutta kuin hänestä. Ihan varmasti maailmassa on muitakin ihmisiä, joiden kanssa voisi synkata näin hyvin, ja jotkut heistä oman ikäisiäni... mutta odotanko toiset parikymmentä vuotta ennenkuin sellainen sattuu kohdalle? Noh... päätös on tosiaan viime kädessä omani.
En tullut tänne niinkään neuvoja hakemaan kuin kuulemaan kokemuksia vastaavista tilanteista. Ehkä naiivisti odotin myös saavani jonkinlaisia tuoreita näkökulmia, joita vasten reflektoida.
Ainakin oletukseni kanssaihmisten tuomitsevuudesta pitävät selvästi paikkansa. Ei sillä, että siitä erityisemmin välittäisin.
En myöskään ymmärrä tätä vallitsevaa ikäeroa tuomitsevaa kulttuuria.
Uskon sielunkumppanuuteen, sielut voivat olla tuhansia vuosia vanhoja, ei siinä kymmenien vuosien fyysinen ikäero tunnu missään. Ainoa mihin ikä vaikuttaa siinä vaiheessa kun ollaan jo aikuisia, on fysiikka. Ja mielestäni hyvän suhteen, rakkauden ja kumppanuuden edellytys ei tosiaan ole että molempien fysiikat pitäisi olla jotenkin samalla viivalla.
Eihän suhde oman ikäisen kumppanin kanssa takaa yhtään mitään, eikä ole mitään perusteluja sille miksi oman ikäisen kumppanin kanssa rakkaus olisi toimivampaa.
Tietenkin asiaan vaikuttaa omat arvot. Jos on tärkeää yhteiset esim. asuntolainat tms. niin onhan se loogisempaa miettiä paljon toisella on potentiaalista työikää ja maksukykyä jäljellä, mutta itseäni henkilökohtaisesti ei pinnalliset käytännön asiat ole ikinä merkinneet ihmissuhteissa yhtään mitään. Vaan ihan muut asiat, eli nimenomaan se Ihminen.
Ja kommentteja että "voisi olla isäsi" tms. en käsitä alkuunkaan. Voisi olla isäsi, mutta kun ei ole. Jos rakastaisit itsesi ikäistä miestä, sanoisiko joku että hän voisi olla vaikka veljesi?
Tämä vastaus helpotti minunkin elämääni kovasti, kiitos sinä ihana ihminen :D
Itse löysin sielunkumppanin 14 vuotta nuoremmasta miehestä. Tunne iski jo monta vuotta sitten, mutta nieleskelin sen kauhistuen itsekin omia tunteitani. Tänä kesänä saimme vihdoin tilaisuuden tunnustaa tunteemme toisillemme hänen aloitteestaan, eikä enää millään ulkoisella tai ajallisella määritteellä tunnu olevan mitään merkitystä. Hän on niin oma minulle, minä hänelle
Löysin 14-vuotta vanhemman miehen ja hänen kanssaan on nyt yli vuosi taivallettu yhdessä :)
Kun kaksi 'henkistä olentoa' kohtaavat toisensa maailmassa, niin kohtaamisessa on monia vaaroja, yksi vaara on ihmisten ikään liittyvät ennakkoluulot.
Juurikin näin. Ennakkoluulo on kuvaava termi, ja jokainen voi tahollaan miettiä elääkö omaa, itsensä näköistä elämää vai taipuuko ennakkoluulojen edessä.
Eikös Sauli Niinistökin ole 60v. ja vaimo 30v......
Aikaa on kulunut viime syksystä. Millaisia ajatuksia ja kokemuksia Chamomillella tänään on?