Sain reilu viikko sitten kiinni mieheni suhteesta toisen naisen kanssa. Suhde oli kestänyt siihen mennessä reilu kolme kuukautta. Epäilyt alkoivat minulla heti kun heidän suhteensa alkoi, koska mies muuttui. Puhelinta kuljeteltiin ja piiloteltiin , yllättäviä ilta/yömenoja tuli, työt lisääntyivät vaikkei se näkynyt missään jne.. mies kuitenkin nyt väittää, että nainen on ollut häntä 10 vuotta vanhempi, etten kai todellakaan usko, että hän olisi sellaisen naisen kanssa ollut sängyssä. He eivät ole olleet kuin kaljalla ja jutelleet jne..Kuitenkin olivat varanneet jo yhteisen risteilyn, mutta tämä risteily nyt peruuntui, kun jäivät kiinni. Mies vaan sanoo, jos olisi sanonut minulle menevänsä toisen naisen kanssa kaljalle olisinko päästänyt? naisen ja miehen välinen ystävyys on kuulema tabu. tapasivat ravintolassa ja uskoisin, että ihastuivat. puhelimessa on suhteen aikana puhuttu tunteja jne.. en tiedä mitä uskoa.
toisaalta haluaisin uskoa miestäni, mutta jokin alitajunnassani sanoo, että mieheni valehtelee. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan, mutta hän välttelee aihetta eikä suostu puhumaan siitä mitään, muuta kuin että nyt suhde on ohi. Jostain syystä tuntuu, että mies valehtelee heidän suhteensa olevan ohi. Nainen on tahoillaan naimisissa. pari päivää sitten kerroin asiasta naisen miehelle ja hänkin sanoi, epäilleensä jotakin, mutta silti tämä tieto tuli ns. puun takaa eli pääsi yllättämään täydellisesti. Jos heidän välillään olisi ollut pelkkää kaveruutta niin luulisi, että sitä olisi pelattu avoimin kortein ja että ainakin tämän toisen naisen mies olisi asiasta ollut tietoinen. Mieheni sanoi koko ajan , että naisen mies tietää ja nauraa jos kerron hänelle vaan eipä tiennyt. Mitä minun pitäisi nyt tehdä? Olemme olleet yhdessä jo 20 vuotta ja meillä on kaksi teini ikäistä lasta. Olen puhunut asiasta lasteni kanssa ja he ovat sitä mieltä, että minun pitäisi erota, koska isä on pettänyt minua ja vieläkin valehtelee. ovatko he oikeassa? kuitenkin tunteita on ja niitä ei voi noin vain heittää pois.Käyttääkö mies minua nyt hyväkseen valehtelemalla kuten lapseni sanovat, koska olen hänelle myöskin työnpuolesta tärkeä. hoidan hänen yrityksensä kaikki paperi asiat, lasktus, tarjoukset jne...Ilman minua hän joutuisi työn kanssa pulaan...
toisaalta haluaisin uskoa miestäni, mutta jokin alitajunnassani sanoo, että mieheni valehtelee. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan, mutta hän välttelee aihetta eikä suostu puhumaan siitä mitään, muuta kuin että nyt suhde on ohi. Jostain syystä tuntuu, että mies valehtelee heidän suhteensa olevan ohi. Nainen on tahoillaan naimisissa. pari päivää sitten kerroin asiasta naisen miehelle ja hänkin sanoi, epäilleensä jotakin, mutta silti tämä tieto tuli ns. puun takaa eli pääsi yllättämään täydellisesti. Jos heidän välillään olisi ollut pelkkää kaveruutta niin luulisi, että sitä olisi pelattu avoimin kortein ja että ainakin tämän toisen naisen mies olisi asiasta ollut tietoinen. Mieheni sanoi koko ajan , että naisen mies tietää ja nauraa jos kerron hänelle vaan eipä tiennyt. Mitä minun pitäisi nyt tehdä? Olemme olleet yhdessä jo 20 vuotta ja meillä on kaksi teini ikäistä lasta. Olen puhunut asiasta lasteni kanssa ja he ovat sitä mieltä, että minun pitäisi erota, koska isä on pettänyt minua ja vieläkin valehtelee. ovatko he oikeassa? kuitenkin tunteita on ja niitä ei voi noin vain heittää pois.Käyttääkö mies minua nyt hyväkseen valehtelemalla kuten lapseni sanovat, koska olen hänelle myöskin työnpuolesta tärkeä. hoidan hänen yrityksensä kaikki paperi asiat, lasktus, tarjoukset jne...Ilman minua hän joutuisi työn kanssa pulaan...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Valitettavasti vaan minun mieheni käyttäytyi lähes tulkoon samalla lailla. Kiisti menneensä sänkyyn tämän vanhemman naisen kanssa, hullunako häntä pidin?
Niin vain kävi että suhde jatkui ja jatkui, usean vuoden ajan ja meinaatko ettei ssänkyyn muka päädytty? Nämä pettävät miehet todella harvoin myöntäävät mitään, suhde oli kuulemma heilläkin täysin loppu, ei hän tiennyt miksi oli käyttätytynyt niin tyhmästi. Mutta minä se tyhmä olin kun uskoin vakuuttelut monia kertoja ja annoin uuden mahdollisuuden, en edes tiedä monettako kertaa niin tein. Halu uskoa miehen sanaa oli voimakas, ei kai hän halunnut vaarantaa liittoamme ja yhteisiä vuosiamme noin, tosta vaan. Näin vaan oli.
tarinasi on melkein suoraan kuin omani, ainostaan että minun mieheni ystävätär oli suunnilleen samanikäinen kun hän itse..piitkiä puheluita päivittäin, sähköposteja ja tapaamisia aina kun oli tilaisuus..kiinni jäätyään vakuutti että oli juuri lopettamassakin suhdetta..niin varmasti..uskon että se olisi jatkunut ja jatkunut kunnes tämä 2.vaihtoehto olisi vaatinut jonkinlaista ratkaisua..tapahtuneesta on nyt yli 2 vuotta mutta eipä ole minulta unohtunut, ei.
Katselen päivän kerrallaan ja pidän omat silmäni auki, jospa se kolahtaisi minunkin kohdalle tällainen uusi ystävyys..
Tulee toistumaan.
"Olemme olleet yhdessä jo 20 vuotta ja meillä on kaksi teini ikäistä lasta. Olen puhunut asiasta lasteni kanssa ja he ovat sitä mieltä, että minun pitäisi erota, koska isä on pettänyt minua ja vieläkin valehtelee. ovatko he oikeassa? "
SINULLA ON VIISAAMMAT LAPSET KUIN SINÄ ITSE, NYKYAJAN TENAVAT NIMITTÄIN ARVOSTAVAT USKOLLISUUTTA. Ja hyvä niin.
Arvaa monestikko pienemmät lapsetkin joissa isä tai äiti pettää jos osaisivat tai kykenesivät sanoisivat myös mielellään että erotkaa koska toinen tekee toiselle tai isi tekee äidille niin väärin ja kipeetä kun pettää?
Vaan on niin hölmöjä vaimoja, jotka kuvittelevat pettämisen anteeksi antamalla tekevänsä paremmin lapsilleen. Jos lapsi on humannut jo ajat sitten että isä ei rakasta äitiä niinkuin pitäisi, ja varsinkin jos lapsi tajuaa että isä on rakastunut toiseen, niin huono esimerkki viedään taas eteenpäin omille lapsille kun näytetään että äippä se taas antoi tehdä itselleen näin ja jatkaa isin kanssa. Näin taas pojat ottavat itselleen tuon esimerkin, että joo, sivunaisia saa pitää, kyllä vaimot antaa anteeksi. Ajattele, lapsesikin jo tietävät paremmin miten sun tulee toimia.
Itse olen sitten taas sitä mieltä, ettei lapsia - olivat sitten pikkunaperoita tai teinejä - sekoiteta tuollaisiin juttuihin ennen kuin asiasta on TÄYSIN varmaa tietoa. Nythän aloittaja vaistoaa yhtä ja kiinni jäänyt mies toista - ja totuus voi olla vielä asia erikseen.
Ja toisekseen - teini-ikä on itsessäänkin herkkää aikaa, lapsen kehitys kohti aikuisuutta on tarpeeksi "rankkaa puuhaa" ilman vanhempien parisuhteen ristituleen joutumistakin! Aikuisen vanhemman tehtävä on tukea teiniä, ei sälyttää ylimääräistä taakkaa kertomalla vanhempien parisuhdeongelmista ja jopa hakea teineiltä ratkaisua ja mielipiteitä näihin.
Uskottomuudesta huolimatta aloittajankin mies voi olla isänä ihan ok. Onko siis oikein, että lapsien elämä sekoitetaan vanhempiensa keskinäisillä asioilla ja romutetaan heidän käsityksensä omasta isästä? Samalla voi käydä niinkin, että lapset kokevat tehtäväkseen äidin tukemisen uskottomuus- / eroasiassa sen sijaan, että voisivat lähteä siitä ajatuksesta, että vanhempien eron aikana ja sen jälkeenkin heillä olisi sekä äiti että isä, joiden tukeen ja läsnäoloon he voisivat luottaa. Onko vastuullista toimintaa, että isän uskottomuus "kostetaan" lapsille riistämällä isä? Turhaa höpinää, että isän olisi pitänyt ajatella ennen kuin meni sekaantumaan vieraaseen naiseen - sanomattakin on selvää, että se on ollut armottoman typerä temppu, mutta kun vahinko on tapahtunut, pitäisi yrittää minimoida vahingot eikä kaataa koko p-as-kaa lasten niskaan!
mieltä olen!
Olette oikeassa, ehkä tässä asiassa on syytä uskoa lapsia ja omaa sisintään, joka huutaa sekä varoittaa, mutta silti salaa toivoo, että mies olisi kerrankin puhunut totta ja tarkoittanut sitä. Tosin vaikka nuo avioeropaperit täyttäisikin niin olisi siinä tuo puoli vuotta miehellä aikaa näyttää millainen hän todellisuudessa on. Onko sanojensa mittainen ja kaipaako enää edes perhettään, kun on jo tuohon pettämisen makuun päässyt.Toisaalta olo on niin huono, ettei töistäkään tahdo mitään tulla, kun kaikki pyörii päässä, että miksi? miksi??Ei miehen kaunistelemat puheet saa oloani tuntumaan yhtään sen paremmalta päinvastoin, kun hänen valheensa kuultaa siitä läpi. Kehuu kauniiksi ja sanoo rakastavansa ja ns. tietää tehneensä väärin, mutta silti tuntuu, että se on vaan selittelyä oman egonsa pönkittämistä.
Tässähän näitä tarinoita jo tulikin, mutta haluaisin vielä kannustaa sinua tekemään järkevämmin kuin itse tein. Eli yritin uskotella itselleni parempaa huomista lähes kaksi vuotta, ennen kuin sain jostain voimia tehtyä eropäätöksen. Minulla myös typeränä yhtenä syynä tähän jahkailuun nyt tänä päivänä jo täysi-ikäiset kaksi lasta, luulin yhdessä pysymisen olevan heille kaikkein paras vaihtoehto. Vaikka olin koko ajan niin masentunut, etten välillä päässyt sohvalta ylös. Sen vaan haluan kylmänä tosiasiana sanoa, että se kolmas osapuoli tulee jollain lailla olemaan aina läsnä, ihan arkipäiväisissä asioissa, eikä luottamusta saa enää ikinä takaisin. Ei auta vakuuttelut. Eropäätös on ollut yksi elämäni järkevimmistä päätöksistä, tuhlasin ihan turhaan pari vuotta hyvää elämää. Löysin nimittäin aika pian uuden rakkauden, paljon paremman kuin exän, oman sielunkumppanin. Joten kannustan ottamaan hatkat, suhde ei uskottomuuden jälkeen koskaan palaa ennalleen. Meillä on vain yksi elämä elettävänä.
Luota vaan omaan vaistoosi ja sisinpääsi. Ei kukaan peittele pelkkää ystävyyttä tuolla tavalla ja vielä valehtele päälle. Kyllä siellä joku suhteenpoikanen on ollut. Olit rohkea kun otit yhteyttä kakkosnaisen mieheen. Ehkä sieltä taholta voisit saada lisää tietoa, jos oma miehesi ei puhu.
Huolestuttavalta kuulostaa se, että miehesi ei halua puhua asiasta tai jos puhuukin, niin ei välttämättä totta. Mitenköhän teidän suhdetta voisi jatkaa, jos asioita ei selvitetä kunnolla. En usko, että sellaisella suhteella on enää toivoa, jos totuutta ei lyödä pöytään ja sen jälkeen aleta selvitellä asiaa ja rakentamaan uutta. Valehtelun on loputtava ja miehen on pystyttävä toimimaan avoimesti. Ja tuon kakkossuhteen on ehdottamasti loputtava ja samoin kaikki yhteydenpito tuohon toiseen naiseen. Jos miehesi ei tuota tajua, niin sitten varmasti sinun on aika tehdä päätöksiä.
Ja kuten sanoitkin jo, niin vaikka avioeroa hakisitkin, niin sitten on tosiaan tuon puolen vuoden harkinta-aika. Ehkä miehesi tosiaan tarvitsee kylmää vettä niskaansa avioeropapereiden muodossa. Samoin lopetat hänen yrityksensä asioiden hoidon tai vähintäänkin esität hoitamistasi asioista hänelle laskun. Jos miehesi ei tuostakaan tajua, niin ehkä sinun on tosiaan parempi jatkaa elämääsi ilman häntä. Et voi yrittää yksin, miehesi on herättävä yrittämään yhdessä sinun kanssasi.
Aika helppoa se on selvittää. Jos toinen nainen on pelkästään kuuntelija ja kaveripohjalta, niin hänen tapaamisensa ja keskustelu hänen kanssaan varmaan auttaisi asiaa. Ja miehesi kaverina hän toki suostuisi auttamaan kaveria. Eikö?
Minun on tosi vaikea uskoa, että kakkosnainen lähtisi mukaan mihinkään "salajuoneen" jossa silmät kirkkaina selittelisi ystävyydestä, jos asia ei ole näin. Ei hänellä ole syytä sinulle valehdella, pahiksia näissä jutuissa ovat ne pettäjät.
Avioeroa ei kannata kauhean kevyin perustein hakea. Minullakin on ollut puhtaasti ystävänä naimisissa ollut mies, joka vain tykkäsi jutella kanssani. Mitään mies-nais -juttua meidän välillä ei koskaan ollut. Meillä oli vain sellaisia yhteisiä intressejä, joita hän ei vaimonsa kanssa pystynyt jakamaan. Minullekin selvisi, että mies pimitti meidän kaveruutta vaimoltaan. Pyysin useasti kertomaan, mutta hän ei halunnut. En tivannut asiasta sen enempää, koska emme kauheasti paljoa jutelleet vaimosta ylipäätään. Mies halusi pikemminkin jutella omista ajatuksistaan jne.
Jos vaimo olisi tahtonut tavata, olisin siis suostunut ilman muuta siihen.
Jollain tavalla minusta tuntui, että miehelle oli tärkeää, että hänellä oli jotain omaa. Oma kaveri, jota ei jakanut vaimonsa kanssa. Minusta siinä ei ole mitään pahaa.
Toiselle paikkakunnalle muutto sitten lopetti ystävyyden, joka tosin jatkuu satunnaisina tekstareina ja meileinä. Niissä on pelkkää asiaa yhteisestä harrastuksesta.
Anteeksi, mutta mun silmiin pisti pahasti kommenttisi "Olen puhunut asiasta lasteni kanssa ja he ovat sitä mieltä, että minun pitäisi erota"
Lapsetko ratkaisevat sinun avioliitto ongelmat? Mielestäni teini-käiset lapset eivät ole kypsiä ratkaisemaan mitä äidin tai isän tulisi tehdä tämmöisessä tilanteessa.
Ja tällä palstalla sitten ihmetellään kun lapset ahdistuvat avioeroista.. en yhtään ihmettele sitä, jos vanhemmat kaatavat päätöksen siitä lasten harteille.
Tässä teille hyvä esimerkki siitä miksi ne lapset ahdistuvat.
Höppänä, kyllä lapset huomaavat kaiken, äidin ahdistuksenkin, ei heiltä voi kaikkea peitellä. On hyvä vaan puhua lasten kanssa asiat, ja he kyllä tajuavat myös mikä äidille parasta.
Et sinä hyssyttelemällä ja kaiken salaamisella lapsia kasvateta. teini-ikäiset nykyaikana ovat hyvin valistuneita. Omanikin aikanaan sanoivat kun muutimme erilleen isästä, että mukavaa näin ja mukavaa kun ei tarvitse riitaa kuunneella.
Varmasti lapset tajuavat kireän ilmapiirin, mutta eiköhän äiti ja isä kuitenkin päätä ihan keskenään mitä aikovat tehdä. Sen jälkeen sitten kerrotaan lapsille, että mitä tapahtuu. Vaikka isä olisikin pettänyt äitiä, niin se isä on on edelleenkin lasten isä. Lasten ei tarvitse valita puoltansa.
Juuri näin, jos on kerrottu että isä on pettänyt äitiä, niin siinä laitetaan jo lapset valitsemaan puolensa.
Lapset eivät todella ole tyhmiä, mutta en kertoisi heille että isä on pettänyt ja nyt haluan kuulla teidän mielipiteen siitä, eroanko vai en.
Nämä päätökset todella tehdään aikuisten kesken ja päätöksestä jutellaan sitten lasten (oli sitten pieniä, teinejä tai aikuisia) yhdessä.
Eräs sukulaisnainen tuli petetyksi ja mies halusi erota, tämä nainen otti oman teini-ikäisen tyttärensä "sylkykupiksi" eli kertoi tuskansa hänelle ja käytti myöskin tätä tytärtä keskustelukumppanina avioliitto ongelmissa. Tänä päivänäkään tytär ei uskalla jättää äitiänsä yksin (koska hän ahdistui niin äitinsä olosta avioeron aikana). Tytär on tällä hetkellä nuori aikuinen, hänellä ei ole omaa elämää, hän on ainoastaan äitinsä tukena edelleen.
Mielestäni lasten niskaan ei tarvitse kaataa kaikkea "paskaa" mitä tälläiset tilanteet tuo tullessaan. Tämä osoittaa mielestäni aikuisten kypsymättömyyttä.
Olen puhunut tämän toisen naisen kanssa ja se on ajatukseni vielä sekaisemmiksi laittanutkin. nainen nimmitäin kielsi yhtälailla kuin miehenikin, että olivat yhteisen ristelyn ensiviikolle varanneet. kumpikaan ei puhunut totta ja siiten kun näytin mustaa valkoisella eli olin laivayhtiöön lähettänyt kyselyn ja saanut tiedon, että ristely oli varattu ja heillä oli yhteinen hytti. sen jälkeen toinen nainen sanoi, että kaivattiin vaihtelua se virkistää.. kumpikaan ei pysty puhumaan TOTTA, jos tuo olisi pelkkää ystävyyttä ei salailua olisi toisen puolelta. kumpikin keksii mitä erilaisempia juttuja ja tekosyitä sekä yrittää vierittää syitä minun tai hänen miehensä niskaan. ikäänkuin me olisimme syylliset asiassa ja sitä en sulata. Se, että lapseni sanovat minulle, että minun pitää erota on heidän mielipiteensä asiasta.He ovat sanoneet, että kyllä me pärjäämme.Ei sinun pidä pitää sellaista miestä joka PETTÄÄ ja laittaa sinut ja meidät kärsimään. (vanhin lapsista opiskelee lähihoitajaksi viimeistä vuotta, joten hän kyllä tietää näistä asioista.) Kuten 1212 tiedät en pidä lapsiani tyhminä eivätkä he ratkaise avioliittoni jatkuvuutta vaan kyllä minun mielestäni heidänkin mielipiteillä on väliä. En jaa/puhu heidän kanssa kaikkia avioliittoon kuuluvia asioita vaan siihen minulla on kyllä ihan omat hyvät ystävät olemassa.
Mä "ymmärrän" että mies valehtelee pelastaakseen nahkansa, mutta miks se toinenkin nainen tekee niin? Ei tuo kyllä ihan hyvältä kuullosta. Ymmärsinkö oikein, että se toinen nainen on kans naimisissa? Jos on, niin ei ne sit kirveelläkään kumpikaan tunnusta. Faktat vaan pöytään. Pakkaa kassisi ja lähde itse risteilylle virkistäytymään ja miettiin asioita. Saa ukkosi sillä aikaa miettiä.
Kyllä olit ymmärtänyt aivan oikein. molemmat ovat tahoillaan vielä ainakin naimisissa. Minä vein tänään omat avioeropaperit eteenpäin, joten nyt alkaa miehellä totiset paikat. En aio ottaa vastuuta hänen teoistaan , joten jos ei totuutta ole saatavissa niin on turha jatkaa tätä yhteiseloa. En ole nyt soitellut tämän toisen naisen puolisolle ja kysynyt mikä on tilanne heillä. Mitä vaimo on kertonut siellä päässä. Mutta uskoisin, että molemmat ovat kertoneet saman tarinan ja jutut. Puhelin tiedoista nähtynä on paljon soiteltu kiinni jäämispäivänä ja sitä seuraavina, joten tarina on valmis.
Onnea matkaan sinulle "luovutanko"! Sinullahan on jo totuus tiedossasi, mitä sitä sen enempää tarvitsee onkiakaan. Ei ne mitään tunnusta, korkeintaan jonkin pikku vikatikin tehneensä, jota katuvat syvästi. Senkö haluat kuulla? Totuus on toisenlainen, se on selän takana toimimista, petollista puuhaa -ei muuta.
Ja kun häly hälvenisi, sama peli jatkuisi aivan varmasti.
Itsellä on valitettavasti kokemus naimisissa olevasta miehestä (itse olen vapaa), käry kävi, mies oli hiljaa muutaman kuukauden, ja eikun uudelleen yrittämään. Vaimo oli antanut anteeksi, kun oli niin "rehellisesti kertonut tehneensä vikatikin", voi hittojen hitto..Suhde kesti melkein puolitoista vuotta, joten ei se nyt ihan vikatikki ollut..
Ja et sinäkään sitten vapaata saanut vaan puolitoista vuotta odotit varattua...
Totta, mutta nyt on vapaa mies löytynyt :-)
Älä vaan kerro miehelle että olit noinkin pitkään varatun kanssa rikkomassa toisen perhettä, jonakin päivänä saat sen "silmillesi" kuten minä aikanani sain.
Tuo vaan on niin totta, kiitos teille.Tosin miehni sanoo, että on myös niitä jotka uskovat kerrasta ja sitten niitä, jotka eivät opi. Hän kuuluu omien sanojensa mukaan siihen ensimmäiseen kastiin. Kun puhuimme taas äsken nin mies lähti kävelemään pois, mutta tunnusti kun tivasin, että miksi olisi lähtenyt risteilylle. sanoi, että se oli jokin hölmä päähän pisto ja kait siellä olisi ollut seksiäkin ja vaihtelua jne.. mitä muuta tunnustusta tässä enää itse kaipaa vaikka mies ei myönnäkkään pettäneensä vain olleensa ns. kaljalla. Kyllä siellä on muutakin ollut, mutta se on nyt itselläni takana ja käännän uuden lehden elämässäni vaikka helppoa se ei tule olemaan.
Juu, ei tule olemaan helppoa, mutta usko vaan, aika parantaa haavat. Ja kannattaa heikolla hetkellä uskoa kohtaloon, uusi onni voi olla lähempänä kuin luuletkaan. Se ei välttämättä löydy etsimällä, joskaan ei tietysti tule ovikelloa soittamaankaan, mutta voi ilmaantua jostain täysin odottamatta. Tsemppiä uudelle elämälle!