Masennus painaa...

Eilen tuli 35 vuotta mittariin. Olen siis keski-ikää lähestyvä mies eikä minulla ole elämässäni ollut vielä ainoatakaan kumppania. En tiedä mitä tekisin... Unelmani on lähes 20 vuotta ollut löytää oma kulta mutten vaan osaa tehdä mitään asian eteen... Eikä minulla ole enää ketään kuka osaisi lohduttaa, tai auttaisi. Vanhemmat ovat kuolleet, kavereita ei ole ollut... Surkeaa tälläinen elämä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia elämisen vaikeudesta?
3127
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ei ole kokemusta, mutta vastaan sellaisen ihmisen näkökulmasta jolla on ja on ollut parisuhteita.

Päästä riittävän lähelle, että herättäisi toisen kiinnostuksen, on vaikeaa. Pahin este omasta mielestäni on ihmisestä huokuva epätoivo. Ihmiset karttavat vaistomaisesti ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla "surkeassa jamassa".

Tuo on tietysti kauhean julman kuuloista sinun tilanteeseesi, jossa kärsit aidosti yksinäisyydestä. Ennen parisuhteen hakua sinun olisikin parasta etsiä itseäsi ja sosiaalisia taitojasi platonisten ystävyyssuhteiden kautta. Avata siis itseäsi maailmalle, antaa muille mahdollisuus nähdä ja kohdata sinut. Joillekin se sujuu helposti, osalle taas vaatii työtä. Sinulle se on sitä työtä vaativaa, mutta paljoakaan ei ole vaihtoehtoja, mikäli haluat tilanteesi muuttuvan. Sinun on etsittävä uusia keinoja tavata ihmisiä, kohdata heitä sellaisessa ympäristössä jossa esimerkiksi yhteisen harrastuksen, kiinnostuksen tms avulla saat alulle keskustelua ja kontakteja muihin. Siellä voit harjoitella sosiaalisia taitoja rauhassa. Aloita vaikka vain tervehtimällä ihmisiä, tee itsesi näkyväksi.

Hyvässä lykyssä löydät yhden ihmisen, jonka avulla/kautta voit tutustua toiseen. Ihmiset kun tuppaavat olemaan ketjuissa toisiinsa, yhden kaverin kaverista voikin löytyä taas uusi jne. Kun alat elää itsenäsi, vuorovaikutuksessa muiden kanssa, opit väistämättä uusia sosiaalisia taitoja ja ihmisille avautuminen helpottuu. Jossain vaiheessa voi vastaan kävellä sitten joku nainenkin, jonka kanssa olet paljon valmiimpi aloittaamaan ja jatkamaan keskustelua.

Muista kuitenkin, että kaikilla ihmisillä on ongelmia. Niilläkin, joilla kaikki näyttää olevan hyvin. Siksi omaa ahdistustaan ja ongelmiaan ei kannata ladata ja tuutata toisen päälle. Voi toki mainita jossain vaiheessa, että on kokenut ongelmallisena yksinäisyyden. Älä myöskään ala roikkua tai tule liian riippuvaiseksi niistä joita tapaat, se myös karkoittaa ihmisiä.

Laitoit kuitenkin tänne kirjoituksen. Se on hyvä asia. Lue kuitenkin moneen kertaan oma lauseesi "Unelmani on lähes 20 vuotta ollut löytää oma kulta mutten vaan osaa tehdä mitään asian eteen... "
Toivottavasti tajuat, että sitä mitä ei osaa, on joskus opeteltava. Älä jää itsesi ja osaamattomuutesi vangiksi. Ihmisellä on kyky oppia. Hyödynnä sitä!

Äänestä

Tämä oli tyhjentävä vastaus. ei lisättävää t. nelikymppinen nainen.
Muuta kuin että jos kaksikymmentä vuotta olet kippuroinut asian tuskissa, olisikohan aihetta jutella jollekulle ihmisten käyttäytymisen asiantuntijalle (terapeutti, psykologi,psykiatri) tuosta umpikujatilanteestasi. Varmasti sinullekin olisi ollut seuraa tarjolla vuosien mittaan, jotenkin olet ollut vain niin sokea, kuuro ja halvaantunut naisrintamalla, että näin on päässyt käymään. Siis, jos et osaa, etsi opettaja!

Äänestä

Voit aloittaa uuden vaiheen elämässäsi, kun menet ensin lääkärin juttusille. Sinulla voi olla masennusta tai muuta ongelmaa. Siitä alkaa uusi elämä, kun saat apua. Terapiaa ja lääkitystä ym. On erilaisia ryhmäterapiamuotoja ja yksilöterapiaa ym. Sitten sinun kannattaa lukea asiaa koskevaa erilaista kirjallisuutta. Myös parisuhteeseen liittyvää kirjallisuutta kannattaa lukea.

Elmää voi muuttaa. Asenteita muuttamalla muutat elämäsi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


AvutonMies kirjoitti:

Eilen tuli 35 vuotta mittariin. Olen siis keski-ikää lähestyvä mies eikä minulla ole elämässäni ollut vielä ainoatakaan kumppania. En tiedä mitä tekisin... Unelmani on lähes 20 vuotta ollut löytää oma kulta mutten vaan osaa tehdä mitään asian eteen... Eikä minulla ole enää ketään kuka osaisi lohduttaa, tai auttaisi. Vanhemmat ovat kuolleet, kavereita ei ole ollut... Surkeaa tälläinen elämä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia elämisen vaikeudesta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu