Minä ja mieheni olemme olleet jo pitkään onnellisessa liitossa, ei lapsia. Nyt tässä vuosien varrella olen hiljalleen ollut kiinnostunut hengellisestä elämästä ja alkaa tuntu siltä, ettei avioliitto tällaisenaan kai enää voi toimia. On nimittäin kolme hyvin suurta ongelmaa liittomme kannalta, jotka itse haluaisin toteuttaa, "jotta valaistuisin täysin":
1)selibaatti: ei enää koskaan seksiä
----> 2)ei siis lapsia, joita mies haluaisi
3)maallisesta omaisuudesta luopuminen.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta toisaalta olisin onneton jos jäisin tähän liittoon enkä saisi toteuttaa hengellisiä aikeitani. Sehän se, että en haluaisi olla itsekäs ja vain ilmoittaa "no niin liittomme on ohi ja minä teen mitä teen", mutta miten tällaisessa asiassa voisi edes tehdä kompromissin? Niin tai näin, jompi kumpi tulee olemaan onneton. Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja hän vain tuhahteli: "kaikenlaista säkin keksit! Kyllä mieli vielä muuttuu...". Tosiassa pyörittelin asiaa ensin pari vuotta mielessäni ennen kuin puhuin siitä miehelleni, joten ei tässä mieli muutu.
Olemme tunteneet toisimme noin 10 vuotta ja tuli minulle itsellenikin yllätyksenä, että aloin kiinnostumaan hengellisestä elämästä. Toisaalta en oikeastaan lapsia ole koskaan halunnut, siitä kerroin jo ennen avioliiton solmimista.
Olen nyt vain niin neuvoton...
1)selibaatti: ei enää koskaan seksiä
----> 2)ei siis lapsia, joita mies haluaisi
3)maallisesta omaisuudesta luopuminen.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta toisaalta olisin onneton jos jäisin tähän liittoon enkä saisi toteuttaa hengellisiä aikeitani. Sehän se, että en haluaisi olla itsekäs ja vain ilmoittaa "no niin liittomme on ohi ja minä teen mitä teen", mutta miten tällaisessa asiassa voisi edes tehdä kompromissin? Niin tai näin, jompi kumpi tulee olemaan onneton. Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja hän vain tuhahteli: "kaikenlaista säkin keksit! Kyllä mieli vielä muuttuu...". Tosiassa pyörittelin asiaa ensin pari vuotta mielessäni ennen kuin puhuin siitä miehelleni, joten ei tässä mieli muutu.
Olemme tunteneet toisimme noin 10 vuotta ja tuli minulle itsellenikin yllätyksenä, että aloin kiinnostumaan hengellisestä elämästä. Toisaalta en oikeastaan lapsia ole koskaan halunnut, siitä kerroin jo ennen avioliiton solmimista.
Olen nyt vain niin neuvoton...
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Jos uskontosi tekee sinut synkäksi, sinulla saattaa olla vatsakatarri, mutta uskontoa sinulla ei ole." (Amerikkalainen pastori Tubby Clayton)
Snaijaatko? Et sinä ole kuin hurskastelija, tekopyhä, maailmaa väärin päin katsova ja kokeva hölmö. Oikeasta elämänuskosta voimansa ammentava ei kysele eikä edes mieti tuollaisia hörhöjä, hihhulijuttuja.
Oikean uskovaisen merkit ovat inhimillisyys, lämpö ja mielen valoisuus, joka ei kanna huolia eikä pelkoja, ei syyttele eikä ahdista syntiaiheilla.
"Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?"
No, eroat tietysti, jotta miehelläsi olisi vielä mahdollisuus tehdä lapsia. Mitä nopeammin, sen parempi rakastamallesi miehelle.
"Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta toisaalta olisin onneton jos jäisin tähän liittoon"
Toivottavasti hengellisyytesi ennen pitkää opettaa, että elämässä on isompiakin arvoja kuin oma onnellisuus. Yleensä hengellisyys opettaa tarjoamaan enemmän kuin vaatimaan, antamaan enemmän kuin ottamaan.
Voi onnetonta :(
1 ) Miksi? Ei se ole edes Raamatullista eikä pakko. Miehelle kauhea rangaistus.
2) Kauhea rangaistus tuokin miehelle, joka haluaisi lapsia.
3) Mitä järkeä? Meinaatko pukea säkin päällesi ja kulkea kerjuukupin kanssa? Et kai ole jonkun lahkojohtajan aivopesemä? Uskovainen voi olla ihan normaalissa elämässäkin.
Sitten viimeiseksi se tärkein: Mihin edes tarvitset miestäsi? Vaikuttaa siltä, että luostari olisi sopivin paikka, jos johonkin noilla eväillä meinaisit syöksytä.
Ehkä raamattu ei olekaan tämän kyseisen henkilön "hengellinen kirja". Minusta nuo jutut viittaavat enemmän buddhalaisuuteen kuin kristillisyyteen.
Olen aivan ihmeissäni: Miten seksi liittyy hengellisyyteen? Kuinka normaali luonnollinen ihmiselämä, johon seksikin kuuluu, voi estää "valaistumisen"? Ihminenhän on luotu fyysiseksi olennoksi, jonka yksi ominaisuus on sukupuolisuus, jossa ei ole mitään pahaa eikä kartettavaa. Lopetatko myös syömisen ja nukkumisen, että valaistuisit?
On kunnioituksen puutetta luomistyötä kohtaan, jos jotain ihmisen osa-aluetta pidetään pahana ja kiellettynä. Hengellisyyden harjoittamiseen ei tarvitse kieltää ruumiillista olemustamme kaikkine tarpeineen. Mietit vain sitä että olisit itse hyvin onneton, jos et saisi toteuttaa päähänpinttymääsi, entä ajatteletko miten onneton on miehesi siitä että olet hurahtanut kummallisiin henkisyysajatuksiin.
Myöskään maallinen omaisuus ei estä hengellistä elämää. Mitä pahaa on omaisuudessa? Voit harjoittaa hengellisyyttä, vaikka sinulla olisi omaisuutta. Omaisuus ei tee ketään huonoksi ihmiseksi, se on vain omaisuutta, ei muuta. Ei hengellisyys tarkoita sitä, että laaditaan sääntöjä ja rajoituksia normaalielämään vaan sitä että ollaan epäitsekkäitä ja toimitaan lähimmäisten hyväksi.
Olet miettinyt henkisyyttä aivan vääristä lähtökohdista, Onko ehkä joku joka on johdattanut sinua harhaan saadakseen valtaa sinuun? Ollakseen henkinen ja hyvä ei tarvitse olla ilman seksiä tai omaisuutta, mutta tärkeämpää on yrittää olla epäitsekäs, rehellinen, ystävällinen, rakastaa ja huomioida lähimmäisiä.
Jos henkisyytesi aiheuttaa miehellesi kärsimystä, se ei ole oikeaa henkisyyttä. Jos et pysty elämään normaalia perhe-elämää, on parempi että annat hänelle vapauden etsiä itselleen vaimo, jonka kanssa voi tulla onnelliseksi. Kun päästät irti, toteutat oikeaa epäitsekkyyttä
Joo, onhan näitä kaikenlaisia hengellisiä lahkoja jotka markkinoivat kuka mitäkin kirkastumista.
Mietipä nyt hieman: mikä sitten lieneekin tuo kaiketi intiasta tai muualta aasiasta oleva oppisi, oletko katsonut miten monta prosenttia ihmisistä edes sen synnyinmaassa on siihen repsahtanut.
Jos alle 30% maan ihmisistä uskoo tähän, voit olla tasan vakuuttunut että kyseessä on pelkkä hullutus jolla kerätään rahaa tms. Tai edes 10% ??? Pakko hyvään asiaan on edes 10% maan ihmisistä uskoa, eikö sen jo järkikin sano ?
Tietääkseni tällaisia maita ei ole, joissa 10% lahjoittaa oman omaisuutensa pois.
Kohtiisi vastauksia
1) luonnotonta. yksikään laji ei voi elää näin, joten ei voi olla oikein
2) luonnotonta. yksikään laji ei voi elää näin, joten ei voi olla oikein
3) jos se omaisuudesta luopuminen tarkoittaa seurakunnalle lahjoittamista, pitäisi hälytyskellojen soida ja LUJAA. Jos taas saat lahjoittaa sen muualle, lahjoita se miehellesi, jolla lienee puoleen jo muutenkin avio-oikeus.
Jos ihan oikeasti haluat pilata elämäsi ja jatkaa tuota järjettömyyttä, eroa ja lahjoita osituksen jälkeen kaikki miehellesi (näin päin, koska muuten saat avio-oikeutena puolet takaisin). Sitten toivo että miehesi ei ole vielä löyutänyt toista, kun vuoden päästä huomaat että sinua on kusetettu RASKAASTI koko hömpötyksellä.
Tämän tulet päättämään vain sinä itse. Nämä ovat asioita joihin voit kysyä neuvoa toisilta mutta loppupäätös on omasi. Jos mielesi joskus muuttuu, et koskaan voi syyttää toisia etkä varmasti sitä teekään omista päätöksistäsi.
Se mikä tekee sinut onnelliseksi on sinulle hyvä.
Sinulla on syvä perustarve jota omaan elämääsi nyt kaipaat, sitä ei miehesi tai tämä maailma voi tyydyttää. Ehkä luostari olisi sinulle se paikka jossa voit hengellisyyttäsi harjoittaa syvimmin. Elämäsi voit elää uskossa miehenkin kanssa mutta jos mies torjuu uskosi ja uskon pohjalta tehdyt tekosi se tulee olemaan vaikeaa. Elämä uskon tiellä voisi olla kaunis ja hyvä mahdollisuus avioliitossasikin mutta toista ei voi uskoon väkisin viedä.
Teet oikein päästämällä miehesi vapaaksi, jos hän kaipaa ns. normaalia perhe-elämää ja lapsia ympärilleen, joita sinä et halua.
Täh...miten niin "valaistuisit täysin"..ihan huuhaata koko touhusi. Et haluaisi olla itsekäs, mutta tuumasit sitten jättää seksin, ja muka luopua omaisuudesta? Eka voi onnistua, jälkimmäinen ei IKINÄ. Pyhällä hengellä ei eletä-leivällä eletään. Ja kerjäläisenkin leivän leipoo joku, jolla on rahaa. Sorry.
Arvaanko oikein että kyse on hindulaisuudesta pikemminkin kuin kristinuskosta, tai buddhalaisuudesta?
Se on kova valinnan paikka, jossa omaa sydäntäsi ja sieluasi sinun on seurattava. Joko luovut tuosta kolmen kohdan ohjelmastasi ainakin vielä kymmeneksi vuodeksi, tai jätät miehen ja tapakristillisen porvarillisen avioliiton taaksesi. Kompromissit aiheuttaisivat jatkuvaa eripuraa teille avioparina, ja jos miehesi hymähtelee hengellisyydellesi, en usko että liitto on harmoninen ja pitkäikäinen.
Olet tienhaarassa, kahden polun haarautumiskohdassa. Aluksi ne kulkevat lähes rinnakkain, näköetäisyydellä, vähitellen pensaat ja puut peittävät näkyvyyden toiselle polun haaralle, kulkiessasi toista pitkin eteenpäin.