On niin onneton olo.
Ja sitten tulen suomi24 sinkut palstalle, ja huomaan miten muut onnettomat purkavat oloaan.
Torpedoin jälleen uuden suhteen ihan vain siksi, että päätin olevani huono ihminen enkä kenenkään toisen arvoinen.
Monista tämän palstan kirjoituksista huomaa, että sama ongelma on muillakin. Suhteet lopetetaan ennen kuin ne alkavatkaan.
Joku on jo valmiiksi päättänyt, ettei kukaan ole hänelle tarpeeksi hyvä, joku toinen taas on päättänyt, ettei hän ole tarpeeksi hyvä kenellekään.
Monta nimimerkkiä näyttää omistavan molemmat ajatukset: Minulle ei kelpaa kuin paras, mutta parasta en saa kun en itse ole tarpeeksi hyvä.
Toiset rypevät itsesäälissä, ja ne, ketkä eivät kestä tunnustaa turhautumistaan, pistävät omat vikansa toisten syyksi.
Täällä me onnettomat sitten jatkamme Sinkut palstalla, rypien yhteisissä pohjamudissa.
Ja sitten tulen suomi24 sinkut palstalle, ja huomaan miten muut onnettomat purkavat oloaan.
Torpedoin jälleen uuden suhteen ihan vain siksi, että päätin olevani huono ihminen enkä kenenkään toisen arvoinen.
Monista tämän palstan kirjoituksista huomaa, että sama ongelma on muillakin. Suhteet lopetetaan ennen kuin ne alkavatkaan.
Joku on jo valmiiksi päättänyt, ettei kukaan ole hänelle tarpeeksi hyvä, joku toinen taas on päättänyt, ettei hän ole tarpeeksi hyvä kenellekään.
Monta nimimerkkiä näyttää omistavan molemmat ajatukset: Minulle ei kelpaa kuin paras, mutta parasta en saa kun en itse ole tarpeeksi hyvä.
Toiset rypevät itsesäälissä, ja ne, ketkä eivät kestä tunnustaa turhautumistaan, pistävät omat vikansa toisten syyksi.
Täällä me onnettomat sitten jatkamme Sinkut palstalla, rypien yhteisissä pohjamudissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pitäisi muistaa, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja se toinen voi nähä siussa jotain paljon enemmän kuin mitä itte näet. Ja on loukkaus toista kohtaan väittää, että se oisi väärässä :) Vaikea asia tietysti, ja aloitus tuntuu ihan pitävän paikkansa. Varsinkin tää lause on loistava:
"Minulle ei kelpaa kuin paras, mutta parasta en saa kun en itse ole tarpeeksi hyvä."
Siinä sitä riittää dilemmaa muutaman illan puhteiksi :) Pitäisi vain uskaltaa ottaa riski ja katsoa, jos jotain voisi tullakin. Vaikeeta kyllä, myönnän ittekin kamppailevani samojen ajatusten kanssa.
Lause on klisee, mutta ihan fakta. Jokaisessa ihmisessä on jotain erityistä. Tietysti kun laumana katotaan, melkein kaikki on samanlaisia ja kaikki voidaan lokeroida johonkin, mutta jos mennään yksilötasolle. Maailma ei oo oikeudenmukainen, mutta kaikissa on jotakin. Ja joku toinen voi nähä sen paremmin kuin mitä itte näkee, ja siksi pitäisi oppia luottamaan toiseen. hyväksymään kohteliaisuudet ja kiinnostus, eikä tyrmätä sitä suoralta kädeltä.
Miulle tulee tästä mieleen valokuvat. Monet inhoaa omia valokuviaan, pitää itteensä hirveennäköisinä niissä. Kun taas joku toinen kattoo samaa kuvaa ja siinä ei oo mitään vikaa.
Kiitos, siihen pyrinkin :) Samoin kuin mie en voi saaha siuta uskomaan, että kaikille naisille ulkonäkö / kokemattomuus / työttömyys ym ei ole tärkeää tai että myöskään naisille parisuhteen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys.
Jos haluat tietää, niin ei se uskominen ole joka päivä niin helppoa. Toisinaan tuntuu että maailma on täysin epäoikeudenmukainen paikka, jossa jollain sattuman valinnalla jotkut ihmiset on tuomittu ikuiseen kurjuuteen ja yksinäisyyteen. Pääsääntöisesti kuitenkin uskon, ehkä siksi että uskon (melkein) kaikkien ihmisten olevan perimmiltään hyviä ja empaattisia. Uskon että ihmiset välittävät ja huolehtivat toisistaan, ventovieraatkin.
Ja ihan täysin uskon siihen, että jokainen ihminen on arvokas, tärkeä ja ainutlaatuinen. Jokaisessa on jotain kaunista ja hyvää, jokainen voi olla jollekulle se "täydellinen". (Ehkä tosin en omalta kohaltani, kuten sanottu sen kanssa on tekemistä.)
Voi olla, että naiset uskovat (ja toisaalta se tuntuisi jotenkin loogisemmalta) näihin asioihin enemmän. Ehkä naiset uskovat ja luottavat tällaisiin "pehmeisiin" asioihin helpommin? Tosin tiedän muutaman niin katkeroituneen ja kyynisen naisen, etten ole koskaan vastaaviin miesten joukossa törmännyt.
Koen olevani realisti jo valmiiksi. En todellakaan luota siihen, että joskus löytäisin jonkun vierelle. Tai että kaikki muutkaan löytäisivät. Uskon vain siihen, että se on kaikkien kohdalla mahdollista, joku voi nähdä kenessä tahansa sen jonkin. Ei ole mihinkään kiveen kirjoitettu, että joku ei toista puoltaan löytäisi, se vain on kai välillä tuurista kiinni, sattuuko sellainen sopiva ihminen matkan varrelle.
Toivon etten koskaan kyynisty, se ei tee elämää paremmaksi. Koitan pitää omat ajatukseni myönteisinä kaikesta huolimatta. Niin, ja olen kyllä kärsinyt, omasta mielestäni ihan riittävästi tälle elämälle. Sehän on aina subjektiivinen kokemus, eikä toisen kärsimystä voi verrata toisen, mutta en ole tosiaan missään lintukodossa elänyt, eivätkä asiat ole melkein koskaan menneet niin kuin on pitänyt, vaan töitä on saanut tehdä kaiken eteen. Olin jossain vaiheessa luisumassa katkeruuteen, mutta pääsin siitä onneksi yli. Muuten olisin jumahtanut siihen elämäntilanteeseen koko iäksi. Ne asiat ovat edelleen olemassa, mutta ne ovat kasvattaneet ja vahvistaneet. Se on vaikeaa, mutta toisten ihmisten tai menneiden tapahtumien ei tarvitse antaa vaikuttaa siihen tulevaan elämään. Voi itse valita, mihin suuntaan haluaa oikeasti lähteä (se on oikeasti tosi vaikeeta, mutta mahdollista!).
Valokuvista.. Ihmiset ottavat itsensä liian vakavasti, niin kuvissa kuin muuallakin. Itselle nauramaan oppiminen on oikein hyödyllinen taito :) Ja ehkä siinä on sekin, että itsestä huomaa aina ne "vialla" olevat asiat, joihin ei muiden kuvissa kiinnitä ollenkaan huomiota.
Ja pahoittelut, sait nyt kauheen tiiliskiven tähän vastaukseksi :)