Oon tosi kyllästänyt ja väsynyt tähän ainaiseen karvojen nyppimiseen ja poistamiseen. Nainen siis olen ja omaan tumman ihokarvoituksen jota on vatsassa, rinnoilla, selässä, sisäreisissä ja muissa normpaikoissa. En ole seurustellut ja yksi syy on tämä runsas karvoitus, en kehtaisi olla miehen nähden alasti ja mitä jos hän tietäisi tämän suuren häpeän aiheen. On mulla muitakin ongelmia tämän lisäksi eli paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Tunnen itseni niin epänaiselliseksi. En voi kuvitella että joku onnellinen vaaleatukkainen nuori äiti joutuu nyppimään karvojaan jatkuvasti. Tuskin ne hänellä edes kasvavat. Kaikkea sitä ihminen saa harmikseen.
Paljon tekemistä
karvojen kanssa
389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla samoja ongelmia, mutta silti olen parisuhteessa. Olen jopa kysynyt suoraan, että haittaako häntä tummakarvoitus, mutta ei se kuulemma haittaa yhtään. Mun on melkein vaikea uskoa sitä, koska mun mielestä tummat karvat naisella tai no, ainaskin mulla itselläni ovat ällöttävät. Niin, ja tilanne vaan pahenee, mitä enemmän mä yrittäisin niitä poistaa, koska omaan herkän ihon. Onneksi ne eivät ole mitenkään ihan epänormaalin pitkät tai tuuheat, mutta ne on vaan niin törkeän tummat.
samma häär! itellakin paniikkia ja ahdistusta ja tiedän että on varamsti alunparein lähtösin juuri tästä ongelmasta,en ole seurustellut ku viimeksii pari vuotta sitten? en edes enään tahdo haikailla rakkauden perään koska tiedän etten pystyisi siihen salailuun ja ei tule ekana mieleen kertoa vaikak jonkun tapaioisikin vaikka tää ongelma onkin jo melko näkyvää :( ja aina vaan vuos vuodelta tuntuu raskaamalta :( ja minua todellakin ällöttää tämä mutta en vaan saa niitä milläään katoamaan! tunnen itteni akns TODELLA FRIIKIKSI ja kummajaiseksi...
Minulla on suvun ikävänä perintönä viikset jotka eivät todellakaan ole mitään vaaleaa hahtuvaa vaan tummaa karvaa. Nypin ja nypin, sheivaan, vahaan ja kaikkea muuta enkä ole päässyt niistä eroon. Olen ollut parisuhteissa, viimeisimmässä pitkässä yli 10-vuoden suhteessa mies ei edes tiennyt ongelmastani.
Ette ole yksin. Minä olen kärsinyt tästä koko aikuisikäni, olen yli 40 ja karvat alkoivat kasvaa murkkuiässä. Yli 25-vuotta olen ollut karvainen nainen. Säärikarvojakin on niin ettei sukkahousuja tarvitse ilman karvanpoistoa edes ajatella.
Tähän tottuu, ei tämä kivaa ole mutta koska rahaa ei ole ylimääräistä käytössä että voisin kokeilla laserointia tms, olen opetellut elämään asian kanssa. Joku poika huomautti kerran koulussa viiksistäni, sanoin että käykö kateeksi kun mulla on isommat kun sulla. Asiasta ei puhuttu sen jälkeen...