En tiedä minne muuallekaan keskustelualueelle tämän aiheen lisäisin, niin lisäänpä sen tänne.
Olen törmännyt sellaiseen ikävään ilmiöön ja tosiasiaan, että suurella osalla Suomalaisista ei tunnu olevan käytöstapoja! Ja tämä koskee myös keski-ikäisiä ja vanhoja ihmisiä!
Yleinen ja mielestäni käsittämätön ilmiö on, että tervehdyksiin ei vastata. Tähän olen törmännyt niin naapureiden, harrastusryhmäläisten kuin jopa seurakuntalaisten keskuudessa!
Mikä siinä on niin vaikeaa tai vastenmielistä, että positiiviseen, toisen ihmisen huomioon ottavaan tervehdykseen ei voida vastata?
Tai jos ystävällisesti huomioi tai neuvoo jotakin henkilöä, tämä ei vastaa sanaakaan, ei vilkaise sinuun päinkään, on kuin ei kuulisikaan, on kuin seinälle puhuisi. Tulee mieleen ihan zombi, elävä kuollut, joka tuollainen ihminen kai sisimmässään jo onkin!
Tai kun uusi ihminen tulee kouluun, harrasteryhmään tai jopa seurakuntaan, hänet useimmiten ignoorataan täysin. Kukaan ei huomioi häntä, kukaan ei puhu hänelle, hän on kuin ilmaa kaikille. Ja jos tuo henkilö yrittää itse tehdä tuttavuutta ja tulla juttelemaan, vastataan mahdollisimman lyhyesti ja töykeästi ja lähdetään pois tai jopa ei vastata ollenkaan, vaan vaietaan hänet "kuoliaaksi" kunnes hän tajuaa häipyä ja olla yrittämättä tungetella seuraan. Mukaan ei huolita, ei edes haluta tutustua! Minkäänlaista mahdollisuutta ei tulokkaalle anneta. Monesti näistä uusista lasketaan vieläpä liikkeelle perättömiä ilkeitä juoruja, joiden tarkoituksena on mustata hänen maineensa.
Ylipäätään kaikenlainen toisen ihmisen huomiointi ja lähimmäisestä välittäminen on harvinaista ja kaiketi katoamassa. Miksi?
Usein tuntuu siltä, että Suomessa eletään vihan kulttuurissa. Suomalaiset vihaavat toisiaan, ulkomaalaisia, mamuja.
Viha ilmenee vihaisina ilmeinä, jäätävinä katseina, äkkiä kauppajonossa purkautuvana raivona ja ilkeinä sanoina, perheriitoina ja työpaikoilla esimiehet simputtavat tai raivoavat alaisilleen.
Yleinen kommunikointitapa on vittuilu ja sarkastinen ilkeily. Tai sitten osoitetaan passiivista vihaa olemalla täydellisesti huomioimatta toista henkilöä, ikäänkuin hän olisi näkymätön.
Suomessa on ihan yleistä saada kadulla kulkiessaan tuntemattomilta peräänsä ilkeitä huuteluita ja vittuilua.
Televisiossa suosittuja ohjelmia ovat erilaiset visailut ja tosi-tv -ohjelmat, joissa ihmisille vittuillaan. Työpaikkakiusaaminen on maailmanluokan mitakaavassa huippulukemissa Suomessa. Elämme kiusaamisen kulttuurissa.
Olen kokemuksen kautta muodostanut mielikuvan, että suomalaiset ovat vihamielisiä, ilkeitä, pahoja, äärimmäisen kateellisia, ylimielisiä, kieroja ja katalia, umpimielisiä ja vittumaisia ihmisiä.
Ei tätä vihan määrää ja kiusaamisen kulttuuria moni kestä. Siksi Suomalaiset ovatkin ennätysmasentuneita ja itsemurhia tehdään niin paljon! Sairas maa ja kulttuuri!
Opetellaan jookos, suomalaiset, käytöstapoja. Ihan ensialkuun voimme opetella vastaamaan "moi" jos joku tervehtii meitä. Sitten voitaisiin lopettaa se työpaikkakiusaaminen, niin ei tarvitse ihmetellä sitä mittavaa pahoinvointia siellä työyhteisössä.
Mieletön juttu muuten on myös se, että kun olet ystävällinen ja kiva toiselle ihmiselle, tunnet itsesi hyväksi tyypiksi ja sinulle itsellesikin tulee hyvä mieli!
Se muiden kiusaaminen kun vaan pahentaa sitä omaa oloa - yrität purkaa pahaa oloasi muihin kiusaamalla -> tunnet itsesi surkeaksi mulkuksi ja piruparaksi, kusipääksi joka oletkin! -> kiusaat taas muita oman pahoinvointisi tähden -> on itseään ruokkiva kierre, joka katkeaa ja kääntyy nousuun olemalla muille kiva! Kokeile!
Olen törmännyt sellaiseen ikävään ilmiöön ja tosiasiaan, että suurella osalla Suomalaisista ei tunnu olevan käytöstapoja! Ja tämä koskee myös keski-ikäisiä ja vanhoja ihmisiä!
Yleinen ja mielestäni käsittämätön ilmiö on, että tervehdyksiin ei vastata. Tähän olen törmännyt niin naapureiden, harrastusryhmäläisten kuin jopa seurakuntalaisten keskuudessa!
Mikä siinä on niin vaikeaa tai vastenmielistä, että positiiviseen, toisen ihmisen huomioon ottavaan tervehdykseen ei voida vastata?
Tai jos ystävällisesti huomioi tai neuvoo jotakin henkilöä, tämä ei vastaa sanaakaan, ei vilkaise sinuun päinkään, on kuin ei kuulisikaan, on kuin seinälle puhuisi. Tulee mieleen ihan zombi, elävä kuollut, joka tuollainen ihminen kai sisimmässään jo onkin!
Tai kun uusi ihminen tulee kouluun, harrasteryhmään tai jopa seurakuntaan, hänet useimmiten ignoorataan täysin. Kukaan ei huomioi häntä, kukaan ei puhu hänelle, hän on kuin ilmaa kaikille. Ja jos tuo henkilö yrittää itse tehdä tuttavuutta ja tulla juttelemaan, vastataan mahdollisimman lyhyesti ja töykeästi ja lähdetään pois tai jopa ei vastata ollenkaan, vaan vaietaan hänet "kuoliaaksi" kunnes hän tajuaa häipyä ja olla yrittämättä tungetella seuraan. Mukaan ei huolita, ei edes haluta tutustua! Minkäänlaista mahdollisuutta ei tulokkaalle anneta. Monesti näistä uusista lasketaan vieläpä liikkeelle perättömiä ilkeitä juoruja, joiden tarkoituksena on mustata hänen maineensa.
Ylipäätään kaikenlainen toisen ihmisen huomiointi ja lähimmäisestä välittäminen on harvinaista ja kaiketi katoamassa. Miksi?
Usein tuntuu siltä, että Suomessa eletään vihan kulttuurissa. Suomalaiset vihaavat toisiaan, ulkomaalaisia, mamuja.
Viha ilmenee vihaisina ilmeinä, jäätävinä katseina, äkkiä kauppajonossa purkautuvana raivona ja ilkeinä sanoina, perheriitoina ja työpaikoilla esimiehet simputtavat tai raivoavat alaisilleen.
Yleinen kommunikointitapa on vittuilu ja sarkastinen ilkeily. Tai sitten osoitetaan passiivista vihaa olemalla täydellisesti huomioimatta toista henkilöä, ikäänkuin hän olisi näkymätön.
Suomessa on ihan yleistä saada kadulla kulkiessaan tuntemattomilta peräänsä ilkeitä huuteluita ja vittuilua.
Televisiossa suosittuja ohjelmia ovat erilaiset visailut ja tosi-tv -ohjelmat, joissa ihmisille vittuillaan. Työpaikkakiusaaminen on maailmanluokan mitakaavassa huippulukemissa Suomessa. Elämme kiusaamisen kulttuurissa.
Olen kokemuksen kautta muodostanut mielikuvan, että suomalaiset ovat vihamielisiä, ilkeitä, pahoja, äärimmäisen kateellisia, ylimielisiä, kieroja ja katalia, umpimielisiä ja vittumaisia ihmisiä.
Ei tätä vihan määrää ja kiusaamisen kulttuuria moni kestä. Siksi Suomalaiset ovatkin ennätysmasentuneita ja itsemurhia tehdään niin paljon! Sairas maa ja kulttuuri!
Opetellaan jookos, suomalaiset, käytöstapoja. Ihan ensialkuun voimme opetella vastaamaan "moi" jos joku tervehtii meitä. Sitten voitaisiin lopettaa se työpaikkakiusaaminen, niin ei tarvitse ihmetellä sitä mittavaa pahoinvointia siellä työyhteisössä.
Mieletön juttu muuten on myös se, että kun olet ystävällinen ja kiva toiselle ihmiselle, tunnet itsesi hyväksi tyypiksi ja sinulle itsellesikin tulee hyvä mieli!
Se muiden kiusaaminen kun vaan pahentaa sitä omaa oloa - yrität purkaa pahaa oloasi muihin kiusaamalla -> tunnet itsesi surkeaksi mulkuksi ja piruparaksi, kusipääksi joka oletkin! -> kiusaat taas muita oman pahoinvointisi tähden -> on itseään ruokkiva kierre, joka katkeaa ja kääntyy nousuun olemalla muille kiva! Kokeile!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan niin on kun kirjoitat, käytöstapoja ei näytä olevan monellakaan.Katselin ensinnäkin Helsinkiläisessä ravintolassa miten ihmiset eivät edes osaa yksinkertaisimpia ruokailutapoja, kuka pyyhkii nenänsä servettiin ja toinen juo sitruunaveden joka on tarkoitettu sormien huuhtelemiseen, kolmas ei tiedä miten ruokailuvälineet asetetaan ruokailun päätyttyä ja neljäs ruttaa lautasliinan syötyään lautaselle jossa on ruuan tähteitä. Se täytyy johtua kasvatuksesta. Ja hyväksyminen uuteen porukkaan on aina vaikeaa, ja kukapa haluaisi tnkea itseään väkisin. Ja todella jos on iloinen ja positiivinen niin väki kaikkoaa. Tuttua tämä mistä kirjoitit, kun matkustelee ulkomailla niin on tottunut välittömiin ihmisiin joilla jo kasvonpiirteet ilmaisevat hyväksymisen, ja sitten kun suomalainen ilmaantuu samaan hotelliin niin eiköhän kovalla äänellä kolota asioitaan, joka saa ihmiset ymmälle. Mutta onhan toki niitäkin suomalaisia jotka osaavat käyttäytyä ja olla fiksuja. Esim ulkomaan matkalla kun majoittu hotelliin missä on täydet tähtimäärät niin sitä löytää seurallisia ihmisiä, eikä vaimotkaan vahtaa miehiään kuin haukat peläten jos joku muu nainen vaihtaa muutaman sanan heidän kanssaan
Joten paljon on tavallisella suomalaisella oppimista ihmisten joukossa.
Olin 7vuotias ja minua ja siskoani ahdisteli isäni talossa asuva nuorehko mies. Olimme juuri lähdössä mökille ja odotimme isää pihalla keinuissa reput pulollaan vaatteita. Mies tulla pamahti pihalle ja vihaisesti käski meidän hänen asuntoon. Ensimmäinen reaktio oli juosta karkuun. Mies lähti minun perään ja iso sisko soitti isälle. Juoksin Helsingin Kalliossa kaduilla itkuisena ja pyysin eräältä mieheltä apua. Mies vain katsoi minua kuin tautista ja käänsi selän. Paikalla oli myös muita ja eräs mummo otti minut halaukseen.
Onneksi isi kerkesi paikalle ja näytti mistä kanat pissii. Sillon ei enää pelottanut :)
Eivät osaa edes tässä tilanteessa olla ystävällisiä. Oma napa on kaiken piiri.
Mitä miehelle tapahtui?
"Olen kokemuksen kautta muodostanut mielikuvan, että suomalaiset ovat vihamielisiä, ilkeitä, pahoja, äärimmäisen kateellisia, ylimielisiä, kieroja ja katalia, umpimielisiä ja vittumaisia ihmisiä."
Ihan kun mun läppäristä lähtenyt!
Asun ulkomailla, käyn Suomessa noin kerran vuodessa tai harvemmin, ja olen kokenut juuri tuon saman!
Niin totta joka sana!! Olen muuttanut Suomesta yli 15 vuotta sitten, enkä muista että tällainen ilmapiiris olisi silloin ollut vallalla? Vai oliko siihen silloin vaan niin tottunut, en tiedä? Nyt on aina ikävä maku suussa kun Suomesta lähtee, eikä totisesti tästäkään syystä takaisin halua!
Älä tule ikinä takaisin, eihän täällä edes tienaa. Lähtisin itsekin mutta ei ole varaa.
musta ihmisten käytöstavat on hieman paranemaan päin (fiksuilla yksilöillä ainakin), ehkä lisääntynyt matkailu euroopassa inspiroi joitakin miettimään muiden kohtelua.
Isovanhempieni aikaan Suomi oli täysin erilainen, lapset teitittelivät vanhempiaan. Suurten ikäluokkien aikaan oli muotia olla solidaarinen ja sosialistinen eli kohdella kaikkia samalla tavalla. Toivottavasti tilanne on korjaantumassa.
Koitan itse olla esimerkkinä vaikka en kaikkien etikettien juttuja tiedäkään. Nalkutus ja toisen katsominen alaspäin sen vuoksi että hän niistää servettiin on aika umpimielistä. Täytyy antaa hieman armoa ja periksi.
Umpi mielistä tai ei, servettiin niistäminen ravintolassa on etiketti virhe, ja se on ällöttävää. Miksi suomalainen ei opeta lapsilleen jo alussa hyviä ruokailutapoja että he pärjäisivät suuressa maailmassa, ja sitten tuo kateus on myöskin inhottavaa, ihminen joka on tyytyväinen omaan itseensä ei kadehdi toisia vaan on mielissään jos kaverilla käy tuuri.
Ja rajat mitä kysymyksiä toisille on sopiva tehdä ovat myös sellaisia että niitä voisi myös opetella.