Ei varmaan kukaan nainen olisi kiinnostunut, jos laittaisin profiilitietoihin, että olen kiinnostunut vain sellaisista, joilla on todellla kärsivällisyyttä rakentaa pidempiaikaista suhdetta. Vai olisiko?
Rupesin suhteeseen, löysin netin kautta, tutustuimme ja suhde näytti etenevän hyvin. Yht äkkiä suhde pysähtyi kun seinään, ei keritty olemaan kuin 3kk yhdessä, ei ollut mitään ongelmia, näytti löytäneen paremman. Kärsin hylätyksitulemisen tuskasta ja noin puolen vuoden päästä sitten minuun otti yhteyttä toinen nainen, jonka kanssa olin viestitellyt rupesin suhteeseen tämän ensimmäisen kanssa.
Tämä jälkimmäinen silloin kertoi että on minusta kiinnostunut, mutta hänellä on tässä toinen jo aika pitkällä hänen kanssaan menossa. Tämä siis ottikin minuun uudestaan yhteyttä, vähän epäilin, mutta päätin että katson miten hänen kanssaan etenee. Sain tästäkin siipeeni ja oikein kunnolla. Ei ollut mitään ongelmia suhteessa, noin puoli vuotta seurusteltiin ja ensin tuli vain tekstiviestillä ilmoitus, että haluaa lopettaa suhteen. Sitten kun puhuimme puhelimessa ei osannut sanoa miksi näin haluaa. Ei kuulema vain tuntunut siltä. Näyttelikö hän kenties kaiken minulle?
Minä olen avoin ja haluan panostaa suhteeseen, näen vaivaa suhteen eteen. On vaan vaikeaa jos ei tiedä yhtään mitään miten toinen suhteen kokee. Yritän jatkossa jollain tapaa saada selville, mutta saa olla tarkkana kun kysyy, ei välttämättä saa vastauksia.
Onkohan nyt näiden nettideittien kanssa niin, että on helppoa ottaa vähän niin kuin jonoon, eli joko pitää sähköpostilla jollain tapaa yhteyksiä, toisiinkin, tai on heidän sähköpostiosote tallessa odottamassa, niin voi aika äkkiä hypätä seuraavaan, kun ei oikein ole kärsivällisyyttä suhteen rakentamiseen. Tästähän vaan seuraa hyppimistä suhteesta toiseen, siis ei mikään suhde etene?
Nettideittijutut taitavat olla aika just omiaan sellasille, joilla ei ole halua, tai aikomusta, tai kykyjä vakavasti suhteen rakentamiseen. Ne 'ihastuu' aina seuraavaan ja se seuraava on se just se oikea.
Suhteen rakentamisessa ei ole kärsivällisyyttä
18
318
Vastaukset
- -kyllästyin-
Tässä kaikessa sekamelskassa on se syy, miksi lopetin netti-deittailun.
Täällä ei todellakaan pysy perässä, mielet näyttää muuttuvan sään mukaan.
Varatutkaan ei muista olevansa avo/avioliitossa ja sitten tulee nämä muuten
vaan pelaavat pellet.
Eihän live-elämässä ole näin paljon kaikenmaailman ehtoja, että millainen
kumppanin on just oltava. Ikähaarukatkin huitelee ihan missä sattuu, puhumattakaan muita pilkun kanssa veivaajia.
Minä olin ja tottahan toki on muitakin tosissaan ja jos joskus löydän tuolta
mistä sitten liekin miehen, yritän kyllä panostaa suhteeseen, sillä eihän se
muuten onnistu, mutta se on oltava molenmin puoleista. - ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Ehkä naisten tunteet eivät vain ole olleet tarpeeksi voimakkaat. Odottivat ehkä tunteiden syvenemistä, mutta kun sitä ei tapahtunut niin lopettivat suhteen.
Ja tällaistahan se on, kun etsitään, katsellaan ja kokeillaan. Ja jos et niin hanakasti lähde kokeilemaan, olet nirppanokka tai utopisti. Ainakin täällä nettideiteissä. :) - Ihmettelijä_2011
Pidän vähän outona tollasta, kun tunteet eivät ole tarpeeksi voimakkaat ja sitten jatketaan. En minä ala suhteeseen jos ei ole riittävästi tunteita mukana, on aika järjetöntä ruveta katselemaan ja kokeilemaan.
- N35*
Aloitusviestistä saa käsityksen että kun kerran alat seurustelemaan, niin se on sitten loppuelämäksi kerta laakista....
- viisastunut täti
Olen ihmettelijä_2011:n kanssa samaa mieltä.Ensinnäkään miksi alkaakaan suhteeseen, jos tunteet eivät ole voimakkaat?
Jos ryhdytään vain sillä periaatteella, että koitetaan ja katsotaan tuntuuko kivalta, jos ei, niin seuraavaan.
Ollankohan me sitten ainoat päällä maan, jotka haluavat ja jaksavat panostaa ja paneutua suhteeseen oikein tosissaan.
Niin... ja juuri minäkin olen sellainen kummajainen, joka seurustelemaan alettuaan, toivoisi sen kestävän loppuelämän. - N35*
Mielestäni asia on myös niin että kun tutustuu toiseen lisää seurustelun aloittamisesta, sanotaan nyt muutaman kuukauden ajan, voi hyvinkin vastaan tulla toisesta piirteitä, jotka eivät viehätä lainkaan. Eikö sitä sitten saisi pakittaa?
Eiköhän kaikista meistä sellaisia piirteitä tule esiin suhteen jossain vaiheessa. En jaksa uskoa että sellaista paria löytyy joilla kaikki on niin täydellistä että mitään puutteita tai ärsyttäviä piirteitä ei toisesta löydä.
Tiettyyn pisteeseen asti noi asiat vaan hyväksytään toisesta, toiset hyväksyy enemmän ja toiset vähemmän.
Ne jotka eivät hyväksy ollenkaan, eivät koskaan tule onnistumaan missään suhteessa, vaan jatkavat pilvilinnojen rakentelua ja sitä prinssin/prinsessan etsimistä.- 11+9
JiiPee74 kirjoitti:
Eiköhän kaikista meistä sellaisia piirteitä tule esiin suhteen jossain vaiheessa. En jaksa uskoa että sellaista paria löytyy joilla kaikki on niin täydellistä että mitään puutteita tai ärsyttäviä piirteitä ei toisesta löydä.
Tiettyyn pisteeseen asti noi asiat vaan hyväksytään toisesta, toiset hyväksyy enemmän ja toiset vähemmän.
Ne jotka eivät hyväksy ollenkaan, eivät koskaan tule onnistumaan missään suhteessa, vaan jatkavat pilvilinnojen rakentelua ja sitä prinssin/prinsessan etsimistä.Miinustelijoiden määrästä päätellen pilvilinnojen rakentelijoita riittää...
11+9 kirjoitti:
Miinustelijoiden määrästä päätellen pilvilinnojen rakentelijoita riittää...
Ne miinustelee jotka ei kestä totuutta ;)
- viisastunut täti
Niin tai puolen vuoden tai vuoden tai viiden vuoden päästä.Sitten vaan erotaan ja taas uutta etsimään.
Se tässä nykymaailman seurusteluissa ja suhteissa onkin, että aina pitäisi kaiken olla ihanaa, miellyttävää ja itselleen sopivaa.
Eihän sellaista ihmistä olekaa, jossa ei näitä ei viehättäviä ja negatiivisiakin asioita ja ominaisuuksia ole? vai onko?
Toinen juttu on se, jos vastaan tuleekin väkivaltaa, rikollisuutta tms. jota ei tarvitsekaan hyväksyä.
Mielestäni parisuhde on antamista, saamista ja joustoa ja kompromisseja, ei täydellisyyttä tavoittelevaa hekumaa (aina)- N35*
Minä en kyllä maininnut snallakaan että kaiken pitäisi olla täydellistä. Sehän olisi ihan älytöntä edes odottaa sellaista.
- - m31
Täällä netin kautta tutustuttaessa kaiken pitää ilmeisesti olla ihanaa jo heti ensi näkemältä. Ensin voidaan kirjoittaa mukavia viestejä ja olla kovastikin kiinnostavia. Kuvatkin on jo vaihdettu ja ilmeisesti niissä ei liikaa vikaa sitten ollut. Kumma vaan kun ensimmäisen tapaamisen jälkeen on melkoisen vaikeaa saada ketään tapaamaan toistamiseen. Kuinka moni ihan oikeasti kuvittelee, että toisesta ihmisestä saa kaiken mahdollisen irti siellä ensimmäisillä treffeillä, jossa yleensä noin tunti pari ehditään jutustella. Olen käynyt useilla mukavilla treffeillä, mutta harvassa ovat olleet ne treffikumppanit, jotka haluavat nähdä toistamiseen ja katsoa hieman pidemmälle. Toisella kertaa ei vieläkään tarvitse mennä naimisiin eikä tietää mahdollisesta suhteesta yhtään sen enempää. Kyse on siitä onko halukas tutustumaan mukavaan ihmiseen, joka oli kiinnostanut siellä netissäkin kirjoittelun aikana. Sitä kärsivällisyyttä ei kuitenkaan tunnu monelta kokemuksen mukaan netin kautta tutustuttaessa löytyvän.
Monet suhteet kuitenkin syntyvät live-elämän puolella niin, että hiljalleen tutustutaan toisiin. Miksi samaa mahdollisuutta ei kokeilisi myös netin kautta. Tätä ihmettelen monesti. Viimeksi nyt viikko sitten tapaamani naisen myötä, jonka kanssa oli pitkästä aikaa erittäin mukava kirjoitella kaksi viikkoa netissä, koska emme voineet tavata ennen sitä. Pidimme samoista asioista ja olimme ajatuksilta samoilla linjoilla. Kuvatkin oli vaihdettu jo heti alkuunsa. Jostain syystä treffeillä tapasin naisen, josta henki jonkunlainen nihkeys jo heti alkuunsa kun näimme. Yleisesti hän kuitenkin oli mukava treffeilläkin ja tulimme juttuun. Tapaamisen jälkeen hän on katsonut asiakseen olla vastaamatta viestiini. Ei näin. Pakko ei toki ole kiinnostua eikä tavatakaan uudelleen, mutta silti toivoisin toisenlaista meininkiä treffeille ja sen jälkeiseen käyttäytymiseen kun nyt kuitenkin ihan aikuisia ihmisiä tapailen - tai ainakin kuvitelen tapaavani. - just noin
- m31 kirjoitti:
Täällä netin kautta tutustuttaessa kaiken pitää ilmeisesti olla ihanaa jo heti ensi näkemältä. Ensin voidaan kirjoittaa mukavia viestejä ja olla kovastikin kiinnostavia. Kuvatkin on jo vaihdettu ja ilmeisesti niissä ei liikaa vikaa sitten ollut. Kumma vaan kun ensimmäisen tapaamisen jälkeen on melkoisen vaikeaa saada ketään tapaamaan toistamiseen. Kuinka moni ihan oikeasti kuvittelee, että toisesta ihmisestä saa kaiken mahdollisen irti siellä ensimmäisillä treffeillä, jossa yleensä noin tunti pari ehditään jutustella. Olen käynyt useilla mukavilla treffeillä, mutta harvassa ovat olleet ne treffikumppanit, jotka haluavat nähdä toistamiseen ja katsoa hieman pidemmälle. Toisella kertaa ei vieläkään tarvitse mennä naimisiin eikä tietää mahdollisesta suhteesta yhtään sen enempää. Kyse on siitä onko halukas tutustumaan mukavaan ihmiseen, joka oli kiinnostanut siellä netissäkin kirjoittelun aikana. Sitä kärsivällisyyttä ei kuitenkaan tunnu monelta kokemuksen mukaan netin kautta tutustuttaessa löytyvän.
Monet suhteet kuitenkin syntyvät live-elämän puolella niin, että hiljalleen tutustutaan toisiin. Miksi samaa mahdollisuutta ei kokeilisi myös netin kautta. Tätä ihmettelen monesti. Viimeksi nyt viikko sitten tapaamani naisen myötä, jonka kanssa oli pitkästä aikaa erittäin mukava kirjoitella kaksi viikkoa netissä, koska emme voineet tavata ennen sitä. Pidimme samoista asioista ja olimme ajatuksilta samoilla linjoilla. Kuvatkin oli vaihdettu jo heti alkuunsa. Jostain syystä treffeillä tapasin naisen, josta henki jonkunlainen nihkeys jo heti alkuunsa kun näimme. Yleisesti hän kuitenkin oli mukava treffeilläkin ja tulimme juttuun. Tapaamisen jälkeen hän on katsonut asiakseen olla vastaamatta viestiini. Ei näin. Pakko ei toki ole kiinnostua eikä tavatakaan uudelleen, mutta silti toivoisin toisenlaista meininkiä treffeille ja sen jälkeiseen käyttäytymiseen kun nyt kuitenkin ihan aikuisia ihmisiä tapailen - tai ainakin kuvitelen tapaavani.Olen aivan samaa mieltä. Naisena olen kokenut tuon saman, että tutustua pitäisi nopeasti eli tutustumiselle kaikessa rauhassa ei anneta mahdollisuutta. Miksi ihmeessä?? Pitääkö aina tuntea ja tajuta se kaiken kattava kolahdus..leimahdus ym? Ei ihmissuhteet rakennu noin tässä tavallisessa elämässä. Jokin on niinkuin luonnotonta..ja sitten ne vaatimukset. Voi elämän kevät !
- 9+14
Ihan vieras ajattelutapa minulle, että heti alussa päätetään, että tästä tulee nyt (loppuelämän) parisuhde.
Ensin pitää tulla kiinnostus ja ihastus, sitten aletaan tapailla ja tutustua, sitten yleensä huomataan, että muut eivät enää kiinnosta joten aletaan olla "exclusive". Tätä kutsutaan seurusteluksi. Seurustelun tarkoituksena on tutkailla sovitaanko yhteen ja halutaanko samoja asioita tulevaisuudelta.
Sitten JOS todetaan, että sovitaan yhteen, kaikki menee hyvin, halutaan olla yhdessä ja halutaan jakaa tulevaisuus, tulee sitoutumisen vuoro. Ei sitä ennen. - expinp
Kuulostaa, että vaadit liikoja sitoumuksia seurustelulta. Seurustelu on sitä, että katsotaan ollaanko sopivia. Jos ollaan, sitten kannattaa panostaa. Näin on sulle käynyt.
Jatka seurusteluja mutta älä anna sydäntäsi pois. Kun itse olet se itsenäisempi joka ei välitä, voi kohta useampi nainen olla sitoutumassa ja jahtaamassa. - Ei se niin mene
Eihän se ole pilvilinnojen rakentamista, jos jossain kohtaa suhdetta toinen huomaa, ettei tämä ole sitä mitä loppuelämänsä haluaa olevan :))
Itse en ensimmäisen vakavan suhteen alussa kokenut suuria rakastumisen tunteita, ne kasvoivat vähitellen suhteen kehittyessä. Kolme vuotta tuo suhde kesti, ennenkuin kliseisesti "kasvoimme eri suuntiin" :)
Aloittajan näkemyksen mukaan meidän olisi vain pitänyt hammasta purren pysyä yhdessä, kun kerta siihen oltiin ryhdytty :D
Kuusi vuotta suhteen päättymisestä on, ja me molemmat exäni kanssa olemme omilla tahoillamme aika onnellisia :)- 07858
"Eihän se ole pilvilinnojen rakentamista, jos jossain kohtaa suhdetta toinen huomaa, ettei tämä ole sitä mitä loppuelämänsä haluaa olevan :))"
Nimenomaan näin. Suhdetta ei ole mitään syytä jatkaa, jos siinä ei ole mahdollista olla onnellinen. Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö ymmärtäisi toisen pikkuvirheitä tai vikoja. Niitä tosiaan on jokaisessa, täydellisiä ihmisiä ja suhteita ei ole olemassa.Eiköhän jokainen aikuinen ihminen tiedä tämän.
Mutta mitä järkeä on jatkaa suhdetta, joka on ihan jotain muuta kuin mitä itse haluaa, tai joka yrityksistä huolimatta ei vain toimi. Pitäisikö sitä jatkaa vain ihan periaatteen vuoksi ja hampaat irvessä, itkua vääntäen? Mielestäni tällainen on eräänlaista pettämistä. En ole koskaan ymmärtänyt näitä tavan tai kulissien vuoksi yhdessäolijoita. Itse en moiseen epärehellisyyteen pystyisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä403077- 812904
- 1902479
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?362195- 201493
Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411406Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?231403- 101284
- 131269
- 221251