Kaukosuhteeseen meinaa seota

Sama täällä. Ahdistunut olo, pakko pitää itsensä kiireisenä. Oma Anttini lähti Kiinaan kymmeneksi kuukaudeksi. Nyt ollut poissa viikon ja ihan hirveältä tuntuu. Täytyy vaan toivoa, että onni jatkuu kun hän palaa.
10 kuukautta on kuitenkin melko lyhyt aika..

No meillä kestää ero 7 kuukautta jonka aikana kuitenki nähdään varmaan 2-3 kertaa pari viikkoa. Ellei mene pilalle ennen sitä. Ihan järkyttävä ikävä.:(

Tsemppiä teille. Ja tosiaan pidä itsesi kiireisenä. Niin minäkin teen.
Meillä kestää 10kk ja nähdään ehkä hyvässä tapauksessa max kahdesti: jouluna ja pääsiäisenä ja sit mies takas suomeen kesäkuun lopussa.. eli kun jouluun asti pääsee niin sitten ollaan jo voiton puolella.

ja sit tätä epäuskoa ja ikävää. Vittumaista on. Aivan Karmeata. Pitikin ruveta

10kk ei nahda, eika juttu valttamatta jatku sen jalkeenkaan, tai sita ei koskaan tieda, toivoa saatta kylla, mutta se ei auta ikavaan kun ei voi olla 100prosenttia varma.. _todellakin_ , perseeeeeesta!

Jos vaikka on joutunut taikuissa baarihuoran iskemaksi, silla on monta muutakin pokaa samaan aikaan kun se vakuuttelee tunteitaan sulle. Mutta
mita tuoreempi ja kokemattomampi kundi, sita helpommin kusetettava.

Teidän kaukosuhteille sentään on aikaraja esim. 10 kk tai 7 kk... Ite olen ollut kaukosuhteessa 2, 5 vuotta ja toinen mokoma jäljellä.

Noi ei toimi!!!Tai,no,ehkä niin,että saa käydä vieraissa,mutta muuten nounou.Ja vaikkei saiskaan käydä niin käydään kuiteskin.

Holiholi, sanotaan, mutta kukaan ei käy täällä http://bitly.com/nmt1OC

Ulkomaalainen tyttöystäväni oli Suomessa opiskelemassa kun tapasimme, nyt oltu erillään yli 3 kuukautta ja kerran nähty kun kävin hänen luonaan kesällä. Chattaillaan melkein joka päivä jotakin ja soitellaan ehkä max kerran viikossa.

Meillä ei ole mitään tulevaisuutta tiedossa. Ei mitään loogisia perusteita olettaa, että voisimme joskus lähitulevaisuudessa olla yhdessä. Meillä ei ole syytä enää asua samassa maassa, muuten kuin jos toinen muuttaisi nimenomaan toisen takia. Sitten taas sen kaltaiselle vakavalle suhteelle on suuren suuret esteensä (ainakin tässä vaiheessa, tulevaisuudestahan ei koskaan niin tarkkaan tiedä)

Taidamme kuitenkin rakastaa toisiamme ja olen saanut käsityksen että hän olisi valmis olevaan hyvinkin vakavissaan kanssani.

Hänellä alkoi juuri opiskelut omassa maassaan. Mustasukkaisuus on alkanut vaivata minua. Olen useasti syyllistänyt häntä siitä että hän ei käsitykseni mukaan niin paljon rajoita käytöstään ja antaa miesten iskeä itseään, itse sanoo tekevänsä rajat sitten tarvittaessa selväksi. En tosin tiedä onko asia aivan näin mutta tällainen kuva minulle on syntynyt. Hänellä on valtavasti miespuolisia kavereita, mutta uskoisin heidän olevankin vain kavereita. Uskon hänen myös pysyvän uskollisena, mutta jos erossa olomme pitkittyy olosuhteiden pakosta useiksi kuukausiksi, en ole varma pidänkö ajatuksesta että hän viettää niin estoitta aikaa erilaisten miespuolisten tuttujen kanssa joista varmasti suuri osa on kiinnostunut hänestä myös seksuaalisessa mielessä.

Itselläni taas on mennyt viikkoja ja kuukausia yksin. Olen käynyt ulkona ja yrittänyt pitää sosiaalisia taitoja terässä, jutellut naisille jne, jotta en taas jäisi onnettomaan tilanteeseen jos suhde katkeaa. Mutta minulla ei ole ollut motivaatiota tehdä mitään muuta, koska olen halunnut vain häntä. Toisaalta ihan viime viikkoina olen alkanut jälleen kaivata seksiäkin ja nyt ehkä pystyisin iskemään toisen naisen yhden illan seksiseuraksi.

Hän on aiemmin lukenut minulle ukaasit, että jos teen jotakin toisen naisen kanssa, hän jättää minut saman tien. Itse taas tämän valossa kypsyin hänen miespuolisten kavereidensa määrään ja ilmoitin useampaan kertaan, että koska itse toimit kuten haluat, niin minäkin voin tehdä ihan mitä lystään, sääntöjä ei ole, ja viimeksi sanoin että en myöskään aio kertoa jos teen jotakin jonkun kanssa.

Onko käytökseni töykeää? Ehkä jossakin mielessä salaa toivonkin että suhde loppuisi ja pääsisin tästä piinasta.

JÄTÄ, niin yksin kertaista,jos kerran ei toimi sitten loppujen lopuksi

Minulla on kaukosuhteessa olo aikana nyt puoli vuotta ja olisi ollut vielä kolme jäljellä mutta kun en kestänyt ja järjestin asiat ja nyt joulun jälkeen pääsen aloittamaan arjen rakkaan kanssa. monia unettomia öitä, mutta silloin tuli unelmoitua ja suunniteltua. Asiat järjestykseen ja jos hän sattuu olemaan se oikea niin tee uhrauksia ja toimi tunteella ja sydämmellä. Kulta kainalossa kaikki näyttää paremalta ja kaikki järjestyy

Itse taas tämän valossa kypsyin hänen miespuolisten kavereidensa määrään ja ilmoitin useampaan kertaan, että koska itse toimit kuten haluat, niin minäkin voin tehdä ihan mitä lystään, sääntöjä ei ole, ja viimeksi sanoin että en myöskään aio kertoa jos teen jotakin jonkun kanssa

mun mielestä tämä ei kuulosta nyt miltään tavalta hoita kaukosuhdetta. Hoitakaa nää puheet ja huolet paremmassa yhteisymmärryksessä toistenne pelkoja ymmärtäen ja välttäkää molemmat tahoiltanne kaikkia tämmösiä kamalia sanaharkkoja. Älkää ajautuko tämän luokan riitoihin, pitäkää huoli siitä.

Niinhän siinä kävi että vituiksi meni. Nainen löysi uuden miehen ja minä jäin yksin. Kaikki se piina, ikävä, ahdistus, ei kannattanutkaan. Joskus elämässä otetaan riskejä ja nyt se ei kannattanut. Ymmärrän kyllä että en ollut paikalla, ei tässä ollut oikein mahiksia vaikuttaa mihinkään. Kävi miten kävi, kravaatti kuntoon ja kohti uusia pettymyksiä.

joo tiedän tasan sen maailman karseimman tunteen.. itellä nainen kreikasta. se tuli suomeen kuukaudeks mun luokse suomeen. se teki tästä miehestä hänen miehen. sitte se lähti takas kreikkaan.. lupasin olevani valmis odottamaan vaikka kuinka kauan. pelättiin molemmat että odottaminen venyy useiksi kuukausiksi. sitte sitä onnen hetkeä ku tyttö sano hommanneensa liput takas suomeen, jäädäkseen :)!

onhan se hankalaa tietty, mutta voihan jo alkaa sit miettii että onko se oma kaukosuhde sen kaiken arvoista jos kerran niin kamalaa on!