Elän niin hektistä elämänvaihetta, että minulle ei yksinkertaisesti jää aikaa oikealle parisuhteelle. Olen ollut vuosia (onnettomassa) suhteessa, josta en uskaltanut päästää irti, kunnes lopulta tajusin, että sellainen on sekä itsensä, että toisen osapuolen pettämistä. Päätin lopettaa suhteen. Ero oli haikea ja aluksi oli kovin vaikeaa elää yksin... Mutta jo kuukauden-parin päästä tunsin riemua ja vapautta. Ikäänkuin olisin vapautunut kahleista...
Nautin täysin elämästäni sinkkuna. Keskityin vain ja ainoastaan itseeni, itsestäni huolehtimiseen ja työhön. Tätä on jatkunut pari vuotta. Minulla on takana lukuisia yhden illan juttuja ja on myös pari "vakipanokumppania". Näiden kanssa mulla ei oo muuta, kuin seksi.
Ongelmani onkin siinä, että eräs ihminen, jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä, luulee minun olevan hänen hyväkin kaverinsa. Itse olen hyvin auttavainen ja sosiaalinen ihminen. Minulla on samallaisia kavereita, kuin hän niin monta, etten edes pysy itsekään laskuissa mukana. Hän tulee aina avautumaan minulle ja pyytämään neuvojani. Ja minähän autan ja neuvon niin hyvin, ku suinkin voin... Ongelmana on se, että olen tuntenut hänen miehensä hiukan pitempään, ku hänet ja meillä on aina ollut läheiset välit. Hän on aina neuvonut minua mm. miesasioissa ja muutenkin. Myös hän itse on avautunut minulle. Hän on ollut minulle hiukan niinkuin sukulainen... KUNNES...
Pari kuukautta sitten tajusin, että taidan olla ihastunut häneen... Tiedän sen olevan väärin, mutta minkäs sitä ihmine tunteilleen mahtaa!? Tajusin, että olen pitänyt hänestä ihan siitä ensimäisestä päivästä lähtien, ku hänet näin... Yhtenä päivänä otin ja kerroin tunteistani hänelle... Yllätyksekseni kävikin ilmi, että tunne on jokseenkin molemminpuolista... Eikä mennyt kauaa, kun päädyimme sänkyyn...
Jos hän olisi minulle yhdentekevää, niinkuin kaikki muutkin pika- ja yhdenyön suhteeni, en ajattelisi asiaa enempää. Olisin voinut tehdä hänestä yhden "vakiokumppaneistani"..., mutta kun en voi... En vain voi! Hän on minulle enemmän., paljon enemmän.
Yhtenä päivänä sainkin kuulla, että jäimme kiinni. Hänen avopuolisonsa oli nähnyt viestini, jonka miehelle lähetin. Siitä alkoi helvetti. Tämä "kaverini" tulee itkemään minulle, että ei tiedä mitä tekisi ja ketä uskoisi. Mies kieltää jyrkästi salasuhteen ja väittää viestin olevan pelkkä väärinkäsitys. Vaimo vaatii saada soittaa sille, jolta viesti oli, mutta mies ei suostu paljastamaan naista (eli minua) väittäen, että vaimo vain munaisi itsensä soittamalla tälle ja raivoamalla turhaan. Vaimo oli sanonut, että joko hän saa soittaa tai sitten se on ero. Mies ei vastannut mitään, mutta ei myöskään antanut numeroa, eikä paljasta minua.
Meidän välit ovat (luultavasti vain hetkellisesti) jäissä. Mies sanoi tarvitsevansa aikaa harkita ja miettiä asioita, sillä hänellä on sanojensa mukaan "vakava päätös edessä, jonka hänen on itse tehtävä" ja vaimolle oli kiukuisaan sanonut, että on tämän kanssa ainoastaan lasten takia. Vaimo vain sinisilmäisesti pysyy rinnalla ja itkee tietämättä, mitä tekisi.
Vaimo ansaitsee hyvän miehen, ei missään nimessä pettäjää. Hän on mukava ja näin.., mutta minulle vain hyvä tuttu. Vaikeaa on kuunnella hänen vuodatuksensa ja koittaa neuvoa., vaikka mielestäni hänellä olisi oikeus tietää totuus... En vain tiedä, mitä teen...
Nautin täysin elämästäni sinkkuna. Keskityin vain ja ainoastaan itseeni, itsestäni huolehtimiseen ja työhön. Tätä on jatkunut pari vuotta. Minulla on takana lukuisia yhden illan juttuja ja on myös pari "vakipanokumppania". Näiden kanssa mulla ei oo muuta, kuin seksi.
Ongelmani onkin siinä, että eräs ihminen, jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä, luulee minun olevan hänen hyväkin kaverinsa. Itse olen hyvin auttavainen ja sosiaalinen ihminen. Minulla on samallaisia kavereita, kuin hän niin monta, etten edes pysy itsekään laskuissa mukana. Hän tulee aina avautumaan minulle ja pyytämään neuvojani. Ja minähän autan ja neuvon niin hyvin, ku suinkin voin... Ongelmana on se, että olen tuntenut hänen miehensä hiukan pitempään, ku hänet ja meillä on aina ollut läheiset välit. Hän on aina neuvonut minua mm. miesasioissa ja muutenkin. Myös hän itse on avautunut minulle. Hän on ollut minulle hiukan niinkuin sukulainen... KUNNES...
Pari kuukautta sitten tajusin, että taidan olla ihastunut häneen... Tiedän sen olevan väärin, mutta minkäs sitä ihmine tunteilleen mahtaa!? Tajusin, että olen pitänyt hänestä ihan siitä ensimäisestä päivästä lähtien, ku hänet näin... Yhtenä päivänä otin ja kerroin tunteistani hänelle... Yllätyksekseni kävikin ilmi, että tunne on jokseenkin molemminpuolista... Eikä mennyt kauaa, kun päädyimme sänkyyn...
Jos hän olisi minulle yhdentekevää, niinkuin kaikki muutkin pika- ja yhdenyön suhteeni, en ajattelisi asiaa enempää. Olisin voinut tehdä hänestä yhden "vakiokumppaneistani"..., mutta kun en voi... En vain voi! Hän on minulle enemmän., paljon enemmän.
Yhtenä päivänä sainkin kuulla, että jäimme kiinni. Hänen avopuolisonsa oli nähnyt viestini, jonka miehelle lähetin. Siitä alkoi helvetti. Tämä "kaverini" tulee itkemään minulle, että ei tiedä mitä tekisi ja ketä uskoisi. Mies kieltää jyrkästi salasuhteen ja väittää viestin olevan pelkkä väärinkäsitys. Vaimo vaatii saada soittaa sille, jolta viesti oli, mutta mies ei suostu paljastamaan naista (eli minua) väittäen, että vaimo vain munaisi itsensä soittamalla tälle ja raivoamalla turhaan. Vaimo oli sanonut, että joko hän saa soittaa tai sitten se on ero. Mies ei vastannut mitään, mutta ei myöskään antanut numeroa, eikä paljasta minua.
Meidän välit ovat (luultavasti vain hetkellisesti) jäissä. Mies sanoi tarvitsevansa aikaa harkita ja miettiä asioita, sillä hänellä on sanojensa mukaan "vakava päätös edessä, jonka hänen on itse tehtävä" ja vaimolle oli kiukuisaan sanonut, että on tämän kanssa ainoastaan lasten takia. Vaimo vain sinisilmäisesti pysyy rinnalla ja itkee tietämättä, mitä tekisi.
Vaimo ansaitsee hyvän miehen, ei missään nimessä pettäjää. Hän on mukava ja näin.., mutta minulle vain hyvä tuttu. Vaikeaa on kuunnella hänen vuodatuksensa ja koittaa neuvoa., vaikka mielestäni hänellä olisi oikeus tietää totuus... En vain tiedä, mitä teen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tapa ittes lortto!
No eipä tuossa ole paljoa tehtävissä - parasta just tällä hetkellä olisi varmasti ottaa etäisyyttä sekä tuohon mieheen että "kaveriisi" ja antaa heidän selvittää parisuhteensa suuntaan tai toiseen.
Itselläni on ollut muutama tuollainen "kaveri" kuin sinulla. Tarvitsevat jonkun kuuntelijan ja neuvojan, mutta kun asiat ovat paremmalla tolalla... No, siihen se "ystävyys" loppuu heidän puoleltaan. Varmaan olen kylmä ja kyyninen ihminen, mutten enää jaksa ihmisiä, jotka tarrautuvat kiinni ensimmäiseen "sopivaan uhriin" eli toiseen ihmiseen, joka jaksaa pysähtyä kuuntelemaan "poruja" ja yrittää auttaa. Eli en pidä sinua minään "ystävän pettäjänä" tuolta kanttilta katsottuna - ethän sinä ole mitenkään "luikerrellut" tämän kaverin ja hänen miehensä väliin kaverisi kautta.
Hankala tilanne - itsellä ei suoranaisesti kokemusta vastaavasta, mutta muutama vuosi sitten eräs ystäväni oli suhteessa perheelliseen mieheen, joka paljastui oman mieheni serkuksi... Serkun vaimon kanssa oltiin / ollaan aika paljon tekemisissä ja pidän hänestä, ja mietin silloin pääni puhki, mitä tekisin vai tekisinkö mitään. Ystävälleni puhuin järkeä, että jättää miehen omaan arvoonsa ja niin hän sitten tekikin, onneksi. Miehellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan perhettä jättää. Paskamaista oli, kun en voinut oikein kertoa edes omalle miehellenikään, vaikka about kaikki asiat puhummekin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Kuten sanottu, joudun olemaan päivittäin tekemisissä molempien kanssa, siksi hyvin hankalaa ottaa mitää etäisyyttä... Ja siksi toiseksi; mulla tosiaan on tunteita miestä kohtaan... Siksikin on sydäntä raastavaa katsoa hänen tuskaa ja ahdistusta, kun koittaa miettiä päänsä puhki, mitä ihmettä tekisi; kotona ei voi olla, seinät kaatuu päälle, kun toine vaa pommittaa jatkuvasti...
Mutta joo, saa tosiaan nähdä, mitä tässä vielä tapahtuu. Elämä on, kuten sanotaan.
Että edes viitsit kysellä mitä tekisit. Älä leiki psykologia ihmisille varsinkaan kun sinulla ei ole koulutusta siihen, etkä ole mikään luonnon lahjakkuus. Lopeta kaveeraamasta molempien kanssa, ja hakeudu muille markkinoille.