540 000 euroa rahaa vai hyvä parisuhde?

Helppo valinta!

Ensin kysyisin itseltäni: Mihin tarvitsisin tuon summan?
Vastaus: Ei ole tiedossa kohdetta.
Siis jatkan elämää nykyisen kanssa.

Kohta 68 täyttävänä valinta on helppo. En todellakaa näe tarvetta enkä muuta käyttökohdetta rahalle kuin aikuiset, ammateissaan toimivat lapsemme mutta tuo summa ei lopullisessa jaossa ole ratkaiseva.

Mitä tuohon lentelyyn tulee niin en viitsisi.
Nykytilanteessa nimen omaan valinnanvarainen, tiivis yhteiselämä on tärkeintä!

Ei mitään epäselvyyttä: raha ratkaisee-ja parantaa sydänsurut.

"Olenko järjettömän ahne kun edes ajattelen vaihtavani yhdessä elämisen rakkaani kanssa rahaan?"

Olet, mutta se on täysin oma asiasi... paitsi, jos teillä on lapsia.

Ei tarvitse miettiä sekuntia kauempaa. Valitsisin rakkauden. Rahalla ei ole mulle mitään merkitystä. Rakkaus on elämä.

Mun 15 vuoden palkka on vähemmän kuin tuo summa, mun siis pitäis viä maksaa 200 euroa kuussa että saan olla himassa kullan kanssa enkä sais mitään rahaa mistään, ei edes työttömyyskorvausta? Tarkoittaako se silti että olisin normaalisti töissä.

Mun siis pitäis valita:
A) 15 vuotta kotimaassa persaukisena joka kuukausi orjana duunissa käyden nollatilillä ja velkaa tehden vaimon kanssa ja eläminen vaimon tuloilla.
B) 15 vuotta ulkomailla nykyisellä liksalla (joka siis riittäisi itseni elättämiseen siellä kaukana, ei eukon elättämiseen Suomessa).

Vaihtoehto A ajaa väistämättä konkurssiin. Lisäksi eukolta palais proput mun elättämiseen. Ja multa palais proput töissä raatamiseen ilman tuloja.

Vaihtoehto B säilyttää nykytilanteen ainakin siinä mielessä että kumpikin selviää omillaan, vaikka kulut onkin tuplat. Lomat vaikuttaa ihan normaaleilta ulkomaankomennusta tekevälle.

Näistä valitsisin vaihtoehdon B. Vaimon kanssa voisi tulla ero, tai sitten ei, 15 v on pitlä aika, mutta ainakin selviäisin hengissä. Plus matkailu kiinnostaa.

Vaihtoehto C: Vai tarkoititko kenties että ulkomailla duunia tehden saisin sen 540 000 euroa ENEMMÄN kuin kotona? Eli yli tuplatulot 15 v. ulkomailla ja eukko Suomessa? KIINNI VETI! Mun ei edes tarttis valita itse, se olis mun vaimo joka tunkis mut heti ekaan koneeseen tienaamaan. Ja vaimo olis tyytyväinen kun pääsis tasaisesti ulkomailla käymään. Vielä todennäköisempää olisi että eukko pistäisi 2-3 vuoden sisään Suomessa hanskat tiskiin ja muuttaisi perässä...

Tuo summahan tarkoittaa 3000€/kk. Jos minä tai vaimoni saisi moisen työtarjouksen, lähtisimme yhdessä. Silläkin uhalla, että toinen meistä sitten menettäisi nykyisen hyvän työpaikkansa. Kaukosuhde ei tulisi kyseeseen, sitä kun jo suhteen alussa reilu vuosikymmen sitten pakosta kokeilimme.

Jos minulla ei olisi lapsia, valitsisin rahan ja kiinnostavan työtarjouksen. Lomat voisi silti viettää yhdessä ja isompi rahasumma tarkoittaisi sitä, että mies voisi ottaa omasta työstään esim. palkatonta vapaata ja tulla luokseni pidennetylle viikonlopulle jne.

Itse kieltäydyin aikoinani työstä Ruotsissa n. 20 vuotiaana rakkauden takia. No ero on jo tullut ja kun lapsiakin on, niin ulkomaille lähtö on minun kohdalla pois laskuista. Puuttuvan ruotsinkielen takia moni työ mennyt sivu suun. Kyllä, harmittaa, etten tarttunut aikanaan tilaisuuteen kiinni!!!

rahat ja työtarjous EHDOTTOMASTI.

ne ihmiset joilla on asiat jo mallillaan ja mieleisiään kokevat varmaan "ikuisen rakkauden" tärkeäksi, mutta itselleni olisi ehdottoman tärkeätä saada hyvä toimeentulo jotta voisin suunnitella elämääni eteenpäin.

nykyisessä tilanteessani elän päivän kerrallaan ja mietin joka kauppakerralla tosi tarkasti mitä kaupasta tarvitsee, kirjoitan jopa kauppalappuja, että muistan ostaa kaiken tärkeän..ja jos jää ylimääräistä rahaa(paino sanalla jos) voimme kumppanini kanssa ostaa jotain kivaa..

toki hyvä suhdekin on tärkeä, mutta ihmisen itsensä täytyy kyetä ensin rakastamaan ja kunnioittamaan itseään ennenkuin voi rakastaa toista ihmistä täysillä.

Ottaisin mieluiten 540000e NYT puhtaana käteen, en menisi koskaan töihin enkä hankkisi parisuhdetta.

Tietenkin b, naisia kyllä löytää, mielenkiintoisia työtarjouksia ja seikkailuja ei ehkä niinkään.

Tässä vaikean sairauden kohdanneena on tajunnut miten ne hyvät ihmissuhteet ovat kultaakin kalliimpia.

"mutta seuraavien 15 vuoden aikana saat 540 000 euroa vähemmän palkkaa käteen"

Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä. 15 vuotta on pitkä aika. Toki aina kannattaa miettiä tulevaa, mutta se elämä on tässä ja nyt. Ja se voi muuttua kädenkäänteessä.

Seuraavan 15 vuoden palkkaa ei myöskään voi ennustaa etukäteen. Mistä tiedät että varmasti saat tuon kaiken 15 vuoden kuluessa, tai että toisen vaihtoehdon myötä palkkasi pysyisi samana seuraavat 15 vuotta? Niinkuin sanoin, 15 vuotta on pitkä aika.

Kyllä tuon summan ammatti-ihminen ansaitsee Suomessakin :)

Ennakkoon varmistelua!


Verrattuna töissä jatkamiseen olen käytännössä aloittanut tuon summan menettämisen 14-vuotta sitten.
Ottamatta huomioon leikatun eläkeindeksin ja tuloja lisäävän palkkaindeksin vaikutusta olen 80-vuotiseksi eläessäni ( siis jos elän ) menettänyt vähintään tuon summan.

Em. indeksit ja mitättömän kokoiset työttömyyskorvaukset huomioon ottaen alan jo lähestymään nautintarajaa.

Joten käänteinen houkutinkin tehosi.
Vapaa.ajan valinnainen käyttö pitkäaikaisen elinkumppanin kanssa.

Ps. Yhtenä vaikuttimena oli epävarmuus tulevista vuosista.

Raha ei ole ratkaisu minulle, vaan ja yksinomaan tunne turvallisesta ja välittävästä elämästä.
En tarvitse näyttää yhtään kenellekään mitään, olen itse käynyt yössä ja saan palkkaa jolla tulen ihan hyvin toimeen.
En ole sisustuslehtien, en median tai minkään orja.

On muuten ihan ihmiskohtaista.

Minä ottaisin rahat, mutta en rahan takia, vaan pitäisin enemmän suhteesta jossa on vähän välimatkaa. 24/7 toisen naaman näkeminen ei innosta minua, joten mielummin ottaisin välimatkan rahat, koska uskon että sellaisessa suhteessa olisin onnellisempi.

Toiset taas nauttivat enemmän rakkaansa luona olemisesta. Kummassakaan vastauksessa ei siis ole mitään väärää, toinen vaihtoehto on vaan enemmänkin kuin yritetty piilottaa huonoksi siksi, että kuka tahansa joka valitsee rahan olisi oikeasti vain raha-ahne eikä mukamas välittäisi puolisostaan, vaan rahasta.

Jos lapsia ei ole niin ilman muuta työ ja rahat, kyllä yhdessäoloaikaa näyttää edelleen jäävän riittävästi.

Miksi kumppani ei muuta mukana?

Onkohan osalta unhohtunut aloituksen yksi reunaehto?

Vähintään 10-vuotta jatkunut hyvä, onnellinen parisuhde!

Jos tuon rajoituksen ottaa toisissaan niin taitavat eurot joutua toiseen valoon.

Itsestään selvää, että parisuhde voittaa. Raha ei lämmitä.

a

mitä mieltä puolisosi on tilanteista?

No työn perässä lähtisin jos olisin täydellisen persaukinen. Kun parisuhde kerran on hyvä niin se kestää sen kyllä ja varmaankin niitä tapaamisia järjestyy useaminkin, tai jos alkaa näyttää vaikealta niin sitten vaan tullaan kipinkapin takaisin ja unohdetaan se 15 vuotta. Jos taas kotosuomessakin on töitä ja tulen toimeen niin en lähtisi. Ja toimeentulemiseeni ei siis tarvita uusia autoja, moottoripyöriä ja -veneitä, uutta ok-taloa isolla tontilla kaupungin keskustasta järven rannalta jne....

Kiitos kaikille tähän asti mielipiteitään esittäneille. Tässä vastauksia muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin, sekä lisää selvennystä tilanteesta.

Asumme mieheni kanssa ulkomailla, asuneet jo vuosikausia. Tällä hetkellä minun palkkani on noin 5200 euroa kuussa käteen ja mieheni palkka noin 4800 euroa kuussa käteen. Koska meillä on lähes sama tulotaso, jaamme kaikki yhteiset kulut kahtia, ja kumpikin saa käyttää jäljelle jäävät rahansa miten lystää. En ole mikään shoppaushullu, mutta olen näiden vuosien aikana tottunut tietynlaiseen tapaan elää, esim. minusta on ihan luonnollista maksaa 135 euroa kasvohoidosta tai 95 euroa jalkahoidosta. Tykkäämme myös molemmat hemmotella itseämme hotelliöillä, jolloin yksi yö saa maksaa vaikkapa 400 euroa.

Olimme ajatelleet että tällä lailla jatketaan eläkeikään asti eli parikymmentä vuotta.

Nyt mieheni on saanut tarjouksen siirtyä saman työnantajan palveluksessa toiseen maahan. Hänen palkkansa nousisi 6900 euroon netto kuukaudessa.

Mutta tuossa toisessa maassa ei missään nimessä olisi minulle sopivaa työpaikkaa, jossa voisin pitää nykyisen palkkatasoni. Voisin saada työpaikan, joka tuo noin 2200 euroa kuussa käteen. Häviän siis joka kuukausi 3000 euroa.

Tuossa toisessa maassa voisimme viipyä max. 15 vuotta, sitten on pakko palata alkuperäiseen asemamaahan (työnantajan säännöt). Eli laskin että jos tuon 15 vuotta olemme, niin loppupeleissä olen hävinnyt tuon 540 000 euroa.

Toisaalta, mieheni palkka nousisi niin paljon että se lähes kompensoisi minun palkkani laskun. Olemme keskustelleet asiasta vakavasti ja hän on vakuuttanut että olisi valmis "elättämään" minua eli hän maksaisi suuremman osan yhteisistä kuluista, ja lisäksi minulle jonkinlaista "kuukausirahaa", että voisin jatkaa noita hemmotteluhetkiä. :-)

Minua ajatus kuitenkin jollain tasolla ahdistaa. Meillä on aina ollut hyvin tasa-arvoinen ja reilu suhde, jossa molemmat osallistuvat tasavertaisesti. Näin yli nelikymppisenä olisi henkisesti todella vaikea joutua tilanteeseen, jossa olisin ikään kuin toisen "siivellä". Vaikka yritän tolkuttaa itselleni että rahat olisivat meidän yhteisiämme, en oikein pysty hyväksymään asiaa. Taustatietona vielä sen verran että lapsuuteni ja nuoruuteni oli erittäin huono ja turvaton ja perheemme elämä oli jatkuvia talousvaikeuksia. Siitäkin syystä varmasti vielä enemmän yhdistän rahan ja turvallisuuden toisiinsa, ja siitä on vaikea luopua.

Siksi houkuttaa tuo vaihtoehto, että jatkaisimme elämää kaukosuhteessa aloituksessani kuvaillulla tavalla. Näin tietysti maksimoisimme perheeseen tulevan rahan, mikä takaisi meille taloudellisesti turvatut eläkepäivät. Toisaalta ei kyllä tunnu hyvältä ajatus, että toinen ei äkkiä olisikaan siinä vieressä jakamassa arkea.

Itsekkyyden hämmästelyä!

Tuolla tulotasolla luulisi marginaalieurojen menettäneen merkityksensä koska eivät ne enää vaikuta arkiseen elämään eivätkä sen perusmukavuuksiin.

Mielestäni itseekkyyttä kuvaa asennoituminen "omiin" rahoihin.
Jos se on noin tärkeää niin kaukosuhteeseen ilman muuta!

Tuota "siipeilyajatusta" vakintuneessa parisuhteessa en ymmärrä.
Eletään yhdessä yhteisillä resursseilla.

Meillä vaimo kulki, samoin monessa muussakin perheessä, miehen mukana ilman työpaikkaa ja ilman "siipeilytunnetta"!

Kuten tuossa ylempänä kilkuttelin, aloitimme eläkepäivien vieton etupainotteisesti rahaa menettäen koska niitä "oikeita" päivä ja niiden laatua ei koskaan tiedä.
Kuten olen tänä keväänä, 14-vuoden jälkeen, todennut

Toisaalta ymmärrän pointtisi ja toisaalta en ollenkaan. Tottakai saavutetuista eduista luopuminen tuntuu raskaalta, mutta jos haluatte elää yhdessä ja mies on valmis taloudelliseen kompensaatioon en näe tuossa mitään ongelmaa. Parisuhde on toki taloudellinen suhde, mutta yleensä pariskunnan suhteen aikana hankitut tulot ja omaisuus ovat yhteisiä, kuten 50%:lle aviopareista viimeistään osituksessa selviää.

Menetetty palkka 15 vuoden aikana 540 000 euroa. Hmm, luottamuksesi tulevaisuuteen on selkeästi saumaton. Mistä tiedät, mitä teille, sinulle tai hänelle tai yritykselle tapahtuu seuraavan viiden vuoden kuluessa? Otitko laskelmissasi huomioon, että kuluja syntyy myös kahta eri taloutta pyörittäessä?

Sanoisin että elä kuitenkin tässä ja nyt. Jos nyt sinulta jää vaikka 135 euron kasvohoito väliin sitä tehdessäsi, niin tuskin elämänlaatusi siitä ihan merkittävästi huononee. Ehkä huomaat siinä vaiheessa, että on muitakin painavia arvoja kuin raha.

Jos taas viihdyt hyvin siellä missä tienaat ja olet valmis ottamaan etäsuhteessa välimatkasta eittämättä syntyvän riskin, niin pysy paikoillasi ja hemmottele itseäsi kaikessa rauhassa.

Tuli vaan mieleen että eikö rakas voi tulla mukaan?

Minulla olisi itsestään selvyys että rakas lähtisi mukana. Meillä on tosin sellainen tilanne että molemmat olemme aloilla joilla työllistyy melkein missä vain maailmalla.

Jos toisella puolella on totaalinen tulottomuus (tukien ulkopuolella = avoliitossa) ja toisella puolella tuo työpaikka ja kumppanilla haluttomuus lähteä mukaan, niin aika selvähän tuo on. Rahat käteen. Pallollamme on kohta seitsemän miljardia ihmistä, kaveri varmasti löytyy.

Hei! Hyvään parisuhteeseen en usko, kaikki lopahtaa joskus nopeastikin Ikuista rakkautta ei oo vaan niin se vaan on säkin oot sitä mieltä sun kirjoituksessa näkyy se!

Riippuu suhteesta..jos suhde on hyvä miettisin,jos huono en edes miettis vaan se olis moro!

rahalla saa ja hevosella pääsee. rahalla saa pillua ja viinaa mitä muuta tarvii kun rahaa.

parisuhde...raha ei tuo onnea.

Minä jatkaisin rakkaani kanssa ja mikä minulle on tärkeää. Ihan kuten itsekin...joillekin se raha on tärkeää. Voithan ehkä löytää uuden kumppanin...tosin sivusta seuranneena aika kovaa hommaa ja pettymyksiä tuottavaa.

Miksei rakkaasi voisi tulla ulkomaille mukaasi?
Minä ottaisin työtarjouksen ja rakkaan matkaan mukaan.

Ei kannata päästää omia mahdollisuuksiaan lipumaan pois
jonkun toisen tähden. SINÄ olet oman elämäsi tärkein henkilö.

Eiköhän noita rakkaita riitä maailmassa...

Helppo ratkaisu: Jos parisuhde tekee sinut onnellisemmaksi kuin raha valitse se, jos taas raha tekee sinut onnellisemmaks kuin parisuhteesi, valitse raha. Niin yksinkertaista se on.

Fffattu mitä shittiä. Palkkasi siis nousee 3000€/kk? (ja vuodessa siis 36 tonttua) Ihmeen mukavia tasalukuja..., hmmm...

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että vaihdatko millaisesta toimenkuvasta mihin?

Mikä takaa että se instanssi on pystyssä 10 vuotta joka minulle noita rahoja muka syytäisi?

Minä epäilen että koko maailmantalous keikkaa parissa vuodessa, joten panostan siihen että vierelläni on ihminen johon voin luottaa tuli mitä tahansa.

Kaukosuhde harvemmin toimii. Rehellisesti sanoen vaihtoehdot ovat ero ja raha tai yhdessä pysyminen ja hieman pienempi raha.

540 kiloa euroja taskussa takaa aivan uudet naismarkkinat; mietipä vain, olisiko uimaritypymme lähtenyt persaukisen 49-vuotiaan matkaan?

Ota siis rahat, katso tuleeko kaukosuhteestanne mitään ja jos/kun ei, päivitä typy uudempaan ja nuorempaan.

Mene mukaan, ota se pienipalkkainen työ aluksi ja katsele sitä tehdessä parempipalkkaista. :)

Kaikkea tyhjää te lapset mietitte. Menes tekemään läksyjä.

Kun nainen kyseessä niin raha ratkaisee!

Olin itse muutama vuosi sitten melkein samassa tilanteessa... Uranaisena, valitsin kaikkien, ja itsenikin yllätykseksi kuitenkin rakkauden.

Välistä harmittaa, sillä samanlaista työtarjousta tuskin saan koskaan, mutta, en usko että suurikaan rakkaus kestää kaukosuhdetta pidempään.. Edelleen sama rakkaus rinnalla, ja tästä olen onnellinen.

Joskus, vaikeina aikoina mietin vain että jos sittenkin.... Mutta edelleen tekisin saman ratkaisun, oli valinta oli siis oikea, vaikka hieman kirpaisikin. Ja molemmat kun ei olleet mahdollisia...

J

Katariina

Onko sinulla kenties jokin tärkeä unelma jonka haluat toteuttaa noilla 540000 eurolla? Jos on, niin antaa palaa! Jos ei, ja haluat lisää rahaa pelkän rahan tai elintason vuoksi, niin älä ihmeessä uhraa rakkauteen perustuvaa parisuhdetta moisen takia! Pieni elintason lasku on kuitenkin aika mitätöntä verrattuna rakkaan ihmisen menettämiseen (käytännössä)

@Nilkki2, johtuu siitä että sun uimaritypys on huora, ei varmaan tullut yllätyksenä. Ja sitä myös että naisiakin saa helposti jos ei ole ruma kuin rutto ja vähänkään tietää miten isketään naisia.

ja sit viellä vastaus alkuperäiseen, sulla on varmaan muitakin vaihtoehtoja, esim voit ettii parempaa työtä vaikka olisit miehes kanssa vielä yhessä.

Tää rahan mukaan eläminen on muuteskin niin perseestä, pitäisi elää sen mukaan mikä tekee onnelliseksi, ei rahan. Hypätkää jo siitä poliitikan oravanpyörästä pois, huoh.

en ole hippi tai mikään, mutta säälin vain ihmisiä (lähinnä uranarkomaaneja yms joille työ on pääosa elämää) jotka kuluttavat elämänsä tekemällä töitä 247 ja juosten rahan perässä. Kaikki muu jää pois.

mutta juuh, tee se mikä tekee sut onnelliseks.

No on teillä murheet. Voi vittu

Miksi puolisosi haluaa muuttaa ulkomaille? Onko hänelle raha tärkeämpää kuin teidän parisuhde? Miksi sinun pitäisi luopua työstäsi ja muuttaa puolisosi rahan perässä?

Ota molemmat, pistä huusholli kapsäkkiin ja vaihda maata. Jos se ei kertarysäyksellä onnistu, niin kahdessa erässä puolison työpaikan ja asumisten järjestelemisen myötä varmasti. Lisätienuun lisäksi elmä piristyy muutenkin, kun on taas täysin uusi ympäristö ihmeteltävänä.

kieltämättä ei mikään helpo valinta........

Kun suhteemme tila on tämä, että rakastamme edelleen toisiamme syvästi, tulee melkein työpäivän aikanakin ikävä, valinta on helppo. En muuttaisi. Lapsetkaan eivät ole vielä aikuisia, joten senkin puolesta valinta olisi hyvin helppo.

Mutta jos vaikka tuntuisi että pieni irtiotto suhteesta voisi tehdä hyvää, olisi kyllästymistä tms. ilmassa, ehkä pidempi suhde takana kuin tämä reilu kymmenen vuotta ja tosiaan niitä lapsia ei olisi tai olisivat jo omillaan, saattaisin ulkomailla työskentelyn valita. Varsinkin jos työ ja kohdemaa olisi todella mielenkiintoiset.

Yksi vaihtoehtohan saattaisi olla että puoliso muuttaisi perässä, hankkisi työpaikan, tai jos olisi kotimaassa pienituloinen, niin hänhän voisi hyvinkin elää siivellä, koska yhteenlaskettuna yhden ihmisen paremmat tulot olisivat enemmän kuin kahden nykyisellään.

c) mies muuttaa kanssasi

Tuollaisissa jutuissa on usein se kolmas vaihtoehto paras, jota ei ensin tule ajatelleeksi olkoonkin, että juuri tässä tapauksessa lienee kysymys jonkinlaisesta hypoteesistä...

-Pena

Olet tyhmä jos et ota rahoja. Jos valitset tämä niin sanotun "rakkaasi", periaatteessa voit yhtähyvin teipata laminoitu A4 otsaasi nimimerkillä "AASI" . Oma valintasi. Ole varma, että voit yhtä hyvin tavata jonkun paremman "rakkaan" ulkomailla.

Ei yhdessä olon määrä vaan laatu ratkaisee.
vaikea valita, pysyisin ehkä köyhänä kun on lapsia.
Ja juuri lasten vuoksi voisin valita rahan.

Kuule, ota rahat. Jos suhde on kunnossa se lentomatka ei ole ongelma.
Ainakin itse tekisin niin. Jos se sitten menee kiviulle, se olis menny ilman tuota summaakin. Ja yks tärkee, ei tuu riitoja kun on etäisyyttä.
Ja ainahan voi sitten ettii uuden,,

Ensin meinasin vastata että miksi ette molemmat muuta sinne ulkomaille hyvän palkan perään. Näin minä tekisin,koska olemme matalapalkkaisella alalla molemmat.
Mutta sitten luinkin että saatte jo palkkaa yhteensä käteen 10 000e kuukaudessa!!! Eikö se muka riitä?

Jos itsellä ja puolisollani olisi tuollaiset tulot,niin elettäis ruhtinaallisesti onnellisina kahdestaan.En haluaisin olla erossa rakkaastani muutaman tonnin takia kuussa, jos olisi jo tuollaiset tulot kuin teillä.
En usko että tuo summa nostaisi elintasoanne merkittävästi,koska elätte jo aika mukavasti.
Jos kyse olisi lyhestä työkeikasta,niin ymmärtäisin kaukosuhteen rahan takia.Mutta ilmeisemmin kyse on kuitenkin pidemmästä ajasta,joka muuttaa kokonaan teidän suhteen laadun. Onko suhteenne tarpeeksi vahva selviämään tuosta ja haluatko ottaa riskin?
Itse en tässä vaiheessa ryhtyisi kaukosuhteeseen,koska on jo eletty 10vuotta saman katon alla.

Eli vastaan että valitsisin parisuhteen.

Miksi naiset aina miettivät tällaisia! Jos uran tekeminen tuntuu mielekkäälle vaihtoehdolle, EIKUN MENOKSI! Miehesi voi lennellä perääsi: kerran kuussa tai kokonaan. Olet myöhemmin tyytyväisempi itseesi, jos olet toteuttanut unelmaasi etkä jäänyt "kullan kainaloon".

Saattaa olla parisuhteelle raskasta matkustaminen, mutta myös se, että silloin tällöin tulee mieleen "tähän jäin kanssasi ja missä kiitos"! Elämä kun ei aina ole ruusuilla tanssimista, edes hyvässä parisuhteessa!

Jos ulkomailla uran luominen tuntuu mahdottomalle, sieltä pääsee takaisin kotomaahankin. Ja (työ)kokemusta rikkaampana!

Onnea urallesi!

Kyllä ehdottomasti vaihtoehto A!
Kyllä rakkaus on tärkeämpää kun raha, ainakin minulle.

Otat molemmat! Ja lisäksi vakipano uudelta työpaikkakunnalta!

Raha

Hyvin valitettavaa luettavaa. Otan osaa. Itselläni ei ole rahahuolia (kun ei ole millä mällätä...eikä kyllä tämän seurauksena naistakaan). Olen silti tyytyväinen siihen vähään mitä minulla on: en siis kaipaa sitä mitä minulla ei ole. Rahaa ja rakkautta ei ikinä tulisi sekoittaa keskenään - se nimittäin kertoo ihmisestä aika paljon, vai mitä?
Aloittajan kirjoituksesta paistaa hyvin selkeästi RAKKAUS RAHAAN ja yltäkylläiseen elämään. Matkustelkaapa joskus Filippiineille ja Thaimaahan (siis ei turistirysiin), jotta näette miten onnellisia köyhätkin voivat olla.

Työ. Silloin on ainakin oman itsensä herra tai nainen.

Kolme tuntia ees sun taas kerran kuussa. Maksaahan sekin jotain, eli kerro vaikka matkaan kuluva tonni 12kk x 5 ja sittenlasket kuinka kalliiksi tulee eläminen yksin ja vielä päälle puhelin, skype yms. Siinä voi käydä myös niin, että ukko löytää enemmän koti-ihmisen, ja jättää sinut tekemään uraa!

Itse olen valinnut sen, etten lähtenyt ulkomaille ja elän tyytyväisenä itsenäistä elämää. Mies ei olisi koskaan voinut antaa minulle tätä vapautta, josta nautin niin tavattoman paljon.

Tietysti jos mies sinut elättää ja maksaa asunnon ja ruuan, niin voithan sittenkin elää ihan hyvää elämää. Ehkä paras kompromissa olisi pitää pari kk lomaa, ja kokeilla mitä se ukon luona vietetty aika on. Jos alkaa ikävöidä töihin, niin sitten valitset työn. Kyllä niitäkin äijiä löytyy, jotka asuvat lähellä. Voit yhdistää kaksi kivaa asiaa, ja vielä voit viidessä vuodessa saada sen 500000. Sillä saisi aika mukavan kämpän ja auton ja vielä mökinkin.

Mä valitsisin ehdottomasti ton rahan!

Sen jälkeen, kun olen rikastunut olen huomannut kuinka naisia toisen jälkeen pörrää ympärillä.

Naiset hakee elättäjää itselle, koska ovat itse niin tyhmiä aivokapasiteetilta että se on heille sula mahdottomuus rikastua, ainakaan rehellisellä työnteolla. Toki aina silloin tällöin näkee rikkaita naisia, mutta ovat joko suhteilla tai jälleen naisena oloa käyttäneet saavuttamaan päämäärän.

Naisia kuvaa yksi sana ja se on huora!!!

Varokaa miehet näitä kusettajia.

Siis ne jotka oikeesti sanoo tähän että rahat..tunne elämä on kuollu! Se on surullista kuultavaa. Miten on mahollista rakastaa toista semmosilla ehdoilla? Miltä siitä joka jää tänne tuntuu? *Juu rakas lähti rahan perässä ulkomaille majailee..mutt siis tokihan mä oon sille tärkein*...oikeesti..tähän on turha koittaa hakee mitään järkevää perustelua että miks ne rahat. Se on siinä niin selvää että sitä toista ei rakasta jos sen on valmis jättää tänne. Eli ne jotka sanoo suoraan että rahat ja ei lässytä mitään muuta..niin respectit suorapuheisuudesta mutta silti olen surullinen siitä että te ette tunne samoin rakkaudesta kuin minä. Ja ne jotka valitsee rakkauden..Suuri kiitos että olette olemassa! Että kaikki tässä maailmassa eivät ole materialisteja

Tyypillinen vitun idiootti muija kirjoittanu taas niin vitun tyhmän keskustelun!vittu sä oot vajakki toivcottavasti ukkos näkee tän ja eroo susta muutenkin!sä oot niin oksettava ihminen

Jos elät oikeanlaisessa parisuhteessa ja toimeen tulette rahallisesti ja muutenkin,OLE ONNELLINEN :o)))))

Jos rahaan vaihdat rakkaasi..et todellakaan silloin rakasta :o(

Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja rakkaallesi!

jos te olette avioliitossa, miehen tulee jäädä siihen maahan jossa sinäkin asut. Älä luovu työpaikastasi, ellet kriisin (eron) sattuessa saa sitä varmasti takaisin.

ET OLEAHNE

36000€ vuodessa ei ole mikään uskomaton summa. Joten miksi et lähtisi. 3000€/kk palkkaisia töitä on joka puolella tarjolla. Itse tienaan vajaat 6000€/kk eikä vastaavassa tilanteessa tarvitsisi miettiä, rahan tai rakkauden välillä. Jos on se oikea vierellä, niin sinne vaan.

-D

Ensinnäkin ihmettelen, että jos lentomatkaa on VAIN kolme tuntia, miksi näkisitte kuukaudessa vain yhden viikonlopun? Ei se tuolla palkalla voi olla rahastakaan kiinni.
Monet pariskunnat ova Suomen sisälläkin sellaisessa tilanteessa, että toinen on viikot työssä pääkaupunkiseudulla ja toinen ihan muualla Suomessa. Näissäkin tapauksissa useimmiten palataan joka viikonloppu yhteen, vaikka yhdensuuntaista junamatkaa tulee reilusti enemmän kuin se 3 tuntia. Näin tekisin itsekin, jos moinen tilanne tulisi eteen.

Kannattaa valita hyväpalkka,kuin parisuhde. Miksi näin,siksi että parisuhde voi ajautua karille ja silloin olet menettänyt hyvän työpaikan että sen parisuhteen. Eli,kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin.

Ei ole vertailukelpoisisia keskenään.

Jos ei ole rahaa tarvii sitä, ja jos on niin hyvä suhde on silloin se toinen.

Ei kukaan laita rahaa ja parisuhdetta kilpailemaan keskenään.

Ne on hyvä yhdessä ja hyvä erikseen.

Jokainen meistä haluaa maistaa leveää elämää ja hyvä palkka takaisi sen. eikö miehesi voisi muuttaa kanssasi? tai voitko tehdä sitä työtä vain joitakin vuosia ensin kokeeksi? et ole hirviö vaikka raha houkutteleekin.. noinkin pitkän suhteen jälkeen sitä kaipaakin edes jollain saralla jotain uutta ja haasteellista.. ja raha ei tee onnelliseksi mutta helpottaa elämää hirveesti ja rahalla voi ostaa nautintoa, asia joka on yksi syy elää..
mutta riski on se, ettei löydä/rakastu enää koskaan samalla tavalla keneenkään. keski-iässä on vaikeampi löytää rakas kuin aiemmin, kriteerit ovat paaaaaljon kireemmät.
tsemppiä ja ratkaiset miten vain, ole tyytyväinen ratkaisuusi, luota itseesi ja make it happen! ja jos valitsisit jääväsi kotiin, tee jotain muuta uutta ja haastavaa täällä turvallisen välimatkan päässä eli lähellä rakastasi...... voi suomessakin kokeilla siipiiään kun käyttää mielikuvitusta ja on rohkea!!!
tsemppiä! kuuntele sisäistä ääntäsi, hiljenny jonnekin vain itsesi kanssa useammaksi päiväksi ja/tai anna muhia alitajunnassa jonkin aikaa.. katsele miestäsi, vie ulos syömään, punnitse..mieti...

raha, raha, raha. mikä teitä ihmisiä vaivaa?

Ei meitä mikään vaivaa :) Raha on tärkeä asia ja se on fakta. Mistä sitä koskaan edes tietää jos vaikka sattuu eroamaan.. Rakkaus voi olla katoavaista.. Mutta niin on yleensä rahakin. Sitä tulee ja sitä menee..

Itsekin elänyt lapsuuden ja nuoruuden hyvin köyhässä perheessä ja opiskelu ajat samoiten oli tiukkaa aikaa, jatkuvaa rahan laskemista ja monesta asiasta täytyi karsia. Nyt hyväpalkkaisessa työssä eikä todellakaan tartte laskea joka senttiä ja jää paljon ylimääräistäkin.

Rahamies:

"Sen jälkeen, kun olen rikastunut olen huomannut kuinka naisia toisen jälkeen pörrää ympärillä.

Naiset hakee elättäjää itselle, koska ovat itse niin tyhmiä aivokapasiteetilta että se on heille sula mahdottomuus rikastua, ainakaan rehellisellä työnteolla. Toki aina silloin tällöin näkee rikkaita naisia, mutta ovat joko suhteilla tai jälleen naisena oloa käyttäneet saavuttamaan päämäärän.

Naisia kuvaa yksi sana ja se on *****!!!

Varokaa miehet näitä kusettajia. "

----

Vähän ohi aiheen on pakko kommentoida "Rahamiehen" kommenttiin, etten paljoa ihmettele, että ympärillä pyörii pelkkiä onnenonkijoita, kun rahakasan takaa löytyy tuollainen yleistävä sovinisti. Rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, tässä kommentissa se taas näkyy. Omavaraiset, fiksut naiset todennäköisesti kiertävät sinut kaukaa tunnistettuaan kaltaisesi säälittävän sovinistisian.

Lakkaa nyt hyvä mies jo oman onnesi takia yleistämästä. Meitä on moneksi, niin naisia kuin miehiä, kuten tämäkin keskustelu todistaa. Eivät kaikki suinkaan halua elää toisen siivellä, sehän se on keskustelun aloittajankin dilemma. Tuollaiset "rahamiehen" alentavat huutelut pitäisi jättää omaan arvoonsa, mutta jos asenne _kaikkia_ naisia kohtaan on tuollainen, en yhtään ihmettele, että et seuraa saa muuten kuin rahalla. Kuka selväpäinen nainen sinut huolisikaan ilman kunnon asennekasvatusta?

Täällä on taas idiootit liikkeellä kommentoimassa. Voisivat ensin lukea tekstin _kunnolla_ ennen kun kyselee että miksei mies/nainen lähde mukana, huoh.. Et ole ahne. Itse ottaisin rahat, koska en luota parisuhteisiin.

Ota työ, luulen että katuisit loppuikäsi jos jätät nyt tilaisuuden väliin. Elät vain yhden kerran. Moni tuossa ehti jo kommentoida, että et lähde jos rakastat. Yhtä lailla voi sanoa, että miehes lähtee mukaan, muuten hän ei rakasta. Tiedätkö mitä saattohoidossa olevat ihmiset eniten katuvat? Sitä etteivät tarttuneet elämässään enemmän tarjolla oleviin tilaisuuksiin. 15 vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika ja jos homma ei toimi, pääset aina takaisinkin.

Jos teillä ei ole vieläkään yhteisiä lapsia valitse silloin raha. Ette ole ehkä halunneet tarpeeksi "rakkauden hedelmiä" joka sitoisi juuri teidät kaksi lopullisesti yhteen.

Mielestäni sinulla on jo elämän perusarvot pois raiteiltaan kun edes olet moista miettinyt. Inhottaa ajatella, että et varmasti ole ainoa nykyihminen joka noin ajattelee. Voit hyvinkin menettää rakkaasi pelkästään jo ajattelmalla noin, eikä toista yhtä ihanaa tule välttämättä koskaan tilalle. En ole edes vanha mies, mutta olen jo ymmärtänyt sen, että ne menevät pahasti harhasuuntaan jotka kulkevat rahan perässä. Tällähetkellä ei ehkä tunnu niin, mutta kun vanhuksena menneisyyttään katselet, niin takuulla kaduttaa, jos on elänyt rahan perässä. Tämä siis pätee kaikkiin rahanperässä juoksijoihin eikä tapauksesi ole mitenkään erityinen. Ainoastaan minua ihmetyttää tilanne jolla on rakkautta ja edes ajattelee riskeeraavansa sen rahan takia. Siksi mieleeni tuli, että olisi aika tarkastaa mikä elämässä on todella merkityksellistä. Rakkaus on ainoa todellinen omaisuutemme elämässämme.

Mielipiteeni, josta ei kannata suuttua.

jo ajatuksenakin. Et sinä-kään saa sillä rahalla kuin ostettua rakkautta ja toisaalta, mitä sinä reppana rakkaudesta edes tiedät.
Jos aikuistenoikeasti ihmistä rakastaa, ei vertailuja hänen ja tilinauhan välillä kaivata, joten jatka leikkejäsi.
Mistä sinä kristallipallon olet löytänyt? 54O kiloegee 15:sta vuodessa,,,,. Saattaa olla ettet näe edes jäiden lähtöä ens keväänä:).
Henkinen köyhyys muuten viiituttaa enempi kuin maallinen:)

että se mies tuntee sinua kohtaan yhtä syvää rakkautta ja päästää sinut tienaamaan kreikkalaisille rahaa! Mitäs sinua hyvällä parisuhteella rasittamaan.
Olethan ahkera, niillä on meinaten piikki aika pitkä moneen suuntaan.

Ihmiset juoksevat rahan perässä koko elämänsä, jättävät rakkaat ihmiset taakseen isomman palkan takia.

Miltäköhän sitten tuntuu kun on eläkeläisenä täysin yksin? Kun ei enää jaksa mitään tehdä, vaan edessä on vain yksinäinen kuolema ilman että kukaan jää kaipaamaan. Silloin voi miettiä, miten tärkeätä se omaisuuden loputon haaliminen oikein oli.

Kokemus 1:
Jätin kaiken työtä myöten miehen takia. Muutin paikkakuntaa jne. Parin viikon jälkeen ukko löysi toisen, ja siinä oli rahatta ja asunnotta.
Kokemus 2:
Minulla oli sitten myöhemmin hyvätuloinen työ ja olin miestä huomattavasti varakkaampi ja tienasin myös paljon enemmän kun hän. Se oli miehelle kova pala, ja hän lähtikin sitten omilleen eli vei mukanaan omat miljoonan ulosperinnässä olevat velat etc.
Kokemus 3:
Ei kannata rahaa vaihtaa rakkauteen koskaan. Hyvät tulot ja itsellisyys ovat ihania asioita joita parisuhde ei ikinä voi korvata.

on pazkainen loppu.

Ei näin typeriin kysymyksiin oikein keksi mitään sanottavaa. Luulisi olevan itsestäänselvyys, että rakkaus menee kaiken muun edelle. Kirjoittaja lienee ahne materialisti tai provo.

Jos asia jo nyt mietityttää niin kai se olisi järkevämpää sitten lähteä sinne.

Myöhemmin mietit asiaa entistä enemmän... "Olispa pitänyt...".

Ulkomaille ja rakas mukaan. Jos tienaa ulkomailla 3000e enemmän kuukaudessa käteen, kyllä siinä siivellä rakaskin menee. Jollei rakas halua lähteä, et ole rakkaallesi kovin rakas. Rakkaaltaan tuskin kukaan haluaisi kieltää tuollaista tilaisuutta ja laittaisi valitsemaan työn ja suhteen väliltä. Ainahan rakas pääsee takaisin Suomeen jos haluaa.

Mitä mieltä kumppanisi on? Kokeile ensin puoli vuotta ja muuta takaisin ellei työ olekaan sitä mitä luulit. Jos jätät elämäsi tilaisuuden käyttämättä, niin otat sen kuitenkin puheeksi heti ensimmäisessä perhekriisissä.

No, hyvä avioliitto tuskin kaatuu, jos lähdet tai olet lähtemättä. Avoliitto sen sijaan suuremmalla todennäköisyydellä kaatuu kuitenkin.

Ainahan voi pitää yhteyttä puhelimiste ym, skypellä se onkin halpaa.

Järkevintä varmaan keskustella asia miehen kanssa.

Vaihtoehto B ilman muuta. Rakkaus on katoavaista. Tietysti myös mammona, mutta sitä voi itse kuitenkin hallita.
Toisen puolesta ei kannata "uhrautua". Koskaan ei tiedä kuitenkaan, milloin toinen pettää tai jättää.
Tai itse kyllästyy.

Mielestäni se on yleisesti ottaen Skypellä ilmaista, paitsi jos ei ole tarvetta tietsikkaan ja nettiin muuten. Joissain maissa maksaa netti turhan paljon, joissain vähemmän kuin täällä ja toimii paremmin. Mutta eipä päätä huimaa vaikka n.s. länsimaihin soittelee kännykkään, maksaa vain vastaanottajan kännytaksan. Lankapuhelimiin vielä vähemmän; ne kyllä ovat katoamassa kaikkialta. Siis aina saa pidettyä edullisesti yhteyttä ja raha marssii kaiken edelle, että pystyy hoitamaan asiat ja rakas viihtyy vierellä.

OTA RAHAT!!!! ihmissuhteet tulee ja menee mutta raha on ikuista.

Olipa todellinen yllätys yht'äkkiä löytää oma aloituksensa ylälaidasta! Kiitos ylläpidolle, kun valitsivat juuri tämän viestin esiin nostettavaksi. Aloitusviestihän on jo yli viikon vanha eikä siihen ollutkaan pariin päivään enää tullut vastauksia. No nyt on tullut roppakaupalla mietittäväksi ja pohdittavaksi.

Muutama kommentti noihin useimmin toistuviin ajatuksiin. Eli kuten kerroin jatkoviestissäni, tilanne on kohdallamme se, että mies lähtisi toiseen maahan ja minä jäisin tänne, jossa kotimme on ollut jo yli vuosikymmenen.

Jos jään tänne, pidän nykyisen palkkatasoni (plus mahdolliset korotukset tulevaisuudessa, mutta yksinkertaisuuden vuoksi lasken nykytason mukaan). Jos taas lähden mukaan, palkkataso tippuu yli 50 %. Ja tosiaan 15 vuoden aikana tulisin saamaan yli puoli miljoonaa euroa vähemmän rahaa kuin muuten saisin.

Tämä varmaan onkin suurin ongelma asiassa, ja psykologisesti tärkeä pointti. Jos asia olisi kuten monet täällä ovat ymmärtäneet, eli itse olisin lähdössä toiseen maahan paremman palkan perässä, tuosta rahasta olisi uskoakseni jollain lailla helpompi luopua. Kysehän olisi eräässä mielessä pelkästään potentiaalisesta rahasta, joka ei ole missään vaiheessa ollut konkreettista. Eli jos en tuota rahaa saisi, en eräässä mielessä olisi menettänyt mitään.

Mutta kun asia on juuri toisin päin, eli jäämällä tänne kyseinen raha on varma. Ja olen jo tottunut tuon rahan saamiseen, ja sen mukaanaan tuomiin hyviin asioihin. Luopuminen siitä todellakin olisi luopumista. Joku taisi täällä puhua saavutetusta edusta, mikä kuvaakin tilannetta hyvin.

Vaakakupissa painaa vielä sekin, että mieheni uusi työ olisi paljon mielenkiintoisempaa ja lähempänä hänen omaa alaansa kuin nykyinen työ. Kyse ei siis olisi vain palkan noususta, vaan muustakin. Joten siksikin en voi kuvitellakaan, että pyytäisin miestäni uhraamaan tuon ja jäämään tänne.

Luen erittäin mielelläni lisääkin kommentteja. Juuri tällä hetkellä eniten tarvitsen uusia näkökulmia asiaan. Ja sille kommentoijalle, joka väitti aloitusta ylläpidon provoksi: kyllä minä ihan itse olen tässä asialla, ja täysin tosissani. Muistaakseni ihmettelit, että näillä tuloilla kaipaa tuntemattomien ihmisten mielipiteitä Suomi24:stä. Mutta niitähän nimenomaan tällaisessa tilanteessa tarvitsee! Eihän tällaisesta asiasta voi puhua yhdellekään ystävälleen tai sukulaiselleen; olivat sitten miten läheisiä tahansa.

Ottaisin rahaa HETI... mutta kysessä on 15 vuottaa...... miiaauu in the long run, we are all dead!!!

eli kysessä on minus 537/kk ............ onpa iso summa.... dumbass

Vaikkuttais tuollaset summat asuntolainoilta,elikä elätkö asuntovelan kanssa ja makselette sitä tai lähdet loisimaan rakkaasi siivellä toiseen maahan ilman palkkaa.Näin ajattelen.Itsekin olen sen kokenut ,liitto kestää jos se on normaali 15 v.on kuitenkin aika lyhyt aika ja onhan noita tapaamisia.Tulimme hyvin vaimoni kanssa suunnilleen samanlaisen ajan toimeen,nyt eläkkeellä molemmat ja oikein onnellisia.Kuitenkin teitä on kaksi päättämässä.

"15 vuoden aikana saat 540 000 euroa vähemmän palkkaa käteen"

Menis sen verran pahasti miinuksen puolelle, että valinta on helppo. Tällä palkalla en saisi edes 30 vuodessa tuota summaa kerättyä.

B on todellisuutta monelle parille, omani on puoli vuotta merellä. Valitsisin A:n mutta surisin kyllä että rahoilla olisi ollut käyttöä perheessäni. Suomi on kallis maa ja omasta terveydestä ja asumisesta täytyy tinkiä nytkin. Mutta rehellisesti sanottuna oma mies menee kaiken edelle.

Uskomatonta typeryyttä, että edes joutuu pohtimaan tollaista! Itse olen 27-vuotias mies ja elämässä on tullut huomattua, että varsinkin parisuhteet voi kaatua hetkenä minä hyvänsä.

OTA NYT HYVÄ IHMINEN NE RAHAT!

Olet.

Mä ottaisin työn, että miehen. Nimittäin, jos mä tienaisin noin hyvin vois mies oikein hyvin lähteä mun mukaan silläkin riskillä, ettei hän ihan heti saisi töitä sieltä uudesta maasta.

Tämä tekee siis 3000€/kk kuukautta kohti.

Miksi et ottaisi rakastasi mukaan? Tuo rahamäärä kattaa varmasti rakkaasi ansionmenetyksen kotimaassa.

Muutoin 15 vuotta on todella pitkä aika, ja parisuhde rakoilee varmasti, ja tietysti riippuu onko jo lapsia, vai onko näistä puhuttu.

Jos lapsia ei ole, mutta nainen haluaa, niin homma menee poikki jos muutat ulkomaille. Nainen hakee toisen saadakseen lapsia.

Jos on jo lapsia, niin tarvitsevat myös toisen vanhemman elämäänsä.

Kuitenkin, 3 tunnin lento ei ole niin pitkä etteikö voisi nähdä joka viikonloppu.

Huomioon tulee ottaa, että 15 vuotta on pitkä aika, jossa ehtii tapahtua paljon. Onko siis takeita että tuo eri maassa asuminen kestäisi 15 vuotta???

Tuohon lapsiasiaan tarvitsisi vastauksen ensin, mutta jos kohdemaa on jokin sivistynyt euroopan maa, niin itse ainakin ottaisin rakkaani ja lapseni mukaan.

Mikäli jäät tänne, miehellesi tulee ennemmin tai myöhemmin halu kokeilla myös paikallista naisväestöä vapaa-ajan rattona.... Uskallatko ottaa riskin?

Höpö höpö ajatusleikkeinesi! Kuka muka tietää, mitä joku saa palkkaa 15 vuoden kuluttua tai aikana. Nykyään ei voi tietää tulevaisuudesta puolta vuotta kauemmas. Mistä ajatushautomosta moinen summa on syntynyt? Ja taas lukijakunta meni halpaan. Nykyään ei voi luottaa ikuisiin työsuhteisiin, miltä 15 vuotta tuntuu. Työpaikkoja katoaa. Palkkatasot muuttuvat. Ihmisiä irtisanotaan. Rakkaatkin vaihtuvat tiuhaan tahtiin.

JOS ajatusleikissä olisi totuuden häivääkään, nuori neitonen tietysti ottaisi ja kokeilisi sitä hyväpalkkaista duunia. Saisi kokemusta ja rahaakin. Tämä tyttönen tosin taitaa olla provo, jolla on paruskoululaisen mielikuvitus mutta ei tietoa yhteiskunnan realiteeteista.

15 vuoden sopimuksia ei nykyään tehdä elämässä eteenpäin. Mikä muka estäisi etsimästä myöhemmin duunia kotimaasta, jos ero kävisi raskaaksi. Se oikea rakkaus kyllä pari vuotta kestäisi pitkänkin välimatkan.

ainut vaihtoehto sulle on vaan lähteä kotiin nukkumaan ja miettiä niitä ajatusleikkejä jossain muualla.senkin juoppo.