Sellaista olisin kysynyt, että kuinka monessa perheessä jaetaan menot tasan vaikka esim äiti olisi kotona lapsen kanssa ja tulot sen takia huomattavasti pienemmät?
Meillä ollut sellainen tilanne nyt kohta vuoden kun itselläni ainoana tulona ollut kotihoidontuki. Onneksi on ollut säästössä hieman rahaa, mikä on mahdollistanut tämän. Mihinkään ylimääräseen ei itselläni, eikä lapsella ole ollut varaa. Kaiken olen ostanut kirpputoreilta ja tarjouksista. Mies sen sijaan on ostellut itselleen monen tonnin tietokoneita, puhelimia ym sälää... Silti kun jotain kalliimpaa yhteiseen käyttöön ostaa, hän tulee vaatimaan minulta osuuttani. Onneksi aloitan pian taas työt, niin ei tule enempää riitaa tästä asiasta.
Meillä ollut sellainen tilanne nyt kohta vuoden kun itselläni ainoana tulona ollut kotihoidontuki. Onneksi on ollut säästössä hieman rahaa, mikä on mahdollistanut tämän. Mihinkään ylimääräseen ei itselläni, eikä lapsella ole ollut varaa. Kaiken olen ostanut kirpputoreilta ja tarjouksista. Mies sen sijaan on ostellut itselleen monen tonnin tietokoneita, puhelimia ym sälää... Silti kun jotain kalliimpaa yhteiseen käyttöön ostaa, hän tulee vaatimaan minulta osuuttani. Onneksi aloitan pian taas työt, niin ei tule enempää riitaa tästä asiasta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Näitä ketjuja perusteluineen ollut nyt aika paljon sekä täällä että avoliitto-palstalla, luepa niistä ensin.
Mielestäni nämä talouden perusasiat ovat niitä jotka jokaisen parin täytyy pystyä sopimaan ennen kuin lapsia aletaan maailmaan saattamaan.
Ymmärsin että olette pystyneet tyydyttämään kaikki perheenne perustarpeet? Mielestäni silloin asia on kunnossa. Useinhan lapsi hankitaan juuri naisen jatkuvan painostuksen tuloksena. Miehesi ei ole velvollinen hankkimaan sinulle mitään "ylimääräistä", mutta lapselleen kylläkin. Pidän tilannetta kurjana jos lapsi joutuu kulkemaan kirppiksen rievuissa ja isä polttaa tuhansia euroja harrastuksiinsa.
Tasapuolinen jako!
Minä olen tuonut perheen tuloista noin 80%.
Vaimo on käyttänyt niistä samassa suhteessa, 80%.
Jakaumaa kärjistivät 7-kotivuotta jolloin vaimo ei saanut mistään ulkopuolelta mitään.
Ei ollut mitään kodinhoidon tukla!
Ei saanut edes työttömyyskorvausta.
Vaimosiko on käyttänyt OMIIN menoihinsa 80%, ja koko muu perhe on elänyt sillä 20%:lla???
Vahvasti kyllä epäilen että vaimosi on käyttänyt perheen yhteisiin menoihin suurimman osan siitä rahasta.
"OHO"
Jakauma johtuu siitä että vaimoni hoiti kaiken rahaliikenteen noin 25-vuotta.
Hänen omat menonsa sisältyvät tuohon 80%:iin.
Minun 20%:ani muodostuivat aikaisempien vuosien tupakoinnista, autokuluista, alko-vierailuista ja muista vastaavista.
Päivärahani, luennointipalkkioni ja kilometrikorvaukseni riittivät reilusti aiheuttamiini kuluihin joten kaikki nuo vuodet koko nettopalkkani oli vaimon käytettävissä.
Hyvin toiminut järjestely!
Edelleenkin käytät ilmaisua "vaimon käytettävissä", vaikka juuri selitit, että vaimosi maksoi sinunkin laskusi osa rahoista meni siis sinun käyttöösi.
Vaimo maksoi kaikki, myös minun laskuni.
Ylimääräisiä tuloja minulla oli vähintään sen verran että ne kattoivat aiheuttamani laskut tarvitsemani niukan käteisen.
Nyt kupit ovat olleet täysin nurin.
Minä kilkuttelen kaikki laskut koneelle.
Osa, mm. luottokorttilaskut, sisältäen myös vaimon henkilökohtaisen kulutuksen, menevät suoraveloitukseen.
Tulojen jakaumalla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä käytännön rahaliikenteen hoitoon.
Emme ole koskaan eläneet "minun - sinun" aikaa!
Sinun kannattaisi ottaa ero. Silloin miehen olisi pakko elättää siittämäänsä lasta.
Aika härskiä, ettei edes lapselleen suostu kustantamaan tarvikkeita tuollaisessa tilanteessa.
Eikö yksi perusasia jo ennen avioliittoa ole sopia nämä perusasiat?
Miten menetellään kun toinen on työtön, sairas tai muutoin kykenemätön elättämään perhettään. Miksi se on niin vaikeaa?
Kun sinä halusit lasta, niin keskustelitteko sen, miten aioitte tuon äitiysloman sekä lapsen hoidon järjestää? Miten ylipäätään uskalsit hankkiutua raskaaksi? Oliko miehesi innolla ja halulla mukana?
Jos olet avioliitossa, niin tutustu edes lakiin.
”4 luku
Perheen elatus.
46§
Puolisoiden tulee kykynsä mukaan rahavaroin, toiminnallaan kodissa tai muulla tavoin ottaa osaa perheen elatukseen.
Perheen elatukseen on luettava mitä, puolisoiden olojen mukaan, yhteistä taloutta ja lasten kasvatusta varten sekä kumpaisenkin puolison erityisten tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan.
47§
Kumpaisellakin puolisolla on oikeus, sen mukaan kuin on tavanmukaista, hankkia yhteiseen talouteen ja lasten kasvatukseen tarpeelliset tarvikkeet. Mitä puolison erityisten tarpeiden tyydyttämiseksi on tarpeen, olkoon hänen hankittavanaan.
48§
Jos se, mitä puolison on perheen elatusta varten rahassa suoritettava, ei riitä niihin, menoihin, joista hänen on huolehdittava, olkoon toinen puoliso velvollinen sopivin erin antamaan hänen käytettäväkseen tarpeellisia varoja.
49§
Jos puoliso ilmeisesti laiminlyö velvollisuutensa ottaa osaa perheen elatukseen tai antaa rahaa toisen puolison käytettäväksi, voi oikeus velvoittaa hänet antamaan tälle kuukausittain, viikoittain tai muuten sopivin ajoin varoja niihin elatusmenoihin, joista tämän on huolehdittava tai jotka oikeus olosuhteisiin katsoen harkitsee olevan syytä uskoa hänen huolehdittavikseen.”
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
Jos miehesi ostaa itse jotain kallista sinultakysymättä niin e isinun siitä tarvitse mitään maksaa jos ei ole yhdessä sovittu ostosta. Meidän perheess ostaa se joka sitä tarvitsee ja eikä mitään puoliskis voi ostaa. Itse hankin meille kodin elektroniikana ja naiseni ostaa pesukoneen ja polyimurin kun niitä tarvitsee minä ostan muut kodinkoneet ja työkalut remontointiin ja lapselle oston kevytmoottoripyörän kun sitä halusi ja ostin kun itse en semmoista saanut. Itselläkin mp ja ei siihen pu´lison rahoja tarvita kun se on minun harrastus ja niin edelleen. Siinä on hyvä puoli että kun toinen vaan ostaa niin mahdollisessa erossa pulisot ottaa sen mitä on ostanut vaikka huonekaluista ja niin edelleen.
Kun äiti on lapsen kanssa kotona niin silloin mies elättää hänet ja se siitä.
Mielenkiintoinen periaate!
Entä sitten jos tapahtuu yhteiskäyttöä?
Jos sinä erehdyt imuroimaan.
Laskuttaako naisesi imurinsa käytöstä vai laskutatko sinä työstäsi?
Täydellinen tekemättömyys taitaa olla riidatonta?
Sillä ei ole mitään merkitystä kuka sitä kaäyttää ja niin edelleen ja kaikki tulee suurinpiirtein puoliksi hankittua koska nämä tavarat ja koneet maksavat suurinpiirtein yhtäpaljon. Työ mainitsemasi aiat on pilkun fiilaamista.
Kiitoksia vastauksista ja täytyypä etsiä niitä muitakin ketjuja täältä aiheesta...
"Jaska-Sedälle" sen verran, että en itse tunne yhtäkään naista, joka olisi miestään painostanut lasta hankkimaan. Meillä mies halusi lasta enemmän kuin minä, mutta ei hän koskaan painostanut minua siihen. Mutta kaipa sellasia painostaja-tyyppejä löytyy yhtälailla molemmista sukupuolista.
Joka tapauksessa, siksi koska mieheni oli innokkaampi lapsen hankkimisen suhteen, toki kuvittelin että hän olisi myös valmis luopumaan rahasta, ajan käytöstään ym lapsen ja perheen hyväksi. Ja hän aivan varmasti myös lupaili sitä! Mutta toisin kävi. Kyllähän ihmiset voi lupailla ja sopia yhtä sun toista, mutta sitten kun arki lapsen kanssa koittaa, voi tilanteet muuttua. Tai näin ainakin meillä kävi.
Voisinhan pakon edessä yksinkin itseni ja lapseni elättää, että en nyt ihan tuosta vaan hetken mielijohteesta lasta hankkinut. Minullakin on virka (josta tosin vielä hetken hoitovapaalla), ja mahdollisuus tehdä töitä välillä, sekä niitä säästöjäkin vielä vähän jäljellä. Ärsyttää, vaan kun toinen ei tunnu tajuavan tilannetta ollenkaan. Kun nostan kissan pöydälle, hän mainitsee ne pari asiaa jotka on hankkinut "omilla rahoillaan" (joita en nyt edes muista), eikä se keskustelu etene mihinkään, kun hän on sitä mieltä se on aivan tarpeeksi. Mutta esim pian 2-vuotiaalle lapselle ei ole yhtäkään vaatetta, tai muutakaan tarpeellista ostanut. Pari lelua kyllä.
Me ollaan oltu vaimoni kanssa 20 vuotta naimisissa ja meillä on aina ollut yhteiset rahat - viimeiset kymmenen vuotta meillä on ollut vain yksi tilikin minne molempien palkat tulevat.
20 vuoteen on mahtunut aikoja, joilloin vaimo oli työttömänä ja minä tienasin. Sitten on ollut aikoja kun vaimo oli töissä ja minä opiskelin. Nyt ollaan oltu jo pitkään molemmat töissä.
Emme osaisi silti kuvitella, että pitäisi alkaa miettiä minun ja sinun rahoja. Vaikka naimisissa ollaan edelleen yksilöitä, niin raha-asioissa me ollaan ME ja MEIDÄN rahat. Toki ymmärrän, että tällainen yhteinen rahatalous toimii vain jos molemmilla on suunnilleen samanlainen käsitys rahankäytöstä.
Ei tietenkään jaeta. Se maksaa enemmän, jolla on isommat tulot, tietenkin. Mikä ihmeen parisuhde tai perhe sellainen on, jossa ei rakenneta yhteistä elämää vaan toinen sooloilee ja pröystäilee ja toinen elää kituuttaa. En suostuisi tuollaiseen.
Pärjäät paljon paremmin yksin, myös taloudellisesti, ilman tuollaista pihiä äijää, joka varmasti valikoi perhe-elämästään vain rusinat pullasta.
Mikä ihmeen parisuhde tai perhe sellainen on, jossa ei rakenneta yhteistä elämää vaan menot jyvitetään tulojen mukaan jolloin suurempituloinen voi itselleen jäävällä suuremmalla summalla sooloilla ja pröystäillä ja toinen kituuttaa?!
Ei sellaiseen epäoikeudenmukaisuuteen tule kenenkään suostua!
Oikeudenmukaista on yhteinen, molempien yksin käytettävissä oleva kassa ja omaisuuden tasaomistus!
Tilit JOKO / TAHI ehdolla = kumoikin voi käyttää vapaasti, toisesta riippumatta.
Rinnakkaiset luottokortit joiden yhteislasku menee suoraveloitukseen.
Omaisuuden jo mainitsinkin.
Tuloista riippumaton, TÄYSIN yhtäläinen perheen kokonaisvarojen käyttö kummallakin on tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta!
Tulojen mukaan jyvittäminen on todella pienempituloista syrjivää!!!!
Meillä yhteinen tili jo seurusteluajoista lähtien. Sinne molempien palkat tulleet ja menot siitä otettu. Ostettu sitä, mitä halutaan. Suurista ostoksista keskustellaan, mutta molemmat saavat käyttää rahaa miten parhaaksi näkee.
Tämä tosiaan toimii varmasti vain, jos kumpikaan ei ole ihan holtiton rahankäyttäjä.
Meillä tämä toiminut jo kolmattakymmenettä vuotta.
En voisi kuvitella, että joutuisimme keskustelemaan siitä, kumpi maksaa mitäkin, kuka käy kaupassa ja maksaa, kuka maksaa sähkölaskun, kuka lasten vaatteet jne.
Elämässä on muitakin asioita mietittävänä kuin tuollaiset asiat. Ei noihin kannata aikaa ja energiaa tuhlata.
Kun ollaan yhdessä, on rahatkin yhteisiä. Samoin kuin ne ostokset, joita on ostettu niillä rahoilla.
Hyvin toimii.
On sanomattakin selvää, että koska haluamme jakaa kaiken toistemme kanssa, ei meillä ole tarvetta eri rahoillekaan.
Kaikki on yhteistä, ja molemmat tietävät missä taloudellisesti mennään, joten molemmat sovittavat "omia menojaan" sen mukaan.
En myöskään arvostele vaimoni kulutusta, kunnioitamme ja rakastamme toisiamme, jolloin toisen arvosteluun ei löydy sijaa.
En jaksa ymmärtää perheitä joissa tulot ja menot ovat jatkuvana kiistakapulana kun kummallakin on omat rahat. Paljon helpommallakin voi elämässä päästä kuin että nyt niin typerästä asiasta kun rahasta pitäisi alkaa riidellä.
Kun eletään yhteistä taloutta, rahat käytetään yhteiseen hyvään riippumatta siitä kumpi niitä tienaa. Olin vuosia kotiäiti ilman mitään päivärahoja ja sen jälkeen osa-aikatyössä hyvin pienillä tuloilla, Mies on tuonut perheeseen rahat, minun osuuteni on jotain muuta - yhtä arvokasta kuin raha. Meillä on ollut yhteinen tili jonne tulee kummankin tulot ja jota kumpikin käyttää harkintansa mukaan tarvitsematta kysyä toisiltaan. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä eikä edes neuvotella koskaan. Nyt tilanne kääntyikin toisinpäin, kun sain yllättävän ison perinnön, ja nyt suuri osa pankkitiliämme onkin minun "hankkimaani" - ja edelleen yhteisessä läytössä.
Se menee niinkauan hyvin kun kummatkin kuluttavat ja mitäs siihen sanoisit jos miehesi niillä sinun peintörahoillasi ostaisi vaikka 100000€ auton niin mitäs siihen sanoisit ja niin edelleen. Kummalakin voi olaa omat tilit ja sitten yhteistili johon kumantkin laittavat rahaa tuloihin suteutettuna ja niin edelleen. Itse en tykkää sen takia yhteistilista kun kaydään kavereiden kanssa vaikka viikonloppuretkillä niin tiliotteesta voi toinen tarkistella missä baarissa on käyty ja kun on oma tili niin silloin ei voi sitä tehdä. Toinen sopii toiselle ja toinen tapa ei.
Tili muutettiin yhteiseksi asuntolainanoton yhteydessä vuosi avioitumisen jälkeen (päätös tehtiin jo avioituessa, mutta ei vielä tiedetty mihin pankkiin lainamme kanssa päädytään). Kaikki maksetaan siltä tililtä, ja sille tilille tulee kaikki talouden tulot. Isoista hankinnoista jutellaan etukäteen.
En voi ymmärtää vakavia parisuhteita joissa ei taloutta hoideta oikeudenmukaisesti. Kaikille yksi yhteinen tili ei sovi eikä tarvitse sopia, mut en vaan ymmärrä niitä perheitä joissa riidellään kumpi sen pikku-Elmerin toppahaalarin viime talvena maksoi.
Omallani kohdallni rahan käytössä ei ole mitään kismaa, eikä kaikkia kaeta puoliski, ei ole koskaan jaettu, kummallkin omat tilit ja yhteinen tili kodin asioihin, aina ei ole riittänyt, joten silloin on jompikumpi lisännyt tilille varoja, ilman mitään nalkutuksia.
Olemme osanneet säästelläkin, vaikka olemme vain keskipalkkaisia ihmisiä, nyt on helppoa tulla rahan kanssa toimeen.
Emme myöskään ole jakaneet jokaista kotityötä, jokainen tekee sen minkä osaa ja voin sanoa, että mieheni on ihan omasta aloitteestaan ilman nalkutuksia myös alkanut tehdä ihan näitä arkisisä keittiön hommia.
Eli sanoisin, nalkutukset pois , järjen käyttö on sallittua.
Muuten meillä ei tupakoida, eikä käytetä alkoholia, voimme ottaa halutessamme lasillisen, mutta vain jouluna ja joskus illan virikkeeksi.
Kaikki on avioliitossa yhteistä. Ei ole meidän huushollissa hetkeäkään mietitty että kenen rahoja nyt käytetään. Olisi jotenkin luonnotonta, todella laskelmoivaa ja epäilyttävää laskeskella "sun" ja "mun" rahoja.
Se maksaa joka pystyy ja jolla on rahaa. Nykyajalle tyypillisesti kerran kysyin mieheltäni että mitä jos tulisi ero joskus, eikö häntä harmittaisi kun ei ole pitänyt kirjaa menoista. Totesi vaan että jos ero tulee niin sitten tulee, mutta lähtökohta on että ollaan yhdessä hautaan asti. Raha olisi erossa viimeinen hänen murheistaan jos perhe särkyy ja elämä rikkoutuu. Voin sanoa myös samaa omalta kohdaltani.
Liitto on jakamista, ei laskemista.
Kuinka raha-asiat hoidetaan perheissä, joissa on kummallakin lapsia entisistä liitoista? Poikani on uudessa liitossa pienipalkkaisen tilapaäistöita tekevän naisen kanssa. Onko kohtuutuloinen poikani velvoitettu kustantamaan suurimman osan perheen menoista, myös uuden puolison murrosikäisten lasten menot. Lapset saavat vain pienimmän elatustuen kunnan maksamana. Vuokraa maksavat yli 1000€, pitäisikö puolison maksaa puolet kaikista perheen menoista, vuokrastakin se 500€. Olen huomannut, että tässä liitossa uusi puoliso harrastaa 4-5 kertaa viikossa erilaisia asioita. Ja harrastukset eivät ole ilmaisia, niissä on kuulemma käytävä kun kausikortit maksavat yhteensä satoja euroja. Pienipalkkaisella perheenäidillä ei laskelmieni mukaan voi omat tulot riittää omien lasten menoihin ja osallistumiseen talouden yleisiin menoihin tasapuolisesti. Sääliksi käy poikani lapsia jotka näyttävät jäävän uusien sisarusten vuoksi monesta aiemmasta edusta paitsi. Eli: menot eivät ainakaan tässä kuuden hengen uusperheessä mene tasan, poikani kustantaa 3/4 osaa menoista ja vaimo loput, tuloja kun ei ole enempää. Millainen velvollisuus puolison lasten elatukseen on jos esim. pienituloinen vaimo jää työttömäksi?
Jokainen pari päättänee itse?
Etenkin uusperheissä on osattava keskustella raha asiat rehellisesti ja avoimesti. Jos poikasi on päättänyt noin, ei siihen ulkopuolisella ole mitään sanomista. Jos he ovat päättäneet kohdella kaikkia lapsiaan samalla tavalla?
Poikasi pitäisi miettiä, mikä on elatusta ja mikä taas luksusta.
Ymmärrän, että perheessä pienituloinen saa tasoitusta ja pyritään oikeudenmukaisuuteen.
Luksuselämän kustantaminen EI ole oikeudenmukaisuutta.
Jos käteenjäävä tulo jää perustarpeiden kustannusten jälkeen pieneksi, niin se vaatii tiukkaa keskustelua.
Rouvan kalliit harrastukset ovat aivan liikaa tuolloin ja myös murrosikäisten hömpötysten maksaminen.
Eli pojan perheessä tulisi erottaa nämä kaksi asiaa: perusasiat ja luksusasiat. Uusioperheen ed. avioliiton luksusmenoihin ottakoon ex-puoliso eli biologinen isä osaa tai hänen sukulaisensa. Jos ei ota, niin so what... kaikkea ei voi elämässä saada. Uuden puolison nahkaa ei tämän vuoksi kuulu repiä.
tyhmä on poikasi koska uusperheissä sem maksaa lasten menot kenen ne lapset ovat ja selvitä asia pojallesi ettei suotta maksa muiden kuluja ja tuolla vuokralla kannattaisi ostaa jo oma asunto ja kun poikasi sen joutuu maksamaann niin avioehtoa on pakollinen tämänkaltaisissa tilanteiss ja niin edelleen.
Poikani ja lastensa kolmio on juuri myynnissä, siksi tilapäinen vuokra-asunto. Puolisolla ei ole yhtään omia varoja sijoittaa uuteen asuntoon,( saaneeko edes nimeään lainapaperiin) siksi onkin arveluttavaa yhteisen omistusasunnon hankkiminen. Poikani on yksinhuoltaja-aikanaan maksanut asuntoaan ja hoitanut raha-asiansa moitteettomasti. Puolison entiseen elämään kuuluu pieleen mennyt yrittäjyys, joten luottokelpoisuus taitaa olla jäissä jonkin aikaa. Avioehto on tietenkin paikallaan uuden asunnon oston kohdalla, onhan "pesämuna" hankittu ennen uuden suhteen solmiamista. Ps. rakastuneena monen harkintakyky on koetuksella!
Veloita mieheltäsi taannehtivasti korvaus lapsen- ja kodinhoidosta, jotka teet hänen puolestaan. Kun lasket yli-, yö- ja pyhätyöt, lomat, eläkemaksut yms. ja käyvän koron niille, jää miehen maksettavaksi melkoinen summa, vaikka siitä vähennettäisiin saamasi kotihoidontuki.