Mä olin lähes vuoden seurustellut mun ex poikaystäväni kanssa ja tein eilen lopun siitä. En jaksanut enää sitä. Hän oli aina mustasukkanen mun miespuolista kavereista ja lähetti niille viestejä ja soittikin pari kertaa. Kyseli mihin mä oon menos ja musta alko tuntuu että oon koira joka on hihnassa.. En jaksanut sitä mutta tiesin että mun oli pakko tehä jotain. Mä siis tein eron. Tuntui aamulla ettei oo välii vaikken eläis. Mä välitän siitä paljon, rakastankin ehkä.. En tiedä mitä muuta olisin voinut tehä.. Mun sisällä kaikki on aivan palasina. Mä en tiiä mitä mun pitäs tehä että helpottaa.. Mulle on sanottu että ajan kanssa mutta edellisen poikaystävän erosta en oo toipunu vieläkään.(Ehkä johtu siitä se teki mulle jotain,jota ei olis saanu.) Olen kuin lintu ilman höyheniä, ilman sinua..
Olen kuin sumussa mutta en löydä kotiin.. Ei nää tunnelin päässä valoa...
Olen kuin sumussa mutta en löydä kotiin.. Ei nää tunnelin päässä valoa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ero ole koskaan helppoa. Koko elämä muuttuu liian äkkiä. Mutta on hyvä että teit selväksi ettet siedä liikaa mustasukkaisuutta. Jos olisitte jatkanut avioliittoon, sinusta olisi voinut tulla kotihaltija joka ei saa poistua valvovan silmän alta mihinkään. Tämä noin kärjistyneenä esimerkkinä. Ehkä hän oppi tästä ja voitte palata yhteen.
Kun huomaisit että se koti ja valo on sussa itsessä.. Tsemppiä!