Ihan hyvässä keskustelussamme tietoisuudesta ja vapaasta tahdosta puuöljy suositteli minulle Gazzanigan ja Damasion kirjoja välineeksi oppia asioita ihmisaivojen toiminnasta ja tutkimisesta. Tätä aihetta en ole koskaan harrastanut, mutta on se ennenkin kiinnostanut.
Nyt sain luetuksi Gazzanigan kirjan "Inhimillinen / Ainutlaatuisuutemme tiede" ja ajattelin nostaa sen annista esille kohtia, jotka liittyvät palstalla käytyihin keskusteluihin. Palautteesta tähän riippuu, mihin juttu kiertyy ja mitä asioita esiin nousee. Puuöljyn tekemien Gazzaniga-viittausten pohjalta huomasin taas uudelleen, että eri ihmiset voivat lukea tiedekirjaa ikäänkuin eri silmälasein. Sen takia koetan käyttää sitaatteja sivunumeroviittein ja toivon samaa muiltakin tähän kirjaan vetoavilta.
Johdannoksi kooste G:n aika harvoista maininnoista aivojen rakenteesta ja fysiikasta. Värkkihän koostuu (s. 298) 100 miljardista neuronista, joilla on kytkentä keskimääri tuhanteen muuhun neuroniin. Kytkentä toimii (s. 344) sähkökemiallisesti ja siirtyy neuronista toiseen kemiallisesti synapsi-nimisen pienen raon yli. Signaali on pulssimainen eli sen jännite on aina sama, mutta se toistuu ajallisesti sitä tiheämmin, mitä vahvempi on sen laukaiseva ärsyke; toistotaajuus heikkenee ärsykkeen jatkuessa. Neuronien kytkennöistä 75 % on aivokuoressa (s. 29) ja loput syöte- ja tulostekytkentöjä muualle aivoihin ja hermostoon.
Neuronikytkennät ovat yksisuuntaisia (s. 344) ja koko neuroni laukeaa kerralla ylitettyään ärsytyskynnyksen. Ärsytys voi (tarkistettava) tulla joko aivojen ulkopuolelta aisteilta tai muilta elimiltä tai kytkentöjen kautta toisilta neuroneilta. G ei täsmennä, miten jälkimmäisessä tapauksessa useiden tuojahaarakkeiden impulssit yhdistyvät kokonaisärsytykseksi ja miten lauenneen neuronin lähettämän signaalin vahvuus määräytyy. Hän ei myöskään mainitse aivojen kehittämien tai tunnistamien kemikaalien (välittäjäaineet, hormonit,..) osuutta tai vaikutustapaa neuronien yhteispelissä, ja tähän kaipaisin lisää tietoa tai viitteitä.
Ensimmäinen päätelmäni ylläolevasta on aivojen järkyttävä mutkikkuus. Koska neuroni voi ärsykevoimakkuuden erojen takia olla useammassa kuin kahdessa tilassa, on neuronijoukon erilaisten kokonaistilojen määrä vähintään 10 potenssiin sata miljardia. Tilojen väliset riippuvuudet taas määräytyvät kytkentävaihtoehtojen mukaan, joita on teoriassa vielä enemmän. Elinikänsä aikana aivot voivat käydä läpi vain häviävän pienen osan eri tiloistaan ja vielä pienemmän osan tilojen välisistä mahdollisista siirtymistä.
Jatkossa - jos tästä tulee keskustelua - ajattelin esitellä G:n tekstiä aivojen evoluutiosta ja eroista muihin eläimiin, tietoisuuden olemuksesta ja tasoista, moraalin ja uskonnon aivotoiminnoista, taiteesta, konetietoisuudesta ja muusta mikä esiin nousee. Jatkan Damasion lukemisella, kunhan saan käsiini tarpeeksi tuoreen hänen kirjansa.
Toinen johtopäätös koskee aivojen toiminnan tutkimista. G:n kirjan kiitettävä määrä havaintokuvauksia nostivat yhdessä mieleen vertauksen vaikkapa maailmanlaajuisen televerkon (mutkikkuus ehkä samaa luokkaa) tutkimisesta samoin keinoin. Siis seuraamalla sen ulkoista käyttäytymistä, mittailemalla keskuslaitteiden lämpöhäviöitä ja sähkökenttiä sekä havaitsemalla mitä vaikutuksia on sillä, kun isoja kaapeleita katkeaa tai kokonaisia keskuksia palaa tai räjähtää. Miten paljon tällä tavoin pystyisi selvittämään tuon laitteiston todellisesta rakenteesta ja toimintatavasta?
Nyt sain luetuksi Gazzanigan kirjan "Inhimillinen / Ainutlaatuisuutemme tiede" ja ajattelin nostaa sen annista esille kohtia, jotka liittyvät palstalla käytyihin keskusteluihin. Palautteesta tähän riippuu, mihin juttu kiertyy ja mitä asioita esiin nousee. Puuöljyn tekemien Gazzaniga-viittausten pohjalta huomasin taas uudelleen, että eri ihmiset voivat lukea tiedekirjaa ikäänkuin eri silmälasein. Sen takia koetan käyttää sitaatteja sivunumeroviittein ja toivon samaa muiltakin tähän kirjaan vetoavilta.
Johdannoksi kooste G:n aika harvoista maininnoista aivojen rakenteesta ja fysiikasta. Värkkihän koostuu (s. 298) 100 miljardista neuronista, joilla on kytkentä keskimääri tuhanteen muuhun neuroniin. Kytkentä toimii (s. 344) sähkökemiallisesti ja siirtyy neuronista toiseen kemiallisesti synapsi-nimisen pienen raon yli. Signaali on pulssimainen eli sen jännite on aina sama, mutta se toistuu ajallisesti sitä tiheämmin, mitä vahvempi on sen laukaiseva ärsyke; toistotaajuus heikkenee ärsykkeen jatkuessa. Neuronien kytkennöistä 75 % on aivokuoressa (s. 29) ja loput syöte- ja tulostekytkentöjä muualle aivoihin ja hermostoon.
Neuronikytkennät ovat yksisuuntaisia (s. 344) ja koko neuroni laukeaa kerralla ylitettyään ärsytyskynnyksen. Ärsytys voi (tarkistettava) tulla joko aivojen ulkopuolelta aisteilta tai muilta elimiltä tai kytkentöjen kautta toisilta neuroneilta. G ei täsmennä, miten jälkimmäisessä tapauksessa useiden tuojahaarakkeiden impulssit yhdistyvät kokonaisärsytykseksi ja miten lauenneen neuronin lähettämän signaalin vahvuus määräytyy. Hän ei myöskään mainitse aivojen kehittämien tai tunnistamien kemikaalien (välittäjäaineet, hormonit,..) osuutta tai vaikutustapaa neuronien yhteispelissä, ja tähän kaipaisin lisää tietoa tai viitteitä.
Ensimmäinen päätelmäni ylläolevasta on aivojen järkyttävä mutkikkuus. Koska neuroni voi ärsykevoimakkuuden erojen takia olla useammassa kuin kahdessa tilassa, on neuronijoukon erilaisten kokonaistilojen määrä vähintään 10 potenssiin sata miljardia. Tilojen väliset riippuvuudet taas määräytyvät kytkentävaihtoehtojen mukaan, joita on teoriassa vielä enemmän. Elinikänsä aikana aivot voivat käydä läpi vain häviävän pienen osan eri tiloistaan ja vielä pienemmän osan tilojen välisistä mahdollisista siirtymistä.
Jatkossa - jos tästä tulee keskustelua - ajattelin esitellä G:n tekstiä aivojen evoluutiosta ja eroista muihin eläimiin, tietoisuuden olemuksesta ja tasoista, moraalin ja uskonnon aivotoiminnoista, taiteesta, konetietoisuudesta ja muusta mikä esiin nousee. Jatkan Damasion lukemisella, kunhan saan käsiini tarpeeksi tuoreen hänen kirjansa.
Toinen johtopäätös koskee aivojen toiminnan tutkimista. G:n kirjan kiitettävä määrä havaintokuvauksia nostivat yhdessä mieleen vertauksen vaikkapa maailmanlaajuisen televerkon (mutkikkuus ehkä samaa luokkaa) tutkimisesta samoin keinoin. Siis seuraamalla sen ulkoista käyttäytymistä, mittailemalla keskuslaitteiden lämpöhäviöitä ja sähkökenttiä sekä havaitsemalla mitä vaikutuksia on sillä, kun isoja kaapeleita katkeaa tai kokonaisia keskuksia palaa tai räjähtää. Miten paljon tällä tavoin pystyisi selvittämään tuon laitteiston todellisesta rakenteesta ja toimintatavasta?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Provosoidaan hieman: ainakaan tietoisuus ei voi olla illuusio, koska vain tietoisllla olioilla voi olla illuusioita.
Eipä sitä kukaan väitäkään. Vapaasta tahdosta tuossa kohtaa on kysymys.
En ajatellut polemisoida enää edes ihmis- ja (muu)eläintietoisuuksien suuresta määrällisestä erosta, koska siitä on näköjään palstalla yksimielisyys. Laadullisista eroista Gazzanigalla onkin paljon kerrottavaa.
"Eipä sitä kukaan väitäkään."
Eikö? Googlaa vaikka sanoilla consciousness ja illusion.
Tarkoitin, että palstan keskusteluissa. Maailmaan kyllä mahtuu mitä väitteitä tahansa.
Gazzanigan kirjan loppulausunto (s. 404) sanoo ihmisaivoista näin:
"Tutkimalla läheisimpiä sukulaisiamme simpansseja olemme oppineet, että aivomme ovat sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti erilaiset. Meillä on suuremmat aivot ja jotkin niiden osat ovat erilaiset. Mielestäni ratkaiseva ero on, että aivoissamme on erilaiset kytkennät... (yksityiskohtia).. Peilineuronijärjestelmämme näyttävät liittyvän kaikkeen ja antavan meille matkimiskykyjä, jotka ovat ehkä sosiaalisten taitojemme,oppimisemme, empatiamme ja jopa kielemme perusta. Ja näiden kytkentöjen tarina laajenee edelleen."
Tuossa mainittu matkiminen (mimikry) tarkoittaa (s. 173) ihmisen erityistä, tahdosta riippumatonta aivotoimintoa, joka on jopa alle tunnin ikäisillä vauvoilla. Se kohdistuu tekojen lisäksi myös tunnetiloihin ja niiden tuottamiin emootioihin.
"Tosiasia,että monet ihmiset etsivät ja testaavat matkimista eläinmaailmassa, mutta eivät ole löytäneet sitä [vaan sensijaan tietoista jäljittelyä, joka on eri asia] ...viittaavat siihen, että ihmisen maailmassa laaja-alainen matkiminen on hyvin erilaista."
Aivojen koon kasvu on (sekä kädellisillä että erityisesti ihmisellä) yhdistetty (s. 26) kahteen geeniin, joiden vikaantumisen on todettu aiheuttavan aivojen kehittymisen häiriön. Näillä geeneillä on myös todettu yksilökehityksen eroavuuksia (polymorfismia), myös ihmisellä. Toisen ihmisgeenin tällaisen nopeasti yleistyneen mutaation on (s. 26) laskettu tapahtuneen noin 37´000 ja toisen noin 5´800 vuotta sitten.
Gazzanigan mielestä ihmistietoisuuden massiivisen erilaistumisen tuottanut aivokehitys ajoittuisi siis nykyihmisen esiintulon sekä maanviljelyksen, kaupunkien ja kirjoituksen alun paikkeille.
"Tuossa mainittu matkiminen (mimikry) tarkoittaa (s. 173) ihmisen erityistä, tahdosta riippumatonta aivotoimintoa, joka on jopa alle tunnin ikäisillä vauvoilla. Se kohdistuu tekojen lisäksi myös tunnetiloihin ja niiden tuottamiin emootioihin."
Matkiminen nousi mielestäni tärkeään rooliin esimerkiksi empatian ymmärtämisessä.
Aivojen yksi päätarkoituksista on ennakoida tulevaa. Muut eläimet osaavat ennakoida tulevaa lähinnä simuloimalla liikeratoja. Esimerkiksi Kotka osaa simuloida saaliin liikkeet. Simpanssin on havaittu ennakoivan toisen simpanssin käyttäytymistä sen suhteen mitä tämä toinen näkee tai ei näe. Ihminen sen sijaan on oppinut ennakoimaan toisten käyttäytymistä mielen teorian avulla. Matkiminen on saattanut olla tärkeässä roolissa mielen teorian synnyssä. Tahaton kasvonilmeiden matkiminen johtaa samalla tunteiden siirtymiseen.
Me ihmiset ennustamme toisten käyttäytymistä miettimällä mitä toinen ajattelee. Samaa menetelmää sovellamme myös eläinten käyttäytymisen jälkikäteiseen selittämiseen. Kultakalaparvi tulee akvaarion lasin eteen, koska ne haluavat ruokaa ja ne tietävät sitä saavansa kerääntyessään lasin eteen. Arkiajattelussamme pidämme lähes kaikkia eläimiä mielen omaavina ajattelevina toimijoina.
Mekanistinen käyttäytyminen, josta on helposti erotettavissa käyttäytymisen käynnistänyt impulssi, on vielä selitettävissä ilman mieltä. Mutta heti kun käyttäytyminen muuttuu monimutkaiseksi ja impulssi/vaste ei ole erotettavissa, otamme apuun mielen teorian. Kultakala ei mielestämme ole biologinen robotti, koska se tulee lasin eteen jotta se saisi ruokaa, teko on ennen palkintoa.
Robotti käyttäytyy ennustettavan kaavamaisesti ja kykenemme aina erottamaan käyttäymiseen johtaneen syyn. Mutta kun syiden ja seurausten ketjut piilottuvat hermoverkon rakenteeseen, apuun astuu mielen teoria, joka selittää käyttäytymisen motiivien avulla.
Daniel Dennett käyttää monesti seuraavanlaista robottiesimerkkiä. Osaatko kuvitella ihmisenkaltaista robottia? Vastaat että et. Todellisuudessa tottakai osaat kuvitella. Tieteiselokuvathan ovat täynnä ihmisenkaltaisia robotteja. Et vain osaa kuvitella, miten sellainen voidaan tehdä, miten robotti ilman mieltä voi kyetä esimerkiksi oppimaan tai toimimaan tilanteissa joita sen ohjelmoija ei ole osannut etukäteen ennakoida?
"Me ihmiset ennustamme toisten käyttäytymistä miettimällä mitä toinen ajattelee. Samaa menetelmää sovellamme myös eläinten käyttäytymisen jälkikäteiseen selittämiseen. Kultakalaparvi tulee akvaarion lasin eteen, koska ne haluavat ruokaa ja ne tietävät sitä saavansa kerääntyessään lasin eteen. Arkiajattelussamme pidämme lähes kaikkia eläimiä mielen omaavina ajattelevina toimijoina."
- Menee hieman ketjun varsinaisen aiheen ulkopuolelle, mutta tämä kuvattu ihmisen taipumus hyvin selittää sen, miksi eräillä on voimakas tarve nähdä "alykäs suunnittelija" kaiken takana.
"..miksi eräillä on voimakas tarve nähdä "alykäs suunnittelija" kaiken takana."
Gazzaniga ei edes sano "eräillä", vaan tuntuu (s. 276) pitävän ihmismielen keskeisenä piirteenä etsiä maailmaa tulkitessaan alkusyitä, tarkoituksia ja toimijoita heti, kun havaittu kohde luokittuu eläväksi olennoksi. Tämä aiheuttaa, paitsi tarpeen, johon viittasit, myös taipumuksen kuvitella eläimille tai jopa roboteille samanlainen mielenteoria kuin ihmisellä. Yksi seuraus tästä voisi olla (muiden) eläinten tietoisuuden liioittelu.
Minusta tämäkin seikka on ihan ketjun varsinaisen aiheen ytimessä.
"Ihminen sen sijaan on oppinut ennakoimaan toisten käyttäytymistä mielen teorian avulla."
Tuo oli minustakin yksi keskeinen asia kirjassa. Toiseksi ihmistietoisuuden perusosaksi ymmärsin tulkitsijatoiminnon, joka kokoaa tietoisuuden muiden aivomodulien syötteestä sekä pitää sen loogisesti eheänä tarvittaessa vaikka keksimällä asioita. Kolmas oli episodinen muisti, joka säilyttää tiivistelmiä kokemustiedosta nopeasti käyttökelpoisina muistikuvioina, joita voidaan käsitellä myös tiedostamattomasti. Ehkä kokoan näistä myöhemmin pitemmän yhteenvedon.
"Neuronikytkennät ovat yksisuuntaisia (s. 344) ja koko neuroni laukeaa kerralla ylitettyään ärsytyskynnyksen. Ärsytys voi (tarkistettava) tulla joko aivojen ulkopuolelta aisteilta tai muilta elimiltä tai kytkentöjen kautta toisilta neuroneilta. G ei täsmennä, miten jälkimmäisessä tapauksessa useiden tuojahaarakkeiden impulssit yhdistyvät kokonaisärsytykseksi ja miten lauenneen neuronin lähettämän signaalin vahvuus määräytyy. Hän ei myöskään mainitse aivojen kehittämien tai tunnistamien kemikaalien (välittäjäaineet, hormonit,..) osuutta tai vaikutustapaa neuronien yhteispelissä, ja tähän kaipaisin lisää tietoa tai viitteitä."
Ärsytys on sitä, että hermosoluun virtaa joko negatiivisesti tai positiivisesti varautuneita ioneja hermosolujen välisen synapsiraon yli. On siis olemassa sekä kiihdyttäviä että estäviä synaptisia liitoksia. Hermosolu voi auttaa laukaisemaan seuraavan hermosolun tai estää seuraavaa hermosolua laukeamasta. Kun potentiaaliero hermosolun sisällä ylittää kynnyksen, hermosolu laukeaa ja hermosolun aksonihaara taas osallistuu laukaisemaan/hillitsemään siihen liittyviä hermosoluja.
Hermoimpulssin voimakkuus ei voi koskaan vaihdella – se on aina samansuuruinen ja lähettää signaalin jokaiseen aksonin haaraan. Hermoimpulssien taajuus sen sijaan voi vaihdella.
Suosittelen kirjaa Joseph LeDoux, synaptinen itse. Kuvaa yksityiskohtaisesti hermosolujen toimintaa mukaan lukien välittäjäaineet ja hormonit. Selittää hyvin miten aivot oppivat.
Televerkkovertaus oli osuva. Suurin piirtein noihan sitä yritetään selvittää miten aivot toimivat. Kokeellista tutkimusta ja mielenkiintoisia koeasetelmia.
Kiitos, selvitti hyvin asiaa.Pidän LeDouxin mielessä.
LeDouxia odotellessa pari detaljitason täydennyspyyntöä tietoihin.
"On siis olemassa sekä kiihdyttäviä että estäviä synaptisia liitoksia."
Määräytyykö liitoksen luonne synapsin välittäjäaineista, vai onko viejähaarakkeita kahta laatua? Onko liitos aina yhden viejä- ja yhden tuojahaarakkeen välinen?
Saako esimerkiksi näköneuroni verkkokalvolla syöttöärsykkeensä muuten kuin synapsin ylitse? Tai siis yleisemmin impulssiketjun ensimmäinen neuroni.
Neuronin dendriitin (vastaanottopään) reseptoreista riippuu kiihottuuko vai estyykö vastaanottajaneuroni. Syöttöneuronin laukeaminen voi kiihottaa toista ja estää toista neuronia. Näin koska reseptorit päästävät soluun joko negatiivisia tai positiivisia ioneja (Na , K , Cl-, Ca2 )
"Saako esimerkiksi näköneuroni verkkokalvolla syöttöärsykkeensä muuten kuin synapsin ylitse? Tai siis yleisemmin impulssiketjun ensimmäinen neuroni. "
Ketjun ensimmäinen neuroni on erikoistapaus. Se muuttaa ulkoisen ärsykkeen (lämpö, paine, valo, ääni) sähköimpulssiksi.
Tarkistuskuittaus; viejiä (aksoni) on yhtä lajia, tuojia (dendriitti) kahta (kiihottavia ja estäviä).
Oletan, vaikket sanonut, että synapsiliitos on aina yhden neuronin aksonin ja toisen neuronin dendriitin välinen.
Kiitos.
Tarkistuskuittaus; viejiä (aksoni) on yhtä lajia, tuojia (dendriitti) kahta (kiihottavia ja estäviä).
Dendriitti on kuin oksainen puu. Reseptoreja voisi ajatella ikäänkuin erityyppisiksi lehdiksi, jotka imevät ympäristöstään joko plussaa tai miinusta. En tiedä voiko tietyssä denriittihaarassa olla ainoastaan joko plus tai miinusreseptoreita. Luulisin että kahden neuronin välinen liitos yleensä on joko kiihottava tai estävä eli tavallaan denriitti (vastaanottaja) on tällöin tietyn tyyppinen.
"Oletan, vaikket sanonut, että synapsiliitos on aina yhden neuronin aksonin ja toisen neuronin dendriitin välinen."
OK. Tosin tietyttyjen neuronien aksonit päättyvät esim lihaksiin hermo/lihas liitoksena (=output).
Nyt tuli komplikaatio:
"Dendriitti on kuin oksainen puu. Reseptoreja voisi ajatella ikäänkuin erityyppisiksi lehdiksi.."
Onko synapsliitosi siis denriitin haarakohtainen ja onko myös aksoni vastaavasti haarainen? Ja miten summautuvat/jakautuvat haarojen kautta tulevat ja menevät estot ja kiihotukset?
Onko synapsliitosi siis denriitin haarakohtainen ja onko myös aksoni vastaavasti haarainen? Ja miten summautuvat/jakautuvat haarojen kautta tulevat ja menevät estot ja kiihotukset?
Myös aksoni on päästään haarainen eli se muodostaa synapsiliitoksia useiden neuronien dendriittien kanssa.
Summautuminen on sitä että kun solun sisällä jännite-ero on kasvanut riittävän suureksi, neuroni laukeaa. Negatiiviset ionit pienentävät jännite-eroa ja positiiviset ionit lisäävät jännite-eroa.
Kiitos taas. Tämä käy hyvin sähköinsinöörin järkeen ja on ekvivalentti sille, että jokainen synapsiliitos kulkisi erillisenä neuronista toiseen. Hermopulssien ajallisen tiheyden vaihtelukin selittyy sähkövarauksen kumuloitumisella soluun ja kulkeutumisella aksoneita myöten edelleen.
Systeemimallissa on siis kahdenlaisia liitoksia; kiihottavaa ja estävää varausta siirtäviä sekä yhdenlaisia solmuja, jotka välittävät kiihottavaa varausta edelleen. Estävän varauksen kumuloituminen ilmeisesti ei siirry eteenpäin millään lailla, mutta aiheuttaako se kuitenkin kiihotuksen akkumulaatioon viipeen?
Pitäisi tosiaan saada käsiin se kirja.
Chapman Cohenin kirja Determinism or Free-Will? (1919) voisi sivuta aihetta (meille se on liian vaikea).
http://www.gutenberg.org/ebooks/37358http://www.gutenberg.org/ebooks/37358
Tuossa linkki korjattuna: http://www.gutenberg.org/ebooks/37358
Mainio saitti muutenkin.
Olen sellä käynyt kuin myös suomalaisella vastaavalla (mikrokokoisella) agricola-sivustolla.
Taidan siirtyä ykkösellä alkavalla vuosiluvulla julkaistuihin tiedekirjoihin sitten, kun alan harrastaa tiedehistoriaa.
Elitismiä! Tiedekirjallisuus muuttuu vanhetessaan toisinaan tietosisällöltään huterammaksi, mutta sille tulee vastaavasti muita arvoja :-)
Löysin esim. tämän (tai oik. suomenk. laitoksen vuodelta -54) isäni kirjahyllystä: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Science_of_Life
Todellinen Helmi kaikkine asiavirheineen ja asenteellisuuksineenkin! Julian Huxleyn kirjoittama ja HG Wellsin editoima yleiskatsaus elämäntieteeseen 20- ja 30-luvuilta t.s. biologian historiaa sanan parhaassa merkityksessä :-)
Kun Julian Huxleystä tuli puhe niin minulla odottaa lukemistaan J. Huxleyn "Evolution: The Modern Synthesis" jonka ensimmäinen painos tuli ulos vuonna 1942 ja viimeinen laitos 1974 ja josta MIT julkaisi vuonna 2009 The Definitive Editionin uudella esipuheella.
http://www.amazon.com/Evolution-Modern-Synthesis-Julian-Huxley/dp/0262513668/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1315916580&sr=8-1
Näyttää kiinnostavalta :-)
Luultavasti osa asioista on samoja. The science of Life'ssakin on erityinen evoluutiota käsittelevä osionsa, "Evolution, fact and theory" (v. -32). Tuo suomenkielinen laitos sisältää kaikki nuo sarjan osat yksissä kansissa.
Menee jo aiheen ohi, mutta hehkutetaan sen verran että Hiski on löytänyt taiteenharrastajien iloksi tähän ketjuun
http://www.wetcanvas.com/forums/showthread.php?t=942695
nämä kirjat:
http://www.gutenberg.org/ebooks/7936
http://www.gutenberg.org/ebooks/15706
http://www.gutenberg.org/ebooks/19692
http://www.gutenberg.org/ebooks/20107
http://www.gutenberg.org/ebooks/24635
http://www.gutenberg.org/ebooks/24676
http://www.gutenberg.org/ebooks/28316
http://www.gutenberg.org/ebooks/28609
http://www.gutenberg.org/ebooks/30064
http://www.gutenberg.org/ebooks/30290
http://www.gutenberg.org/ebooks/36817
On täällä palstalla paljon pahemminkin aiheen ohi menneitä viestejä ollut - ihan viime päivinäkin :-)
Nuo näyttivät pikaisella silmäyksellä upeilta. Hiskillä on selkeästi silmää myös akvarellitaiteelle.
"Elitismiä!" Pelkkää priorisointia vain. Vaikka eläkkeellä on aikaa, on virtaa sitten vähemmän. Aikanaan nuokin, jos ikää riittää, vanhenevatkin vielä lisää.
Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan ja erityiskiitos puuöljylle. Tietoisuuden ja kielen osuutta ei ole kuitenkaan käsitelty. Selvää käsittääkseni on, että jonkinlainen tietoisuus voi olla ilman kieltäkin, mutta meidän kehittynyt tietoisuutemme edellyttää monimutkaista kieltä lauserakenteineen ja sanajärjestyksineen ja sanojen merkityksineen. Lisäksi käyttämämme kieli myös muokkaa aivojemme tapaa tehdä havaintoja ulkoisesta todellisuudesta:
http://www.youtube.com/watch?v=4b71rT9fU-I&feature=player_embedded#!
Kiitos!
Kieli varmaan selittää paljon kyvystämme abstraktiin ajatteluun. Vaikea kuvitella miten ilman kieltä voi ajatella. Tosin afasiapotilaat hiukan häiritsevät kuvaa. He selvästikin ovat täysin tietoisia ja ajattelevia yksilöitä, vaikka heillä joko on vaikeuksia ymmärtää tai tuottaa puhetta. En esimerkiksi voi ymmärtää, miten joku osaa kirjoittaa mutta ei lukea.
Gazzaniga sivusi kielen merkitystä, mutta en oikein muista mitä hän sanoi. Minulle jäi sellainen muistikuva, että kieli on ikäänkuin pitkälle kehittynyt versio eläinten tavasta viestiä (murina, ei-kielellinen viestintä)
Gazzaniga käsittelee kirjassaan (s. 66-) kieltä ja viestintää vertaillen simpanssia ja ihmistä pohtien myös eläinten viestinnän tutkimisen ongelmallisuutta. Hän lyttää perusteellisesti Koko-gorillan, mutta esittelee Kanzi-bonobon epäillen senkin todellista kykyä syntaksin käyttöön. Hän pohtii s. 72-) myös eläinten hälytyshuutoja viestinnän kannalta nähden siinäkin huudon tarkoituksellisuuden mentävän aukon. Tähän hän sitten istuttaa ihmisen peilineuronit kulmakiveksi todellisen puhekyvyn kehittymiselle; siis osana tietoisuutta, vaikkakaan ei sen edellytyksenä.
Tuossa ylempänä päästiin jo aika pitkälle hermojen verkostorakenteeseen, mutta aivojen toinen tärkeä osa eli muisti on tähän asti sivuutettu.
Gazzaniga kuvaa (s. 318) lähteisiinsä viitaten muistin kolmijakoisen rakenteen:
A proseduraalinen eli taitomuisti (pääosin tiedostamaton)
B deklaratiivinen eli ilmaisumuisti (tosiasiat ja uskomukset)
B1 semanttinen (merkitykset)
B2 episodinen (tapahtumat)
Viimemainittua hän (ja lähteensä) pitää ihmiselle ainutlaatuisena.ja olennaisena osana tietoisuutta. Episodinen muisti sisältää aina itsen toimijana tai toiminnon vastaanottajana. Se "perustuu kokemukseen ja uskoon, että asian nyt [muistista) kokeva on sama itse, joka koki sen alkujaankin." Episodinen muisti ei ole synnynnäinen, vaan käynnistyy asteittain 2-3 vuoden iästä alkaen.
Kokeilla on myös saatu viitteitä, että eräänlaisia tiivistelmiä episodisen muistin sisällöstä tallentuu myös nopeammin toimivaan semanttiseen muistiin.
Gazzanigan teksti ei käsittele sitä, missä muodossa ihmismuistin tieto on ja miten se tallennetaan ja haetaan. Mielestäni ainoa ajateltavissa oleva formaatti on hermoverkon tilatieto, jolloin sekä "kirjoittamiseen" että "lukuun" voidaan käyttää olemassaolevia aivotoimintoja. En silti osaa kuvitella, minne ja miten tämä aivoihin hajautettu tieto jää oleilemaan enimmillään vuosikymmeniksi. Ehkä seuraava kirja auttaa.
Vastatessa kysymykseen, miltä osin aivojen tilanvaihdot ovat deterministisiä, satunnaisia tai aivojen ohjaamia, muistin toiminta on avainasemassa. On melko rohkeaa lähteä olettamaan aivo-ohjattuja kvantti- tai kaaosvaikutuksia, mutta neuroverkon suorittama tietyn eikä toisen tilan tallentaminen muistiin tai valikoiva palautus sieltä voisivat olla mahdollisuuksien rajoissa.
"Gazzanigan teksti ei käsittele sitä, missä muodossa ihmismuistin tieto on ja miten se tallennetaan ja haetaan"
Tätä ei vielä tiedetä. Eikä sitä välttämättä haeta. Neuronien tietty laukemisjärjestys saattaa vastata tiettyä muistoa. Tosin tietoisuutta on monesti verrattu työmuistiin, jonne haetaan ne asiat, joihin huomio kulloinkin kiinnittyy.
"En silti osaa kuvitella, minne ja miten tämä aivoihin hajautettu tieto jää oleilemaan enimmillään vuosikymmeniksi"
Kyllä se neuronien välisissä kytkennöissä luulisi olevan tallessa.
LeDoux käsittelee paljon neuronien plastisiteettia, eli neuronien välisten liitoksien muokkautumista, joka on oppimisen perusta. Oppiminen taas on muistamisen perusta.
"miltä osin aivojen tilanvaihdot ovat deterministisiä, satunnaisia tai aivojen ohjaamia"
Osataanko ajatella miten hermosolu laukeaisi ei-deterministisesti?
Miten aivot voisivat ohjata itseään?
"Osataanko ajatella miten hermosolu laukeaisi ei-deterministisesti?
Miten aivot voisivat ohjata itseään?"
Sitähän tässä koetan pinnistellä ja katse on kääntynyt muistitoimintoon. Se moduli päässäni kuiskuttelee juuri jotakin lyhyt- ja pitkäkestoisen muistin eroista (sähköinen vs kemiallinen). Olen myös haeskellut tarpeeksi kompleksista esimerkkiä päätöstilanteesta.
Jos hyväntahtoinen sponsori haluaisi lahjoittaa minulle vapaan kiertomatkan avec yhdellä mantereella itse valitsemiini paikkoihin ainoana ehtona, että olen käynyt jokaisessa niistä aikaisemmin, olisiko aivojeni lopulta tuottama matkaohjelma ennalta määrätty ja selkeä kokemukseni ensin mantereen (viidestä) ja sitten paikkojen (kymmenistä) ihan itse valinnasta pelkkä tietoisuuden luoma illuusio? Ja millä tavoin perusteellinen aikaisempien matkojen muistelu, asioiden puolison kanssa pohdiskelu sekä kiinnostavien nähtävyyksien verkosta etsiskely kutoutuisivat osiksi tuota automaatin laukaisemaa ja pakko-ohjaamaa reaktiota?
Vai voisivatko tuossa mietinnässä päässäni laukeilevat neuronit jotenkin valita muistojen, tiedonhakujen, palautteiden ja kokemusten ryteiköstä syötettä, jota sponsorini ei riittävän vahvalla analyysikoneellakaan voisi ennustaa ratkaisuikseni jo ehdotusta esittäessään? Miksi ihminen on arvaamaton ja yllättävä?
Tässä Gazzanigan välipalaksi jälleenlämmitys Gaia-hypoteesin keskivaiheen eräästä pohdinnasta. Sen lähtökohtana on elävän aineen keskimääräisen atomin paino 1*10E-20 g sekä askelhypylle (emergenssille) valittu muuntokerroin a=1*E10 (kymmenen miljardia):
- (a -10a)*atomi = 0,1 - 1 nanogrammaa eli alkusolu - nykysolu
- a*nykysolu = 10 g eli kehittynyt monisoluinen eliö, jossa jo hermosoluja,
--> eriytyneet aivot a/10 neuronia ja tíetoisuuden alku a neuronia,
--> ihmistietoisuus 10*a neuronia
- a*ihmistietoisuus integroituneena = planetaarinen tietoisuus
- a*planetaarinen = galaktinen
- a*galaktinen = universaali
- a*universaali = kosminen
Siirtymäkohdan faktasta spekulaatioon huomaa helposti.
Todistenosto.