Olen juuri eronnut, murtunut, yksinäinen, hajalla, rikki. Tunnen epäonnistuneeni täysin, olen tehnyt virheitä, olen rakastanut, olen kylmennyt, olen tyhjä.
Uskon, että en enää milloinkaan halua seurustella kenenkään kanssa, en halua tavata ketään, en usko enää mihinkään.
Voiko tämä mennä ohi, voiko jonain aamuna olla onnellinen? Voiko ikinä kukaan tulla elämääni, voiko.
Siinäpä päällimmäiset ajatukset. Eipä mulla muuta.
Uskon, että en enää milloinkaan halua seurustella kenenkään kanssa, en halua tavata ketään, en usko enää mihinkään.
Voiko tämä mennä ohi, voiko jonain aamuna olla onnellinen? Voiko ikinä kukaan tulla elämääni, voiko.
Siinäpä päällimmäiset ajatukset. Eipä mulla muuta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uuden suhteen paikka on siinä, kun olet koonnut, "ehjännyt" itsesi ja hakeudut ihmisten pariin. Tämä ei välttämättä tapahdu itsestään, vaan sinun on tehtävä töitä asian eteen.
En tiedä. Ei ole mennyt vielä ohi... vieläkään. Ihan nopeasti kukaan ei voi häntä korvata.
Laastari helpottaa, ei tarvitse olla aivan yksin. Ja tuntuu siltä, että kelpaa edes jollekin. Tekee hyvää olemattomalle itsetunnolle. Ei siis mitään vakavaa suhdetta, vaan ihan kevyt ja kiva nojailusuhde, jossa tapaillaan silloin tällöin ja harrastetaan jotain mukavaa, muutakin kuin seksiä. Noita löytyy.
Anna kuitenkin pahimman mennä ensin ohi.
Kyllä se hiukan helpottaa mutta en minäkään ole yli kahden vuoden eron jälkeen vieläkään hänestä yli. Surullisinta on perheen menetys ja se että olimme aikoinaan niin rakastuneita mutta nyt olen hänelle vain ilmaa ja ihminen jolle ei vastata kuin sähköpostilla. Tänäänkin sain niin ylemmyydentuntoista katsetta ja just ja just vastauksen tavalliseen kysymykseeni.
Tylsää ettei toinen voi edes kohdella ihmisenä. Lyödään lyötyä/potkitaan maassa makaavaa. en ymmärrä sellaista eikä ole aikuismaista käytöstä. en haluaisi itse ainakaan niin toimia jos itsellä olisi kaikki asiat hyvin ja uus suhde kuten hänellä.
Itse harrastin eron jälkeen muutamia "yhden yön" suhteita. Teki todella hyvää itsetunnolle olla haluttu ja kehuttu. Ja sitten jättää mies samoin tein. Huomasin että kelpaan naisena edelleen, ja voin ottaa ohjat suhteessa eikä tarvitse roikkua yhdenkään miehen perässä. Koin käyttäväni miehiä hyväkseni, ja se tuntui tosi hyvältä!
Itse harrastin eron jälkeen muutamia "yhden yön" suhteita. Teki todella hyvää itsetunnolle olla haluttu ja kehuttu.
Aivan hirveää jos tuo ainut, minkä koette elämän tarpeeksenne. Kyllä se oma itsenne joka on hajalla, ette arvosta itseänne. Pää pystyy ja katse peiliin, hymy huulille ja sano monen kertaan olen hyvännäköinen. Lenkille naisporukassa maailmaa parantamaan ja kas oitis on kotikin jo ihan hyvä paikka ja puolsisonkin on saanut mollata toisille, enää ei tarvitsekaan nalkuttaa hänelle. Puoliso on pelkästään iloinen kun olet löytänyt itsetuntosi.
Me ja osta vielä vaate, jossa tunnet olevasi hyvän näköinen, tosin työhön sopivan vaatettava ja hyvät kengät. Älä sorry työpaikan miesten vokotteluihin, on itsenäinen ja moraariltasi korkealla oleva edistyvä nainen.
Miehethän haluavat polkea sinutt vaikka millä tavoin alas työpaikalla, ovat valmiit nolaamaan, älä alenneu ei seksiobjektiivikseen, näin meneätät kaiken kunnioituksen ja yleneminen on mahdotonta.
Naiset usein sanovat harrastavansa yhdenyön suhteita kohottaakseen itsetuntoaan. He eivät kehtaa sanoa tarvitsevansa seksiä. Seksi rauhoittaa kummasti mieltä(kin).
Työpaikan miesten kanssa ei kannata vehdata.
Voihan elämääsi tulla sovinto.
Jos , vaikka et koe olevasi syyllinen eroon, niin mene kuitenkin ja sovi riitanne puolisosi kanssa.
Jos et heti pysty sopimaan, asu yksin , tahi sovi puolisosi kanssa.
Kumpi on parempi, sopia , vai jatkaa riitaa?
Luulo, että löytyy tuohon sotkuun, joku toinen...on huuhaata..sillä eron jälkeen asiaa vain pahentaa, jos turmelee itsensä ja menettää itsensä, etsimällä kostoksi tai muuten jonkun toisen tilalle.
Ei muuta kuin otat välimiehen ja sovitte riitanne..on sitä sovittu suurempiakin riitoja
Jos toinen ei halua jatkaa perheyhteyttä, mutta olla esim joulun yhdessä suvun kanssa, niin jotakin on silloinkin pielessä. Läheisriippuvuutta ja roikkumista. Sitähän se on.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska olisin halunnut vielä kerran yrittää ja jatkaa liittoa, mutta jos toinen osapuoli jo asiaa kaksi vuotta hautonut ja suunnitellut, niin menköön: lopullisesti ja kokonaan!
Se ei mielestäni ole kostamista, vaan välimatkan hakemista toiseen ja koko tilanteeseen. Lopulta irrottamista. Viimeisen narun leikkaamista poikki.
Parempi olla näkemättä ja erillään. Nuoremman lapsen takia voi jonkinlaiset välit pitää, mutta nyt, kun näemme, niin hän alkaa olla minulle aika lailla ilmaa. Ei huvita puhua eikä kuunnella hänen juttujaan, eikä enää edes katsoa häntä silmiin. Tunne on kuollut. Totaalisesti.
En ymmärrä millään, mikä saa sinut edes ajattelemaan uutta suhdetta, sillä eihän se korjaa yhtään mitään.
Ei mikään toinen ihminen saa yhtään mitään aikaan, sillä se että lähtee haihattelemaan ja juoksee karkuun noita tunteitaan ei todellakaan yhtään auta tilannettasi.
Epäonnistunut, tehnyt virheitä, rakastunut, kymmennyt, tyhjä. eiköhän nämä ole asioita, joita sinun täytyy käydä läpi itsesi kanssa ja miettiä, mikää saa minkin aikaan tai lähteä terapiaan. Ole rohkea ja soita seurakunnaan perheterapiaan aika. Kävin itse, koska asia oli minulle niin tärkeä, että ajattelin, että vaikka minut leimataan, kaikkein tärkeintä on että en syytä muita, lapsiani, enkä puolisoani ja saisin jonkinlaisen rauhan sieluuni.
Siellä tapaisin ihan henkilön, joka kuunteli, ei syyttänyt, kulki kanssai pitkän matkan. Tänään olen paljon rauhallisempi.
Vaikka on seurakunnan palvelu ja ilmainen, siellä oli täysin koulutettu rauhallinen ihminen vastassa. Hän ei sanallakaan tuominnut, ei misään vaiheessa liittänyt uskontoa asioihin, piti minusta huolta.
Tunsin kuinka minusta väliettiin, sekä lapsistani.
Kiitän tätä toimintaa ihan koko sydämestäni ja toivon teidän kaikkien löytävän ristiriitaiseen tilanteeseen apua samoin.
Eihän ensimmäinen kerta todellakaan vielä ollut kuin pienimkurkistus, hän johdatteli tulemaan aika pian uudelleen, oli kuitenkin saanut itseni uskomaan paranemiseen.
MIkä saa sinut ajattelemaan, että uusi suhde nimenomaan korjaisi jotain? Ei korjaa eikä voi korjata. Harva edes haluaisi moista. Uusi suhde voi kuitenkin auttaa ihmistä eteenpäin elämässä. Joitain auttaa, toisille uusi suhde olisi kauhistus heti eron jälkeen. Valintakysymys. Tähän(kään) ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia.
Samoin tunsin minäkin erotessani. Olin tyhjä ja ahdistunut. Tunsin olevani täysin epäonnistunut ihmisenä ja kyvytön elämään parisuhteessa. Erilleen muutto toi helpotuksen tunteen aika nopeasti. Aloin tuntea onnellisuutta ilman ahdistavaa suhdetta. Aloin tapilla naisia aluksi ihan kepeässä mielessä. Rakensin sosiaalista verkostoa avioliiton erakkoelämän tilalle. Onhan minulla myös rakas lapseni joka toinen viikko.
3kk eron jälkeen tapasin samaan aikaan eronneen naisen. Ystävystyimme ja tuimme toisiamme. Keskustelimme avoimesti aivan kaikesta. Seksikin tuli aika pian kuvaan. Suhteemme lähentyi, mutta molemmat ajattelimme, että ei näin pian eron jälkeen kannata edes ajatella vakavaa suhdetta, laastaroidaan vaan toisiamme kun molemmat saamme siitä voimaa. Vuosi on kulunut ja haavat ovat parantuneet meillä molemmilla. Laastarisuhteesta on kasvanut lämmin ja intohimoinen rakkaussuhde. Luottamus itseen ja toiseen ihmiseen on palannut. Emme kuitenkaan ole kiirehtimässä saman katon alle. Annetaan nyt tunteiden staboloitua ja ajan kulua.
Vasta nyt näen, kuinka etäisiä olimme ex vaimoni kanssa. Suhteemme oli hyvin pinnallinen, ahdistava, eikä aitoa keskustelua ollut. Onneksi ero tuli, ennenkuin olin aivan ihmisraunio. Nyt tuntuu hölmöltö, etten olisi halunnut erota. Samalla tavalla tuntuu hölmöltä, että en erotessani olisi halunnut päästää ketään naista lähelleni. Normaalia itsesuojeluahan se on. Nyt en enää tarvitse muureja. Olen onnenpoika, koska minulla oli loistava tuki eroprosessissani. Ilman sitäkin olisin toki selvinnyt, mutta hitaammin. Ainakin luottamuksen palautuminen olisi vielä alkutekijöissään.
Erosta selviää, jos vaan haluaa. Ei kannata jäädä piehtaroimaan eroahdistukseen vaan on pyrittävä löytämään uudesta elämäntilanteesta hyviä asioita.