Juuri kun olin vitsaillut Sveitsistä, niin vanhemmiltani tuli puhelimeen perhepotretti Zürichistä. He olivat seuraamassa paikan päällä Suomen lentopallomaajoukkoeen pelejä. Olin hyvä passari. Polvisuojat näyttivät aivan vaipoilta, koska niissä ei ollut mainoksia eikä kirkuvia värejä, vaan loistivat lumpioiden suojana kuin toisistaan eronneet perskannikat .
Ohitse lipui sinisorsia. Olimme picnicillä Korkeasaaressa. Takanani käyskentelivät uupuneen oloiset Vicentit ja porot. En tiennyt metsäpeuran olleen niin harivinainen - ja kaukana jossain itärajalla. Söimme erilaisia juustoleipiä ja joimme kahvia. Mielessäni kummitteli paviaani, joka raivosi puhjenneelle jalkapallolleen. Luultavasti se oli purrut sen puhki. Otuksen torahampaat olivat keltaiset ja pitkät kuin käyrät veitset suussa. Se heitteli palloa sinne ja tänne ja hyppi vasten betonimuuria pallo suussaan.
Rusennan hapankorpun sinihomejuustolla. Keskustelun seuraaminen hankaloituu. Syksyn kauneus on häikäisevää aurinkolasien tuolla puolen.
Vapaus on yhä mysteeri, kuin tila, jossa jo oli käsittämättä itsensä olemuotoa, sen ilmiasun pinnallisuutta. Elämässä ei tuntunut olevan mitään syvää, vaan kaikki oli kerrostumia toistensa päällä, kuin lukemattomia seittejä vailla peittävää pintaa ja allaan kallio.
Näin elämän lävitse, ja minua kylmäsi. Talvi teki tuloaan. He mursivat kieltään Venäjäksi. Se kuulosti naurettavalta suu täynnä ruokaa. Häviämme massaan,
aaltojen kahinaan kivikossa.
Soitin Sveitsiin.
Ohitse lipui sinisorsia. Olimme picnicillä Korkeasaaressa. Takanani käyskentelivät uupuneen oloiset Vicentit ja porot. En tiennyt metsäpeuran olleen niin harivinainen - ja kaukana jossain itärajalla. Söimme erilaisia juustoleipiä ja joimme kahvia. Mielessäni kummitteli paviaani, joka raivosi puhjenneelle jalkapallolleen. Luultavasti se oli purrut sen puhki. Otuksen torahampaat olivat keltaiset ja pitkät kuin käyrät veitset suussa. Se heitteli palloa sinne ja tänne ja hyppi vasten betonimuuria pallo suussaan.
Rusennan hapankorpun sinihomejuustolla. Keskustelun seuraaminen hankaloituu. Syksyn kauneus on häikäisevää aurinkolasien tuolla puolen.
Vapaus on yhä mysteeri, kuin tila, jossa jo oli käsittämättä itsensä olemuotoa, sen ilmiasun pinnallisuutta. Elämässä ei tuntunut olevan mitään syvää, vaan kaikki oli kerrostumia toistensa päällä, kuin lukemattomia seittejä vailla peittävää pintaa ja allaan kallio.
Näin elämän lävitse, ja minua kylmäsi. Talvi teki tuloaan. He mursivat kieltään Venäjäksi. Se kuulosti naurettavalta suu täynnä ruokaa. Häviämme massaan,
aaltojen kahinaan kivikossa.
Soitin Sveitsiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.