Kuinka usein

"Kuinka moni ero on alkanut todellakin pikkujouluista"

Minäpä väitän, ettei käytännössä yksikään-kyllä se ero on alkanut jo aiemmin, ei siihen muutaman tunnin kännäämistä tarvita. Nimittäin hyvässä suhteessa ei petetä kännissä.

kyllä siemenet on kylvetty jo hyvissä ajoin ennen
pikkujoulua, jos joku vääntäytyy niissä pippaloisa
työkaveriin kanssa yhteiselle polsterille.

"...kukaan ei koskaan enää saavuta onnea täydellistä,
siellä on suuri arpi raastamassa..."

ikävä juttu, että sinulle on käynyt noin huonosti.
väitteesi / ennusteesi ei kuitenkaan ole kaikkien
"langenneitten" kohdalla noin synkkä.
esimerkiksi käsitettä "joka päivä armo uus" ei
tietääkseni ole kokonaan peruttu.

Ei se ole tapaturma, kyllä se eron siemen on kylvetty aikaisemmin ja pikkujouluissa alkoholilla vahvistettuna se lähtee itämään. Pettämisestä jää aina omantunnon taakka, ellei sitten ole narsisti, joka sallii itselleen kaikki vapaudet.

bakkanaalit on kärsineet inflaation jo aikoja sitten, joten merkitys kodinrikkojana on marginaalisen pieni..

Mitä muuten tarkoitat sillä, että NUORI äiti tai isä JOUTUU tilanteeseen, jossa ei OSAA lähteä ajoissa kotiin?

Työpaikan pitäisi olla työpaikkaa ja työnantajan hoitaa asioita niin, että siitä ei muodostu avieroon johtavaa loukkua kenellekään.

Työanantajan tulisi olla moraaliltaan niin kovaa luokaa, että ei anna mahdollsisuutta työtoverin kanssa seurusteluun työaikana. Jos jotain tällaistä huomaa, tulee ensitilassa saattaa näiden työt niin, että yhteisiä hetkiä työaikana ei ole.

Myös työnantajan vastuuseen kuuluu suojella työntekijäänsä ja hänen perhettään, siksi nämä pikkujoulut pitää järjrstaa, että työntekijä voi tulla niihin perheineen, lapset mukanaan, jotta perhe tietää missä perheen isä tai äiti tekee työtään ja keitä ovat hänen työtoverinsa.
Jos näin ei voida asioita järjestää, silloin on parasta jättää nämä juomajuhlat jättää pitämättä.
Olen kerran joutunut näkemään kiivastumisen puolisolle juuri näistä työnantjan viinajuhlien vuoksi, siinä oli toisella hengenlähtö lähellä.

Itse olen moraaliltani sellainen, että en flirttaile kenenkään kanssa ja anna aihetta minjäänlaiseen säpinään, en vaikka kotona kuinka mättäisi asiat.
En tule koskaan olemaan uskoton tai pettämään millään tavoin puolisoani, en lapsiani, enkä läheisiäni.
Jos eteeni tulee asia, jonka vuoksi täytyy erota teen sen aivan puhtain paperein. Enkä tarvitse mitään uutta suhdetta ainakaan vähään aikaan, olen sen verran tätä raakuuttua nähnyt, jotta itse en siihen koskaan lähtisi.
Elämä on holtitonta ja kaikki pitäisi saada vain vaatimalla, asioiden eteen ei itse haluta nähdä vaivaa, joustaa, eikä mitenkään ymmärtää, syöksytään pettämään. Haukutaan ex:ä jopa lapsia. Huudetaan että ei jakseta olla äitejä ja isiä. Olette saaneet kaiken liian helpolla, ettekä osaa antaa arvo elämällenne. Siinä on syy pahoinvointiinne, joka ei ole puolsion syy, vaan oma päänne on ihan sekaisin.

Yksi työnantajani järjesti pikkujoulut aina niin, että työntekijän kumppani oli mukana. Toimivaa ja mukavaa parisuhteellekin. Pitäisi saada lakisääteiseksi pikkujoulujen viettäminen vain oman kumppanin seurassa.

Joo ja oletpa todella tyhmä ja typerä. Kukaan ei ole puuttumassa työpaikan työhön ja siihen tarvittavaan koulutukseen. Mutta työapikka on työpaikka ja sen pitää olla turvallinen ihmisille, siellä tehdään työnantajan määrämää työtä eikä flirttailla toisen sukupuolen kanssa.
Miten kukaan voi enää muutoin laskea vaimoaan kuin paikalle, jossa on vaina miehiä tai missä on vain naisia.
Siinä sitä sitten ainakin tuo vikittely jäisi pois.

Todella työpaikan pitää olla turvallinen ja uskottava.

Tuota, osallistuminen juhliin lienee vapaaehtoista?

Jos aikuinen ihminen ei kykene hallitsemaan alkoholin käyttöään, ehkä lienee parempi jättäytyä pois?

Olen ollut niin pienissä työyhteisöissä kuin isoissa yhteisöissä. Kummassakin on puolensa. Kun yhteisiä juhlia mietitään, kyse on rahasta. Mitä työnantaja kustantaa ja mitä itse on valmis maksamaan. Nylyään ei enää työnantajat osallistu alkoholin tarjoamiseen. Juhlia vietetään yleisissä ravintoloissa, joissa jokainen kustantaa omat menonsa. Harvemmin on enää suljettuja juhlia. Silloin voi puoliso päästä mukaan jos siltä tuntuu.

Jos kyse on suljetusta juhlasta, voi menoerä olla liian iso työnantajalle, jotta kaikki avecit pääsisivät mukaan. Ellei sitten peritä erillistä maksua?
Omituista on, jos lähtee mukaan näihin sillä mielellä että olisipa kiva saada vierasta. Eikö tällainen ihminen hae sitä jo muualtakin? eiköhän se erilleen kasvaminen ole jo täydessä vauhdissa, jos omasta työyhteisöstään hakee sen seksikumppanin? Se olisi voinut löytyä muualtakin…

Hienoa tekstiä teiltä : itsekkyys, yhteistä aikaa ja mummomuori. Miks ihmeessä täytyy lähtee kaikenmaailman ryyppäjäisiin, jos tietää, ettei pysty kontroloimaan itseään, tai miksei voi olla selvin päin. Miksi hankkia itselleen paha olo ja loukata puolisoa. Kannattaa harkita tarkkaan, haluaako vaarantaa parisuhteensa, onko se sen arvoista? Ymmärrän, että eri asia on, jos todella rakastuu toiseen, mutta ei silloinkaan kannata heti sänkyyn hypätä, aika sen näyttää, kumpi on tärkeämpi. Sitten , jos tulee siihen tulokseen, että uuden kanssa haluaisi jakaa elämänsä, niin päättäkää hyvät ihmiset ensin se edellinen suhde, niin voitte säilyttää edes arvokkuutenne.