Olen ollut ns. kakkosena noin puolen vuoden ajan. Mies ei ole sanonut eroavansa, mutta on kertonut ettei enää mitään yhteistä ole. Olemme viettäneet tosi paljon aikaa yhdessä. Mitä enemmän ollaan oltu yhdessä sitä enemmän olen häneen rakastunut. Ja sitä pahemmalta tää tilanne on alkanut tuntua. Olen kuitenkin halunnut jatkaa. Ja hän on koko ajan sanonut haluavansa mua nähdä.
Viime viikonloppu vietettiin yhdessä ja oli tosi ihanaa. Sunnuntaina kertoi tykkäävänsä musta, oli ensimmäinen kerta kun sen sanoi. Iltaan mennessä mulla alkoi paha olo tilanteen vuoksi. Ihana viikonloppu takana ja mies oli palaamassa vaimonsa luo. Itkin ja kiutkuttelin ja juteltiin. Viimeiseksi halattiin ja hän sanoi että haluaa edelleenkin tavata.
Tänään tuli tekstiviesti jossa sanoi ettei voi enää jatkaa kun tuntuu niin pahalta. En ymmärrä tätä muutosta muutamassa tunnissa. Halusin tavata ja uhkasin soittaa vaimolle. Nyt sitten odotan että tavataanko. Vetosi tunteisiini etten soittaisi vaimolle. Hän on pettänyt vaimoaan yli kymmenen vuoden ajan. En tiedä kiintyikö minuun liikaa vai haluaako jo vaihtelua ja hakea uutta seuraa. En ole vielä päättänyt soitanko vaimolle. Kiusaus on suuri....en halua että hän jatkaa enää tällaista peliä muiden kanssa.
Viime viikonloppu vietettiin yhdessä ja oli tosi ihanaa. Sunnuntaina kertoi tykkäävänsä musta, oli ensimmäinen kerta kun sen sanoi. Iltaan mennessä mulla alkoi paha olo tilanteen vuoksi. Ihana viikonloppu takana ja mies oli palaamassa vaimonsa luo. Itkin ja kiutkuttelin ja juteltiin. Viimeiseksi halattiin ja hän sanoi että haluaa edelleenkin tavata.
Tänään tuli tekstiviesti jossa sanoi ettei voi enää jatkaa kun tuntuu niin pahalta. En ymmärrä tätä muutosta muutamassa tunnissa. Halusin tavata ja uhkasin soittaa vaimolle. Nyt sitten odotan että tavataanko. Vetosi tunteisiini etten soittaisi vaimolle. Hän on pettänyt vaimoaan yli kymmenen vuoden ajan. En tiedä kiintyikö minuun liikaa vai haluaako jo vaihtelua ja hakea uutta seuraa. En ole vielä päättänyt soitanko vaimolle. Kiusaus on suuri....en halua että hän jatkaa enää tällaista peliä muiden kanssa.
Vastaukset 225
Vanhimmat
Sinä tiesit , että mies osaa ja kykenee valehtelemaan. Tekee sitä niin kauan, niin vaimonsa ja kakkostensa kanssa, kun se on helppoa. Kun kukaan ei vaadi mitään, tai hankaloita tämän pettäjän elämää. Niin kauan kaikki on ihanaa.
Sinä astuit rajan yli, aloit vaatia enemmän mitä mies on valmis ja halukas antamaan. Hän kertoi tykkäävnsä sinusta, ja ajatteli, että se riittää. Jotain kun on aivan pakko antaa, ei toinen pysy siinä ilman, että saa mitään.
Mun ukkomies vakuutti jopa rakastavansa. Tosin kertoi asian "oikean" laidan sitten tekstarilla kun käry oli kotona käynyt. En vieläkään tiedä totuutta, että oliko hänellä tunteita vai ei. Silloin uskoin, en epäillyt hetkeäkään, kun hän sanoi. Jälkikäteen olen miettinyt, että tuskin osaa rakastaa muuta kuin itseään. Muut ihmiset ovat vain välineitä hänen sairaassa maailmassaan.
Minulle selvisi vasta päljon myöhemmin, että en ollut suinkaan ollut hänen ainoa salarakkaansa. Sillä hetkellä kyllä. Ehkä jos olisin sen tiennyt, en ehkä olisi ryhtynyt alunperinkään koko juttuun. Monta ehkää.. jatkossa kuitenkin tiedän, että pettäjä pettää joka suuntaan. Jopa itseään.
Mun ohje on, että mene siitä kaikesta niin kauas kun pystyt. Jätä koko roska. Et todellakaan halua osalliseksi sitä kaikkea, mihin joudut jos alat ilmoitteleen vaimolle. Mies raivoaa sinulle, vaimo raivoaa sinulle. Olet lisäksi itsellesi vihainen ja pettynyt kaikkeen. Ja samalla suret ja yrität luopua rakkaastasi.
Hän alkoi kiintyä sinuun ja aika vaihtaa kakkosta, muutenhan mies joutuu kinkkisen paikan eteen, täytys päättää vaimo tai sinä, ja pettävä mies haluaa mieluiten pitää katso molemmat.
Vaimolle voit siilti vihjata, koska pettävä ukko on lurjus ja ansaitsee vaimokin tietää ukon touhut. EI vaan miehen nimi ollut Martti ja Kuopiosta?
Tällai mäkin sen asia nyt oon ajatellut, että kiintyi liikaa. Meillä on takana aivan ihana kesä ja ollaan suunniteltu tapaamisia eteenpäin. En ole koskaan vaatinut häntä tekemään minkäänlaista ratkaisua mun tai vaimon välillä. Olen kyllä yrittänyt puhua hänelle siitä, että riippumatta minusta hän haaskaa sekä oman että vaimonsa elämän. Ei se pettäminen tähän lopu jos mut jättää. Ei kotielämä yhtääkkiä niin paljon parane. Viikonloppunakin kertoi useaan otteeseen miten kylmää elämä kotona on. Ja sitten haluaa jättää suhteen missä saa läheisyyttä, kiintymystä, lämpöä ja seksiä.
En haluaisi uskoa että kaikki on ollut valhetta, ei se siltä ole tuntunut. Kyllä sen tuntee jos toinen välittää. Itse sanoi viime viikonloppuna että tämä ei ole pelkkä seksisuhde. Ollaan niin paljon vietetty aikaa yhdessä, käyty eri paikossa ja tehty asioita yhdessä. Mä en vaan ymmärrä tätä juttua. Tuntuu tosi pahalta ja nyt on sellainen olo että haluaisin vaan kuolla pois. Mulle jää niin tyhjä olo tästä.
Mutta jos tää nyt oli tässä, niin kyllä mä sille vaimolle soitan ja kerron ettei mies pääse enää satuttamaan ketään toista näin ja onhan sillä vaimollakin joku oikeus tietää millasen lieron kanssa on naimisissa. Vaikka kuinka vahtisi niin ei tollasta miestä kuriin saa.
Ei se alkanut suhun liikaa kiintyä vaan säikähti, kun sä ilmeisestikin kiinnyit mieheen liikaa ja häntä alkoi pelottamaan, että mitä käyt vaatimaan. Eihän mies ole sulle mitään yhteistä tulevaisuutta luvannut. Vai onko? Onko luvannut mitään?
Ei sulla ole oikeutta mennä kertomaan vaimolle mitään. Miehen tehtävä se on. Älä sekaannu toisen perheen asioihin tietämättä niiden oikeaa laitaa. Olet tainnut törmätä tyypilliseen (säälittävään ruikuttajaan) ukkomieheen, joka puhuu ummet lammet kylmästä ilmapiiristä kotona, että vain saisi sulta seksiä. Sulla ei ole muuta kuin miehen sana siitä, miten kotona menee.
Jos teidän suhde nyt loppui, niin muista hyvällä niitä hetkiä, mitä teillä on ollut. Usko vaan, parempi muisto jää kun et vaimolle kerro. Aivan varmasti saat kylmää kyytiä heidän molempien taholta.
Vai haluatko oikeasti olla se, joka laittaa syyttömän vaimon kärsimään? Pystytkö kantamaan ikuisesti sen taakan, että laitoit omalla typeryydelläsi perheen elämän sekaisin? Joku kohta sanoo, että mieshän sen sekaisin laittoi ja mies on yksin syyllinen tilanteeseen. Toki on, mutta jos tietoisesti ukkomiehen kanssa pelehtii, pitää olla valmis myös nielemään pettymyksen katkera kalkki ihan itse.
Noin taitavalla pelimiehellä on varmasti ollut kakkosia ennen sinua ja tulee olemaan sinun jälkeesikin. Tiedä vaikka olisi koko ajan ollut myös toinen kakkonen sinun lisäksesi...
Puhun kokemuksesta. Miehelle kun käry käy, vaimo syyttää vain sinua. Ei ole mukavaa eikä helppoa.
Taidat olla pettävä mies, kun noin kirjoitat.
Vaimot haluaisivat tietää pidemmistä suhteista.
Ap ei ole millään tavalla vastuussa miehen pettämisistä. Tuotakipettämistouhua n on jatkunut jo yli 10 vuotta. Miten sen voi saada loppumaan, ettei tule enää uusia hyväksikäytettäviä? Muuten kuin kertomalla vaimolle? MIes on tapapettäjä ja käyttää vain muita ihmisiä hyväkseen. Täytyyhän se saada loppumaan! Jos vaimon hyvinvointi ei kiinnosta, pitäisi ajatella niitä kaikkia muita kusetettavaksi joutuvia, joita tulee olemaan jollei mitään tehdä!
Ketä kiinnostaa ketä vaimo syyttää? Tulipahan ainakin kerrottua.
Valitettavasti tuollaiset miehet osaavat vedota juuri siihen, ettei sille vaimolle tule soitettua vaikka pitäisi.
Toivottavasti sinä ap parannat vähän maailmaa!!!
Kerro vaan vaimolle.. Oon ollu sun kans samas tilantees, eli kakkosena, mutta meillä se päätty niin että musta tuli ykkönen. Sitten puolen vuoden jälkeen, eikä kuulemma harmita yhtään. Nyt ollaan jo kihloissa.. Mutta joo, miehiä on sellaisia. Kerro vaan ;)
Niin ja kohta sillä sun kihlatullas on uusi kakkonen kun sä olet nyt se ykkönen.
joku päivä mies voi halveksia sitä kun ilmoitit vaimolle, vaikka ykkäseksi pääsisitkin...
Se tahtoo lämpimän petikaverin, ei uutta vaimoa :)
Varmaan sen vaimokin haluaa tietää..ja on oikeus siihen. Kyllä se pistää vauhtia asioihin ja ratkaisuja täytyy tehdä...siis soita mahdollisimman pian!
Ei ole oikein että mies pääsee kuin koira veräjästä.
Näin on , tottakai vaimolle tulee tavalla tai toisella kertoa...varmaa vaan on, että jos sen teet mies suuttuu sinulle niinkuin minun tapauksessa. Erona meillä oli, että mies lupasi minulle tulevaisuuden kanssaan,,,,,minulla on sinulle koko maailma annettavana, ja etsi jopa jo avustuksellani asuntoa.
Kävi nimittiäin niin, että tämä mies ei ilmeisesti ensin olisi halunnut vakisalarakasta, mutta rakastui minuun niin että meni sekaisin.
Siitä se vasta tortour alkoi.
En todella olisi jatkanut , ellei mies olisi noin vannonut. Joten kun aika kertomisesta koitti ja hänelle teki pahaa (tietenkin), en odottanut enää yhtään ja lähetin emailin vaimolle.
TÄSSÄKIN VAIHEESSA MIES VANNOI EROAVANSA KUN KAIKKI TULI JULKI, PYYSI EROTA ILMAN MINUN VAIKUTUSTA, RAUHASSA.
Eli vieläkin valehteli? jätti minut murtuneena, oli tietenkin koko mies ja perhe sekasin, mutta minä odotin että hän olisi tukenut minua, vaan soittelua ja teksityviestiä.
Olin 100 5 varma, että mies eroaa, pettämiskertoja kun ollut ennenkin, siksi paljastin, jotta saisimme vihdoinkin olla julkisesti yhdessä, sitä mieskin toivoi. Tosin työkaverit, isä ja ystävät tiesivät jo meistä.
Vaan eipä käynyt niin, sinne jäi mies, vaikka myöntää edelleen että on virhe ettei eroa. Itsekästä.
Tällainen pistää vihastuttamaan aikuista naista, joka laittaa oman kunniansakin likoon miehen vuoksi.
Muista, ellei mies tee heti eroa, ei se tee sitä ikinä. Ja muista, pettävillä miehillä on useimmiten aika riippuvainen vaimo, paljon lapsia(keino sitoa), ja antavat anteeksi, ja vi t tuuuksissaan jopa alkavat tapella miehestä.
Joskin jonkin ajan päästä kun aika kuluu huomaavat miten hölmösti tekivät, mutta noissa liitoissa ei rakkaus sanaa käytetä, ainostaan kulissi, raha, riippuvuus , materiaali, ja epäluottamus ja kylmä sota sopivat noihin, samoin ovat tuollaiset liitot sairaita. Erittäin säälittävää että ihminen ei tajua että parempaakin on olemassa.
Sinulle neuvoisin, käräytä mies, hän ansaitsee sen. Mutta: jos ei ole sinulle mitään luvannut unohda hänet, jos on lupaillut, niin sitten ansaitsee sitä suuremmalla syyllä opetuksen.
kyllä varatusta miehestä pääsee eroon, kun ajattelee vaikka, et sillä on varpaiden välissä sienikasvustoa...
Mielipiteeni :varatun miehenkanssa suhteeseen ryhtyvät
Oletteko itse valmiita omassa parisuhteessanne olevanne noiden vaimojen tossuissa?
Tee toiselle se mitä toivot tulevaisuudessa omalle kohdallesi tapahtuvan.
Varattuun miheen suhteen aloittavalla on oma valinta olla kakkonen, jäädä toiseksi, yksinäisyys.
Mikä oikeuttaa pilaamaan vaimonkin elämän??
Varatusta miehestä pääsee kun ei ala muiden kuin vapaiden kanssa suhteeseen, voi jopa olla onnellisesti yhdessä vailla piilottelua ja salailua, ehkei niin jännittävää.
Ruotsissa toistetaan usein sanontaa: "Det finss inga lyckliga horor!"
Mä en ymmärrä, mitä liikkuu sellasen ihmisen päässä, joka alkaa suhteeseen varatun kanssa ja katsoo asiakseen valistaa puolisoa asiasta. Pitää tietää mitä tekee, jos alkaa vehdata varatun kanssa. Jos se ei hetikohta eroa, ei sillä ole aikomustakaan erota. Nuole haavat ihan vaan keskenäsi, koska jo etukäteen tiesit että mies on varattu, äläkä rankaise syytöntä vaimoa.
mun mielestä jos sä tossa tilanteessa kerrot vaimolle, kyseessä ei ole mikään epäitsekäs "ettei tekisi sitä muille" -tilanne vaan puhdas kosto. kun sinuun sattuu, siihenkin on satuttava, se ei voi päästä tästä ilman seurauksia. eikö totta?
mun logiikkaan ei mene millään että miksi joku päättäisi jatkaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa joka on pettänyt luottamuksen tuolla lailla? minä en ainakaan alkaisi.
olen ollut itse suhteessa naimisissa olevaan mieheen, aivan hiljattain. minä tiesin alusta saakka että hän on naimisissa enkä itse hakenut parisuhdetta. kyse ei ollut hetken mielijohteesta vaan molemmat teki tietoisen valinnan. me puhuttiin kaikesta, myös siitä missä kohtaa homma vihelletään poikki. se mitä meillä oli, on meidän kahden välinen asia ja sellaisena pysyy, sitä ei syötetä koirille eikä käytetä lyömävälineenä.
minun mielestä sinun pitäisi tuossa tilanteessa ottaa vastuuta, ei sysätä tuskaasi muiden silmille. sinä tiesit että kyseessä on varattu mies. se että "tykkää" on luonnollista tuossa tilanteessa, se ei tee siitä toisesta ihmisestä sinun omaisuuttasi tai sinun haavemaailmasi täyttäjää. sen haavemaailman jota _sinä_ aloit rakentamaan. kohtaamamme ihmiset eivät ole täällä vain täyttääkseen meidän tarpeitamme.
minä en kuvittele olevani parempi tai huonompi vaihtoehto. minä en kuvittele olevani edes vaihtoehto. minun ei tarvitse.
cool off lady, you made a choice -now live with it
Harmittaa, kun en ite älynny kirjoittaa noin fiksusti kuin nimimerkki t. Totta joka sana.
Olen kokenut aivan saman kohtalon, ja on aika lopettaa miehen naisilla leikkiminen, muuten kohta on taa uusi kierroksessa. Vaimolla on oikeus tietää miehen petollisuus. Onko kyseessä mies joka alkaa T kirjaimella?
Vaimolla on oikeus tietää, mutta mikä ap on sitä kertomaan? Miehen velvollisuus se on ja vain jos mies itse haluaa kertoa. Jos varatun kanssa alkaa vehtamaan, niin pettymykset on syytä kantaa aivan itse. Naurettavaa mun mielestä vaimon valistaminen. Ei se mies kakkosta väkisin ole ap:n tapauksessakaan vienyt, itse on tietoisen valinnan tehnyt.
Kostoahan ap hautoo, ei hyväsydämisyyttään mieti vaimolle kertomista. Kun itseä on satutettu, haluaa tuottaa pahan mielen myös syyttömälle vaimolle.
Sekö suakin harmittaa, että miehellä mahdollisesti on kohta uusi kakkonen? Sekin on miehen oma asia.
Kakkosena oleminen on tietynlainen taitolaji. Siihen ei taida oikesti pystyä kuin sellainen, jolla ei ole mitään tarvetta parisuhteeseen. Ei tarvitse puolisoa joka hetki rinnalle vaan osaa elää yksin ja jopa nauttii siitä. Ap on ilmeisesti luullut, että saa miehen kokonaan itselleen. Siinä tilanteessa olisi viisasta miettiä, mitä tekee pettävällä miehellä? Haluaako olla kohta samassa tilanteessa kuin vaimo? Moniko haluaa? Veikkaan että harva. Harmi vaan, että usein se kakkonen kuvittelee olevansa jotenkin parempi kuin vaimo, muuttavansa miehen uskolliseksi. Ei mies muutu, jos ei itse sitä halua.
t kirjoittaa täyttä asiaa. Fiksu nainen.
Heko heko, pettäjä miehen tehtäväksihän se ilmoittaminen kantsii jättää, ennen lehmät lentävät kuin mies kertoo vaimollensa pettämisestä.
Tosiasiassa kai asia on niin, että kyllä vaimo tietää miehensä pettämisestä, mutta ei puutu siihen. Tosiasiassa vaimoa on tosi vaikea pettää täysin salaa, paitsi jo on joku ihme ammatti, jonka varjolla voi olla kotoa poissa kummallisina aikoina, mutta tämäkään ei auta, jos vaimo oikeasti epäilee.
Syynä siihen, että vaimo ei puutu pettämiseen voi olla se, että hän itse asiassa haluaisi päästä miehestä eroon ja vain odottelee, että ukko löytäisi uuden naisen. Tällainen on hyvin yleistä. Toinen syy voi olla se, että suuri osa avioliitoista on niin väljähtyneitä, että ei oikeastaan välitetä, vaikka mies seikkailee toisten naisten kanssa. Tämäkin on yleisempää, kuin uskotaan.
Avioliitoissa on paljon esittämistä, ulospäin teeskennellään, että ollaan niin rakastuneita ja onnellisia, vaikka suhde on muuttunut lähinnä asuinkumppanuudeksi.
Tosin tällöin voi olla syynä siihen, että mies ei jätä vaimoaan kakkosen vuoksi siinä, että mies uskoo löytävänsä jonkun paremman naisen, kuin nykyinen kakkonen.
"Toinen syy voi olla se, että suuri osa avioliitoista on niin väljähtyneitä, että ei oikeastaan välitetä, vaikka mies seikkailee toisten naisten kanssa. Tämäkin on yleisempää, kuin uskotaan."
Aivan juuri näin. Lisäksi vielä vaimokin voi seikkailla toisten miesten kanssa. Tämäkin on yleisempää kuin uskotaan. Jos mies seikkailee toisten naisten kanssa lähinnä seksin takia, niin hänen vaimonsa etsii toisista miehistä ennenkaikkea jotain henkistä yhteistä. Vaimot elävät usein henkisessä tyhjiössä. Seksiähän heidän on helpompi saada liiton ulkopuolelta kuin miestensä. Vaimoille vain ei kelpaa kuka tahansa, missä tahansa.
Ei pettävä mies vaimolleen tuu koskaan tunnustamaan vapaaehtoisesti mitään. Edelleen tuskailen että pitäiskö soittaa. Kyseessä on niin kuin joku kirjoitti kosto, mutta myös mustasukkaisuus. Haluan myös että vaimo saa tietää, jotta pystyy tekemään omat ratkaisunsa. Jos haluaa jatkaa tällaisessa liitossa, niin mikäs siinä. Mutta jos haluaa kunnon elämää, niin potkaisee miehen varmasti pihalle ja alkaa elämään omaa elämäänsä. Kyllä mä sen tiedän ettei pettäjästä kauhean helposti rehellistä tule. Enkä tiedä miten suhtautuisin jos tää mies olisikin yhtäkkiä vapaa. Mutta tällä hetkellä tuntuu todella pahalta tää koko juttu.
Nähtiin eilen illalla ja sovittiin että jatketaan, mutta rauhallisemmin. En tiedä pelästyikö mun uhkausta soittaa vaimolle vai mikä tuli. Lopun alkuahan tää on. Joskus elättelin toivoa että oikesti tää mies välittäis musta, mutta nyt on vaan tyhjä olo.
Tulihan se sieltä, kostoa haudot mustasukkaisuudessasi. Mutta älä kosta vaimolle, ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Et mitenkään voi tietää heidän suhteensa tilaa ja miksi satuttaa syytöntä ihmistä enempää.
Ihmettelen, miksi jatkat suhdetta. Et sinä väsyttämällä ja rauhallisemmin ottamalla miestä itsellesi saa. Sehän vaan huomaa, että sua voi vedättää vaikka kuinka pitkään. Haluaisitko oikeasti miehen itsellesi, vaan mikä on motiivisi jatkaa? Kosto vaimolel, eikö vaan?
Heti kun et saa mitä haluat, niin sitten pitää heti kostaa vai. Ja kostaa vielä syyttömälle osapuolelle eli tuolle vaimolle joka ei edes luultavasti tiedä olemassa olostasi.
Jos soitat vaimolle, niin luultavasti se on byebye tuolle miehelle. Ja hyvässä lykässä sut vielä leimataan joksikin hulluksi ämmäksi joka vainoaa miestä. Vaikka mies eroaisikin, niin se tuskin haluaa jatkaa sun kanssa. Tollaset kaverit kun haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä, sellaisen naisen kanssa joka ei tiedä pettämisistä mitään. Älä nöyryytä itseäsi turhaan. Tuo jatkokin on vain miehen strategia pitää sun suusi kiinni. Jos mies oikeasti välittäsi susta, niin se itse haluaisi erota, mutta välittää kuitenkin enemmän vaimosta ja heidän yhteisestä elämästä. Ota nyt järki käteen ja etsi itsellesi vapaa mies, joka välittää susta oikeasti.
Tietysti narautat pettäjän vaimollensa. Hänellä on ehdottomasti oikeus tietää minkälaisen valehtelijan kanssa elää ja sitä kautta mahdollisuus päättää miten ja kenen kassa haluaa elämäänsä jatkaa. Jos päättävät kuitenkin jatkaa yhdessä se on sitten heidän valintansa ja siihen ei kannata enää puuttua tai perään itkeä. Eihän sinun tarvitse omalla nimelläsi esiin tulla, teet nimettömän ilmiannon, setviköön mies sitten tilanteen ihan omatoimisesti. Ja jos yksi vinkki ei riitä niin sitten lisää tietoa vaimolle. Pettäjä itse ei tosiaankaan itse tunnusta kun ei ole sitä tähänkään asti tehnyt!
Jos on kehdannut toisen naisen miehen kanssa paneskella, niin sitten pitäisi olla sen verran selkärankaa, että esiintyisi sitten ihan omalla nimellä ja naamalla. Jo ihan tarpeeksi raukkamaista toimintaa alkaa kakkoseksi, sitten vielä joku pikku nimetön viesti. Hävetkää!
Todellakin esiintyisin omalla nimelläni jos siihen päädyn. Enkä yhtään peittele sitä että haluan kostaa tuolle miehelle hänen aiheuttamansa pahan olon. Ei tartte enää tän jälkeen jatkaa tollasta touhua.
Mutta mitä mä teen näille omille tunteilleni? uoli vuotta olen elänyt siinä toivossa, että välillämme on muutakin kuin seksiä ja että mies välittää. Sanoi tavatessamme, että kun ollaan vietetty yhdessä ihana viikonloppu ja sitten joutuu palaamaan kotiin ja kylmään arkeen, niin se ottaa liikaa päälle. Tavatessamme hän oli aika ahdistunut eikä oikein varmaan tiedä itsekään mitä tässä pitäisi tehdä. Aikahan sen näyttää tuleeko tästä rauhallisesti ottamisesta mitään vai tuleeko tekstari jossa ilmoittaa ettei halua edes tätä.
Parasta varmaan olisi jos joku ulkopuolinen tekisi sen ilmiannon ja kertoisi vaimolle. Mutta mistä sellainen tähän hätään löytyisi? Kyllä mä sen tiedän että jos ilmoitan vaimolle niin saan molempien vihat niskaan. Mutta ei mulla siinä vaiheessa kauheesti oo väliä.
Jos joku ulkopuolinen pettäjän paljastaisi, niin tuskinpa omalla nimellään ja tiedoillaan haluaa asiaan sotkeentua, elikkä kuka sen tekee nimettömänä niin sillä ei liene niinkään merkitystä. Enemmänkin merkistystä on sillä, että petturi mies joutuu itse ensisijaisesti tilannetta selvittämään. Jos sinä soitat, niin mitä ilmeisimmin petturi piiloutuu vaimonsa selän taakse piipittämään, että enhän minä mutta kun tuo paha naikkonen vei väkisin ja pakotti. Ja minähän olisin halunnut jäättää sen jo, mutta kun vain roikkuu. Kyllä se vaimo sieltä ilmoittautuu sinulle, jos kanssasi haluaa tarkempaa keskustelua käydä ja sittenhän sinulla on tilaisuus kertoa asiat niin kuin ovat.
Onko mies sulle luvannut oikeasti mitään vai onko ne vaan sun omia pilvilinnoja? Mitä siis kostat miehelle? Sitäkö, että ei halua enää jatkaa salaista suhdetta vai sitä että on pettänyt jotain lupauksia. Hänellä on kai täysi oikeus lopettaa tuollainen suhde. Jos tuollaiseen leikkiin on lähtenyt, niin sitten pitäisi poistua myös vähin äänin. Olet varmasti ollut täysin vapaaehtoinen ja enemmänkin eikä sua ole huijattu suhteeseen.
Eihän se ole kosto vaimolle vaan sille miehelle. On pettänyt omien sanojensa mukaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Suhteet ovat olleet lähinnä yhden yön juttuja ja muutama tällainen pidempi juttu. Ei oo mikään rehellinen mies kyseessä. Nyt joku viisas seuraavaksi kysyy, että miksi haluaisin tuollaisen miehen. En tiedä vastausta. Tunteita vaan liikaa, ehkä..
Eikö kuitenkin kaikki naiset haluaisi tietää jos mies pelaa tuollaista peliä? Eikö se olisi palvelus sille vaimolle kuitenkin pidemmän päälle? Tosin uskon ettei kukaan nainen ole niin tyhmä etteikö jossain vaiheessa tietäisi, kaikki ei vaan välitä. Kulissien ylläpitäminen ja taloudellinen tilanne saattavat olla tärkeämpiä juttuja.
Mikis miehen pitäisi saada jatkaa naisten loukkaamista jatkossa. Minun jälkeeni varmasti tulee muita.
Olet siis löytänyt elämäsi Timon? poltat siipesi.
Asia on niin, että vaikka tuo vaimo saisi tietää että miehellä on toinen ei se vaimo piruuttaan miehestä eroa halua, se sen vuoksi, että ensinnäkin tulee sille vaimolle sellainen naarastiikeri vaisto, että alkaa puolustaa ukkoa, ja haluaa alkaa taistella:pettävästä hänelle valehtelevasta lurjukseta.
Näitä on nähntu, siinä menee vielä sitten jonkin aikaa liittoa sillä tavalla, taustalla ja taka-ajatuksessa jyllää kuitenin viha ja katkeruus. Vaimo luettlee ehdot miten miehen tulee olla, ei saa olla kontaktia enää toiseen, ja kontrolloi miestä koko ajan. Ja samalla tietää että eihän tällasesta pas ka st a enää mitään tuu, mutta taistella pitää eikä vaan kakkoselle luovuttaa.
Ja varsinkin jos sinä teidät paljastat, mikä on ihan oikein"!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! niin voit olla varma että tätä miehen kunnia ei kestä.
Tiedän, olen itse tehnyt näin. En vaan todella arvannut,. että miehen vaimo on päästään niin pipi että yrittää hengellään kiristää. Muutenkin ihmettelen, koska olimme kuukausia yhdessä miksi tolvana ei arvannut, mies on ennenkin pettänyt ja tällä kertaa olimme kaupingilla ja täällä ympäristössä aivan julkisesti.
Ja niin mies NYT SITTEN KOSTONA MINUN PALJASTUKSESTA EI TEHNYTKÄÄN SITÄ JO VALMISTELTUA EROA JA JÄTTI MINUT TYLYSTI YKSIN SÄRKYNEENÄ.
Mitä vaimo ei teidä, yhteyttä pidimme kyllä, ja itkimme molemmat toisillemme. MIEs väitti, että olin rikkonut hänen luottamuksen kun en antanut hänen valita aikaa meistä kertomiseen, mutta mielestäni annoin hänelle tarpeeksi aikaa ja takarajoja, en halua olla kenenkään jalkavaimo. Sitäpaitsi me olimme oikeasti ja aidosti rakastuneita toisiimme, hän sanoi sen monta kertaa ja kirjoitti, ja LUPASI minulle paljon. Näin ei tulisi miehen tehdä jos ei pysty sanojaan pitämään. Mutta nytpähän tiedän, pettävään aviomieheen (hän oli usein pettänyt), ei todella ole luottamista, sen osoitti tämä mies minulle täysin.
Siis sinuna laittaisin miehen nyt ratkaisun eteen, HÄN JOKO KERTOO PETETYLLE VAIMOLLE koko tarinanne,tai olette niin julkisesti yhdessä että muut huomaavat. Tällaisella miehellä vaan tuppaa olemaan, sorry,
pän puskaan laittava vaimo ja niinkuin hän itse kertoo ei huomaa mitään koska ilmeisesti mies on henkisesti jo eronnut ajat sitten vaimosta, siksi pettää.
Jos hän nyt yrittää jättää sinut ja ON LUVANNUT asioita, niin sitten jotenkin vihjaat vaimolle, ja ei vaan teidän suhteenne vaan kerrot myös kaikkiene vuosien petturuuden. Joutaa miehen touhut kerralla tulla julkis, on oikien ja rehellistä tuolle raukka vaimolle, että tietää millainen mahtisonni siinä vieressä makaa.
Pienikin kosto on hyvä, koska REHELLISYYS VOITTAA AINA.
Jos mies on kunnon mies pohjimmiltaan, teet hänelle karhupalveluksen, hän saa kerralla puhtaan pöydän ja tulee elämässään käännekohtaan jossa hänen pitää päättää onko edelleen mahtisonni ja elää yksin, vai vieläkä julkeaa kiusata vaimoaan itsekkäänä liitossa jatkaen ja pettäen!
Tuo mies ei muutu kuin korkeintaan uudessa suhteessa jossa todella löytää vastaparin joka laittaa ukon ruotuun rakkauden voimalla..
Näin myös totesi tämä minun miesystävä, hän halusi uuden suhteen ja liiton jossa kumppani huomaa hänen sielulliset tarpeet ja on herkkätuntoinen, eikä petetä, itse asiassa hän inhosi sitä, mutta lasten ja suvun ja rahan vuoksi eli järkiliittoa eteenpäin siellätäällä paneskellen, sairasta.
En tiedä vieläkään olisiko mies uskaltanut itse kertoa ja miten meillä olisi mennyt, mutta kokeilemisen arvoista se olisi ollut, koska rakkautemme oli niin syvä, syvin ikinä, ja se koskee vieläkin silloin tällöin.
Tähän paljastuskirjoitukseen haluan vielä tästä paljon oppineena kirjoittaa: ei ikinä edes pusua enää varatun miehen kanssa, olen sanonutkin jo yhdella varatulle joka yritteli, etta ala painua kotiin vaimon ja lasten tykö eläkä vonkaa siinä sonni! Ukko katsoi silmät pyöreenä, inhoan pettäviä ukkomiehiä, yleensä on vielä niin, että mitä enemmän lapsia perheessä sitä enemmän vonkaavat p i l u a. Ja edelleen korostan, tämä on tekemisissä miehen älykkyyden kanssa. Kunnon mies ei petä, ja näitä löytyy. Aikanaan oma aviomieheni 12 vuoden aikana ei pettänyt, tästä olemme keskustelleet avoimesti. Ja hän on tumma latino pitkä ja komea, mutta yksinkertaisesti hän ei ole sentyylinen mies, muuta asiat ovat hänelle tärkeämpiä kuin juosta vieraan p i l l u n perässä, sitäpaitsi liittomme alkoi oikealla rakkaudella ja edelleen välitämme toisistamme vaikka emme yhdessä olekkaan.
Ja jos tuo yllämainittu mies todella osasi noin aidosti minulle näytellä ja kirjoittaa ja sanoa tunteistaan, myös ystäväni ja hänen näkivät aidon rakkautemme, niin sitten olen erittäin pettynyt tuohon ihmiseen ihmisenä.
Silloin kävisi todella sääliksi että hänellä on lapsia, koska tuollainen järkyttävä petollisuuspiirre ja valehtelu voi perityä, ja siihen päin on perhe menossa...järkiliitto jossa toinen pettää ja toinen aina vaan jaksaa ja antaa käsitellä äitinä itsenään noin, sairas esimerkki äidiltä. Pojat ajattelee, että kaikki pitää antaa anteeksi ja kestää, mikä ei ihmisarvolle ole oikein.
Tässä perheessä kun nimittäin lapset saivat tietää krisiistä ja arvasivat että isällä toinen nainen, sekä tajusivat että isä ei äitiä rakasta, itse hän kertoi kertoneensa pojille näin, siksi haluaa erota äidistä, aika hurjaa. Aika hurjaa, jos mies tämänkin minulle valehteli.
Varmasti se mies pitää sinusta, ei hän muuten olisi lähtenyt suhteeseen kanssasi. Sinulla on/oli paikka hänen elämässään, ja se paikka on rakastajattaren paikka. Siihen sovit mutta et muuhun. Aloit vaatia enemmän kuin mihin mies on valmis. Suhteenne on mennyt miehen ehdoilla, ja jos haluat suhteen jatkuvan, sinun pitää jatkossakin mennä miehen ehdoilla. Jos vaadit jotain mikä ei miehen suunnitelmiin sovi, saat lähteä. Vaikka hän pitää sinusta, et ole hänelle kuitenkaan niin korvaamaton.
Jos menet käräyttämään miehen vaimolle, et saavuta sillä mitään. Ehkä saat hetkeksi kostonhalusi tyydytettyä, et muuta. Miehen menetät siinä varmasti, koska käräyttämällä hänet petät samalla hänen luottamuksensa. Mutta jos kostonhalusi on niin suuri, niin anna mennä sitten vaan. Muista kuitenkin, että teet sen täysin itsekkäistä syistä, ajatuksella että jos sinä et miestä saa niin ei saa sitten vaimokaan, tai ainakin vaimo laitetaan kärsimään. Kärsii se mieskin vähän siinä sivussa, mutta miehellä taitaa olla varasuunnitelmat jo tehty kiinnijäämisen suhteen, joten hän kyllä pärjää.
Jos käräytän tän miehen niin en enää siinä vaiheessa välitä siitä että hänet menetän. Kyllä mä sen harkitsen, mutta pitääkö tällaisesta käyttäytymisestä päästä kuin koira veräjästä?? Käyttää vaan seuraavaa naista taas hyväkseen ja vaimoparka saa olla kotona ja ihmetellä miehen menoja.
No mitä ihmettä sä siitä vaimosta nyt alat murehtimaan? Olisit miettinyt silloin kun aloit sen miehen kanssa suhteileen. Tosi tekopyhää!
Ihan hyvä jos vaimokin saa tietää. Jos mies laittaa salarakkaan kärsimään eikä pysy lupauksissa, niin kyllä maar saa vaimokin tietää totuude. On aivan vaimon omaa hölmöyttä, jos taas kärsii ja antaa miehelle anteeksi, se on nimittäin tyhmyyttä taas uudelleen antaa anteeksi.
Kyllä oikea rohkea mies kestää että hänen salainen elämä tulee julki. Jos ei ole munaa kertoa itse, niin silloin vaan tällainen mies ottaa sen luottamuksen rikkomisena. MUTTA HEI: TÄMÄ MIES ON ITSE RIKKONUT LUOTTAMUSTA JO NIIN KAUAN VAIMOON, PERHEESEEN, että ei siinä yksi paljastjus mitään paina.
MUISTAKAA VAAN, PETTÄVÄ MIES JOKA EI ITSE TUNNUSTA EI O,LE OIKEA ROHKEA MIES, SELLAISTAKO HALUAT? JA VAIMOKS ON VALINNUT SELLAISEN JOKA EI TARVITSE MIEHEN OIKEAA RAKKAUTTA JA REHELLISYYTTÄ, MOTIIVIT OVAT AIVAN MUUT.
Mies hyssykkä tyytyy kohtaloonsa, kohta on taas uusi salarakas kuvioissa, 100 % varmasti.
Enempi mä kyllä ajattelen niitä seuraavia naisia enkä niinkään sitä vaimoa. Se mieshän tässä se paha on. Vedättää naisia minkä ehtii...eikö se pitäisi estää? Kai naisten nyt sen verran pitäisi yhteen vetää.
Miten se, että laitat vaimon kärsimään, vaikuttaa niihin seuraaviin naisiin? Niitä tulee joka tapauksessa. Sä oot mustasukkanen, kostonhimonen paska. Koeta nyt jo saaha sopimaan päähäs, että sä oot alusta lähtien tienny miehen varatuks, älä kaada omaa paskaa oloas syyttömän vaimon niskaan. Miten sä muka estäsit seuraavien naisten vedättämisen sillä, että kerrot vaimolle?
Levitä mielummin miehen kuvia joka lehteen ja sähköpylvääseen ja bussipysäkille, sitten joku vois älytäkin pysytellä hänestä erossa.
Avaa mulle vähän logiikkaasi. Jos vaimo tietää miehen pettäneen häntä, miten hän voi jatkossa estää muiden naisten kärsimykset?
Ja hei, kaikki kakkoset ei kärsi eikä usko ukkomiehen puheita. Toisilla polla kestää tän leikin, toisilla ei. Tottakai ero sattuu, mutta se on ihan täysin oma vika.
Onko nyt vaikea tajuta että vaimolla on oikeus tietää miehen petturuudesta, eihän kukaan kaada syytä hänen päälleen, ei kakkonen ole pakolla ukon alle ryöminyt eikä ukko kakkosen päälle. Pettäjä on pettäjä ja tosi on ettei kakkosen tuska hellitä ennen kuin on saanut kerrottua vaimolle.
Näin on, KUKA S A A TA NA nyt petturia täällä puolustaa! Totuus voittakoon. Jos minulle kertois joku että ukkokultani lilluttaa muna an sa toisten koloissa, ja siis PETTÄÄ mun kunniaa ja luottamusta, MULLEHAN NAURETAAN hölmönä vaimona..niin olisin siitä tosi kiitollinen. KIITOS!
No eiköhän ne kaikki naura sille kakkoselle, joka urpona luulee, että mies jättää vaimonsa moisen jakorasian takia...
No se vähän riippuu sitten siitä että mitä se vaimo tekee. Jos jatkaa suhteessa, niin mies joutuu kyllä aika tarkkaan seurantaan ja lupaamaan kaikenlaista. Jos taas tulee ero niin eihän vapaalla ole kakkosia. Tosin voi edelleen vedättää, siinä olet oikeessa. Mutta loppujen lopuksi vaimo pääsee eroon pettävästä miehestä jos haluaa ja uskon kyllä siihen että pettämisellä ja valehtelulla jää loppujen lopuksi yksin. Voihan olla että mäkin jään yksin rangaistukseksi tällaiseen suhteeseen ryhtymisestä, mutta itse olen ollut tässä mukana tunteella ja oikeasti uskonut että mies musta välittää. Mä en ole vedättänyt tätä miestä. Vaimoa kohtaan olen toiminut väärin, mutta jos soitan hänelle voin aina pyytää anteeksi.
Käräytä se Timo!
Et kyllä käräytä Timoa Anitalle, ainakaan ihan vielä. Meillä on monta yhteistä ihanaa viikonloppua tulossa vielä ennen joulua ;)) Siis vasta joulun jälkeen käräytät, joohan, tai no vaikka joulun aikana, jos oikein tiukille ottaa :)
Kuule ei se mies joudu tarkkaan seurantaan välttämättä lainkaan. Vaimo voi kilttinä uskoa miehensä vakuutteluita ja valheita. Näin kävi minulla kun olin, tietämättäni naimisissa olevan, miehen kanssa suhteessa. Kun totuus tuli julki, soitin vaimolle ja kerroin mitä hänen miehensä puuhailee. Vaimo vaan ei uskonut vaan mies kertoi minun valehtelevan ja olevan joku sekopää. Siitä alkoi miehen uskomaton pommitus rakkaudestaan minuun ym. Lopulta laitoi vaimolle tekstarit, alapääkuvat ym. menemään. Viagrareseptin ja paljon muuta kivaa. Siellä se mies vaan edelleen juoksentelee kuin poikamies konsanaan. Ja edelleen yrittää päästä kyläilemään. En vastaa milläänlailla viesteihin, mutta aikas sitkeä tapaus on.
Just ja se sun anteeksipyyntö tuskin vaimon oloa kohentaa tässä tilanteessa mutta ehkä omaasi sitten? Loppujen lopuksi sinun on vain kärsittävä kipusi. Ei ole oikotietä. Ei se auta sinua yhtään vaikka käräytät miehen vaimolle. Eikä se todennäköisesti auta vaimoakaan. Jos ihan vilpittömästi haluat viestittää vaimolle miehen petturuudesta (mitä epäilen) niin katkaiset ensin kaikki yhteydet mieheen ja häviät kokonaan kuvioista vaikka mies soittelisi perääsi. Vaihda puhelinnumerosi ja kirjoita kirje vaimolle jossa kerrot asian. Älä pyytele anteeksi sillä se on kornia. Häviä kokonaan muualle. Älä jää odottamaan mitä tapahtuu sillä jos niin teet aikeesi eivät ole vilpittömät vaimoa kohtaan vaan tyydytät omaa kostonhimoasi joka on ihan tyhmää. Kostat jollekkin sitä että se joku ei tykännytkään niin paljon kuin luulit?
Minun logiikka on se, että vaimo kirjoitti minulle olevan minun vain pilvilinnoja rakentava YH-äiti joka on yrittänyt ottaa miestä, ja mies ei rakasta minua. Ja julkisella paikalla nolaamisen yrittäminen, ukko on kuin hiiri joka myös nyt halusi kostaa minulle ja pussasi vaimonsa kanssa neäni edessä. Silloin tajusin ja ystäviäni ympärillä nauratti, miten tassun alla tuo mies on ja miten vaimoparan pää pipi kun ukkoa puolustaa-
kun raukka tietäis että synnytyslaitokseltakin ukkonsa tuli viereeni ja heidän kotonaankin mitä kaikkea teimme,--ja tietääkin, mutta kun ei ole kaikki kotona niin puolustaa. Samoin tiedän että on puhunyut minusta valheita kateissaan, olen nimittäin nainen joka on monessa mukana ja minut tunnetaan kunnon naisena.
Siksi, jos mies on valehdellut jälkikäteen minusta ja yhdessä nyt sitten minsta pas ka a ihmisille jauhavat, ansaitsee molemmat opetusken sairaaseen kuvioonsa,. Olen kunnon ihminen ja että noin sairas liitto voi olla olemassa sai mut ihan sekasin.
Niin ja vaimo todella kiristi myös hengellään miehen kertoman mukaan, itsensä sekä vauvan...että lähde siitä sitten.
Harmittaa että noin sairaan vaimon kanssa jouduin tekemisiin,jos olisi mies heti kertonut nuo vaimon sairaat kiristyspuuhat, en olisi ahkä mitään kertonut.
Ymmärrän kylläkin nyt täysin miksi mies pettää eikä arvosta vaimoaan, ei kumpikaan kumpaakaan.
Ja kyllä täällä Savossa sana miehestä on levinnyt, tiedetään ja ihmetellään.
Kuvia olisi ollut vaikka kuinka paljon miehen itsensä lähettämiä omasta penik ses tään ja vartalostaan, ainoastaan vaimolle palautin ne! Ja osan niistä mies lähetti paljastuksen jälkeen, jolloin vaimo luuli että mies ei piudä yhteyttä minuun enää.
Että sellaista täällä Savon pääkaupungissa. Sana kiirii nopsaan, ja mieheltä saa, vaimoa ei näämmä haittaa....
Miehellä oli muuten paras miesystävä myös pettäjä, hänkin 3 lapsen isä, eroana että vaimonsakin pettää. Sairasta saippuaoopperaa. Kerran vuosia sitten vonkasi tuo mies nimittäin myös minulta,mutta torjuin heti kun on niin vastenmielinen tyyppi.
Mä olen satsannut tähän suhteeseen myös taloudellisesti. Ollaan tehty reissuja yhdessä ja niistä olen yh-äitinä kiltisti maksanut oman osuuteni. Lisäksi olen innoissani aina uuteen reissuun tuhlannut rahaa ja ostanut kalliita alusvaatteita miestä miellyyttääkseni. Eilen kun tavattiin, niin otin kaikki nämä hepeneet mukaan ja olisin antanut ne hänelle vaikka takassa poltettavaksi, mutta ei huolinut. Tässä itsekseni ajatellut että jos lähetän postissa ne hänelle tai vaimolle. Voivat sitten yhdessä vaikka leikkiä niillä. No, nyt en ole ihan tosissani, mutta kyllä myös tää puoli mua harmittaa.
Syyslomalle mies pyysi että lähdettäisiin yhdessä. Olen anonut lomani siihen, järjestänyt lasteni loman (ovat siis jo isoja, ammattikoulussa), koiran hoidon ja laittanut rahaa säästöön että pääsen matkalle. Ja nyt sitten tarttis tästä luopua. Näillä näkymin edessä on yksinäinen lomaviikko kun lapsetkin on pois. Enkä mä yksin mihinkään halua lähteä. Olen ostanut talveksi sukset kun piti niin lähteä hiihtoretkille yhdessä. Nekin vain ihan sitä miestä varten, ei mua hiihto kiinnosta. Mies on siis luvannut ja suunnitellut jo tulevaa melko pitkälle ja nyt haluaisi luopua tästä. Ja sunnuntaiaamuna kertoi välittävänsä ja haluavansa jatkaa tätä suhdetta. Ei mun ymmärrys riitä tällaiseen käytökseen. Enkä kyllä usko että on muita suhteita kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä lähes kaikki viikonloput ja vapaat illat. Ei aika voi riittää.
Oot sä kyllä uskomattoman lapsellinen.
Mä luulin kirjoitusten perusteella, että ap on joku nuori tyttö, joka on katkera kun on höynäytetty. Vaikea uskoa, että joku aikuinen ihminen toimii näin ja käyttäytyy niin epätoivoisesti.
ex 2, ja sinä et ole ikinä rakastanut.
Kyllä minä olen rakastanut. Jopa ukkomiestä kerran. Mutta toisin kuin tämä kostonhimoinen ap, minä ymmärsin, että mies on mulle vain hetken huvia. Ero koski ihan pirusti ja aika kauan, jätin hänet, koska hän "petti" minua.
Mitä olisin voittanut, jos olisin kertonut hänen vaimolleen? Saanut vaimon vihan päälleni ja särkenyt kolmen pienen lapsen kodin. Lapset ovat nyt aikuisia ja luulen, että onnellisempia, kun saivat kasvaa molempien vanhempien kanssa saman katon alla.
En tietenkään ole ylpeä vanhasta suhteestani, mutta rakkaus ei aina katso aikaa ja paikkaa ja joskus siitä on myös osattava luopua toisen parhaaksi.
Jos perheessä on pieniä lapsia niin asia on eri. Tän miehen nuorin on jo 18v. Hän on useaan otteeseen sanonut ettei muuta yhteistä ole kuin lapset ja asuntolaina. Tiedä sitten onko totta, mutta jos hän sanoo mulle että reissun jälkeen tuntuu pahalta kun JOUTUU palaamaan kotiin ja arkeen niin eihän asiat siellä hyvin ole. Ei mulle kuulu, mutta jos mies on pettänyt jo sen yli 10 vuotta vaimoaan, niin ei mun järkeen sellainen suhde mene. Eikö se ole kahden elämän haaskausta? Ja tätä mieltä olen vaikka en kuvioissa olisikaan.
Enkä itsekään ole tähän suhteeseen lähtenyt muuta kuin huvi mielessä, mutta ajan kanssa kävi niin että rakastuin. En mä sitä aluksi ollut enkä suunnitellut ja nyt sattuu niin pirusti.
Nyt ei taas ymmärrä! Miksi hän JOUTUU palaamaan kotiin? Onko se vankila? Onko hänellä radioseuranta? Tietääkö hän, että mieskin voi tehdä aloitteen avioerosta?
Vai ettei hän vain olisi valehdellut sulle?
Mistä sitä koskaan tietää? Voi valehdella tai sitten ei. Mutta ei avioliittoonsa tyytyväinen mies muuta seuraa etsi ja tää on harrastanut sitä jo yli 10 vuotta. Mitähän se kertoo avioliiton jamasta?
On sanonut ettei uskalla erota, on siis tossun alla. On kyllä sitä usein miettinyt, mutta ei tee asialle mitään. Tällä tavalla saa molemmat, saa pitää tutun, vaikkakin kylmän, elämän sekä mukavaa yhdessäoloa, lämpöä ja seksiä toisen kanssa. Mutta nyt ei sitten kestä sitä ristiriitaa yhtäkkiä. En tiedä mitä tapahtui, kun ei oo kyseessä mikään eilisen teeren poika. Ja tiedän, että jos tää on nyt loppu niin muutaman viikon kuluttua on uus kierroksessa. On sen verran viriili tapaus. Ja siihen haluaisin tehdä lopun!
Eli siis kun sinä et häntä saanut, ei saa kukaan muukaan.
vaikka sitten niin, mut ei tällä tavalla saa ihmisiä kohdella. Kyllä täytyy toisenkin tunteita ajatella, eikä käyttää hyväkseen kun toinen rakastaa. Hyväksytkö sinä hyväksikäytön ja vedättämisen ja oletko sitä mieltä että siitä pitää päästä kuin koira veräjästä? Taidat itse olla hyväksikäyttäjä?? Oletko ollut oikeasti rakastunut ja tullut vedätetyksi ja hyväksikäytetyksi? Osaatko yhtään kuvitella miltä se tuntuu??
Voi pyhä sylvi! Niillähän on vaimon kanssa soppari! Ihan selvästi. Ja kakkoset vaihtuu molemmilla koko ajan.
Sun ainut tapa kostaa on laittaa viaton ihminen kärsimään. Et sinä ole tullu vedätetyks, kun olet alusta alkaen tiennyt miehen varatuksi.
Olen ollut oikeasti rakastunut, mutta en ole tullut vedätetyksi, koska en ole niin lapsellinen, että uskoisin mitä tahansa satuja, mitä minulle syötetään. Kyllä jo se, että toinen on varattu eikä ja moittii liittoaan, mutta ei eroa, pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan.
En hyväksy hyväksikäyttöä ja vedättämistä, mutta juuri sunkaltaset hyväuskoset tomppelit mahdollistaa sen. Sun pitää vaan kärsiä tuskas pois.
Itsehän sä olet kohtelusi sallinut ja ollut mukana tuollaisessa virityksessä. Miksi olet mennyt uskomaan pettäjää. Jos se valehtelee vaimolleen, niin ihan varmasti se valehtelee myös sulle. Olet myös itse toiminut ala-arvoisesti. Ei rakastaminen tai mitkään tunteet oikeuta sitä, että olet tunkenut itsesi kolmanneksi pyöräksi. Tunteita ei voi kontrolloida, mutta tekojaan voi. Ainakin aikuinen ihminen voi, jos vaan haluaa. Jos tälläisessä jutussa käy huonosti, niin voit syyttää vain itseäsi.
Taidat olla aika itsekäs tapaus. Jos sinua ei saa kohdella näin, niin miksi sitten tuota vaimoa on saanut kohdella noin. Vaikka sinä et ole vaimoa pettänyt, niin olet kuitenkin toiminut "rikoskumppanina". Jos muka välität miten muita ihmisiä kohdellaan, niin jätä nyt edes miehen vaimo rauhaan. Vai tunnetko itsesi niin paljon huonommaksi, niin että haluat loukata vaimoa keinolla millä hyvänsä. Toki soittosi kirpaisee miestä, mutta isoin loukkaus kohdistuu kuitenkin vaimoon. Jotenkin tuntuu siltä, että haluat kilpailla vaimon kanssa ja näpäyttää häntä, kun vaimo ei muka anna miehen erota. Yritä nyt tajuta se, että mies haluaa jatkaa vaimonsa kanssa ja siihen hänellä on oikeus.
perusteella pettruri miehellä on oikeus jatkaa vaimonsa kanssa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan ? Kyllä se niin on, että vaimolla on oikeus tietää ja sen perusteella päättää haluaako hän jatkaa vai ei. Siinä taas petturi äijä pitäisi muka päästää pälkähästä ilman mitään vastuuta mistään. Voi pyhä Sylvi ja kymmenen muuta naista !
Miksi sellaista suhdetta kukaan haluaa jatkaa jos molemmilla on oma elämänsä? Ei ymmärrä. Täällä ollaan vaan kerran ja sekin elämä tuhlataan huonoon suhteeseen.
Sori nyt vaan, miten luulet tekeväsi miehen naisten pyörityksestä lopun? Jos rouva haluaa pitää miehensä, niin hänhän pitää ja viis veisaa miehen lahkeissa roikkuvista kakkosista. Jos taas taar rouva päättää heittää miehensä pihalle ja sinä saisit tuon ihanan miehen itsellesi, niin hänen menonsa jatkuisi ihan samanlaisena, erotuksena vaan se että kakkonen (kakkoset) vaihtuisivat toiseen. Luuletko, että tuollainen tuhannen tavaraa läpikäynyt sonni enää ikipäivänä tyytyisi yhteen?
Ja kuka sua pakotti jakamaan ukkomiehelle pesää? Ihan olet itse osasi valinnut, kestä nyt vaan seurauksetkin.
Ja milläköhän perusteella SINÄ, joka olet ihan samalla tavalla ollut osallisena petoksessa ja valehtelussa, olet oikeutettu tuomitsemaan sen miehen tekemisen? Keskity sinä vaan sen tavarasi jakamiseen ja ala katselemaan uutta ukkomiestä, kun vanha kerran näyttää sinuun jo kyllästyneen.
Näinpä, tässä tyypillinen esimerkki että rakastajakin satsaa suhteeseen. Itse myös YH-äitinä järjestin jo sun mitä että lapset yötä kavereilla jotta voin olla miehe kanssa, en uskaltanut tietenkään esitellä lapsille julkisesti vaikka mies paloi halusta näyttää miten äidistä välittää, pelaisimme kyllä esim. jalista yhdessä, hänen lapset myös mukana. Iltaisin yritin pakottaa lapset aikaisin nukkumaan jotta mies pääsi luokseni, ja kerran oli poikani yllättää meidät kesken rakastelun suihkusta..takaovesta mies ulos, nauratti kyllä jälkeenpäin. Poikani isompi kyllä huomasi että olimme rakastuneita, ja olenkin jälkikäteen sen myöntänyt. Kaiken lisäksi olisi poikani voinut tykätä tästä, koska mies oli just sitä mitä poika halusi: ei läski, urheilullinen ja kielikin yhteinen(kaksikielinen) Vahinko!
Mies kyllä oli minulle huomaavainenn, lahjojoja toi hänkin, minä myös annoin hänelle. en ikinä ajattele rahaa rakkaudessa. Ja mies käytti minuun sivoisia summia, maksoi aina ruoat, hotellit. Samoin hassua, osti myös sukset jotta olisimme päässeet kauan suunnittelemalemme hiihtolomalle, vaimo kun on niin arka eikä sporttinen.
Ja oli kuule paljon muuta, eli kyllä satsani minäkin, pahinta kuitenkin on että annoin sydämeni jonka sain takaisin rikotuttuna, juuri avioerosta kauan kestäneestä parantumisesta. Se koskl eniten.
Eipä sitä rikkinäistä sydäntä rahalla korjata. Mä en vielä halua ajatella edes sitä. Yritän tässä selviytyä olemalla kiukkuinen. Suru tulee myöhemmin. Tää mies ei kyllä muhun ole rahallisesti satsannut, kaikesta olen oman osuuteni maksanut. Enkä ole lahjana lahjaa saanut. En kyllä ole odottanutkaan.
Pahinta on se, että olen luottanut suhteen jatkumiseen ja nyt tää on tässä. Vaikka eilen sovittiin, että jatketaan rauhallisemmin, niin en mä siihen usko. Hän kertoi omasta pahasta olostaan eilen ensimmäistä kertaa enkä mä sille mitään voi. En mä pysty sitä vastaan taistelemaan. En tiedä mitä uskoa. Voiko ihmisen tunteet loppua yhdessä vuorokaudessa? Ei toista ihmistä saa näin kohdella. Mä olen vaan rakastanut ja ollut aina saatavilla kun hän on halunnut. Ainut mitä olen pyytänyt että kertoisi tunteistaan. En ole painostanut eroon mitenkään. Jostain syystä viime viikonlopun jälkeen hänellä oli paha morkkis, en tiedä miksi. Kai se on syynä tähän.
Ikävä kyllä sinä olet luottanut suhteen jatkuvuuteen ja siihenkin, että siitä tulee ihan oikea ja virallinen suhde. Mies ei ole ja ehkä olet sen kokoajan sydämmessäsi tiennytkin. Mies on ehkä puhunut jotain epämääräistä, "jonain päivänä ollaan yhdessä" jne. Se ei ole kuitenkaan oikea lupaus vai onko muka ihan oikeasti jotain konkreettista luvattu.
Mulle tulee jotenkin mieleen, että sua ei saisi jättää millään syyllä. Suhteita päättyy ja niitä päättyy erilaisista syistä. Entäs jos kyseessä ei olisi salasuhde. Saisiko sitäkään päättää ja kohdella sua niin. Haluaisitko kostaa sittenkin, jos kyseessä olisi ihan normaali suhde ja sitten sut yhtäkkiä jätettäisiin. Vähän on vaikea ymmärtää sun logiikkaa. Eihän ketään voi pakottaa olemaan suhteessa oli sitten kyseessä oikea suhde tai salasuhde.
Hänest' tuntuu pahalta koska tietää että nyt loukkaa kahta naista, sinua ja vaimoa. Eikä ole rohkea tekemään päätöstä, ei uskalla erota, mutta ei suakaan jättää. Sinun on tehtävä päätös, itsesi kannalta. Niin tein minäkin, ja uskon että minun arvostuspisteet miehen silmissä vain nousivat kun uskalsin tehdä päätöksen hänen puolestaan. Vaikka koville ottikin.
Mies on itsekäs jos nyt jää liitoonsa pettävänä aviomiehenä.
Kyllä sinun on suoraan pystyttävä kysymään tältä mieheltä mitä hän aikoo:rakastaako tarpeeksi sinua erotakseen, vai ei! Aivan suoraan, ja kyllä on oikeus sulla hieman pistää painetta. Me ainakin sovimme tietyn ajan, johon mennessä miehen on selvitettävä ero.
Olen kärsimätön ihminen, seni vuoksi, rakastaan ei kukaan voi jakaa.
En tiedä vieläkään täysin, miksi en odottanut yhtään enempää, en tiedä katuakko koska otti todella koville erota miehestä, vieläkin näen unta hänestä. Tai jos en olisi tehnyt tuota, olisimme varmasti vielä salasuhteessa molemmat kärsien. Kolmas lapsikin täyttää hänellä vasta vuoden, tuo vauva joka oli mahassa kun suhteemme alkoi. MUtta siihen en tunne syyllisyttä, mies itse on kertonut jo ennenkin etsivänsä syytä erota, siis pettäminen on yksi mahdolisuus näyttää puolisolle että hei katso haluan erota, sano minulle että sinäkin haluat. Näin mies minulle totesi.
Ymmärrän niin täysin sinua, erona kuitenkin on, että me olimme pidemmällä, ja mies todella monta kertaa lupasi minulle elämänsä tulevasiuudessa.
LOgiikalle: Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että MIES ON NAIMISISSA,EI SILLOIN TESTAILLA NAISIA, ETTÄ OLISIKO JOKU PAREMPI KUIN OMA VAIMO !
Kyllä varatun kanssa suhteeseen lähteneenä tein ainakin selväksi siinä vaiheessa kun suhteemme syveni, ja hän myönsi rakkautensa, että minä en jatka ellei hän ole nyt jatkossa tosissaan. Joko lopetamme heti, tai hän tietää mitä tulee tehdä. Ja aivan omasta vapaasta tahdostaan hän kertoi vaimolle että haluaa muuttaa pois kotoa kun jatkorakennus on valmis, en todella laittanut sanoja hänen suuhunsa. Hän vielä kertoi nauttineensa saadessaan sanottua tuon, vaimo joka raskaana kävi minua tietenkin sääliksi. Itkeä tirruuttanut oli useita
öitä, mutta sitten luulen hän kovetti itsensä.
Ei hän mua rakasta, en usko siihen lainkaan. Varmasti pitää musta, mutta nyt on sellainen olo että seksi vei kuitenkin voiton kaikesta. Ehkä mä olin sille miehelle vaan se reikä, ja halusin uskotella muuta. Tosin se kohteli mua niin ihanasti aina kun oltiin yhdessä.
Mutta on mulle sanonut ettei uskalla erota. Omat vanhempansa ovat eronneet ja kysyin että ovatko he nyt onnellisia johon mies sanoi että ovat. Ei silti uskalla vaikka on nähnyt omien vanhempien saavan elämänsä kuntoon eroamalla.
Oma järki sanoo että on aika luovuttaa, mutta kun tunteet sanoo ihan muuta. ja sit on se halu kostaa ja soittaa sille vaimolle.
ja nimim.samma här jatkan: pidä kuitenkin omat suunnitelmat, älä luota liikaa, niin minäkin tein, vaikka sydämen annoinkin. Koska pettävään mieheen joka ei uskalla vaimolle tunnustaa ei voi ikinä täysin luottaa, et sinäkään olisi jatkossa voinut tai et voi. Onko hän sen arvoinen?
Mieti sitä, kerran pystyy vaimoaan vedättämään, niin muista, vaikka sinä olsiit kuinka ihana ja kaunis ja upea, tuollainen mies jos ei ole tähän mennessä oppinut pettää sinuakin.
Voi olla että olisitte onnistuneet, mutta anna hänen erota ensin,, kerro että toivot sitä, ja kun hän on vapaa tulee uudestaan kysymään sinua jos olet vielä vapaa.
Jos teidät on tarkoitettu yhteen, SE KYLLÄ TAPAHTUU ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN TAVALLA TAI TOISELLA. Nämä olivat silloisen mun rakkaan lopetussanat myös minulle, rakkaus, oikee sellainen, voittaa aina.
Kiitos!
Tähän yritän luottaa että se tapahtuu jos niin on tarkoitettu.
Mutta nyt mä olen vain vihainen ja katkera ja mietin sitä vaimolle soittamista...
Miksi sotkea vaimo teidän likaiseen soppaanne. Hoitakaa sotkut itse keskenänne sen ukkomiehen kanssa. Minulle miehen kakkonen soitti ja paljasti suhteen. Me olimme jo erovaiheessa kauan ennen sitä (paperit vetämässä). Soitosta seurasi se, että mies kutsuu tätä kakkostansa elämänsä pahimmaksi virheeksi vaikka muutimme erilleen heti sen jälkeen. Ei hyväksynyt sitä, että ventovieras yritti loukata minua edes tässä vaiheessa, rakasti kuitenkin minua paljon enemmän yhteisen historiamme takia ja elätteli vielä yhteenmenoa.
Sä vaimo taisit itse elätellä toivetta yhteen menosta, sit pahasti petyit kun ukkos olikin löytänyt jo lohtua muualta, tais koskea vain?
Muistakaa nyt sitten myös se, että se vaimo antaa anteeksi, tällainen mies on nimittäin hommansa osaava, nyt se sitä samaa stooria ihanasta vaimosta siellä jauhaa mitä jauhoi vähän aikaa sitten vasta sinulle. Ja vaimo uskoo tällaisen narsistin puheet ja tuntee itsensä maailman ihanimmaksi vaimoksi------jonkin aikaa kunnes taas miehen kohde vaihtuu. Ja nämä on nähty. Parasta kaikkien on luopua petturista, se on kaikille paras ratkaisu, Mies ei muutu jos on ennenkin pettänyt, ainostaan VOI olla uudessa suhteessa toisenlainen kun ei halua enää tehdä virheitä, ehkä.
Minä olin ollut "kaukokakkonen" usean vuoden ajan.
Mies ilmoitti lopettavansa suhteen ja yhdeydenpito loppuikin kunnes muutaman kuukauden kuluttua ilmoitti haluavansa uudelleen.
Minulle ei enää kelvannut ja laitoin vaimolle tietoa että miehesi jättäisi minut rauhaan.
Sieltä alkoikin tulla tietoa muista naisista jotka olivat olleet suhteessa mieheen saman aikaisesti kanssani, oikein nimien ja puhnumeroiden kera.
Yhden kakkosen vuoksi oli vaimolle ilmoittanut haluavansa eronkin ja ollut suhteessa vaimon tieten vuoden verran, koska ero olisi tulossa, kunhan lapset kasvaisivat yli 10 vuotiaiksi.
Lopulta sain tietää olevani viidestä naisesta se keskimmäinen.
Evätkä ne ole vieläkään eronneet...
Se on aika jännä juttu, miten miehet ensin jättää ja sitten ne yleensä jossain vaiheessa ottaa uudelleen yhteyttä. Mulle on käynyt näin tosi monta kertaa. En mä kyllä sit enää uudestaan mihinkään lähde, mutta aika säälittävää käytöstä.
Enhän mä tästäkään miehestä tiedä kuinka monta hoitoa sillä on kerrallaan. Tosin meidän yhteydenpito on ollut niin tiivistä ettei aika voi millään riittää.
Enkä mä kyllä sellaisia vaimojakaan ymmärrä jotka jatkavbat liittoa vaikka tietävät miehensä pettävän.
Mutta miks mun pitäis olla reilu sille kun ei sekään oo reilu mulle?
Nyt en ymmärtänyt. Siis meillä oli (minun hakema) ero jo toisessa vaiheessa menossa, kun kakkonen luuli tekevänsä paljastuksen, toki saman katon alla oltiin vielä, aikuisia kun oltiin ja ystävyydellä jatkettiin. Ainoa mikä itseäni jäi kaivelemaan oli juuri tuo ulkopuolisen sekaantuminen yksityisasioihin: miksi kakkonen veti vielä itseään mukaan tuohon vaikka tiesi miehen olevan eroamassa. Kosto mikä kosto, sanon ma: miehen mustamaalaus minulle ja tottelemattomuus, koska mies ei kuitenkaan halunnut sitä jatkoa tämän kyseisen kakkosen kanssa. Kertoi todella intiimejä asioita suhteestaan tämä kakkosparka.
Niinhän ne pettäjä miehet kertovat kärähdettyään vaimoille, kuinka se vaimo on kuitenkin maailman rakkain ja tärkein nainen, odottavat kakkosen kunnioittavan heidän avioliittoaan, kuinka kakkonen voi kunnioittaa kun petturi mieskään ei osannut, vaan lisäkseni iski jatkuvasti uutta suolta pantavaksi, minunko olisi pitänyt yksin kunnioittaa, paskat sanon minä. Huojun kahden vaiheilla kertoakko vaimolle vai ei. Mies on kuitenkin raukka uhkasi tappaa itsensä jos saan hänestä parantumattoman sukupuolitaudin ja kerron vaimolle. En saanut tartuntaa mutta olisi mies voinut kertoa vaarasta ennen kuin pani paljaalla ja vannoi olevansa terve. Mies oli vaan niin pillun kipeä ettei ajatellut riskiä minkä otti.
Jo on miehellä hölmö vaimo, voi pe r ke l e jos olisi minun ystävä tuo vaimo niin työntäisin sille ison teko ky rvän taka suoleen niin sais kerran ja kunnolla kunnon munaa joka ei ole lillunut joka paikassa. Ehkä tulisi sinne aivoihinkin hieman verenkiertoa että äly juoksee.
Näitä näin hölmöjä tosiaan on, tiedän yhden Sarin myös, kyllä meitä naurattaa ja samalla säälittää.
Se on vähän kuin tupakkalakko, toisissa naisissa käynnin lupaa pyhästi lopettaa, mutta kun alakerrassa alkaa kihelmöimään, niin sitten sitä sortuu taas. lupaa itselleen että jos minä tämän yhden kerran. Koko ajan kuitenkin tietää, että pitäsi lopettaa. Mutta kun pahalle antaa pikkusormen niin se vie koko käden.
Toi oli aika hyvä pointti, että miks kunnioittaa miehen avioliittoa kun tämä ei itsekään kunnioita. Tää mun tapaus pyysi etten soittaisi jos hänestä välitän..mutta miten hän välitää musta ja pitääkö mun vielä edes välittää??
Hei onpa typerää. Vaimo oli jopettynyt varmasti ja ero on AINA suuri pettymys ja se KOSKEE oli syynä ihan mikä asia tahansa. Kyllä pitkissä suhteissa yks lohtupano eron tiimellyksessä on aika pieni tuska kaikkeen muhun tuskaan verrattuna. Jo se että ehkä vuosien yhteiselo loppuu ja siihen liittyvät muistot ja uuden alku voi satuttaa ja pelottaa.. TOTTAKAI KOSKEE!!! Ja se olkoon ihan inhimillistä vaimolle ja varmaan hitto sille miehellekkin.
Kyllä sitä mies ottaa yhteyttä, kun nivusia pakottaa ja vierasta tekee mieli. Silloin tulee tietysti mieleen sinä, joka aina annat.
Ei sun miehes minkään muun vuoksi sitä kakkosnaista elämänsä pahimmaksi tapaukseksi nimittänyt kuin sen vuoksi että ukos touhut tuli julki, sitä miehet eivät kestä. Höppänä, vielä ajattelet että mies olisi huvikseen naista naiskennellut. Sinulle että saat hyvä mielen kertoi noin, ja taasen uskoit.
Ainakin mun tapauksessa ei mies kunnolla selvittänyt kanssani juttuamme, juuri silloin kun kaikki tuli julki. Olisin kaivannut nähdä häntä ja myös tukenani, jos olisi tullut olisin tukenut ja auttanut häntä.
Viesti AP:lle. Olet lapsenomaisen tyhmä ,yksinkertainen olento, joka saat viestinviejän roolistasi entistä huonomman olon. Sen toki ansaitsetkin.
Mies palasi luoksesi vain estääkseen typerän käytöksesi.
Näinkin voi olla, että palasi etten soittaisi vaimolle. Mutta jos oikeasti haluaisi olla kunnon aviomies niin tunnustaisi itse ja kärsisi seuraukset kiltisti. Varmaa on se, että jos tää juttu loppuu niin kauaa ei mene kun on uusi kierroksessa. Eikö soitto silloin sille vaimolle olisi ihan reilua? Miksi sen miehen pitäisi saada taas nauttia elämästään uuden kakkosen kanssa ilman mitään seurauksia? Kauheesti täällä puolustellaan ja varjellaan vaimoa. Ootteko ihan oikeasti sitä mieltä että olisi oikein jos vaimo ei saisi tietää ja mies sen kun jatkaa pettämistä? En mä kyllä tota ajatusta ymmärrä. Itse aikoinaan vaimona ollessani halusin kyllä tietää mieheni tekemiset muiden naisten kanssa. Omat motiivini ovat varmasti itsekkäitä enkä välttämättä kauheesti jaksa tässä tilanteessa miettiä muiden parasta. Kuka miettii mun parastani silloin? Ei se mies tai sen vaimo ainakaan.
Parhaiten autat itseäsi, kun lopetat suhteen miehen kanssa ja suret surusi pois. Et kosta, et murehdi vaimon tai miehenkään tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Jos mies jatkaa peliään jonkun muun kanssa, niin se ei kuulu sinulle. Kyllä joku päivä miehen tekemiset kostautuu hänelle. Tavalla tai toisella. Kostonenkelinä toimiminen ei oikeasti auta sua yhtään. Pääset nopeammin eteenpäin kun jätät asian sikseen.
Tiedän että asia on näin. Mutta jos en halua unohtaa ja päästä eteenpäin, vielä...kai tää on vähän luonnekysymyskin. Jos mua oikein loukkaa, niin kostan kyllä. Eikä se ole oikein että mies jatkaa peliään. Ei paha saa aina palkkaansa, jotkut vaan pääsee aina pälkähästä.
Eikä tää juttu nyt vielä ole loppunut, en tiedä onko jauhanut p:tä mulle, mutta toisaalta haluan uskoa hänen puheensa.
Jättämisviesti tuli hänen mukaansa siitä että on niin vaikea palata ihanan yhdessäolon jälkeen omaan tylsään elämään ja samalla on vaikea keksiä valheita poissaolosta ja kärsiä huonoa omaatuntoa. Voihan olla niinkin että hän huomaa jossain vaiheessa oman elämänsä tyhjyyden ja haluaa siihen jotain muuta. Häntä mm. häiritsee ajatus että jos mulla vapaana naisena on muitakin miehiä. Ei sellainenkaan ajatus ihan tyhjästä tule.
Olen nyt päättänyt etten laita yhtään viestiä hiukaan aikaan ja katson mitä tapahtuu. Jos tulee uusi hylkäämisviesti niin sitten miketin asiaa uudestaan. Pallo on nyt hänellä...
Anteeksi vaan, mutta kerrohan missä sun järkesi oli silloin kun aloitit suhteen ukkomieheen? Valuiko jalkoväliin? Minusta alkaa noita sun kirjoituksiasi lukiessa tuntua, että mies huomasi, että sä olet todella vaikea ja itsekäs ihminen. Pakeni paikalta. Nyt riiputtaa sua ihan vaan sen takia, ettet vaimolle kerro mitään. Oliskos noin?
En ymmärrä, vaikka itsellänikin on suhde ukkomieheen ja hänestä tykkäänkin paljon, että miten aikuinen nainen voi oikeasti olla noin sokea ja tyhmä kuin sinä vaikutat olevan. Rakkauden en usko aikuisen naisen päätä pistävän noin sekaisin kuin sinulla on. Et ota vastaan yhtään järkevää kommenttia, koska kostonhalusi on niin suuri. Vaikutat suorastaan epätoivoiselta. Mies pitää löytää vaikka väkisin kun et halua elää yksinhuoltajan elämää. Säälittävää.
Jos sulla on ennenkin ollut ukkomiehiä, niin mikä tästä muka tekisi erilaisen kuin ne entiset?
No haloo, kakkosten parasta ei todellakaan mieti kukaan eikä tarvitsekaan. Kakkoset ovat ihan itse soppansa keittäneet, nielkööt sen myös ihan itse.
On siihen kuule tarvinut sen miehenkin päälle läähättän ja puskemaan spermat kakkosen sisälle. Vai kuinka mennä vain miehen päälle tai alle jos ei mies olisi halunnut.
Raha raha raha.. yh:t on köyhiä.. Mutta toivottavasti ei elämän sisällöltään. Koska se merkitsee paljon enemmän, kuin jonkun kuppaisen pettäjän tuoma valuutta!!!!!
Millä kirjaimella mies alkaa? Onko juttusi edes totta.
Ei kai tää nyt niin ihmeellinen stoori ole. Täällä kun seikkailee niin tällaisia tarinoita on vaikka kuinka paljon.
Mitä väliä sillä kirjaimella on? Mutta jos haluat tietää niin alkaa M kirjaimella.
Jos se on Marko 40 v, niin käräytä. 3 lasta, Etelä-Suomesta, töissä pohjoisessa.
Se tekee tuon aina.
Missä tämä mies asuu? Ikä?
Itellänikin oli noita kostonajatuksia vastaavassa tilanteessa, mutta nyt ajan kuluessa mies on alkanut näyttää silmissäni erilaiselta, ettei kannata uhrata ajatustakaan mokomiin kostotoimenpiteisiin. Mies näyttää pienemmältä, hintelältä, käyttää liian nuorekkaita vaatteita ikäisekseen jne. Mitä ihmettä olin tuossa miehessä oikein nähnyt. Ja käytös! Miten olen koskaan voinut sietää sellaista moukkaa!! Mitähän ihanaa siinä suhteessa nyt muka oli, ei mitään. Koskaan en ole ollut yksinäisempi kuin silloin varatun kanssa.
Niin se aika parantaa haavat, ja ruusunpunaiset silmälasit tippuvat päästä, realismi astuu kuvaan, ja suru on ohi.
Kauanko sulla on kestänyt, että pääsit eteenpäin?
Kävi niin, että käry kävi viime keväänä, ja kun häly hälveni pitkän hiljaisuuden jälkeen, mies alkoi ottamaan yhteyttä uudelleen. Tavattiin muutaman kerran, ja tuon tauon jälkeen tajusin, että eihän tämä tämmönen pelimies ole mun tyyppiäni ollenkaan.
Jotain pientä tunteen poikasta oli vielä kun suhde uudelleen virisi, mutta aika oli jo tehnyt tehtävänsä, ja aloin nähdä ne kurjat puolet miehessä ja loukkaavassa käytöksessä
Minulla samankaltainen kokemus. Kun sain vähän etäisyyttä näin miehen uusin silmin, ja se näky ei ollut viehättävä. Mies tapansa mukaan yritti saada minut takaisin, mutta nyt hän näytti hellyyttävän sijasta säälittävältä, itsevarman sijasta epävarmalta, ystävällisen sijasta mielistelijältä, neuvovan sijasta manipuloivalta ja charmikkaan sijasta vain nuijalta. Kiinnostus lopahti. Kohta vuosi siitä kun hänet jätin. Reilu puoli vuotta meni yli pääsemiseen ja koko asian käsittelyyn. Välillä vieläkin vähän ärsyttää miehen käytös ja valehtelu.
Mutta nykyään minulla on muuta ajateltavaa, mies joka on toista maata kuin petturi :)
Mulla ei ollut melkein vastaavassa tilanteessa luonnetta käräyttää. Mutta se kaduttaa mua vieläkin.
Olisin saanut kostoni ja olisin ehkä voinut estää sitä miestä tekemästä samaa pahaa muille.
Toivottavasti sulla on tarpeeksi luonnetta soittaa sille vaimolle. Kerro täällä jos sait sen tehtyä, helpottaisi minunkin oloani.
Totta jorisette, nuo tuollaiset miehet ansaitsee todella tulla käräytetyksi!
Ihan samaa olen minä ukkomiehestä ajatellut. Hiukset tippuneet entistä enemmän päästä, laiha kuin kurki, p e r s e olematon ja kuihtunut, lättäjalat. Ja kaula pitkällä ajaa autoa.
Ja sitten kun vielä ajattelee miten rivosti hän mun kanssa oli, kaiken maailman kalun puremista, vaimon hieromasauvoista selostaminen, vaimon huonojen tapojen kertominen, itsensä ylistäminen, kavereiden jopa oman pomonsa naurunalaisena pitäminen,,,,mitähän minäkin hänessä näin.
Välillä sitten muistuu ihanat ajat mieleen ja taas alan kaivat, seksiä joka oli täydellistä, hassuttelujamme, Helsingin viikonloppujamme, iltakävelyitä tässä lähellä, tekstiviestejämme satoja per viikko(ja tätä vuoden ajan),sekä hänen aitoa rakastavaa halausta.
Silloin kaikki huonot asiat häipyy, koska oikeesti rakastimme toisiamme. Aina hän oli kiinni minussa, toisin kuin vaimoon, olen kylllä nähnyt, kylmyys ja tietty epähenkisyys huokuu heistä. En tiedä kuvittelenko, mutta aistin paljon, ja olen ollut aina oikeassa. Sen huomaa, että liitto on järkiliitto. Kyllä vuosienkin jälkeen voi halata ja pussailla ja hassutella-------miehenkin aloitteesta.
Aika parantaa haavat ja asioilla on tapana järjestyä, kaikilla asioilla.
Olen niitä harvoja, joiden suhde aviossa olevaan mieheen päättyi miehen avioeroon. Vaihetttu meidän tutustumisestamme miehen avioeroon kesti neljä vuotta, joten siitä voi arvata että siihen aikaan mahtui paljon elämää.
Mistä sitten tunnistaa seikkailijan ja aidosti rakastuneen aviossa olevan ihmisen ? Ei kai mistään ? Mutta:
Sain tuolta mieheltä enemmän kuin koskaan olisin ymmärtänyt pyytää. Kaikkein eniten sain kuitenkin huolenpitoa ja rakkautta. Sitten oli aikoja, jolloin pyysin häntä jatkamaan omaa elämäänsä ja itse nautin elämästäni sillä aikaa. Toki kaipasinkin häntä, mutta olin silti tyytyväinen elämääni. En ns. tarvinnut häntä, enkä itkenyt perään tai kiristänyt eroamaan.
Halusin myös tutustua muihin miehiin ja silloin pyysin tuota aviossa olevaa miestä jättämään minut rauhaan. Sain siten itselleni mahdollisuuden tutustua muihin ihmisiin. Neljän vuoden aikana minulla oli vain yksi seks.kanssakäymistä sisältänyt pidempi suhde vapaaseen mieheen, mutta kun sen oli aika päättyä niin tuo aviossa oleva mies (sai tietää asiasta) kertoi, että se oli hänelle ratkaisun paikka. Etäisyys taisi koetella ja siten lähentää.Minä taas huomasin miten hyvä oli kun olin tajunnut tutustua muihinkin ihmisiin: tiesin kuka on se oikea. Tuo aviossa oleva mies ei koskaan kohdellut minua kaltoin, en koskaan tullut loukatuksi hänen taholtaan. Ymmärsin, että eroaminen vaatii aikansa, tosin sattuihan se itsessään ajoittain minuun, mutta oli asia, joka ei ollut minun päätettävissäni.
Kun mies ilmoitti erostaan, niin pyysin että harkitsee vielä kerran: minun takiani ei kannata lähteä hyvästä liitosta. Heidän liittonsa oli jo kuivunut kasaan ennen minua, ei sille ollut mitään tehtävissä. Silti ahdistuin: olisinko varmasti miehelle se, mitä hän toivoo.Säälin myös vaimoa, mutta aikansa surtuaan vaimo nousi kuin nousikin jaloilleen. Syyllistin itseäni, mutta itse eronneensa tiesin, että nuo ratkaisut tehdään pariskunnan välillä, ei siihen kukaan kolmas voi vaikuttaa.
Nyt ovat onnellisia kaikki osapuolet. Vaimokin, kai hänelläkin jo uusi mies.
Suhde aviossa olevaan ihmiseen on raskasta. Kannattaa siis miettiä lähteekö sille tielle. Ja jos lähtee, niin itse on vastuussa tilanteestaan ja siihen liittyvistä vaikeista tunteista. Mikään pakko ei ole jatkaa suhdetta aviossa olevaan ihmiseen, jos se tuntuu pahalta. Minä pidin yhteyttä vain kun se tuntui hyvältä. Pitkät ajat erossa nautin elämästäni täysillä. Ei onni ole toisessa ihmisessä, se on itsessä.
Hyvin kirjoitit, noin minäkin tein alkuaikoina, menin minkä ehdin ilman häntä, ja kyllä hän mustasukkaisena kihisi, mutta ei voinut kieltääkkään. Ja siksi alkoi hän hyvinkin pian kertoa minulle, miten paljon minua kohti tuntee ja olisiko mun mielestä syy erota jos on oikeasti vihdoinkin elämässään rakastunut? Sanoin tietenkin niinkuin itse ajattelen, että ON. Ilman rakkautta on avioliitto pohjaton. En myöskään pakottanut, loppuvaiheessa kyllä hoputin, koska aloimme sairastella molemmat tilanteen vuoksi, hirveää aikaa.
Häntä suretti, että aiheuttaa eropäätöksellään syyttömille surua, lapsille.
Mutta vieläkin vannoi pysyvän pätöksessään erota, en tiedä miksi en malttanut odottaa, se harmittaa. Kai pelkäsin, että mies ei uskalla sittenkään erota, ja jään yksin.
Nyt koko suhteen jälkitulon jälkeen olen myös tekemässä suuria päätöksiä ja muutoksia elämässä (varmasti puoli vuotta surin häntä todella syvästi), ja ympäristönvaihdos tekee hyvää.
Ja tämä koko asia mitä nyt teen oli myös miehen haave, hän tietää että minä menen nyt, normaalisti suunnitelmien mukaan olisi hän ollut tekemässä tätä mun kanssa yhdessä.
Mutta, kerran mies ei voi antaa anteeksi ja on niin ylpeä, sitä että vaimolle hänet paljastin sekä myös muut hänen suhteet, niin sinneppä jää. Hän on valintansa tehnyt, ei hän ollut minulle tarpeeksi rohkea, ja rohkean vahvan miehen joka minut kesyttää tarvitsen rinnalleni. Tunteikas ja sielunkumppani, sitä hän kyllä oli, se on ainut asia mikä v...tuttaa. Kun tietää, että on joku, joka myöntää tuntevansa samoin, on erossa oleminen tuskaa, sitä ei vaan saa ajatella.
Voi, tiedän useitakin tapauksia joissa mies on eronnut hyvin kauniistakin vaimosta ja lapsista toisen naisen vuoksi, et ole ainut ja harva.
Nämä miehet kylläkin ovat rohkeita ja vahvoja, ei luuseri tapapettäjiä.
Kyllähän minäkin olen tän puolen vuoden aikana mennyt ja tavannut muita, ollut sängyssäkin. Mutta ei ole kukaan kolahtanut, ei voi kun mielessä on vain se yksi mies. Joka kerta kun olen ollut jonkun toisen kanssa tekemisissä on tuntunut siltä kuin olisin pettänyt. Tiedän, ettei kuulosta ihan järkevältä.
Täällä on paljon hyviä kirjoituksia ja tuntuu siltä että suurin osa on sitä mieltä että käräyttäminen olisi ihan oikein tälle miehelle. Välillä olen sitä mieltä, että soitan ja sit taas tuntuu siltä että jos ja kun sen teen niin poltan sillat takanani. Nyt ollaan sovittu että nähdään ja jatketaan vähän rauhallisemmin. Pitäiskö nyt vielä odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää? En tiedä sovittiinko näin siksi että mies pelkää kiinnijäämistä vai siksi ettei hänkään kuitenkaan ollut valmis lopettamaan vielä. Ei niin ihanan viikonlopun jälkeen.
Mun mies oli myös kertonut kakkoselle ettei meillä ole mitään yhteiselämää. Vain talo ja lapset. Minä en tuosta asiasta ollut tietoinen. Mulle oli unohdettu kertoa ettei yhteiset kesälomat, samassa sängyssä nukkuminen, yhdessä saunominen, takapihalla istuskelu saunan jälkeen ja jutustelu ole yhteiselämää.Kakkosella oli se käsitys ettei meillä todella ollut mitään. Muuten vaan mieheni myös kotoa poissa ollessaan tekstaili ja soitti päivittäin jne. Totta hitossa miehet sanoo noin kakkosille. Ei kai kukaan ole niin hullu et jos kerrotaan totuus, ettei mistään erosta ole koskaan ollut vaimon kanssa puhetta ja , että elämä jatkuu vaimon kanssa kuten ennenkin tai että on tunteita vaimoa kohtaan, lähtee sit vielä tuollasen kanssa suhteeseen.
Näinähän se menee. Petturi valehtelee ja esittää joka suuntaan. Vaimolle unohtaa kertoa kertoa, että paneskelee myös muualla, soittelee ja tekstailee ollessaan kakkosen kanssa panoreissuillaan rakkautta vannomassa. Ja kakkoselle kertoilee ettei vaimon kanssa ole mitään, mutta kun nuo lapset, talot ym. pidättelee. Pokka on niin hyvä joka suuntaan, että pokerin peluu onnistuisi loistavasti ja voitot olisivat varmoja. Ja näitä pistäisi vielä sitten suojella, ettei vaan vaimo saisi tietää mitään.... hah !
Niin oli minunkin jo nyt ex-mies sanonut, et on vapaa ja ei ole perhettä, vaikka oli, mutta kun kaikki selvis ja halusin eron laittaa vireille, itki ja vanno, ettei koskaan jatka kakkosen kanssa, uskoin, mutta taas paljastui, että oli tapaillut kuin ennenkin, onkohan pettäminen normaalin ihmisen käytöstä?
Ei ole normaalia, mutta HYVÄ ON KAIKKIEN MUISTAA, ETTÄ SEKÄ KAKKOSELLE ETTÄ VAIMOLLE MIES VETÄÄ ERI ROOLIA. Vaikka mies on kuinka kiva ja hyvä isä ja ahkera, niin kun pettää salaa eikä rehellisesti tunnusta, niin päässä on sellainen sairaus joka ei parane.
Minun ukkomies (eilen siivotessa löysin ison emailpinon tulostetttuna) kirjoitti niin rakkaudentunnustuksia, ja miten ei voi enää elää vaimon kanssa kun tietää että voi olla kanssani onnellisempi, ei ikinä enää ja lupasi pysyä sanassaan sata kertaa että eroaa.
Vaan kun kaikki tuli julki kääntyi tämä toisinpäin. Ja tosiaan kun vaimo sai kaiken miehen ajatukset miten ei häntä rakasta ja toivoo vaimolle uutta miestä joka oikeesti hänestä välittää, sekä muut miehen rakkaudentunnustukset lukea(lähetin ihan hänelle varoituksena ne vaimolle, niin törkeesti on mies paneskellut vaikka missä), niin minä todella pidän sairaana koko liittoa.
>Vaimo ilmiselvästi palvoo miestään jonain ylijumalana, ei ihme, jos samaa tarinaa on nyt kotonaan vääntänyt vuorostaan vaimolle.
Jos minä olisin vaimona saanut taas tietää miehen kaikista noista teoista, jopa synnytyksessä mies myönsi ajatelleensa vain minua, niin olisinko normaali päästäni jos jatkaisin tälläisen miehen kanssa`?? EN.
Tarkoitus vaimolle ei ollut kostaa, mutta se mitä mies hänen selkänsä takana puuhasi oli niin kauheaa, että oli pakko varoittaa vaimoa.
Vaan eipä tuo vaimo taaskaan luopunut, vaan jatkaa samaan malliin onnellisena hymyillen, ja hehkuttaa kun mies TAAS jäi hänen luokseen! Kakkonenhan paljasti miehen ja jätti, aijai, Tuli ukolle kerralla kaikki julki, ja aika puhdistaa pöytä.
Näin sain minä tuon vaimon sekä miehen vihan kyllä niskloilleni, kun uskalsin tuoda mokaman lurjuksen teot julki. Poliisilla uhkasi mies raukka, vaikka itse soitteli monta kuukautta kanssani. Ei vaan kestänyt kuulla minulta totuutta mitä tuollaisesta miehestä ajattelen joka ei pidä sanaansa, ja käyttää vaimon riippuvuuttta hyväksi. Se oli liikaa, ja se on aina liikaa pettureille jos heille totuus sanotaan.
Tällainen virkeä mies Kuopiosta kolmen pienen lapsen isukki, vaimon täti Facebookissa hehkuttaa, että on harva tuon ikäinen (39) kolmen lapsen isä voin potrassa kunnossa kun trampoliinilla poikien kanssa volttia heittää. Tekee mieli kirjoittaa alle että: joo, minkähän vuoksi pysyy kunnossa ja viriilinä, paneskelee toisia naisia ja salasuhde just hoiteli miehen paineet kuntoon. Ärsyttää kun ukosta luullaan niin ihanaa, tiedä vaikka yks päivä tuolle tädille ihan piruuttaan lähetän miehen siskontytöstä kertomat jutut(vaimosta) ja miten minua vonkasi. Siinä tätin silmät avautuis ajattelemaan tästä miehestä hieman eritavalla. Mitähän sitten sanoisivat, kun tietäisivät että tuo vuoden ikäinen vauva oli silloin masussa kun mies rakasti toista naista, ja pahoitteli kovasti että vaimo tullut vielä raskaaksi, nyt kun olisi mies voinut helpommin erota? Tällaisia.
Huh, melkein oksetttaa.
Lima-Lissuhan se täällä taas jankuttaa samaa vinkumista kuin mitä on vinkunut viimeiset kuukaudet. Päivästä toiseen samaa älyvapaata skeidaa. Eipä ole vaikea tietää, kukakohan mahtaa peukuttaa.... Huh huh, taidat olla pitkällä pöpilomalla, kun riittää moiseen aikaa. Adios, tulen taas puolen vuoden päästä palstalle katsomaan vieläkö se Lima-Lissu jaksaa peukuttaa omille lapsellisille jankutuksilleen.
Moi vaimo, no, miltä se tuntuu taas kun mies vähän aikaa rauhottu sun kanssa,,,mutta huom. vain vähän aikaa, uudet kuviot on jo menossa todistettavasti...ja sua vaan vedätetään. Kärsi ja tyydy kohtaloosi, totuuden sanominen ei sinun pieniin päähäsi uppoa. Kantsii värjätä hiuksia vähemmän, siitä tulee syöpääkin ja on tainnut tuhota viimeisetkin aivosolut.
Ei silti, sääliksi vain käy. Voisin muuten antaa vinkkejä seksialueelta, joista mies oli aivan yllättynyt, tykkäsi niin että ulisi....koska suahan ei haittaa että mies panee muitakin, aina otat takaisin. GOOD sig life.
Niin, ymmärrän miltä tuntuu lukea miehen toihuista julkisesti, mutta älä huoli, suku vieraspaikkakuntia myöten on saanut korviinsa ja tulee vielä enemmän saamaan millainen ihana mies kolmen lapsen isukki siellä kotona on, mee vaan sitten sukujuhliin ylpeenä miehestä, sinusta hän ei ylpeä ole ollut vuosia, ja nyt vielä vähemmän.
Rauhoittuisit itse. Olet kyllä elävä (pelottava) esimerkki kaikille kakkosille, että miten pahasti voi käydä noissa salasuhdejutuissa. Että joku voi olla noin vinksahtanut.
Ai niinku mikä SIG life? Ei kannata esittää fiksumpaa kuin mitä on, dorka.
Ap:lle! soita vaimolle. se on parasta mielenrauhallesi. voihan katsos olla niin että, sitä vaimoa ei ole edes ollut olemassa pitkään aikaan. näin kävi meillä :) ns. kakkonen soitti minulle. kerroin hänelle että olemme eronneet jo 5 vuotta sitten.
Niin kuin aiemmin olen tänne laittanut niin suurin osa on sitä mieltä, että käryttäminen olisi oikein. Ainoa mikä mua pidättelee tässä vaiheessa on toivo siitä, että jos kuitenkin.....(tiedän, että kuulostaa lapselliselta ja tyhmältä). On vaan niin kovin vaikeaa päästää irti siitä ajatuksesta mitä on vaalinut puoli vuotta. On uskonut ja toivonut ja rakastanut. Ja kyllä nyt on niin pettynyt olo vaikka ei välttämättä tää juttu vielä oo loppunut. Ajattelin odottaa viikonlopun yli ja katsoa että kuuluuko mitään. Jos nyt hätiköin niin saatan kuitenkin pilata jotain. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Koska jos nyt soitan niin varmaa on että sen miehen menetän kokonaan. Jos odotan ja annan olla niin alkaako miettimään yhteisiä juttujamme ja kaipaamaan? Kyllähän joskus ne miehet eroaa ja aloittaa sen kakkosen kanssa.
"Ei hän mua rakasta, en usko siihen lainkaan. Varmasti pitää musta, mutta nyt on sellainen olo että seksi vei kuitenkin voiton kaikesta."
Miksi haluat miehen, josta olet itse jo todennut, että mies ei sinua rakasta? Uskotko, että mies oikeasti rakastuu vielä sinuun? Luuletko, että kanssasi mies parantaa tapansa ja lopettaa pettämisen? Kyllä kuulostaa melkoisen epätoivoiselta...19
Aika epätoivoinen olo mulla onkin ja tunteet vaihtelee koko ajan. Välillä itkettää ja surettaa koko tää tilanne ja välillä on kiukkuinen ja haluaa vaan kostaa.
Mutta kuitenkin koko ajan toivoo ja odottaa. Olen mä ennenkin ollut rakastunut mutta en tällai. Kai tän ymmärtää vain sellainen joka itse on rakastunut ja pettynyt. Ja jokaisella meistä on oma tapansa käsitellä asioita. Kovasti herkästi täällä arvostellaan, mutta pitää muistaa että kaikki me ollaan erilaisia.
Tiedätkö, kaikista koukuttavinta on sellainen huono suhde, jossa silloin tällöin saa palkinnon. Sitä palkintoa jaksaa odottaa, vaikka kuinka olisi p*askaa muu aika. Sama ongelma on peliriippuvaisilla, lyövät satoja euroja koneeseen ja välillä voittavat vitosen, ja taas tuntuu hyvältä...
Tiedän ja tunnen sun tunteen. Kokemuksesta. Irti repiminen sattuu ihan järjettömästi, mutta rikot vaan itsesi tuossakin tilanteessa. Usko pois, mitä nopeammin saat sen eron tehtyä, sen paremmin selviät.
Voi kun sulla olisi voimia soittaa sille vaimolle, ja lopettaa toisten naisten hyväksikäyttö!
Oletko ihan oikeasti aikuinen ihminen, joka ei ole holhouksen alla? Vaikutat hyvin yksinkertaiselta. Se mies ei ajattele sua enää muuten, paitsi kusi sukassa pelkää, että käräytät hänet.
Ja jos se mies eroaa, niin kenen kakkosen kanssa hän alkaa suhteen, sun vai jonkun niistä muista, joita hänellä on kymmenen vuoden aikana ollu?
En oo laskenu ketjun mielipiteitä käräyttämisen puolesta ja vastaan, mutta jos sun mielestä puolesta -kirjoituksia on enemmän, luet vain ne, jotka haluat lukea ja joista olet samaa mieltä.
Säälin todellakin sitä miestä. Jos vielä näet häntä, kerro hänelle terveiseni, että valitsee seuraavan kakkosensa paremmin.
Uskotko että tää kirjoittaminen täällä auttaa kun kuulee muitten kokemuksia ja mielipiteitä. Eikä onneks oo niitä häirikköjä ilmaantunut...
Ja kyllä mun järki sanoo että nyt olisi aika tehdä päätös ja irrottautua ja ilmoittaa sille vaimolle. Mä olen tällä hetkellä ihan rikki. Valvon, en syö, töistä ei tuu mitään, oon kiukkunen lapsille. On vaan niin paha olla ja olen ihan rikki. Itku on koko ajan kurkussa. Kiitos kannustuksesta!
En tajua sun jälkimoraalias. Ensiksi sun kelpaa paneskella ukkomiestä ja siitä et ole kuitenkaan ilmoittamassa vaimolle. Kun sitten sua ollaan dumppaamassa, niin sitten yhtäkkiä iskeekin moraalinen vastuu (=kosto).
Voi, toi on niin tuttua..
Itkettää, valvottaa, kilot tippuu, elämänhalu kadonnut... Kiva olla joka paikassa naama turvoksissa. Eikä ole kovin montaa ihmistä, jolle tuosta voi edes puhua! Että olin niin tyhmä että uskoin ukkomiehen olevan eronnut ja sitten eroamassa, ja että se sanoi rakastavansa minua... Hah-hah.. Mua vietiin niin helpolla.
Erosta on nyt 6kk aikaa, ja toivun masennuksesta, toivottavasti. Olisi pitänyt lopettaa se ajoissa, silloin heti kun selvisi mikä homma oli. Mutta uskoin, kun mies valehteli asian hyväksi. Sitä kesti kaikkineen yli puolitoista vuotta, muutaman kerran pari kk väliä.
Minäkin rakastuin enemmän kuin koskaan. Luulen, että se johtui juurikin tuosta "palkitsevuudesta". Se koukutti. Noi pettäjät osaa sanoa juuri ne asiat, joita me haluammekin kuulla. Mutta tarkemmin katsottuna, puheet ja teot eivät kohdanneet. Se teki kaikesta hurjan raskasta.
Näin kauempaa katsottuna se meidän elämä oli oikeasti vain sitä juhlaa, ei siinä ollut sitä tavallista tappavaa arkea ollenkaan. Siksi se tuntui niin hyvältä. Halusin miellyttää, olla rakastettu ja haluttu.
Kaikesta ihanasta huolimatta olin lopulta aivan rikki. Mun itsetuntoni ja -arvostukseni oli nollassa, tunsin itseni rumaksi ja vastenmieliseksi, tyhmäksi ja arvottomaksi. Huijatuksi ja hyväksikäytetyksi. Inhosin itseäni.
Tiedän ettei tämä rohkaise sinua eroamaan, mutta ehkä se tukee sinua muuten elämässä. Noista on niin vaikea päästä eroon. Kun haluaa uskoa sen hyvän, ei halua nähdä sitä pahaa.
Ps. Onnistuit juuri noitumaan ne häiriköt esille ;-)
Samaa ihmettelen. Ei ainakaan elämänkokemusta yhtään. Toistan edelleen, että kun varatun kanssa käy vehtaamaan, pitää tajuta, ettei odota mitään. Väitän, ettei ap:n tapauksessa mies edes ole luvannut hänelle mitään. Fiksu pettäjä ei lupaa.
Toivottavasti mies vastaisuudessa valitsee kakkosen paremmin. Aikuisen ja fiksun naisen, joka pelaa mutta ei pelkää, joka tajuaa pelin hengen alusta asti.
Olipa ilkeä viesti.
Elämä olisi aika ikävää, jollei kehenkään voisi koskaan luottaa. Lähtökohdan pitäisi olla se, että ollaan rehellisiä ja puhutaan totta.
Voisit olla vaikka ap:n mainitsema mies. Mistä muuten arvelisit, ettei hänelle ole mitään luvattu? Vai onko unohtunut?
Pelkkää seksiä etsiessä on reilua olla rehellinen toiselle. Pelin henkeä ei voi tajuta, jollei sitä kerrota. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Ikävää, jos tämä pelin henki paljastuu lopulta joksikin muuksi kuin mitä se alkujaan oli olevinaan.
Hei, jos joku kakkoseksi alentuu, niin silloin myös kakkonen on. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?
Ei ole peliä ilman sääntöjä. Eikä säännöisä ole poikkeuksia.
Ei voi olettaa toisen olevan ajatustenlukija. Eiköhän pelaajan pidä motiivinsa ilmoittaa, jotta kukin nappula tietää mistä pelistä on kyse.
Ei ole peliä ilman sääntöjä. Eikä säännöisä ole poikkeuksia.
Ei voi olettaa toisen olevan ajatustenlukija. Eiköhän pelaajan pidä motiivinsa ilmoittaa, jotta kukin nappula tietää mistä pelistä on kyse.
OLETTE TE TUOTA NAISTA KESKENKASVUISEKSI HAUKKUVIA KYLLÄ ITSE AIKA TYHMIÄ. ENSINNÄKIN, ON AIVAN VÄÄRIN PETTÄÄ JA ON ALISTAVAA JA OMALLE ARVOLLE KÄYVÄÄ RAKASTUA VARATTUUN MIEHEEN.....SE ON KÄRSIMYSTÄ JOKA PÄIVÄ.
JOS NAIMISISSA OLEVA MIES ALKAA LUODA SUHDETTA TOISEEN NAISEEN, ON MIEHESSÄ VIKA. MITÄÄN EI TULISI LUPAILLA JA ON SELVITETTÄVÄ ALUSTA SAAKKA MIKÄ ON HOMMAN NIMI.
Jos mies etsii vain seksiä, hänen tulee kertoa se eikä alkaa höpöttää rakkaudesta ja suunnitella tulevia....jos näin mies tekee on se miehen syy, ja kukapa ei rakastuneena alkaisi uskoa tällaista puhetta, ei se katso ikää.
Itse ainakin voin sanoa, että olin ihan pyörällä ja äimistynyt kun tajusin että miehen lupaukset minulle kumoutuivat sillä hetkellä kun vaimo sai tietää miksi mies halusi todella erota ja oli muka näin kotona jo ajat sitten sanonut.
OLIKO, EN OLE VIELÄKÄÄN VARMA, KOSKA VAIMO JATKOI LIIITTOA KUIN EI MITÄÄN, VAKUUTTELI MIES EROAAN MINULLE VIELÄ KOKO SUHTEEMME PALJASTUMISEN JÄLKEENKIN TEKSITVIESTILLÄ, MIKSI? KOSKA MIES JOKA SALASUHTEILEE EI OLE OIKEA VAAN HYVIN PAHA VÄÄRÄ IHMINEN.
Kyllä mun mielestä aikuisella ihmisellä pitää olla järkeä päässä sen verran, että kun alkaa varatun kanssa suhteeseen, ei ala luulla liikoja, vaikkei se toinen mitään lupaisi tai sanoisi. Ei tarvitse olla mikään ajatustenlukija, käyttää vaan älliään. Onko liikaa vaadittu?
Suhteen lähtökohta on tietysti luottamus. Mutta miten helvetissä säkin voit olla niin hölmö, että luotit pettävään mieheen? Eikö jo se, että mies pettää, kerro sen, ettei mieheen voi loppupeleissä luottaa? Rakkaus sokaisee pään mutta ei sen tarvitse järkeä sekoittaa.
En ole mies, niinkuin joku tuolla epäili, vaan nainen. Ja suhde ukkomieheen toimii juuri niillä ehdoilla, kuin heti alussa yhteisesti sovittiin. Mä en vaan tajua, miksi haukutte petturin jälkikäteen, arvostelette vaimon mielenterveyttä, ihmettelette, miksi vaimo ei halua eroa yms. Mietitte, mitenkä hyvän teon teette, kun menette vaimolle kertomaan. Ja ajattelette vielä niitä tulevia toisia naisia, ettei vaan heitäkin satutettaisi.
Tekopyhyyttä pahimmillaan. Olisiko kannattanut sunkin nuo asiat käydä päässäsi läpi ennenkuin jalkasi ukkomiehelle levitit. Mä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä, miksi märisette. Itse vapaaehtoisesti pelin aloititte. Vai väkisinkö vei?
Sulla on aika paljon asioita, joita et omalla järjelläsi ymmärrä. Älä syytä siitä muita.
Huijatulle onnettomalle: en mä niistä häiriköistä kauheesti välitä. Onneks täällä on myös paljon niitä jotka on kokeneet tämän saman ja tietää miltä se tuntuu. Kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä.
Samahan se tässä varmaan on että tapaamiset on sitä juhlaa eikä arkea. Ja siksi se tuntuu hyvältä. Tapaamisiin panostetaan ja pidetään toista niin hyvänä kuin vaan osataan. Kauheelta tuntuu luopua siitä kaikesta ja yrittää hyväksyä ettei ollutkaan tärkeä sille toiselle.
Taisit osua asian ytimeen. Eli juuri tuo arvottomuus. Ei haluaisi lopettaa, koska silloin pitäisi itsellekin myöntää ettei ollutkaan tärkeä. Jokainen haluaisi olla jollekin tärkeä. Ainakin minulla juuri tuo oli se kamalin asia - minua oli huijattu, en ollutkaan minkään arvoinen. On se vaan ihmeellinen tuo ihmisen mieli, kuinka vaan väkisin sitä yrittää päässään vääntää kaikki hyväksi, vaikka totuus on jotain ihan muuta. Se kaikki rikkoo sisimmän. Sitten vaan miettii, miten joku mies voikin olla niin itsekäs, että tekee tuota aina vaan uudelleen ja uudelleen. Täytyyhän sen tietää, mitä siitä petetyille seuraa.
Mulla on nyt vähän huono päivä taas, olen miettinyt noita juttuja ihan liikaa... Kiitos kirjoituksistasi, noi on kuin omasta elämästäni. Voisi jopa olla sama mies, niin paljon yhtäläisyyksiä löytyy tarinastasi. Helpottavaa, ettei ole ollut ainoa tyhmä (anteeksi!), ja että saan purkaa omaa pahaa oloani täällä.
Suhteemme alkoi seksisuhteena ja mies itse sanoi viime sunnuntaina että aika nopeasti se muuttui kuitenkin muuksi. Ei pelkän seksin takia vietetä lähes koko kesälomaa yhdessä, matkustella monen paivän reissuissa ja suunnitella tulevaa. Ja hän on myös useaan otteeseen ottanut puheeksi sen että häntä häiritsee kun mulla sinkkuna on oikeus mennä ja olla muidenkin kanssa. Sanoi että ei tykkää jos mulle tulee tekstiviestjeä muilta yms. Siinä hän vedätti tai sitten puhuessaan oikeasti sillä hetkellä tarkoitti, en tiedä mikä on totuus. Mutta nyt sattuu ja pirusti.
Edellisiltana laittoi hyvän yön toivotuksen ja herätti mussa taas toivon ja mä raukka erehdyin tänään ja aamulla laittaa viestin missä kerroin että on ikävä. Inhottaa kun olen tällainen, mutta välillä on sellainen olo etten enää jaksa ees jatkaa. Ihan rikki olen nyt.
Kiitos Kunnon nainen!
Minäkään en ymmärrä valittamista ja jälkimoralisointia. Ensin ollaan ukkomiehelle mielin kielin ja sitten jos jätetään, niin alkaa uhkailu ja kostaminen. Eipä juuri voi puhua tosirakkaudesta. Eikös tosirakkauteen kuulu se, että päästetään toinen menemään, jos hän sitä tahtoo ja toivotaan parasta hänelle. Ehkä pitäisikin puhua tosiläheisriippuvuudesta.
Sitä varten mä tänne kirjoitan, kun ei näistä asioista voi puhua kovasti monelle. Parhaiten ymmärtää sellainen joka itse on kokenut tämän. Jossain kirjoituksissa on epäilty mun olevan elämää kokematon nuori nainen tai holhouksen alla. Olen kuitenkin aikuinen kolmen jo melkein aikuisen lapsen äiti ja nähnyt aika paljon. Työtäkin teen ihmisten parissa. Mutta eihän suutarin lapsilla ole niitä kenkiä...
Ei sitä rakastuessaan varmaan kovin moni ihan täysin järjissään ole. Tunteet ja järki kun eivät kulje yhdessä.
En mä pysty ymmärtämään kylmyyttä, varsinkin sellaisen viikonlopun jälkeen mitä vietimme yhdessä. En vaan pysty. Nytkin täällä itken ja yritän pysyä edes jotenkin tolkuissani. Mieli tekisi paukuttaa sille miehelle viestejä, mutta eihän se niistä varmaan välittäisi, kun on tuollainen. Ja silti kuitenkin kun muistaa niitä yhteisiä hetkiä, jotka oli niin lämpimiä. Tuntuu kuin olisi unessa, ettei tällaista voi tapahtua.
Eilen kirjoitin sille vaimolle kirjeen, jota en kuitenkaan vielä lähettänyt. Mieli tekisi kostaa, mutta en halua pahaa kenellekään. Haluan vain sen saman takaisin, joka vielä muutama päivä sitten oli. Aika epätoivoista!
Toivon voimia sulle ja itselleni! Olet varmasti upea nainen. Ehkä nää miehet joskus tajuaa mitä menettivät.
Yhdessä oli aivan ihanaa! Mutta kun olimme erossa, se aika oli hirvittävää. Erossa olon aikana mietin aina asioita, ja sainkin järkeä päähäni. Ymmärsin, kuinka huonossa suhteessa olen ja kuinka minua käytetään hyväksi. Mutta kun taas tapasimme, kaikki paha unohtui, elämä oli ihanaa. Kunnes se tapaaminen taas loppui ja ikävöiminen ja paha olo alkoi... Todella raastavaa ja kuluttavaa!
Minullakin jo lapset aikuisia, vaikken kovin vanha ole. Sitä vaan ajattelee, ettei enää koskaan löydä toista, ketään samanveroista. Ei ehkä, mutta jos löytäisi sellaisen jonka kanssa voisi elää luottaen toiseen ja omaan tarpeellisuuteensa. Pettäjä pettää kaikkia.
Tiedatko et just tollaselta tuntuu myos ukkomiehen vaimosta, ja viela pahemmalta jos han saa tietaa etta miehensa on pettanyt hanta. Vaimo rakastaa myos miestaan!
Just näin! Elin tapaamisesta toiseen aina odottaen. Yhdessä oli ihanaa ja tapaamisen jälkeen tuntui todella pahalta. Ja sit taas alkoi odottamaan seuraavaa tapaamista.
Nyt on tosi kurja olo. Suunniteltiin yhdessä syyslomaa viikolle 43. Olen taistellut työpaikassa että saan lomani tuolloin, järjestänyt lapsilleni ohjelmaa loman ajaksi, jäörjestänyt koiran hoidon ja laittanut rahaa sivuun matkaa varten. Joudunko nyt viettämään viikon loman ihan yksin? Olen niin pettynyt.
Ja myös sellanen olo etten koskaan voi löytää ketään toista joka nauttisi samoista asioista yhtä paljon kuin minä.
Arvoton, tarpeeton, epäonnistunut olo. Sellainen olo etten kelpaa kellekään, itsetunto nollassa. En tiedä miten täältä nousen.
Viime tapaamisessa sovittiin että harvennetaan tapaamisia kun hän ei pysty järjestämään. Ja tämä sopimus ensin jättämisen jälkeen ja sen että uhkasin soittaa vaimolle. Ei tunnu hyvältä. Ihan rikki olen. Miten tällaisesta selviää??
Tuota noin, eikös lasten syyslomien aikaan ole tapana perheiden viettää aikaa yhdessä? Sä meinasit lykätä lapset muualle vai jättääkö peräti ihan oman onnensa nojaan harrastamaan sinun järjestämääsi ohjelmaa vain että pääset ukkomiehen kanssa reissuun. Eikö yhtään omatunto kolkuta? Millainen äiti sä oikeastaan olet? Ensinkö tulee ukkomies ja vasta sitten omat lapset?
Mitenköhän mies mahtaa lomansa järjestää. Ettei vaan lähde vaimon ja lasten kanssa reissuun...
"Miten tällaisesta selviää??"
En tiedä.
En tiedä miten selviän tästä. Ja mulla on erosta aikaa kulunut jo puoli vuotta. Mutta olisin selvinnyt paremmin silloin aikoinaan, jos olisin ymmärtänyt olla ottamatta sitä valehtelijaa takaisin silloin ensimmäisen eron jälkeen. Silloin minulla oli vielä jonkinlainen itsearvotus jäljellä. Rakkaus on raastavaa.
Alkuun hain lääkkeitä ahdistukseen ja univaikeuksiin. Kävin viisi kertaa terveyskeskuspsykologilla, mikä oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Minulla ei ollut eikä ole varaa kunnolliseen terapiaan, jota varmasti tarvitsisin vieläkin. Juttelin ystävilleni jonkin aikaa, kunnes huomasin että heitä alkoi jo ärsyttää. Luin paljon alan kirjallisuutta, ja siitä olikin apua.
Nyt en enää rakasta, en ainakaan usko. En enää haluaisi nähdä koko miestä. Hän on elävä muistutus siitä, miten turha ihminen olen. Paha olo ei vaan meinaa helpottaa. Olen vihainen sille miehelle, että hän pilasi elämäni. Ehkä vähän kärkevästi sanottu, mutta antaisin sen koko ajan pois, jos saisin itseni takaisin.
Kysymys ei ole ihan pikku jutusta. Pitäisi jaksaa muiden kuin itsensä vuoksi. Väillä tulee vieläkin mieleen vaikka mitä...
Voisitko jutella jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Jospa hänellä olisi hyviä neuvoja.
Harmittaa sun puolestasi tuo matkan peruuntuminen. Turhaa vaivaa, eikä se ole ollut helppoa järjestää. Mun jutussani oli samanlaisia piirteitä. Siinä se arvottomuus taas korostuu.
Niin, hiukan vaikuttaa siltä että mies vaan pitää sinua hiljaisena lupailemalla tapaamisia, mutta harvemmin. Jos se on sellaista hidasta irtautumista.
Paljon voimia sulle, tulet todellakin tarvitsemaan niitä!
Tosi hienolta tuntuu että kirjoitat tänne! Mä oikein odotin kun avasin koneen. Mulla tuntuu olevan ihan samanlaisia tunteita ja ajatuksia sillä erotuksella että mä vielä kaikesta huolimatta rakastan. Olen nyt sortunut laittamaan muutaman surkean tekstarin saamatta niihin kuitenkaan vastausta. Ja pyöritän päässäni sitä ajatusta että mite voi tehdä näin niin ihanan ajan jälkeen. Ymmärtaisin jos oltaisiin riidelty tms. mutta kun kaikki tuntui olevan hyvin ja jatkoa tiedossa.
Mulla on aika ens viikolla lääkärille, ei tässä muu auta. En saa nukuttua eikä ruoka pysy sisällä. Alan olla aika huonossa kunnossa.
Ei mun yksin tarttis olla. Eilenkin yks mies pyysi teatteriin ens viikolla ja toinen treffeille. Yritän kehitellä uusia harrastuksia. Mutta kun mikään ei huvita. On vaan tyhjä olo ja arvoton. Itsetunto nollassa.
Mitä mieltä sä olet siitä vaimolle ilmoittamisesta? Teitkö sä niin?
Lapsillani on myös isä ja on tapaamissopimukseen kirjoitettu että tämän loman viettävät hänen kanssaan. Ja ovat mielellään menossa vaikka ovat jo isoja. Eli ihan hyvä äiti olen!
Sielunsisar limalissulle?!! Eipä ole kakkosten taso häävi...
Mitäs mieltä lapset ovat suhteestasi varattuun mieheen?
Vai työnnätkö heidät muualle kun on aika "lykkiä" varatun kanssa?
Että ihan hyvä äiti ei anna lapsilleen esimerkkiä rikkoa toisen lapsen perhettä, tee niinkuin sinun lapsillesi tehdään, on siihenki hyvä sanonta.
Oon täällä jo monta kertaa kirjoittanut että miehen lapset on jo isoja eli siis aikuisia. Ja mun nuorin täyttää justiinsa 18v. Eli ei ole pieniä lapsia. Enkä ole lykkinyt kotonani. Onko lasten parempi katsoa vierestä kun isä lykkii muualla ja äiti on kylmä ja onneton??
Ei taida nää toiset miehet kiinnostaa, jos ovat vapaita?
Mistähän sä tiedät, että tämä vaimo on kylmä ja onneton? Varattu on kertonut vai? Siihen en kyllä kauheasti uskoisi. Puhuvat mitä vaan, jotta saavat mitä haluavat. Itse olen petetty ja puoliso oli kertonut kakkoselle, että että me vaan asutaan yhdessä. Joopa joo...
Taitaa olla vaan yksi Lissun sivupersoonista...
En ilmoittanut vaimolle, minulla ei ollut siihen rohkeutta eikä voimia. Olisi pitänyt. Kaduttaa, kun en sitä tehnyt. Mutta nyt olen varma, että jos jossain vielä kohtaamme, kerron. Tuollaista ei saa tehdä kenellekään. Mulla on kamala olo senkin puolesta, että nyt se mies voi tehdä sen kaiken taas jollekin toiselle. Ja minä olin niin raukka ja rikki, ettei minusta ollut edes yrittäämään katkaista sitä pahaa. Kai siinä oli vielä jotain miellyttämisen tarvettakin. Ehkä halusin osoittaa, että minuun voi luottaa vaikka häneen ei voikaan. Aika alas sitä vajosi...
Kirjoitan vähän enemmän vielä meidän suhteesta myöhemmin. Haluan kertoa kuinka mies lopulta erosi ja kuinka sitten kävikään... Nyt on vähän kiire! :-)
Minäpä uskon että pettävien miesten tunteet ovat sillä hetkellä totta. Ihminen kaipaa vahvoja tunteita vaikka samalla tarvitsee turvallista arkea.
Ja sitten: olen ollut huomaavinani, että pettäminen ei ole kiinni ihmistyypistä vaan siitä mistä suhde on saanut alkunsa, millainen tilanne on ollut kun on suhteeseen lähtenyt. Miehet (todellakin monikossa, koska miesten kanssa teen keskustelutyötä) ovat moni heistä sanoneet, että olivat avioliittoon mennessään tilanteessa, jossa kokivat että oli jo aika rauhoittua ja perustaa perhe. Vaimo oli vaikuttanut kunnolliselta äitiehdokkaalta, vaikkei suurelta rakkaudelta. Niin sitä onnea sitten on aikansa jaksanut kunnes on alkanut kaipaamaan sitä rakkauden tunnetta, elämänsä naista.
Liekö sama toimii naisten suhteen: nainen joka ei alunperinkään ole ollut sataprosenttisen sitounut on valmiimpi pettämään kuin sydänjuuriaan myöten rakastunut nainen ?
Näinhän tääkin mies mulle kertoi ettei ole oikeastaan koskaan vaimoaan rakastanut. Oli elänyt poikamiehenä ja oli aika vakiintua ja näin sitä sitten mentiin. Ja nyt kertoi kaipaavansa läheisyyttä, hellyyttä, seksiä eli kaikkea sellaista mikä elämästä on puuttunut. Ei kuitenkaan ole valmis eroamaan, koska pelkää tulevaisuutta. Ero vaatii aika paljon ihmiseltä. Tämäkin mies on seurannut aikuisena omien vanhempiensa eroa ja kertoi että molemmat ovat olleet onnellisempia kun ovat eronneet. Hänen isänsä oli pettänyt vaimoaan kauan ennen kuin erosivat. Isä löysi uuden vaimon ja on nyt onnellinen. Pitäisi siis pojan jo tästä nähdä ettei ero aina ole huono juttu. Mutta ilmeisesti on kuitenkin tossun alla ja kulissien ylläpitäminen on tärkeää.
Mitä mieltä ammatti-ihmisenä olet siitä että pitäisikö vaimon tietää miehensä puuhista?
Taitaa tuo mies päästellä melkoista luikuria. Ei kukaan ole oikeasti niin hölmö, että menisi naimisiin, jos ei välitä ja rakasta. Ja jos ei ole läheisyyttä, hellyttä ja seksiä. Kyseessähän on tärkeä sitoumus. Ei kukaan mene vapaaehtoisesti kylmään liittoon ja kulisseja pitelemään. Tollasia tietty on hyvä kertoa, että saadaan pidettyä kakkosnainen koukussa.
Ei aikuinen mies voi olla niin tossun alla, ettei voisi erota tai oikeasti pelätä niin paljon tulevaisuutta ettei uskaltaisi. Ja eikös siihen tulevaisuuteen pitäisi kuulua rakastava nainen eli sinä kakkonen. Ei kyse ole pelosta, vaan siitä että mies ei vaan halua eikä rakasta sinua kakkosta.
Aika moni ajautuu parisuhteeseen ilman maata kaatavaa rakkautta. Ja ajan oloon se laimenee entisestään. Jää kiintymys, jos sitäkään.
Moni on on oikeasti niin hölmö, että menee naimisiin paremman puutteessa. Kun niin kuuluu tehdä, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Noita juttuja kuulee aina.
Mutta sitten: jokainen pettäjä haluaa antaa vakituisesta parisuhteestaan sivusuhteelleen huonon kuvan. Pettäjä haluaa saada oikeutuksen teolleen. Jos pettäjä kertoisi, että puoliso on hänelle tärkeä eikä haluaisi koskaan tätä loukata, niin jäisi ne sivusuhteet toteutumatta. Kyllä ne pettäjät valehtelevat joka suuntaan.
Ei miehen kannata erota. Saa hyvää seksiä muualta ja vaimo hoitaa kodin ja lapset. Moni eronnut väsyy lasten tapaamisiin, koska joutuukin huomaamaan ettei se lastenhoito olekaan niin kivaa. Se on raskasta ja aikaa vievää. Sitten yritetään takaisin vaimon luo. Joissain tapauksissa näinkin.
Voit muuten olla varma, että niin paljon on erilaisia ajatuksia ja elämäntarinoita, kun on ihmisiäkin. Ei noin yksiviivaisia vastauksia ole.
En ole missään vaiheessa häntä vaatinut eroamaan. Olemme puhuneet erosta yleisesti ja hän on kertonut ajatuksistaan. En ole edes odottanut että hän eroaa. Olisin halunnut jatkaa näin. Eli ei ole kyse siitä haluaako hän minut tai jonkun toisen. Hän on miettinut eroamista jo kauan ennen kuin olemme tavanneet, mutta ei ole sitä koskaan uskaltanut tehdä. Jääväthän ihmiset toisinaan mielellään ns. mukavuusalueelle. Elämä sujuu, mutta ei olla onnellisia tai edes tyytyväisiä. Päästään helpommalla kun asioita ei mietitä. Ja se on varma tie pahaan oloon jossain vaiheessa.
Toki kaikissa suhteissa on aluksi sitä lämpöä, mutta nimimerkki misärakastansua kirjoitti näistä ihmisistä jotka vakiintuvat kun sitä heiltä odotetaan. Onhen meidän yhteiskuntamme sellainen, että odotetaan ihmisten tietyssä iässä tekevän tiettyjä asioita. Jostain syystä meidän avioerotilastoome ovat aika korkeita...
Tiedän etten ole sellainen nainen, jonka vuoksi hän perhettään jättäisi. Olisin tyytynyt olemaan se kakkonen ja nauttimaan siitä juhlasta, missä ei arkea tunneta. Olisin vaan halunnut pitää sen miehen elämässäni.
Lähtisitkö miettimään mitä hyötyä vaimolle soittamisesta on sinulle ? Mitä haittaa siitä on sinulle ?
On sitten toinen asia, pitäisikö vaimon "tietää". Voi nimittäin olla niin, että vaimo kieltäytyy keskustelemasta kanssasi, hän saattaa kieltäytyä uskomasta asiaa, hän saattaa uskoa siihen asti kunnes miehensä "kääntää" asian aivan toisenlaiseksi, vaimo saattaa syyttää sinua, vaimo saattaa levitellä sinusta perättömiä huhuja tai mustamaalata sinua.
Melkein todennäköisempää on, että joutuisit vain pettymään vaimon reaktioon. Sitten sinulla olisi vain lisää ihmeteltävää. Avioliittoinstituutio toimii juuri turvan tarjoajana ja siitä ei kovin helposti luovuta. Kaikki mikä uhkaa tuota turvasatamaa on eliminoitava ja tosiasioiden kieltäminen on yksi hyvä keino siihen.
Sen näkee näistä teksteistä täällä palstoilla. Kakkoseksi tituleeratut naiset yrittävät kertoa avoimesti kokemuksestaan ja aviossa olevat naiset yrittävät kaikin keinoin mitätöidä nuo "salapariskunnan" yhteisten hetkien merkityksen/ tunteet. Vaimot näyttävät unohtavan, että toisella naisella ei ole mitään syytä valehdella, miehellä sen sijaan syitä valehdella vaimolle on aika paljon. Kakkosia nimitellään (jopa huoritellaan) ja yritetään kertoa, että kaikki olisi vain seksiä.Sillä yritetään tehokkaasti kieltää miehen vahvat tunteet jotakuta muuta kohtaan, se on ehkä kaikkein tuskallisinta naiselle.
Vaimot käyttävät kaiken energiansa tuon turvasatamaansa uhkaavan vihollisen torjuntaa, se kannattaa muistaa jos soittamista yhä harkitset. Olet hänelle vihollinen numero 1.
Kyllä kakkonen valehtelee, jos on itsekin naimisissa. Ja vielä pahemmin jos vain mahdollista, mutta nekin valheet ovat selvinneet. Voi siinä naiskakkonen nyt ihmetellä kun kylällä juorut kulkee, simpsakasta myyjätädistä. Se siitä yksityisyydestä, jota hän niin yritti varjella.
Voi kun tietäisi muutamien "asiakkaiden" kommentit hänestä...nätti ko sika pienenä, mutta silmistä ko haukka....Lirkuttelun kyllä osaa jos asiakas on sopivaa sukupuolta.
Seiso sie vai siellä dösä pysäkil ja anna kaupan tätin hoitaa töitään
Tuo on totta, petetyt vaimot ovat juuri se suurin ryhmä mikä näillä sivuilla vierailee. Epätoivossa ja ratkaisua miettien kun nyt taas ovat miehen katumisluritukset uskoneet mutta eivät oikein itsekkään usko itseään täällä palstalla vihaansa purkaavat kauniiisiin viriilieihin NAISIIN JOKA ON MUKA VIEMÄSSÄ HEIDÄN KULTAMUSSUKKAA HEILTÄ.
Tajutkaapa jo naiset, että me emme omista ketään koko elämää, ei suhdettakaan, ei miestä, ei vaimoa. Haluatko todella tuhlata tämän ainoa elämän joka voi olla niin ihanaa kun sinulla on ihania ystäviä ympärillä? Kuka tarvitsee ihmistä, joka selkäsi takana tekee tuollasia salajuttuja? En minä ainakaan. Tiedän itsestäni, että jos arvotan ja rakastan toista, en tee mitään sellaista toiselle mitä en haluaisi itselleni tehtävän.en petä, ja sitä vaadin myös kumppanilta. Jos todella sattuu rakastumaan toiseenniin silloin kunnon ihmisenä myöntää, ja jos sitten vaikka pettyy salasuhteeseen, niin myöntää että olen tehnyt nyt puolisolle niin pahan luottamuksen rikkomisen, että hänkin ansaitsee vapaana löytää sellaisen ihmisen, joka oikeasti voi olla uskollinen hänelle ja rakastaa niin paljon että ei tarvitse etsiä rakkautta avioliiton ulkopuolelta. Itsekästä on jäädä pas k a kaksi poljetun luottamusken rikkoneena avioliitton vain riippuvuuden , mukavuuden ja rahan vuoksi, tai lasten. Viisaat osaavat kyllä pitää lapsista huolta eroinneinakin.
Kai olette lukeneet kuinka lapset jotka ovat jo siinä iässä että tajuavat jos isä on mennyt vieraisiin ja suhteeseen tajuavat, ja jopa äitiä neuvovat eroamaan isästä, joka on pettänyt. Hekin jo tajuavat ennemmin kuin äiti että se ei ole oikein. Pienemmät lapset pelkäävät vain että eivät näe isää. Se voi johtua siitä, että äiti kauteuksissaan jos iskä lähtee toisen naisen mukaan yrittävät kääntää laspet isää vastaan tai äiti puhuu isästä malliin: niin, isä muuttaa pois, koska ei rakasta teitä tarpeeksi. Tyhmää. Aikuinen mies kyllä tietää varamsti mihn ryhtyy kun alkaa pettämään, vielä pahempi jos aloittaa suhteen ja pitää sitä yllä pidemmän aikaa salailemalla. Se on merkki, että sinä vaimo et yksinkertaisesti riitä tai et ole tarpeeks miehen toiveita täyttävä. ei aviolitto ole tarkoitettu suruksi ja surullisiksi asioiksi koko elämän ajaksi, aikaansa kutakin.
Parempi tosiaan jo lastenkin vuoksi että äiti on tasapainoinen ja keskittyy lapsiin kuin pettävään ukkoon.
Minua ei ainakaan yhtään haittaa olla ilman miestä jos en löydä sellaista johon voin luottaa, sellainen mies joka voi pettää minua ei rakasta ja arvosta minua tarpeeksi.
Eri asia on sitten jotenkin päästään vialliset vaimot, jotka sietävät ja aina vaan anteeksi antavat, jotakin on pahasti vialla. Tällainen vaimo suostuisi vaikka pankkiryöstöön miehen pyynnöstä tai möisi itseään kun mies pyytää. Minun mielestä nainen joka antaa kohdella itseään noin on sairas, anteeksi vaan. Mutta kaikki tulee jossakin vaiheessa kun ei uskalla erota petturista kostautamaan tavalla tai toisella, katkeruus jää sinne alitajuntaan kuin syöpäkasvain. Kun sitten lapset lähtee kotoa, hekin ovat vain lainassa, niin huomaa että onkos mulla miehen kanssa enää muuta yhteistä? Eipä paljon ole. Silloin on pärstään ilmestynyt jo niin paljon ryppyjä ja p er se roikkuu, että on työläänpää löytää uusi rehellinen kumppani, kun se ukko nyt taas viidenkympin villityksessä pitää toisia naisia,,,,ja sinä vaan odotat ukkoa taas. Voi elämän kevät.Arvostakaa itteenne naiset, todella.
Kyllä minä ja moni muukin petetty vaimo on täällä lähinnä ihmetellyt sitä kierouden ja epärehellisyyden määrää jota koko pettämis"prosessi" sisällään pitää. Eniten ehkä minua ärsyttää ne hukkaan heietyt kuukaudet kun hoidin kotia ja lapsia, vietin aikaa miehen kanssa yhteisillä reissuilla,olin hänelle ystävällinen ja kiltti ja uskpin edelleen eläväni siinä samassa suhteessa jossa aina olimme eläneet. mikään ei minun silmmiini ollut muuttunut meidän välillämme. Jotain pientä muutosta miehen käytöksessä huomasin mutta minua kohtaan hän oli kuten ennenkin. Sitten kuulin ettei minun ja mieheni välillä ole enään mitään. Erokin kuulema jo suurinpiirten vireillä jne. Minulle tuota ei ollut kerrottu enkä myöskään ollut huomannut moista. Olisin halunnut valita ihan itse elänkö petettynä vai yksin. Olisin halunnut tehdä sen valinnan ihan heti. Jouduin odottamaan, että sain vahingossa selville. Se sattui! Koittakaa nyt ihmiset jo opetella ajattelemaan myös toisia ja sitä miten paljon vahinkoa kaikenlainen, ei pelkästään pettäminen parisuhteessa vaan ihan kaikenlainen kieroilu, kiusaaminen jne voi saada aikaan. Totuus on aina helpompi hyväksyä kun se ettei toinen ole sen vertaa välittänyt, että olisi ollut rehellinen. Kyllä näsitä asiaoista saa mielestäni puhua ja olla harmissaan. Ei kukaan oikeasti ajattele että joku nainen vaan vie hänen miehensä :). Tosin joku vastuu on myös noilla toisilla naisilla. He osallistuvat kuitenkin vapaaehtoisesti toimintaan joka kenties vahingoittaa yhtä tai useampia ihmisiä pysyvästi. Vaatisivat miehiä ensin oikeasti eroamaan ja olemaan vaimoille rehellisiä ja lähtisivät sitten jatkamaan suhdetta. Se olisi rehellistä peliä.
Elikkäs "kuorisit ne kermat päältä" ihan hyvällä omallatunnolla?! Ja kun sitten tulee se todellinen asioiden selvittely, niin pesisit kätesi ja toteaisit sen olleen vain kahden "aikuisen kivaa". Ja saitte molemmat sen mitä halusitte seurauksista viis.
Siis tyypillinen kakkonen vain.
Ja vaimohan sen tähän onkin se syypää. Niinhän se aina menee. Se on varmaan itselle helpompaa siirtää se vastuu toiseen, täysin syyttömään osapuoleen.
Ja petturi mies ei ole mitään väärää tehnyt?! Kaikki on sen tyhmän ja kylmän vaimon syytä. Mies ei voi erota etkä sinäkään (mukamas) miestä kokonaan haluaisi. Miksi sitten tyydyt niihin hetkiin, jotka mies sinulle suo?
Tottakai mä sen miehen huolisin, mutta olisin tyytynyt vähempäänkin. Eli haluaisin pitää hänet elämässäni. En halua painostaa tekemään ratkaisua ellei itse ole siihen valmis.
Enkä ole vaimoa tilanteesta missään vaiheessa syyttänyt. Jos olet lukenut aiempia, niin miestä syytän kyllä siitä että on antanut ihan väärän kuvan tilanteesta. Ei eroamisesta vaan suhteen jatkumisesta.
Miksi haluat itsellesi miehen, jonka tiedät pystyvän pettämään puolisoaan? Uskotko vakaasti kaiken voittavaan rakkauteen, jonka voimalla mies muuttuu uskolliseksi? Kestäisitkö itse petetyksi tulemisen vai eikö se tuntuisi sinusta miltään?
Eikö vaimolle kertomisella uhkailu juurikin ole painostamista?
00:lle.
MInä odotin ja luoton miehen sanaan, en missään vaiheessa seurustelun aikana ajatellut vaimosta pahaa, vaan tottakai säälin häntä. Kuvittelin itseni vaimon rooliin, ja se teki pahaa. MUTTA:
tämä vaimo oli ennenkin joa antanut miehen uskottomuuden anteeksi, ja tiesi että mies kapakkareissujen tai kamppailuseuran juhlien jälkeen paneskeli toisiakin naisia. Näin ajattelin, ja tätä mies minulle itse myös kertoi, että JOS VAIMO ON NIIN HUOMAAMATON JA HALUAA OLLA AVIOLIITOSSA MUTTA SUO MIEHELLE VAPAUDEN, NIIN MIKSI TUNTISIN HUONOA OMATUNTOA? PIDIN VAIMOA HÖLMÖNÄ. Pettämisen kerran anteeksi antanut jos on pieniä lapsia voi ehkä just ja just ymmärtää(itse en voisi elää eteenpäin tällaisen miehen kanssa) mutta kun kerran vaimo suo miehelleen vapauden mennä ja mies käyttää sitä tilaisuutta hyväksi ja on kanssani lähes päivittäin, niin miksi en ottaisi tätä miehen rakkautta, huolehtimista, seksiä ja hänen pikkupoikmaista rakastamista vastaan?
Ja kun annoin sitten tunteille vallan,pyristelin kyllä vastaan, niin se oli menoa.
Kun sitten mies alkaa suunnitella kanssani tulevaisuutta ja lupaa erota ja tekee jo valmisteluja, niin silloin en voi muuta sanoa tällaisesta vaimosta joka taas takaisin huolii ja jopa henkensä ottamisella kiristää, että HÄN TARVITSEE KIPEÄSTI HOITOA.
En ole tuntenut oloani ollessani miehen kanssa miksikään kakkoseksi, MINÄ OLIN KOKO 9 KUUKAUDEN AJAN VARMASTI SE YKKÖNEN, MIES EI EDES ENÄÄ RAKASTELLUT VAIMONSA KANSSA, HÄNELLÄ EI OLLUT MITÄÄN SYYTÄ VALHEDELLA SITÄ, KOSKA JOS OLISI RAKASTELLUT OLISI MINULLE OLLUT SELVÄÄ ETTÄ MIES EI OLE TOSISSAAN KANSSANI.
Kaikki vaimon toimet suhteemme paljastamisen jälkeen vain tekivät vaimosta vielä tyhmemmän silmissäni, ja miehensä myös. Hän sanoi, että tallainen riippakivi hänellä on kannettavana, ja odottaa että lapset kasvavat.
Tunnen miehen sen verran hyvin, että tiedän että hän ei voi olla ilman vierasta naista, oma vaimo ei ole niin viriili eikä intohimoinen, ja ei oikein aisti mitä mies haluaa.Näin mies kertoi, järkiliitot ovat tällaisia.
Vaikka vaimo nyt kuinka yrittää MUUTTUA, ei aikuinen ihminen muutu, vaimo on mikä on, ja pettävä mies on mitä on. Omaa tyhmyttään ei vaimo halua eroa, koska miehet ovat huonoja lähtemään, varsinkin nyt kun haaveet kanssani särkyi toistaiseksi. MInä vaadin miestä muuttamaan pois ja eroamaan, ainostaan silloin voisin yrittää uudelleen, ellei se ole liian myöhäistä.
Toivottavasti nämä jutut eivät ole miehen sinulle vain syöttämiä. Jos todelliset tunteet ovat molemmilla siinä salasuhteessa, niin mikään voima ei saa miestä jäämään kylmään ja epätyydyttävään suhteeseen vaimon kanssa.
Näille jutuille vaimon uhkailuista löytyy kyllä tuki miehelle jos todella haluaa erota. Jos näin, että lasten hyvinvointi vaarassa, näihin saa apua ammatti-ihmisiltä. Täytyy vain miehen itse olla tässä asiassa se aktiivinen osapuoli. Vai olisiko niin, ettei mies haluaisikaan lastensa päähuoltajuutta, jotta voisi pitää sitä teidän "ihanaa kuplaanne" pystyssä? Pääsisi silloin kuin haluaa, sinne sinun lämpöösi? Olethan sen miehelle kuitenkin kaikinpuolin tehnyt selväksi, että hänet haluat pitää elämässäsi. Ja tätä vaimoa on helppo syyttää, vaikka mies ei olekkaan mahdollisesti ollut kanssasi tosissaan. Saanut sen, mitä halunnut sinulta, mutta itse ei halua sinua siihen omaan elämäänsä kokonaan mukaan. Käyttää sinua sekä vaimoaan omiin tarpeisiinsa. Kumpikin nainen antaa miehelle sen mitä hän milloinkin haluaa.
Pyh, sulla taitaa olla se hullun lehmän tauti.
Tää oli hyvä;)
Pettää ja jättää ne jos ei niitä käräytä. On se nyt piru kun ei saada pettäjämiehiä kuriin, se on sitten eri asia haluaako vaimo eroon pettäjästä. Ei naiset voi aína jäädä vain itkemään pettäjän loukkauksia.
Itse olen tässä kirjoittamassa yhdelle rouvalle kirjettä, pistämpä pari kuvaa ja sähköpostia todisteeksi.
Näin pitääkin toimia. Kuten monet ovat todenneet, ei petturista ole vaimolle kertojaksi, vaikka mitä kakkoselle lupailisi. Näin itsekin aion toimia, enkä tosiaankaan varottele ennakkoon vaan suoraan vain tietoa vaimokkeelle. Siihen asti pelataan petturin omaa peliä, ollaan niiiin rakastuneita ja ikäväisiä ;))
Ihanaa että täällä on samanlaisella tavalklakin ajattelevia. Miksi mun pitäisi oikeasti murehtia sitä suuttuuko se vaimo mulle. Se on aivan sama! Jos häiriköimään alkaa niin kyllä sellaiset kuriin saadaan. En mä sitä pelkää. Enkä mustamaalaamista. Olen sen verran isosta kaupungista että kyllä tänne mahtuu. Kostaa sille miehelle haluan. Vaikka liitto jatkuisikin niin joutuu ainakin vähäksi aikaa miettimään, toivottavasti.
Jossain kirjotettiin että mies pitää mut vaan hiljasena kun suostuu vielä tapaamisiin ja olen siitä itekkin kirjoittanut. Eilen tajusin, että kumpikohan meistä nyt määrää. Jos pelko kiinnijäämisestä on niin suuri, niin enköhän se ole minä joka määrää tahdin nyt.
Huomaan, että tänään on tällainen päivä että olen hänelle vihainen, kun eilen surkuttelin. Tunteet vaihetelee aika rajusti näinä päivinä.
Mulla ei oo mitään kuvia, mutta kaikki tekstarit tallella alusta asti. Olen tässä kirjettä vaimolle viritellyt, mutta en vielä lähettänyt. Siinä on jopa yhteystietoni, että jois haluaa lisää tietää. Aika sika se mies kyllä on, teidän sen, mutta samalla kaipaan sitä tunnetta mikä mulla oli vielä viikko sitten kun reissuun lähdettiin.
Onhan se nyt piru, kun ei saada noita helppoja nakkeja kuriin. Kyllä se ukkomies ottaa, kun ilmaiseksi annetaan.
Niin helppoja nakkeja ovat ihan jokainen joka lankeaa tuollaiseen mieheen. Myöskin se ykkönen. Miksi ette arvosta itseänne tarpeeksi ja antaisitte tuollaisen pettäjän jatkaa elämää ihan itsekseen ykköset ja kakkoset.
HELPPOJA ovat vain ne, jotka ilmaiseksi ja ilman vihkisormusta antavat jonkun ukkomiehen itseään naida.
Miksi sinä haluat miehen jolle et mitä ilmeisemmin riitä?
Minä olen petetty vaimo, ja sinä päivänä kun mieheni kertoi suhteesta, olin valmis lopettamaan avioliiton siltä istumalta mieluummin kuin olisin suostunut jakamaan miestäni toisen kanssa edes yhden yön.
Meitä voidaan pettää, huijata ja jättää. Toisten teoille emme voi mitään. Mutta ainakin minun ylpeyttäni ja omanarvontuntoani ei kukaan ota ellen minä sitä anna pois. Ja tähän päivään mennessä ei ole vielä sellaista ihmistä kävellyt vastaan, jolle olisin ne halunnut luovuttaa.
Ei meillä ole loppupeleissä muuta kuin itsemme. Minä haluan ainakin tuntea olevani edes omissa silmissäni riittävän arvokas ja hyvä ihminen, että en anna kenenkään polkea minua maahan "rakkauden" nimessä. Minusta sellaisessa käytöksessä ei ole kyse rakkaudesta.
Pettämisenkin jälkeen uskon siihen oikeaan rakkauteen, joka pitää sisällään toisen kunnioittamisen ja arvostamisen ihmisenä, ei pelkästään huolitsijana tai petikumppanina ja viihdyttäjänä silloin kun itselle sopii.
Itsekunnioitusta peliin, naiset!
Hieno ja fiksu kirjoitus.
Sitäpä juuri! Missä on naisten itsekunnioitus?
Onko pakko olla miesten sorrettavana?
Käräytä se P...ei muuta ansaitse.
Itseään kunnioittava nainen ei kyllä mieti kostoja muille....hän jatkaa elämäänsä ja toteaa, että tuo toinen ei ollut millään tavalla minun arvoiseni eikä ansaitse minua! Kostaminen on jollain tavalla tilanteeseen roikkumaan jäämistä, ei osata päästää irti.
Miehelle pahin kosto on se, että menettää hyvän naisen omaa tyhmyyttään!
Kun roikkuu epätoivoisena kakkosena on pelkkä säälittävä luuseri. Hyvät naiset eivät alennu kakkoseksi, vaan tietävät oman arvonsa. Ai, niin hyvien naisten ei tarvitse olla niin epätoivoisia;)
Itse ukkomiehen kanssa olleena myönnän tuon, siski vaadin ratkaisua koska mies todella itse lupasi erota ja lupasi minulle koko maailman. Kun mies venytti, annoin hänelle aikaa todella tarpeeksi, niin paljastin itse. Mielestäni mies olisi saanut kiittää minua rohkeudestani, halusin vain koko helvetin miehen vuosia jatkuneen pettämisen , ei ainostaan minun kanssa, todistaa vaimolle, jotta tajuaa millainen miehensä on,Naisilla on oikeus tietää , ja halusin todella avata vaimon silmät, en kostona.
Tässä punnittiin miehen sanat, onko häneen luottamista, lupauksiin jne. Ja miten kävi, mies tietenkin jäi liittoonsa, vaimolle kelpaa valehtelija, minä huomasin että noinhan se menee, mies joka pystyy huijaamaan lastensa äitiä vuosia ja valehtelemaan, voi valehdella hyvin uskottavasti myös minulle.
Oppia ikä kaikki. MInä sain vapauden ja pääsin parantelemaan sydäntäni, kovile otti, mutta paljastaminen kannatti. MIes ei ollut tottunut tällaiseen rohkeaan aikuiseen naiseen, joka uskaltaa hänen touhut paljastaa. Eron aoli tietenkin, että kukaan toinen ei ollut suhteessa näin kauan hänen kanssaan, eikä muille lupaillut mitään. Toivottavasti mies traas kiinni jääneenä älyää miten itsekäs on kun kehtaa taas kotona olla paapottavana, ja kohta taas toisen naisen päällä.
Löytyykö yhtään sellaista vaimoa tästä maasta joka olisi miehensä jättänyt tämän jäätyä kiinni?? Aika uskomatonta. Ei pettäjä parane.
Kyllä lötyy
Se on kamalaa.
Asiaa, kunnioittakaa hyvät ihmiset itseänne sen verran ettette lähde pettäjän kanssa noita pelejä pelaamaan. Olette sitten ykkösiä tai kakkosia totuus satuttaa teitä kumpaakin on petetty pettäjän puolelta kummallekkaan ei ole ollut rehellinen eikä tule olemaankaan.
Ehkä siinä suhteessa on enemmän kuin se kakkonen? Ehkä sillä suhteella kakkoseen ei sitten loppupeleissä olekaan niin suurta merkitystä sille miehelle tai vaimolle. Jospa se suhde onkin riittävän vahva ja isompi kun kakkoset toivovat ja luulevat? Sitä ei kuule kukaan tiedä. Ei edes se kaiken tietävä kakkonen. Sen tietää vain se mies ja vaimo jotka jäävät suhteeseen.
Jotain siinä täytyy olla, ei kaksi ihmistä pysy yhdessä jos kummallakin on siihen vastentahtoinen olo. Kyllä toinen ottaa ja lähtee. Mutta kun kaksi pysyy, siihen on jokin syy. Se ei ole kiva ajatus kakkosille, siksi sitä ei suostuta millään tajuaan. Eikä se mitään. Pääasia, että mies ja vaimo itse tietävät.
Ja kyllä tästä maasta löytyy monta vaimoa, jotka ovat miehensä jättäneet. Ja monta miestä, jotka ovat vaimonsa jättäneet. Eli kyllä silloin lähdetään, kun ei ole syytä jäädä yhteen. Yhteen jäädään kun siihen on syy. Sitä asiaa ei tällä palstalla suostu kukaan kakkonen tajuaan vaan keksitään mitä erikoisempia selityksiä siitä', miten surkeita ja avuttomia vaimot ovat ja miten hyvin ne huoltavat miehen pyykit ja valmistavat ruuan, jotta mies ei viitsi luopua palvelusta.
Haluaisin tavata sellaisen naisen, joka pesee kalsarit niin hohtaviksi ja valmistaa niin loistavaa ruokaa, että mies on niiden vuoksi valmis luopumaan suuresta rakkaudesta ja onnellisesta elämästä. Että kauniisti pinottu kalsarit merkitsevät maailmassa enemmän kuin mikään muu. Jep!
Ja niihin argumentteihin peloista ja läheisriippuvuudesta en jaksa tässä osassa mennä. Ne ovat yhtä ääliömäiset kuin tuo "mukavuusalue". Ainakin normaaleissa parisuhteissa. Joissa suurin osa suomalaisista kuitenkin elää. Alistajia ja perverssejä on toki joukossa, mutta luulisin, että marginaalisesti. Suurin osa normi ihmisiä.
Kaunis kiitos! Yksi harvoista fiksuista tällä foorumilla, kiitos lisää mietteitäsi!!
Kerro ihmeessä vaimolle! Itse ainakin haluaisin tietää, vaikka se satuttaisi. Se satuttaisi kuitenkin enemmän, että pettäjä pettäisi koko ajan selän takana ja itse rakastaisi hölmönä petturia.
Petos on jo tapahtunut, sitä ei voi enää korjata millään, ei siis esimerkiksi salaamalla koko petos vaimolta. Kukaan teistä kolmesta ei pääse tilanteesta yli jos asioista ei puhuta suoraan ja rehellisesti!
Mies ei saa pelata peliä vaimonsa tunteiden, eikä sinun tunteidesi kustannuksella. Kerro vaimolle, siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää.
Silloin vaimo olisi tietoinen siitä, miten asiat oikeasti ovat ja voisi jatkaa elämäänsä sen perusteella joko yksin tai miehensä kanssa.
Sinä olisit ollut rehellinen ja voisit jatkaa elämääsi joko yksin tai vaimostaan eronneen miehen kanssa (molemmat hyviä vaihtoehtoja)
Mies olisi joka tapauksessa onneton, koska
ei voi olla mukavaa pettää vaimoa ja valehdella kakkoselle
ei voi olla mukavaa erota vaimosta
ei voi olla mukavaa erota kakkosesta
Mutta mies tottuisi uuteen tilanteeseen ja ehkä oppisikin jotain. tai sitten jatkaisi samaan malliin, mutta tällä kertaa ainakin se, kenen kanssa mies jatkaisi, tietäisi millainen mies oikeasti on, suhde siis olisi rehellisellä pohjalla.
Ei ihmisiä saa kohdella miten sattuu. Miehen pitäisi oppia pettymään ja sietämään pettymystä, sekä selviämään pettymyksistä. Nyt mies vain vitkuttelee ja tekee mitä huvittaa, kun tahtoo että aina on kivaa eikä koskaan ikävää (vaikka sitten muiden tunteiden kustannuksella)
Todella toivon että soitat (en kannata kirjettä, ellet henkilökohtaisesti vie sitä vaimolle ja huolehdi, että hän lukee sen. kirje voi kadota tai jäädä lukematta tai teksti voidaan ymmärtää väärin. puheyhteys on mielestäni hyvä tapa kertoa näinkin hurja asia).
Kerro asiat auki niin kaikki voivat jatkaa elämäänsä toivomallaan tavalla !
(kerrothan täällä miten asiassa käy, haluaisin vielä kuulla miten asiat järjestyvät)
Mitä hyvää luulet ap:lle koituvan, jos mies eroaa ja aloittaa parisuhteen hänen kanssaan? Kohta viksuttaa täällä, että petti se mies minuakin. En jaksa uskoa, että monetkaan pettäjät muuttuvat uskollisiksi.
Koituisihan siitä se hyvä, että oppisi tietämään, miltä pettäminen tuntuu.
Kerron varmasti!
Mä en vaan vieläkään tiedä mitä tekisin. Haluan, että se vaimo saa tietää, mutta samalla tiedän että kun sen rajan yli menen niin paluuta ei ole.
Kirjeen voin lähettää turvallisesti. Molemmat työskennellään samassa organisaatiossa, eri yksiköissä tosin. Täällä on siis satoja ihmisiä töissä ja sisäinen posti kulkee. Tosin olen samaa mieltä, että puheen kautta saa itsensä paremmin ymmärretyksi, jos toinen vain suostuu kuuntelemaan. Kirjeen voi lukea aina uudelleen jos siihen on tarvetta.
Ja olen samaa mieltä, että kyllä sen miehenkin jossain vaiheessa tarvitsee jotain oppia, kun ei vielä ole sitä tautiakaan saanut että olisi kiinni jäänyt.
Iso päätös, mutta jos tuntuu siltä ettei suhteesta oikein enää mitään tule, tai että mies vetkuttelee ja vain pelkää tehdä mitään ratkaisua, on paras ilmiantaa pettävä mies. Rehellisyys ei kuitenkaan voi olla väärin. Kakkonenhan monesti lähtee suhteeseen vaikka tietää miehen olevan varattu SIITÄ SYYSTÄ, että toivoo miehen eroavan jos suhde toimii ja rakastutaan. Näinhän kuitenkin monen miehen ero saa alkunsa. Miehet erovat vasta kun ovat löytäneet toisen.Ja kyllähän mieskin jotain vähintään epämääräistä lupaa, jotta saa naisen rakastumaan itseensä. Mieskin haluaa antaa mahdollisuuden ja toivoo rakkautta itselleen. Mutta selkärankaa pitäisi olla sen verran, että kun huomaa ettei naisesta ole uudeksi elämänkumppaniksi lopettaa suhteen tarpeeksi ajoissa tai sitten lopettaa suhteen vaimonsa kanssa. Siis jos huomaa että kakkonen rakastuu. Kyllä rehellisyyttä jollain aikavälillä vaaditaan. Tässä tapauksessa tosin tuo puoli vuotta on mielestäni melko lyhyt aika.
Siis mikä rehellisyys?! Kakkonen ei ole edes itselleen rehellinen lähtiessään tietoisesti säätämään ukkomiehen kanssa. Vai miten rehellistä on että "Kakkonenhan monesti lähtee suhteeseen vaikka tietää miehen olevan varattu SIITÄ SYYSTÄ, että toivoo miehen eroavan jos suhde toimii ja rakastutaan. Siis mitä helvettiä. Mikä rehellisyys?! Mies on päivänvalon kestävässä liitossa vaimonsa kanssa, ei silloin lähdetä kokeilemaan toimiiko suhde vai rakastutaanko? Mitlaista kaksinaismoraalia!! Samaan hengenvetoon inistään rehellisyydestä.
Ei helvetti, kokeilut tehdään kun/jos on erottu EI KOSKAAN varatun kanssa. Selkärankaa pitää löytyä molemmilta niin pettäjältä kuin naiselta joka tietää toisen olevan varattu. Mieti nyt helvetti mitä paskaa ulossuollat, rehellissyys on ajatusmaailmassasi irvikuva. Kakkosen on syytä pysyä "rehellisyytensä" kanssa kaukana vaimosta.
Vaimolla on oikeus tietää, mutta se ei ole kakkosen asia toimia "rehellisyyden" perikuvana. Kun on niin naivi ollut, että kuvittelee kaikki panosuhteet suureksi rakkaudeksi niin lillukoon liemessään. Kakkonen lusikoi vain oman karvaan soppansa, tulee elämä realistisemmaksi niistä "sunnuntain salapanoista", joista arkipäivä on yhtä kaukana kuin mars maasta.
Niinpä, vaimolla nimenomaan on oikeus tietää ja arveletko, että petturi itse kertoisi, älä unta nää.... Jos tieto ei tule muualta, kyllä sen kakkoselta on tultava.
Jos pettäjä on aikeissa erota, niin varmasti kertoo itse. Tosin harva pettäjä on kakkosen kanssa niin "tosissaan" että edes aikoisi erota vaimostaan. Silloin kakkonen tekee "ilmiannon" vain katkeruudesta ja kostosta ei siitä että haluaisi olla rehellinen. Se on kaksinaismoraalia, käydä naimassa tietoisesti salaa ukkomiestä, mutta yhtäkkiä alkaakin rehellisyys olla niin tärkeää, että vaimolle on kerrottava.
Voi hyvä tavaton millaista järjen käyttöä. Kakkonen antakoon vaimon olla rauhassa. Kaikki paska nousee aina pintaan, kyllä se vaimo sen pettämisen selville saa ellei mies itse paljasta. Tokkopa mies sen kakkosen kanssa on loppupeleissä vaikka se vaimo miehen pihalle heittäisi. Harvoin se vaan niin menee tosielämässä.
Ai, että pettää saa mennen tullen ja ei tarvitse kertoa, jos ei ole aikeissa erota. Siinäpä sitä järjen käyttöä tosiaan onkin. Kyllä petturi asiansa osaa, eikä vaimo välttämättä aavista mitään. Elää vain valheitten ja kieroilun keskellä tietämättä, että mies paneskelee toista naista aina kun saa tilaisuuden. Ja varmaan oikein näkee vaivaa saadakseen tilaisuuksia järkättyä. Ja todennäköisesti monet ympärillä tietävät. Toivottavasti ei tosiaankaan jatka kakkosen kanssa jäätyään petoksesta kiinni, vaan joutuu ihan itse miettimään elämäänsä eteen päin, josko vaikka ottaisi opikseeen. Jota kyllä uskallan suuresti epäillä...
No kyllä on aika hidasjärkinen sälli jollei ole puolessa vuodessa tajunnut onko siihen toiseen naiseen rakastunut vai ei...
" Kerro vaimolle, siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää."
No huh huh.. ja vaimo pistää elämän ranttaliksi ja ukon tilile ! Ei todellakaan sinun ei kannata soittaa vaimolle, vaan ratkaisette itse tilanteenne kahden. Katsotte mihin päädytte ja piste. Olen itse elänyt vastaavan tilanteen, palasin vaimon luokse ja olen tällä hetkellä hyvin onnellinen, löysin suhteemme uudelleen. Mikäli vaimoni olisi saanut tietää petoksesta häntä kohtaan, olisi elämämme varmasti ollut kerrasta poikki ja perheen elämä hajalla.
Just, joo ! Tämä varmaan kaikkien petturien toive, ettei vaan joudu vastuuseen tekemisistään. Mitä siitä, että on loukannut syvästi monia ihmisiä, kun vain itse pääsee pälkähästä ja saa elellä onnellisena, voi vi... Taaskaan ei vaimolle annettu mahdollisutta valita, haluaako HÄN mahdollisesta jatkaa tultuaan petetyksi ! Siinä sitä onnellisuutta kerrakseen.... Toivon todella, että kakkosesi palaa vielä asiaan! Mietipä sitä....
Tuskin, pettävillä on sellaiset tyhmät vaimot niikuin sullakin nyt, joka ei huomaa mitään, onko kiva elää valheessa, luuseri!
Mä toivon, että tuon pettäjämiehen kakkonen ei palaa asiaan. Hän on saanut elämänsä raiteilleen, löytänyt suhteen uudelleen, rakastaa vaimoaan ja on onnellinen. Miksi toivotte ihmisille pahaa? Eikö tämä hetki merkitse ihmiselle eniten? Mennyt on mennyt eikä sille voi enää mitään, sillä voi ainoastaan rikkoa rikkoa elämä tässä ja nyt. Kuka siitä hyötyy? Ei ainakaan se vaimo, lapset ja mies. Kenties kostonhimoinen kakkonen?
Nykyisyyttä ei ole ilman menneisyyttä ja jos se nykyisyys perustuu valheeseen ja petturuuteen niin mikä sen arvo on ? Minä puolestani haluaisin tietää ja sen perusteella itse päättää elämästäni ja onnestani. Varmasti kirpaisisi kovastikin saada tietää tulleensa petetyksi, mutta vielä enemmän se, että eläisi valheessa, joka jossain vaiheessa valitettavasti kuitenkin paljastuu, näin se vain elämässä tuppaa olemaan. Miten kukaan petturi voi edes väittää olevansa onnellinen kantaessaan mukanaan moista taakkaa ja näin jatkaa valheellisuuttaan ? En ymmärrä. Ei siihen paljastukseen kakkosta tarvita, vaan Mies, joka kantaa vastuun tekemisistään.
Hellallettas vaimoa rakastetaan taas, oot sinä kyllä aika yksinkertainen tapaus, hyvin on miehes luritettut jälleen, tottakai kun mies sai taas vierasta naista kuukausia ja hölmö vaimo antoi miehen jäädä kuin ei mitään kelpaa ukon porskuttaa.
Olet kyllä aika vaimo, et taida itseäs paljon arvostaa ja ajatella? Noinko annat muidnekin elämässä huijata sinulle ja valehdella? Sinulle en kyllä luottaisi lapsiani edes tunniksi hoitoon, voisit vaikka myydä ne, ja odotat anteeksiantoa sitten.huhhuh
Tosiaan, kakkonenhan se tässä kaikista pahin perheen rikkoja onkin, oikia munahaukka :)))
Olen samaa mieltä siinä, että jos kakkonen kertoo vaimolle, on se merkki vihasta, huonosta kohtelusta miehen puolelta tai kostosta lähinnä miestä kohtaan. Vaimo voi monesti jopa säälittää kakkosta. Motiivina voi myös yksinkertaisesti olla se, että hakee jotain ratkaisua, ei enää kestä epävarmuutta. Tunteita on paljon pelissä eikä sillä oikeastaan ole merkitystä mitä toinen on luvannut tai jättänyt lupaamatta. Mies ei ehkä oikeasti tiedä mitä tehdä, joten ei tee mitään, jatkaa samaan tapaan, vaikka paha olo ja ristiriitaiset tunteet voivat voimistua. Mies voi jopa sairastua ja jää sitten kiinni. Miehen olisi toki tässä vaiheessa itse aloitettava puhtaalta pöydältä. Olisi kerrottava vaimolle, joko kaduttava syvästi ja tekojen muodossa näytettävä tai sitten ei-katuvana, jolloin varmasti edessä on ero. Ero voi olla vaikeaa jos on lapsia ja hyvät kulissit. Kyllä miehelle lapset painavat vaakakupissa joskus eniten.
Ja jos kakkonen EI kerro vaimolle, suhde tulee todennäköisesti jatkumaan. Sillä kertomattomuudella pedataan mahdollisuus suhteen jatkumiseen ja kehittymiseen.
Kumpi sitten on pahempi kenenkin näkökulmasta?
Kertomista kauhistellaan usein juurikin negatiivisten tunteiden perusteella. Että se olisi jotenkin itsekästä. Että olisi väärin tuntea vihaa ja katkeruutta tultuaan petetyksi. Ei se ole väärin.
Aivan yhtä itsekästä on jättää kertomatta. Mielestäni kertomatta jättäminen on itsekkäämpää. Kertomalla pääsee huonosta tilanteesta helpommalla eroon. Mieskään ei ehkä sitten enää roiku väkisin kakkosessa, kun näkee ettei häntä voi enää käyttää hyväkseen.
aikast usein sitä katsotaan täällä palstoilla siitä omasta pikkuriikkisesta näkökulmasta. Tilanteita on niin paljon ja ihmiset erilaisia. Suurin osahan on sitä että petetään ja se kakkonen ei juuri suuria lopulta merkitse. Pitkällä aikajanalla siis, tottakai kakkosen täytyy olla ihana ja viehättävä, hälle puhellaan ihania jne. Vrmasti voidaan olla rakatuneitakin. Kertoohan sen jo tilastot. parissa vuodessa kakkosen kanssa suhde kariutuu 95 prosenttisesti jos siihen lähdetään. Sivusuhteet ovat eräänlaista illuusiota. Siitä voi muovata haluamansa. Sivusuhteissa panostetaan niin paljon toiseen kun ei tarvi miettiä sitä arkea. On laatuaikaa. Nähdään arjen ulkopuolella, siihen panostetaan enemmän, eletään niitä huippuhetkiä. Ei tarvi käydä kaupassa ja siivota saunaa ja hoitaa sairaita lapsia. Sivusuhteissa panostetaan enemmän, koska se ei ole oikea suhde, Se on juhlaheti, kaukana tavallisesta elämästä. Ja se tunne, että mun tarvii olla todella erityinen kun se on valmis laittamaan koko perheensä ja suhteensa vaakalaudalle mun tähden, on varmastikin valtava. Mun on siis pakko olla todella erityinen ei se muuten niin tekisi. Varmasti näin joissain tapauksissa onkin ja selvä merkki on se että ero tulee. Se on itsensä huijaamista jos haluaa uskoa puheet ja mitään ei tapahdu. Se on selvä merkki.
Se, että lähtee sopan keittämiseen jonkun toisen miehen/vaimon kanssa, ei ole sen vaimon syy. Kun vaimo tajuaa, että soppaa on kattilassa, homma saa uuden maun melko varmasti. Se on sopan keittäjien tajuttava, se on vaimon kattila. Sitten on pelattava eri pelisäännöillä, ja peli voi olla sitten jo joku aiva muu mikä ei omiin pelisääntöihin sovikaan. Se on kestettävä.
Mistäköhän tällainen tilasto löytyy? Olisi ihan mielenkiintoista luettavaa...
Lue vaikka kirjasta "Revitty Sydän" tai " Not just "Friends"" tai... tai... nämä tilastot on miltei kaikissa kirjoissa, joissa käsitellään sivusuhteita, pettämistä, paljastumista, parantumista, selviämistä.
Pamjapam kirjoittaa oikeasti asiaa. Ei nuo salasuhteet todellakaan ole sitä arkista rakkautta, vaan illuusiota. Lisätään siihen arjen vaikeudet, joita kaikissa parisuhteissa tulee, niin sitten vasta voidaan tietää, kestääkö se shampanjanhuuruinen romantiikka arkea ja muuttuuko se sitten oikeaksi rakkaudeksi. Moni lähtee siinä vaiheessa hakemaan taas uutta suhdetta, kun edellinen muuttuu arkiseksi ja toinen ei jumaloikaan sinua koko ajan ja osoita vain sinulle huomiota. Siitä tulee oravanpyörä, ei olla onnellisia, jos ei olla koko ajan rakastuneessa tilassa.
Lisätään siihen vielä uusperhekuviot, niin miettikää kahteen kertaan, onko se elämä enää samanlaista ihanaa romantiikkaa, kuin salasuhteen aikaan...
Totta muriset "lukekaapas". Hyvä on etsiä parempaa kun ei ole onnellinen, sehän on elämän perustarkoistus, ei tiedä että voi olla perempaakin kun ei anna sille mahdollisuutta. Ei uudet suhteet aina noin huonoja ole, höpöhöpö, rakkaus voittaa.
Joissain tapauksissa on oikein kertoakkin. Tietenkin on niitä jotka tietävät miehensä pettävän ja he jatkavat liittojaan tähän kuitenkin.He ovat tehneet tietoisen valinnan pitämällä puolison joka ei tule koskaan olemaan uskollinen, tällaisille on varmaan turha kertoa puolison petollisuudesta enää, mutta minusta näillä ei ole varaa valittaakkaan tai vahtia kumppaniaan he tietävät toisen tekoset ja ovat ne hyväksyneet.
Kuitenkin jokaisella pitää olla mahdollisuus saada tieto kumppanin petollisuudesta ja päättää jatkaako tällaisen kanssa, onneksi on fiksuja ihmisiä jotka tajuavat lähteä omaa onneaan etsimään, valitettavaa ovat ne jotka jäävät loukkuun tällaisen pettäjän kanssa elämään tajuamatta elämän antamista mahdollisuuksista niitä kuitenkinkaikille on tarjolla jos vain itse niiin haluaa.
Minä tyttö se ajoin ex-ukkomieheni talon pihan viereen ja soitin ukolle ja kerroin, että jos et minua nyt rauhaan jätä niin marssin teille sisälle kertomaan oman näkemykseni tilanteesta.
Ja kiltisti lupasi tuo lähes 50v. minut rauhaan jättää. Edelleen vannoi rakkauttaan ja kauneuttani, ulkoista ja sisäistä, mutta minun mitta tuli täyteen.
Ja sairas tuo vaimo varmaan on: tietää ukkonsa puuhat mutta ei tajua erota. Ja pipi olen minäkin kun suhdetta kolme vuotta jatkoin, mutta puolustan; ukko keksi aina jättämiseni jälkeen jonkun hyvän syyn päästä lähelle ja niin tuttavuus vain jatkui. Rahansakin minuun törsäsi, liekö 15 000 euroa edes riittää kulujeni kattamiseen.
Ja sairas tuo ukkokin on, valehtelee joka suuntaan minkä ehtii. Ja kun kerroin samalla treffeistäni niin ukko kaiken kukkuraksi heittäytyi mustasukkaiseksi;silloin varmistuin lopullisesti tuo kaikista sairain on tuo mies.
Minä haen itselleni nyt hoitoa, tehkööt muut osapuolet mitä parhaakseen näkevät.
Lirjakelurjake, just tollaisia nuo miehet ovat, joiden vaimo niitä puolustaa, luulevat samat lirjakelurjakekeinot tepsivän toiseenkin naiseen kun omaan jaklarättivaimoonkin tepsii. SItten kun joku niinkuin sinä uskaltaankin paljastaa ukon touhut, niin ollaan poliisia kimppuun usuttamassa ja lirjake lurjake laittaa koko suhteilun toisen naisen syyksi,,auts, äiti, tuo nainen kiusaa minua, äeti, ota sylliin. Ja äetihän ottaa ja lohduttaa. Teit oikein, juuri noin tulee toimia.
Tarinani hieman samanlainen, raha-asiat sun muut, lupauksia satoja, ja äeti puolustaa. Ollaan me hyvillämme, että pääsimme irti noista. Mun lähetteli vielä alakalu kuviaan ja oli yhteydessä, vaikka 100 % vaimo luuli että on loppu! Lirjakelurjake. Lähetin muuten ne kuvat takaisin, vaimolle.
riippuu siitäkin tuo pettäminen, miten usein tapaa kakkostaan, olin kakkonen, mutta tapasin varattua n.pari kertaa vuodessa, siitä ei jää niin pahoja vammoja, kuin jos olisin tavannut joka viikko tai joka päivä..
Kenelle ei jää paho vammoja?
Ihan totta ei jää pahoja vammoja...
Itse oli kaukokakkonen, käytiin Ruotsissa , Tallinnassa, joskus mökillä ja vain n. pari kertaa vuodessa vuosien ajan.
Nyt on ihan romuna olo kun suhde loppui.
Minulla puolestaan oli aviomies ja lähirakastaja. Erosin molemmista. Sekä liitossani että rinnakkaissuhteeni aikana olin aivan romuna. Ero oli suunnaton helpotus. Löysin itseni uudestaan, tosin rohkeampana kuin koskaan ennen.
Kerroitko koskaan vaimolle?
Olin itse toinen nainen n. kolme vuotta. Mies teki aina kaikki aloitteet tapaamisiin. Erosimme myös useamman kerran, välillä miehen, välillä minun päätöksestä. Yleensä ei mennyt kauaa kun mies kertoi ikävöivänsä ja ehdotti tapaamista. Meilläkin oli mukavaa yhdessä, ja vietimme paljon aikaa tehden kaikenlaista. Tämän mahdollisti ykkösen pitkät poissaolot työn takia. Vaikka ajan myötä tunteet syveni ja kiintymys kasvoi, samalla kasvoi myös syyllisyyden tunne. Varsinkin kun mies oli jo aiemmin tunnustanutkin ykköselle suhteemme, hän tiesi mitä uudesta kärystä seuraisi. Ajatus siitä tuntui pahalta. Itseäni vaivasi paljon tuntemattoman ihmisen loukkaaminen itsekkäällä toiminnallamme. En tiennyt olisiko parempi että hän saisi tietää vai ei. Koko juttu tuntui älyttömältä kierteeltä, yhtäaikaa hyvältä ja pahalta. Lopulta ahdistus kasvoi niin voimakkaaksi että erosimme taas. Sillä kertaa päätin pitää pääni kylmänä enkä ottanut miestä enää takaisin. Ei se helppoa ollut ja vei aikansa, mutta nyt olen päässyt yli ja löytänyt uuden. Edelleen minua silti vaivaa huono omatunto. En aio silti kertoa totuutta ykköselle, mielestäni se olisi parasta kuulla mieheltä. Mutta en tiedä aikooko hän ikinä tunnustaa että suhteemme kesti paljon pidempään kuin ykkönen luulee.
Mielestäni sinun ei kannata kostaa pettymystäsi miehelle vaimon kustannuksella, vaikka se väärältä tuntuisikin että vaimoa petetään tuolla tavalla. Vaimo ei ole kuitenkaan tehnyt mitään väärää. Kerroin tarinani, koska haluan tuoda esille vahvan ja kalvavan tunteen nimeltä syyllisyys. Voin rehellisesti sanoa että elämä on paljon helpompaa ilman sitä tunnetta.
Nyt en usko lukemaani, siis aikuisten oikeasti. Joku, joka on itse kakkosena ollut, tuo esille muuta kuin "suuret rakastumiset ja panojen ihanuudet". Tätä olen useaan kertaan perään kuuluttanut; Miten voi olla tuntematta syyllisyyttä tai miten omatunto on hiljaa vaikka, niin itsekkäästi toimii tietoisesti pahaa aiheuttaen. Miten voi itseään peiliin katsoa ja eikä koe tekevänsä väärin, miksi tekee toiselle sen mitä itselleen ei haluaisi tehtävän...
Hieno homma, että löytyy edes yksi kakkosena ollut, jolla on omatunto ja omaa jonkinmoisia arvojakin! Kiitos tarinastasi ja hyvää tulevaisuutta!
Voisin kuvitella että useampikin kakkonen tuntee syyllisyyttä. Syyllisyys on heikko kohta, hyvä syy lopettaa salasuhde. Näillä palstoilla ei haavoittuvaisimpia tunteita paljasteta, sillä salasuhteesta ei olla vielä valmiita lähtemään. Täällä sekä ykköset että kakkoset käyvät purkamassa pahan olonsa ja epävarmuutensa väittämällä omaa tilannettaan erinomaiseksi. Yritetään pää pystyssä väittää että "minua ei vedätetä, hallitsen tilanteen". Petturin ei tarvitse täällä käydä, sillä hänhän tuntee oikeasti olonsa erinomaiseksi, hänellähän on kaksi naista.
En ole koskaan kokenut olevani "kakkonen", tuntenut syyllisyyttä tai kriiseillyt ollessani suhteessa varattuun mieheen.
Minä olen elänyt omaa elämääni ja nämä miehet ovat halunneet siihen kuulua ja tehneet itse omat ratkaisunsa.
Heidän silloiset ja myöhemmin ex puolisonsa eivät ole olleet minkäänlaisia vaikuttimia minun elämässäni. Minä en tunne heitä joten miksi olisivat.
En ole tietoisesti hakenut varattua. Molemmat erosivat, toinen heti ja toisella meni hetken. Toinen näistä miehistä myöhemmin petti minua, toinen ei. Eikä siitä arjestakaan ollut ennakkoon mitään epärealistisia käsityksiä, ihan toivottua oli/on jakaa sitä jokapäiväistä kaurapuuroa yhdessä.
Eipä sillä että tämän jakamisella mitään merkitystä olisi. Kirjoitin oikeastaan siksi että näillä palstoilla niin mielellään viljellään "totuuksia" siitä miten asiat ovat ja menevät näissä tilanteissa. Eiköhän niitä teitä ole yhtä monta kuin kulkijoitakin.
Kakkonen on aina kakkonen,joka jätetään jos Kakkonen rupeaa lähestymään liikaa. Tyydy kohtaloosi ja hommaa vapaa mies. ja turha selitellä ettei niitä kunnon miehiä ole vapailla markkonoilla. kuinka toi aviovaimoonsa pettävä mies olisi niitä vapaita parempi ?
Onnea valitsemallasi tiellä!