Eli meillä tosiaan sellainen tilanne, että toinen nainen flirttailee mun poikaystävän kanssa, enkä tiedä pitäiskö tai onko mulla "lupa" puuttua siihen. Sitä on nyt jatkunut muutaman kuukauden, ja musta tuntuu että se alkaa pikkuhiljaa riistäytyä käsistä.
Mies ja tämä toinen nainen, K, ovat samassa työpaikassa. Työ on kuitenkin vuorotyötä, joten ihan joka päivä eivät ole yhdessä. Aluksi kun kuulin tästä uudesta työkaverista, kuittasin koko asian pelkällä olankohautuksella - 95% mieheni työkavereista kun sattuu olemaan naisia ja luonnollisesti työvuoroissa flirtti lentää puolin ja toisin. Ja toki mä sen ymmärrän ja hyväksyn, hyvä flirtti on päivän piristys :) Mutta kenenkään toisen työkaverin kanssa mieheni ei ole niin tiiviisti yhteyksissä kuin K:n. Facebookissa juttua riittää, monentasoista flirttiä. Myös miehen puhelimesta olen löytänyt muutaman K:lle suunnatun seksuaalissävytteisin viestin. Erikoista tässä on se, että K:lta tulleet viestit oli poistettu, mutta omat lähetetyt viestit säästetty...
Jokin aika sitten löysin myös miehelleni osoitetun lapun, jossa häntä kehuttiin mm. maailman parhaaksi kermapiirakan tekijäksi - kirjoittana tietenkin kukas muu kuin K. Luonnollisesti järkytyin ja vaadin selitystä, mutta mies onnistui jälleen kerran keksittämään uskottavan selityksen sille, aivan kuten niille tekstiviesteillekin.
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa monta sataa kertaa, tuloksetta. Olen kertonut kuinka pahalta tuollainen tuntuu ja miten paljon mua loukkaa kun mies kylvää seksiaiheisia "vitsejä" toisen naisen kanssa. Joka kerta mies lupaa lopettaa ja perustelee koko asian sillä, että he K:n kanssa tosiaan vain vitsailevat... Mutta mistä sen voi tietää? Luotan kyllä mieheeni, mutta K:hon en. Mies vakuuttaa, että hän kyllä laittaisi pisteen sitten, jos jotain tulisi tapahtumaan, ja siihen haluan uskoa. Ja K tietää mieheni olevan varattu ja välillä jopa heittääkin jotain juttua musta, mutta tuskinpa se loppujen lopuksi välittää siitä olenko mä mukana kuvioissa vai en.
Haluaisin vaan kitkeä sen naisen meidän elämästä niin pian kuin mahdollista.
Onko mulla teidän mielestä oikeus tai "lupa" puuttua mieheni ja K:n jutteluun ja vaatia seksiaiheisen flirtin loppumista? Meneekö toi jo liiallisuuksiin? Tai ehkä haen tällä vaan lisäpontta omalle mielipiteelleni, että KYLLÄ se menee liian pitkälle.
Mun käsittääkseni työkavereiden kesken vaihdettu flirtti (ja flirtti yleensäkin!) on hienovaraista sanallista vihjailua, vihjailevia hymyjä ja katseita, eikä tuollaisia pikkutuhmia seksipuheita...
Mitä mun kannattais tehdä? Teroittaa kynnet ja valmistautua kissatappeluun? Mä en todellakaan anna minkään 19v teinibimbon hyppiä mun silmille :D Pitäisikö mun ottaa K:hon yhteyttä, jos omalle miehelleni ei viesti tunnu menevän perille?
Mies ja tämä toinen nainen, K, ovat samassa työpaikassa. Työ on kuitenkin vuorotyötä, joten ihan joka päivä eivät ole yhdessä. Aluksi kun kuulin tästä uudesta työkaverista, kuittasin koko asian pelkällä olankohautuksella - 95% mieheni työkavereista kun sattuu olemaan naisia ja luonnollisesti työvuoroissa flirtti lentää puolin ja toisin. Ja toki mä sen ymmärrän ja hyväksyn, hyvä flirtti on päivän piristys :) Mutta kenenkään toisen työkaverin kanssa mieheni ei ole niin tiiviisti yhteyksissä kuin K:n. Facebookissa juttua riittää, monentasoista flirttiä. Myös miehen puhelimesta olen löytänyt muutaman K:lle suunnatun seksuaalissävytteisin viestin. Erikoista tässä on se, että K:lta tulleet viestit oli poistettu, mutta omat lähetetyt viestit säästetty...
Jokin aika sitten löysin myös miehelleni osoitetun lapun, jossa häntä kehuttiin mm. maailman parhaaksi kermapiirakan tekijäksi - kirjoittana tietenkin kukas muu kuin K. Luonnollisesti järkytyin ja vaadin selitystä, mutta mies onnistui jälleen kerran keksittämään uskottavan selityksen sille, aivan kuten niille tekstiviesteillekin.
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa monta sataa kertaa, tuloksetta. Olen kertonut kuinka pahalta tuollainen tuntuu ja miten paljon mua loukkaa kun mies kylvää seksiaiheisia "vitsejä" toisen naisen kanssa. Joka kerta mies lupaa lopettaa ja perustelee koko asian sillä, että he K:n kanssa tosiaan vain vitsailevat... Mutta mistä sen voi tietää? Luotan kyllä mieheeni, mutta K:hon en. Mies vakuuttaa, että hän kyllä laittaisi pisteen sitten, jos jotain tulisi tapahtumaan, ja siihen haluan uskoa. Ja K tietää mieheni olevan varattu ja välillä jopa heittääkin jotain juttua musta, mutta tuskinpa se loppujen lopuksi välittää siitä olenko mä mukana kuvioissa vai en.
Haluaisin vaan kitkeä sen naisen meidän elämästä niin pian kuin mahdollista.
Onko mulla teidän mielestä oikeus tai "lupa" puuttua mieheni ja K:n jutteluun ja vaatia seksiaiheisen flirtin loppumista? Meneekö toi jo liiallisuuksiin? Tai ehkä haen tällä vaan lisäpontta omalle mielipiteelleni, että KYLLÄ se menee liian pitkälle.
Mun käsittääkseni työkavereiden kesken vaihdettu flirtti (ja flirtti yleensäkin!) on hienovaraista sanallista vihjailua, vihjailevia hymyjä ja katseita, eikä tuollaisia pikkutuhmia seksipuheita...
Mitä mun kannattais tehdä? Teroittaa kynnet ja valmistautua kissatappeluun? Mä en todellakaan anna minkään 19v teinibimbon hyppiä mun silmille :D Pitäisikö mun ottaa K:hon yhteyttä, jos omalle miehelleni ei viesti tunnu menevän perille?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kertomuksestasi tulee väistämättä sellainen fiilis, että miehelläsi on seksisuhde työkaveriinsa. Ei tuollainen kermapiirakkaflirtti ole missään mielessä enää työkaverien välistä harmitonta flirttiä. Puutu ihmeessä asiaan ennekuin on liian myöhäistä.
Mies se sua pettää,ei se "K".Siis jos pettää..Miehesi kanssa sinä suhteessa olet ja elät,et sen "K":oon.Joten teeppä pelisäännöt selviksi miehelle,sanot suoraan,että et suvaitse liian läheistä ystävyyttä taikka viestittelyä.Miehesi on tehnyt tilanteesta sen mitä se on nyt,antanut toiselle luvan lähentyä ja hänen se on myös korjattava.Hänen on tehtävä valinta.Oletko tarpeeksi rakas ja arvokas,jotta hän lopettaa suhteensa,oli se millainen hyvänsä,tähän "K":hon?Ymmärtääkö hän varmasti,kuinka ikävältä peli susta tuntuu,tajuaako,mitä kenties on menettämässä..?Vihellä peli poikki,laita miehesi lujille.Ennenpitkää(jos eivät jo ole)he todennäköisesti etenevät suhteessaan fyysiselle tasolle.Mies tekee ratkaisunsa kuitenkin ennen pitkää,sun kärsimys vain pitkittyy sivusta seuraamalla viikosta ja kuukaudesta toiseen.Toista ei tietty voi omistaa,hän tekee valintansa ihan ite.Voimia ja pidä puolesi.Jos et sitten suostu olemaan kolmantena osapuolena ja seuraamaan sivusta tilannetta...
Jep, olen samaa mieltä kanssasi. Ei tilanne toista naista kovistelemalla parane - vaan miehen pitää älytä pistää touhulle stoppi / rajat. Kyllä töissä kivaa voi ja saa olla, mutta se, että sen lisäksi pitää vielä tekstailla, olla fb:ssa ja kirjoitella jopa "kermapiirakoista" kertoo, että muustakin on kyse kuin työkaveruudesta.
Voi tietysti olla, että miestäsi vain imartelee tältä K:lta saamansa huomio eikä hän petä sinua... Mutta koskaan ei voi tietää. K touhuilee ainakin päättäväisesti siihen suuntaan, että pääsee "lopullisesti" miehesi ja sinun väliin.
Selkeät rajat tuolle miehelle, nyt ja heti!
Viimeksi tänään keskusteltiin tuosta aiheesta ja tein kyllä selväksi miltä musta tuntuu, mutta jotenkin musta tuntuu että mieheni ei ota mua vakavissaan... Väittää vaan, että ne K:n kanssa ovat vain työkavereita, eivät edes varsinaisia ystäviä työn ulkopuolella, ja kaikki jutut ovat vain vitsailuja. Yritän olla nalkuttamisen ja motkottamisen sijaan keskustella rauhallisesti asiasta, mutta joka kerta tilanne päättyy siihen että mies hermostuu. Ilmeisesti en osaa olla tarpeeksi rauhallinen, vaan sorrun liikaa syyttelyihin; "mikset sä tajua kuinka pahalta musta tuntuu, mikset sä lopeta, mikset sä tee selväks sille tytölle ettei se voi jatkaa tollasta peliä".
Eniten musta tosiaan kyllä tuntuu, että miestäni vaan imartelee K:lta saatu huomio. Ja uskon, että jos K yrittäisi esim. suudella, niin mies laittaisi lopun sille. Mutta eihän se yhtään kivalta tunnu tietää, että toinen nainen vikittelee omaa avomiestä.
Mä en oikeastaan enää tiedä mitä tehdä. Olen tehnyt miehelle selväksi, että tuollaisen pelin on loputtava HETI. Lupauksia tulee paljon, mutta onko niillä mitään painoarvoa, se onkin toinen juttu.
Miten saisin mieheni tajuamaan, että toi on niin väärin ja että mua ei kohdella näin? Uhkasin jopa sillä, että kai mullakin sitten on oikeus heittää härskiä läppää omien miespuolisten kavereitteni kanssa, sittenpä tietäisi miltä tällänen tuntuu ja ehkä tajuaisi lopettaa. Mutta toisaalta en haluaisi purkaa pahaa oloa kostamalla, siitä kun ei tunnetusti koskaan seuraa mitään hyvää... Miksei kukaan lapsena kertonut, että aikuisten elämä on näin monimutkaista?
Tiedän, että kuulostan epätoivoiselta, mutta mulla alkaa keinot loppua. Puhuminen ei tunnu auttavan, saan vaan osakseni tuhahteluja ja voivotteluja siitä, miten väärin näen nyt tämän asian.
Selvennyksenä vielä sen verran, että mun mieheen ei päde mitkään "näistä merkeistä tiedät että miehesi pettää". Ei vahdi puhelintaan, pukeutumistyyli ei ole muuttunut, ei ole ilmestynyt mitään ylimääräisiä menoja jne. Eli jotain muuta tässä nyt on takana.
Siis tottakai jonkun toisen huomio aina imartelee, mutta oman kullan huomio on paljon tärkeämpää. Se K yrittää ilmeisesti vikitellä miestäsi, koska sinkkuna ei ole menetettävää, mutta kerropa miehellesi että se olet joko sinä tai se K ja kun se sen K:n valitsee niin anna niille vähän aikaa ja arjen tultua K alkaa kyllästyä ja miehesi tulee häntä koipien välissä takaisin sen ainoan luokse. Ja sitten joko otat hänet takaisin tai olet jo saanut jonkun kypsyneemmän jakamaan elämääsi.
Kirjoitin eilen miehelleni kirjeen, jossa kerroin (taas kerran) miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen koko asiasta. Tein myös hyvin selväksi, että mä en tälläistä kohtelua hyväksy, ja jos aikoo jatkaa tuota peliään niin mä häivyn kuvioista. Laitoin hänet valitsemaan joko minut tai K:n, ja sanoin että jommankumman kanssa on tultava muutos; joko meidän suhde loppuu tai sitten K:n jutut loppuu. Vastauksen toivottavasti saan iltapäivällä, kun mies pääsee töistä.
Mä olen niin väsyny taistelemaan aina tästä samasta aiheesta... Miksei K vaan tajua lopettaa ja hyökätä jonkun toisen kimppuun, ja miksei omalla miehelläni ole tarpeeksi munaa sanoa että "hei sä oot ihan kiva tyttö, mut voitasko lopettaa tämmöset jutut".. Me ollaan kuitenkin oltu vasta niin vähän aikaa (reilu vuosi) yhdessä, ettei suhteen vielä pitäis näivettyä. Ja kun muuten menee hyvin, paljon kosketuksia ja rakkauden tunnustuksiakin on, niin miksi toinen aloittaa henkisen seksisuhteen vieraan kanssa?
Teet saman virheen kuin kaikki naiset kautta aikojen: pidät toista naista syyllisenä, että voit mielessäsi pitää miehesi putipuhtoisena, miten muuten voisit jatkaa miehen kanssa?
Miehesi on aikuinen ihminen, joka tekee omat valintansa. Tällä hetkellä hän on valinnut pitävänsä työkaverinsa seksuaalissävytteistä peliä, josta sinulla, eikä meillä, ole mitään tietoa kuinka pitkällä se itseasiassa on. Minua on petetty, ja voin kertoa että mies ei tunnusta pettämistä vaikka jäisi rysän päältä kiinni. Onhan se oikein luottaa puolisoonsa, mutta sinulla on siinä sellaista faktaa jo kasassa että olet kyllä tällähetkellä vähän sinisilmäinenkin.
Miehesi on suhteessa sinuun, eli siis varattu. Tuo K ei ole suhteessa ainakaan sinuun. Jos joku pettää sinua, se on miehesi, ei tuo K. Valehtelet tällä hetkellä itsellesi rankasti että saisit pitää suhteesi, ja miestäsi kohtaan tuntemasi vihan käännät toiseen naiseen, jota pidät tilenteeseen syyllisenä. Entäs sitten kun tulee toinen K, tai jopa M? Ovatko hekin syyllisiä miehesi käytökseen? Missä on miehesi vastuu sinuun päin? Minä en missään nimessä puolustele naisia jotka sotkeutuvat varattuihin, enkä itse suvaitse sellaista, mutta en myöskään suvaitse sitä että miestä pidetään jotenkin osattomana asiaan, vaikka sinun kannaltasi miehen pitäisi olla se suurin syyllinen.
Sä olet niin oikeassa. Tiedostan itsekin, että olen sinisilmäinen tässä asiassa ja haluan nähdä mieheni puhtaassa valossa. Mulla ei oikeastaan ole edes mitään lisättävää tuohon sun tekstiin, niin nappiin se osui ja tunnistin täysin oman käyttäytymismallini siitä; haluan säilyttää suhteeni mieheen, joten käännän kaiken häntä kohtaan tuntemani vihan toiseen naiseen.
Eilen kirjoitin pitkän kirjeen miehelleni, joten luulenpa että tänään saadaan käsiteltyä tämä asia loppuun. Miten se sitten tulee päättymään, sitä en tiedä. Mutta jos mies todella haluaa lähteä jonkun ohimenevän ihastuksen matkaan sen sijaan, että pysyisi mun luona (ollaan tunnettu 7-8 vuotta, ja lähes yhtä pitkään on ollut molemmin puolista ihastumista ilmassa), niin menkööt. Siinä tapauksessa hän ei ole sen arvoinen, että kannattaisi pitää kiinni.
Nyt olet löytänyt oikean asenteen. Tsemppiä sinulle!
No miten tässä kävi? Aloittajan ja hänen miehensä kanssa?
Oma mieheni on myöskin työssä, jossa on enemmistö naisia. Osittain myös opiskelutkin kesken, ja opiskelukavereina luonnollisesti myös enemmistö naisia.
Mieheni saa uskomattoman paljon "voitaisko treffata vaikka kahvin/leffan merkeissä" viestejä naisilta, mm. parilta opiskelu/työkaveriltaan. Käsittääkseni on ihan yleisesti tiedossa, että mieheni on varattu...
Tiedän myös, että miehelläni on flirttisävytteisiä juttuja em. naisten kanssa, ja se tuntuu pahalta. Mutta kun en tiedä näenkö asiat mustasukkaisten linssien läpi, vai liikutaanko tässä jo vähän kielletyllä alueella..
Luottaminen on kaiken a ja o, mutta kyllä se välillä on vaikeaa, kun tarjontaa tuntuisi olevan ihan liikaa.
Mies luki kirjeeni, mutta ei kommentoinut sitä millään tavalla. Ihmetteli vain mikä mulla on kun mökötin (koska luulin, ettei sitä kiinnosta yhtään koko kirje). Miehet...
Lopulta päästiin keskustelemaan kirjeestä, ja myönsin pelkääväni että mies lähtee toisen naisen mukaan. En tiedä kuvittelinko vaan, mutta musta tuntui että tällä kertaa mieheni alkoi ymmärtää mitä ajoin takaa kun kerroin mikä ero työkavereiden välisellä normaalilla flirtillä ja liian pitkälle menevällä flirtillä on. Jälleen kerran lupasi lopettaa ja pyytää K:ta lopettamaan juttunsa, jos niitä vielä tulee. Tietysti tässä voi nyt käydä niinkin, että mies pitää tarkemman huolen siitä etten näe tai kuule mitä K on sanonut, ja molemmat saavat jatkaa ihan rauhassa flirttailuaan.
Mutta ei mun kai auta kuin luottaa, siitähän parisuhteessa on kysymys? Luottamisesta, vaikka toisella olis mahdollisuus ja tilaisuus tehdä ties mitä.
Ärsyttää, että vaikka yritän pysyä riitatilanteissa yms. tyynenä ja jämptinä, niin aina ne kyyneleet pääsee jostain puskemaan esiin :/
Pääasia kuitenkin, että tää asia on nyt käsitelty. Eteenpäin mennään, ja voidaan toivottavasti pian unohtaa tämä episodi :)
Silti mulla on kyllä vieläkin vähän epäileväinen olo, mut ehkä se ajan kanssa menee ohi.. Tänään ne on taas samaan aikaan töissä, mun onneksi siellä on joku kolmaskin työntekijä niin ehkä ne jutut ei karkaa ihan täysin käsistä.