kuulin eräästä ystävästä yhdeltä ihmiseltä, että hänelle oli tapahtunut yhden jutun suhteen eräs asia tietyllä tavoin. Sitten aivan toisistaan tietämättä sattumalta kuulin toiselta ihmiseltä, että tälle ystävälle oli sattunut sama asia aivan toisella tavoin. Tässä asiassa voi olla vain yksi totuus. Nyt asia häiritsee suhtuautmista ystävään, koska joku valehtelee. Joko ystävä on valehdellut asiasta itse toiselle ihmiselle tai sitten jompikumpi heistä on valehdellut minulle. Vaikea suhtautua ihmiseen, kun olin pitänyt häntä luotettavana. Toisaalta pahaa tekee epäillä toisen luotettavuutta.
Varsinaisesti kiusallisen tästä tekee se, että koko asia sinänsä ei minulle kuuluisi. Tulin ikäänkuin sattumalta tietäneeksi asioita, joiden vuoksi en tiedä keneen voi enää luottaa ja keneen ei. Nämä asiasta kertoneet eivät tunne toisiaan. Mitä ajatella tilanteesta? Tiedän että asia pitäisi unohtaa, mutta ei se niinvain ihmissuhteissa ole merkitysetöntä, ja on vaikea olla epäilemättä kun on omin korvin kuullut asiasta kahta versiota. Olisko jollakin neuvoja tilanteeseen?
Varsinaisesti kiusallisen tästä tekee se, että koko asia sinänsä ei minulle kuuluisi. Tulin ikäänkuin sattumalta tietäneeksi asioita, joiden vuoksi en tiedä keneen voi enää luottaa ja keneen ei. Nämä asiasta kertoneet eivät tunne toisiaan. Mitä ajatella tilanteesta? Tiedän että asia pitäisi unohtaa, mutta ei se niinvain ihmissuhteissa ole merkitysetöntä, ja on vaikea olla epäilemättä kun on omin korvin kuullut asiasta kahta versiota. Olisko jollakin neuvoja tilanteeseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viesti saattaa muuttua matkan varrella kertojansa mukaan. Joskus ihminen myös suojelee itseään kertomalla totuuden puolittain tai jättää kertomatta epäillessään itse toisten luotettavuutta. Tämähän on osoitus juuri siitä, puhutaan toisten asioista hänen selkänsä takana. Kehoittaisin sinua kysymään ystävältäsi itseltään suoraan, kun viestistä ymmärrän, että pidät häntä ystävänäsi. Eikös ystävälle kuulukin niin tehdä? Kohdella häntä sananmukaisesti, eikä uskoa ulkopuolisten käsityksiä..nimenomaan jokainen on paras kertomaan itse.
En voi mennä kysymään asiasta suoraan. Koska asia ei oikein kuulu minulle ja on tietyllä lailla henkilökohtainen. Lisäksi hän ei ole tästä asiasta puhunut tai halunnu minun tietävän. Olisi äärimmäisen kiusallista mennä kysymään asiasta, josta toinen ei tiedä minun tietävän, eikä minun pitäisi tietää, mutta vahingossa satuin tietämään. Ei hänen tarvitse minulle kertoa asioitaan, eikä varsinkaan alkaa selventämään sellaista, mitä joku on hänen selkänsä takana puhunut. Ongelma ei ole se, miten asia loppujen lopuksi meni, vaan se, etten voi luottaa, koska tiedän, että joku valehtelee.
Minä sanoisin sinulle yhden neuvon minkä ikä on minulle opettanut. Jos pidät ystävästäsi ja ystäväsi ei ole sinua loukannut, niin anna kuulopuheiden olla. Tule toimeen ensin itsesi kanssa ja sitten lähimpien. Ketään ulkopuolista hänen kertomusten perusteella ei kannata miellyttää, sillä tarinankertojia on maailma täysi. Tieto mikä sinua kiinnostaa, hautaa se mieleesi. Ei sinun kannata kaikkia asioita ystävästäsi tietääkään. Säilyy kaveruudessa kuitenkin rajat mitä kaikki kaipaa ennen pitkää.
Olet lojaali ja tietyllä tavalla oikeassa. Tieto ei sinänsä ole minulle merkitysellinen vaan se, että tiedän, että lähelläni on joku ihminen, joka ei puhu totta ja koska en voi saada selville, kuka se on, epäilen sitten muitakin asioita. Asiana suhtautuminen ystävään ei olisi muuttunut, mutta en pysty olla aidosti itse, jos tiedän pohjimmiltani, että kaikki eivät ole rehellisiä.
Kaveriudessa saa ja pitääkin olla rajat, mutta minun suhtautumiseni kaveruuteen on hakusalla asian vuoksi. Jos tietää, että lopulta ei voi välttämättä luottaa, ei silloin voi luottaa ja se on aika paljon ihmissuhteen perusasiaa.
EI OLE NEUVOJA ANTAA
Niin eiköhän se oo ihan normaalia, että toisinaan liikkuu ihan perättömiä huhujakin. Ittestäänkin kuullu jälkikäteen vaikka mitä kummallista asioista, joita en ole kertonut kenellekkään tai jotka ei todellakaan ole tapahtunut huhun mukaisesti.
Jotkut uteliaat ihmiset on kovia tekemään omia johtopäätöksiä, jotka eivät välttämättä kuvaa ihan koko totuutta. Ja sitten juoruavat eteenpäin ne aivan kuin ne olisivat täyttä faktaa. Ja puskahuhuihin on yleensä tapana kertyä aina vähän lisää kermaa kakun päälle matkan varrella..
asia on enemmän kyllä tai ei- tyyppinen juttu. Eli sitä ei voi oikeastaan kuorruttaa. Eikä se ole perätön tai keksitty.