Viime aikoina olen miettinyt kovasti omaa seksuaalista suuntautumistani. Olen nuori nainen, joka on elänyt normaaleissa suljetuissa suhteissa (pitkissä sellaisissa) koko elämänsä. Kuitenkaan, yhteenkään mieheen en ole osannut sitoutua pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi viikoksi/kuukaudeksi sillä tavalla, että en olisi ihastunut myös muihin ihmisiin. Ihastumisista huolimatta siis olen rakastanut kovasti sen hetkistä puolisoakin, eli tunteet eivät ole lakanneet, mukaan on vain tullut lisää. (Eli siis sekään ei päde, mikä suurimmassa osassa suhdetarinoita, että kolmanteen ihastutaan silloin, kun omassa suhteessa on ongelmia.)
Keskeinen piirre suhteissani on ollut se, etten ole oikeastaan koskaan tuntenut mustasukkaisuutta kumppaneistani. Vaikea selittää tai itsekään ymmärtää, miksi en, en vain yksinkertaisesti osaa enkä halua rajoittaa toisen elämää. En halua omistaa toista, koska se olisi lopulta vain mitä suurin valhe. (Valhe, jossa niin monet elävät.) Kovasti toivoisin, että voisin elää suhteessa, jossa toinenkaan ei haluaisi rajoittaa minua. Jotenkin tuntuu siltä, että "normaaleissa" suhteissa ollaan aina mustasukkaisia toisesta, vaikka itsekin petettäisiin tms. Minun oikeustajuni mukaan taas tuo on hirvittävän väärin, sallia itselle oikeuksia, joita ei anna toiselle.
Tiedän saavani myös teilaavia kommentteja, mutta toivottavasti myös asiallista pohdiskelua omakohtaisista tai muiden kokemuksista.
Keskeinen piirre suhteissani on ollut se, etten ole oikeastaan koskaan tuntenut mustasukkaisuutta kumppaneistani. Vaikea selittää tai itsekään ymmärtää, miksi en, en vain yksinkertaisesti osaa enkä halua rajoittaa toisen elämää. En halua omistaa toista, koska se olisi lopulta vain mitä suurin valhe. (Valhe, jossa niin monet elävät.) Kovasti toivoisin, että voisin elää suhteessa, jossa toinenkaan ei haluaisi rajoittaa minua. Jotenkin tuntuu siltä, että "normaaleissa" suhteissa ollaan aina mustasukkaisia toisesta, vaikka itsekin petettäisiin tms. Minun oikeustajuni mukaan taas tuo on hirvittävän väärin, sallia itselle oikeuksia, joita ei anna toiselle.
Tiedän saavani myös teilaavia kommentteja, mutta toivottavasti myös asiallista pohdiskelua omakohtaisista tai muiden kokemuksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mustasukkaisuus on itsetunnon puutetta. Toiseen on vaikea luottaa jos ei ole itsestään varma. Vain minä olen ok - sinä olet ok -asenteella voi ihmissuhde olla molemmin puolin tasa-arvoinen ja vapaa mustasukkaisuudesta.
Toimiva ja vähän rajoittava suhde vaatii PALJON puhumista asioista. Jos oma näkemys ei mene toisen kanssa yksiin, sitten sitä puhumista vasta tarvitaankin.
Tässä on kyse vähän ihmiskuvastakin. Jos aina odotat pahinta, saat yleensä sitä. Jos uskot ihmisten yrittävän parastaan, näet aika usein sitä. Pettämisen ei pitäisi kuulua mihinkään suhteeseen. Sen vuoksi juuri avoimet suhteet. Jos sinulle toisen kanssa oleminen on ok, minullekin se on.
Jos haluat keskustella näistä asioista nimenomaan samanhenkisten, samalla tavalla kokevien ihmisten kanssa, niin sitä varten löytyy ihan oma forumi: http://polyamoria.sange.fi/foorumi/