Olemme olleet mellkeen 12vuotta yhdessä josta 6,5vuotta olimme naimisissa, mutta mies petti ja otin avioeron. Emme kuitenkaan muuttaneet eri osotteisiin, koska kuitenkin rakastin häntä ja lapsen takia koitin yrittää vielä. Nyt meillä on toinenkin lapsi. Mutta asiat ei ole muuttuneet paremmaksi. Mies haukkuu minua joka asiasta ja jopa lapsiemme kuullen. Alan olla jo niin väsynyt tähän ku mitään en osaa tehdä oikeen ja mies osaa aina kääntää asian ku asian niin se on minun syy ja jos töissä on huono päivä se puretaan muhun. Itsetuntoni olen kadottanut jo vuosia sitten. Onko enää mitään järkeä jatkaa vai onko ero ainoa tie pois tästä? Pelottaa et uskallanko ja tuntuu ettei ole vara, mistä saan rahaa uuden asunnon hankkimiseen? Ystäviä mulla ei ole kiitos haukkuvan avokin. onko kellään vastaavaa kokemusta?
Onko enään mitään tehtävissä vai onko ero ainut keino?
turhautunut'11
9447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysypä suoraan, että miksi haukkuu, äläkä edes loukkannu hänen sanomisestaan, vaan esität hänelle kysymuksen niin, että todella joutuu useammalla sanalla vastaamaan.
Kysy aina kun hän jotakin saanoo, että myös selvitää mistä on kysymys ja puolestasi sanot mitä itse halauat. Kynnysmatoksi ei kannata alentua. Älä pelkää , vaan ota härkää sarvista.
no olen kysynyt joo esim. tää et jos työssä on jotain niin se kiukku puretaan minuun. Olen sanonut et turhaa mulle möykkäät jos töissä ei hommat suju niinku pitäis. Nii sieltä tulee vain vastaus: No kelle muulle möykkäisin ku sulle?
Pomolle siiitä pitää avautua eikä tuoda työasioita kotiin. Sano miehellesi että mene äidilleen valittamaan niin hyvä tulee.
Joo sitä mieltä minäkin olen että työpaikalla ne pitää setviä nuo asiat eikä tulla syyttömälle kotiin valittaan. En itsekään pura omia työasioitani häneen vaikka olisiki huono päivä. Ja tämän olen kyllä hänelle sanonut mutta ei auta :( Lisäksi olen laiska,välinpitämätön,tyhmä ämmä joka ei tajua mistään mitään. Ja tämä on vielä kilttiä puhetta joskus tulee niin rumaa tekstiä että huh huh itseäni oikeen hirvittää kuunnella sitä. Et ei se mua enää ees ihmisenä pidä :( Ja sitten välillä on niin mielinkielin ja pyytelee anteeksi, mutta ku olen niin loukkaantunut etten halua antaa anteeksi niin siitäkös tulee uusi riita, kun en kuulema tajua antaa anteeksi olen niin tyhmä ämmä:(
Viittaa narsismiin...Siskolla oli samantyylinen mies...Onneksi vihdoin päätti lähteä suhteesta... Neuvona sinulle: lähde pois...Ei tuollaisen haukkumisen kuuleminen ole hyvä lapsillekaan...
Voimia!
Kiitos! Lähtö on koko ajan mielessä mutta en vaan ole vielä saanut kerätyksi tarpeeksi rohkeutta. Ja sitten pelottaa et miten vaikeeta tää mies koittaa mun elämästä sitten tehdä ku se aika tulee et lähden. Ja miten lasten kanssa mitä jos hän vieki ne minulta niinku uhkaa et jos lähden niin en saa lapsia:( tuolla samalla uhkaamisella se sai mut jäämään hänen pettämisensä jälkeenki ku uhkas et en saa lastani että se kuuluu hälle jos jätän hänet.
Onko hän muuttunut jossain vaiheessa tuollaiseksi vai ollut aina? Inhottavaa käytöstä, mutta hän tuskin kykenee muuhun. Hän On tunnetasolla estynyt ja purkaa pahaa oloansa sulle. Aseta rajat, mutta rauhallisesti. Pahinta tässä on se, että mies ei muutu ellei itse koe hänessä olevan jotain vikaa. :(
Hei, sinä siis otit ensin avioeron, sitten jäit asumaan samaan talouteen avokkina ja vielä teit uuden lapsenkin?
Kumpi teistä on tasapainottomampi?
Erotilanteessa olette samassa asemassa lasten suhteen. Myös mies voi saada lapset halutessaan. Eli hänestä voi tulla ainakin toisen lähivanhempi, kannattaa muistaa.
Jos mies haluaa asunnon, hänen on helppo sanoa, että lasten kannattaa jäädä entiseen asuntoon - hänen kanssaan.
Sinun kannattaa ottaa tämäkin huomioon.
Luulen, että mies on yksinkertaisesti väsynyt. Mistä? Työstä? Avotilanteesta? Sinun käytöksestäsi?
Esim. tuo esimerkki, jonka yllä kerroit keskustelutavastasi, on juuri se, joka saa vastapuolen räjähtämään. Eli tämä:
" Olen sanonut et turhaa mulle möykkäät jos töissä ei hommat suju niinku pitäis. Nii sieltä tulee vain vastaus: No kelle muulle möykkäisin ku sulle? " < Valmis syytös ei vie keskustelua eteenpäin.
no viikonloppuisä kerropas mikä se olis sitten oikea tapa keskustella ihmisen kanssa joka on mielestään täydellinen eikä koskaan vika ole hänessä vaan muissa??? Myönnän kyllä etten ole täydellinen enkä osaa tehdä asioita oikein mutta niin en ole koskaan väittänytkään kenellekään. Haluaisin jokatapauksessa elää ja yritää olla hänen kanssaan, enkä ole sitä tyyppiä joka jättää toisen heti ku tulee vähän vaikeeta. Kuten jo mainitsin halusin antaa uuden mahdollisuuden pettämisestä huolimatta vaikka se koskeeki. Ja vielä enemmän koskee ku toinen ei enään muistakaan virhettään vaan käyttäytyy minua kohtaan noin epäreilusti.