Laittaako käräjäoikeus toisen vaiheen kaavakkeet vai haetaanko ne itse? Olen eroamassa ja harkinta-aika päättyy muistaakseni syyskuun lopulla, olen hävittänyt muutossa nekin paperit. Saanko selville soittamalla? Elämä on ihan sekaisin. Entä osituksen teko, kumman se on järjestettävä. En ole miehen kanssa missään väleissä ja en kehtaa keneltäkään kysyä.
Miten eron toinen vaihe etenee
tietämätönmama
3374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se on laitettava itse käräjäoikeuteen ja ennen kuin puolivuotta tulee täyteen.
Jos puolivuotta umpeutuu,ensimmäinen vaihe raukee ja joudut hakemaan sen uudelleen.Luulen,että kyllä sen päivän saa soittamallakin tietää,jos paperit ovat kadoksissa.Meillä minä tein itse osituspaperit ja lapset kiikutti sen äijän allekirjoitettavaksi ja todistajat sillä hetkellä mukaan.Se osituspaperi kannattaa tehdä,sitä kysytään esim.kun myy asunnon jos itse jäät siihen.Meillä tosin oli avioehto jo tehtynä ennen eroa.Kannattaa melkein teettää juristilla,jos on vaikeasti jaettava omaisuus.Meillä kaikki oli minun,se oli vaan lisäpaperi kun avioehto ei tahdo yksin riittää.Voimia elämääsi.
Kiitos vastauksesta cati50. Nyt osaan lähteä toimimaan ja viemään asiaa eteenpäin. Kyllä on vaan niin raskasta, kai se joskus helpottaa tämä tuska. Mies lähti toisen matkaan 25 vuoden liiton jälkeen enkä meinaa päästä tästä yli ollenkaan. Lisäksi toinen nainen on minua vielä 20 vuotta nuorempikin, aika kolhaisu itsetunnolle. En olisi kuunaan uskonut miehestäni mutta sellaista se elämä kai on. Ei voi mitään varmana pitää :(
Nyt häntä pystyyn! Välillä minuutti kerrallaan,kun on oikein vaikeaa.Osaan kuvitella tuskasi,minunkin ex-miehellä on 16v.nuorempi uusi muija.Mutta kuule,ei ole helppoa silläkään.Nyt ei ole kämppä siivottuna,ei puhtaita silitettyjä paitoja ja vaatteita kaapissa,ei tuoretta pullaa,kakkua ja hyvää ruokaa.Kaikki on niin toisin kuin vain voi olla.Mutta meidän suhteeseen ei kannattanut panostaa.Nytkin on vaikeaa,taitaa päättyä tämäkin avioliitto surullisissa merkeissä.Sain juuri kuulla jotain ikävää...Kirjoittaessani tätä viestiä,tuntuu että olen ajatuksineni ihan pois tolalta ja pieninä palasina yritän alkaa kokoamaan elämääni.Sen verran raskaista asioista on kyse.Hae apua terveyskeskuksen psykologilta,hiukan helpottaa jos sinulla ei ole kenelle purkaa pahaa oloa.Minulla on lapset ja nyt taas täytyy koota ne riviin ja tukemaan toisiamme...kait me tästäkin vastoinkäymisestä selvitään.