Haluaisin nyt kuulla mielipiteitä kaikenikäisiltä naisilta.
Missä mahtaa mättää, kun tuntuu että naiset (varsinkin nuoremmat) eivät uskalla olla suhteessa täysillä mukana? Seurustelen tällä hetkellä 21v naisen kanssa. Tiedän ja ymmärrän kyllä, että monet nuoremmat naiset eivät välttämättä oikein edes tiedä mitä haluavat. Ja varsinkin juuri valmistuttuaan haluavat olla itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia. Tällaisen käsityksen olen ainakin itse saanut.
Olen ollut mielestäni hyvinkin avoin ja minulla ei ole suhteessa mihinkään kiire. Haluan elää hetkessä ja en mieti pitkälle tulevaisuuteen, ainoastaan olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon. Se vaan on turhauttavaa huomata, että toinen jarruttelee tietoisesti ilman mitään syytä. Sanoisinko käyttäytyminen on kovin ailahtelevaista. Esimerkiksi perjantai-iltana molemmilla saattaa olla erittäin hauskaa mitä sitten teemmekin ja nautimme toistemme seurasta, mutta lauantaina yhteisen yön jälkeen saattaa olla aivan toinen ääni kellossa (seksistä ei pitäisi ainakaan johtua). Välillä tuntuu että häntä ei saa edes halata ja kaikki mitä teen tuntuu hänestä ahdistavalta. Mutta kuitenkin sanoo, että ei halua minun menevän minnekään ja sanoo välittävänsä minusta todella paljon. Todella turhauttava tilanne itselle, koska joka tapaamisesta tuntuu jäävän paha maku itselle, mitä minä tein väärin? Asiaa ei auta yhtään, että alan olla jo korviani myöten rakastunut.
Mitähän se mahtaa tarkoittaa, että nainen sanoo: " Että hän pelkää omia tunteitansa" ? Tähän erityisesti haluaisin vastauksen. Onko joku muu käyttänyt tällaista ilmaisua? Haluaa rakastua ja mutta olla kuitenkin itsenäinen samalla, eikä tiedä mitä tehdä? Ei halua nuorena sitoutua yksinkertaisesti keneenkään? Vai mitä ihmettä? Miksi sitten edes seurustella kenenkään kanssa, jos ei ole siihen valmis?
Minulla on ollut vähän vastaava tilanne aikaisemminkin, pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että painostan tahattomasti liikaa? Vai olen vaan huono-onninen, eikä hän oikeasti ole kiinnostunut edes minusta? (Jotenkin vaikea uskoa, mutta voinhan minä sokeakin jo olla)
Pitäisikö minun harkita hänen jättämistä? Se vaan on niin mahdoton tehtävä, koska haluan ainoastaan ottaa hänet syliini ja suudella häntä seinää vasten.
Auttakaa nyt isoa tyhmää miestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8564968#comment-40585352
Missä mahtaa mättää, kun tuntuu että naiset (varsinkin nuoremmat) eivät uskalla olla suhteessa täysillä mukana? Seurustelen tällä hetkellä 21v naisen kanssa. Tiedän ja ymmärrän kyllä, että monet nuoremmat naiset eivät välttämättä oikein edes tiedä mitä haluavat. Ja varsinkin juuri valmistuttuaan haluavat olla itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia. Tällaisen käsityksen olen ainakin itse saanut.
Olen ollut mielestäni hyvinkin avoin ja minulla ei ole suhteessa mihinkään kiire. Haluan elää hetkessä ja en mieti pitkälle tulevaisuuteen, ainoastaan olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon. Se vaan on turhauttavaa huomata, että toinen jarruttelee tietoisesti ilman mitään syytä. Sanoisinko käyttäytyminen on kovin ailahtelevaista. Esimerkiksi perjantai-iltana molemmilla saattaa olla erittäin hauskaa mitä sitten teemmekin ja nautimme toistemme seurasta, mutta lauantaina yhteisen yön jälkeen saattaa olla aivan toinen ääni kellossa (seksistä ei pitäisi ainakaan johtua). Välillä tuntuu että häntä ei saa edes halata ja kaikki mitä teen tuntuu hänestä ahdistavalta. Mutta kuitenkin sanoo, että ei halua minun menevän minnekään ja sanoo välittävänsä minusta todella paljon. Todella turhauttava tilanne itselle, koska joka tapaamisesta tuntuu jäävän paha maku itselle, mitä minä tein väärin? Asiaa ei auta yhtään, että alan olla jo korviani myöten rakastunut.
Mitähän se mahtaa tarkoittaa, että nainen sanoo: " Että hän pelkää omia tunteitansa" ? Tähän erityisesti haluaisin vastauksen. Onko joku muu käyttänyt tällaista ilmaisua? Haluaa rakastua ja mutta olla kuitenkin itsenäinen samalla, eikä tiedä mitä tehdä? Ei halua nuorena sitoutua yksinkertaisesti keneenkään? Vai mitä ihmettä? Miksi sitten edes seurustella kenenkään kanssa, jos ei ole siihen valmis?
Minulla on ollut vähän vastaava tilanne aikaisemminkin, pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että painostan tahattomasti liikaa? Vai olen vaan huono-onninen, eikä hän oikeasti ole kiinnostunut edes minusta? (Jotenkin vaikea uskoa, mutta voinhan minä sokeakin jo olla)
Pitäisikö minun harkita hänen jättämistä? Se vaan on niin mahdoton tehtävä, koska haluan ainoastaan ottaa hänet syliini ja suudella häntä seinää vasten.
Auttakaa nyt isoa tyhmää miestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8564968#comment-40585352
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei pahalla, mutta vaikutat aika takertuvalta ja riippuvaiselta tapaukselta. Harva nainen jaksaa tuolliasta, vaan haluaa edetä rauhallisesti, tunteitaan kuunnellen. Mutta jotkut tykkää, sellaiselle sovit kuin nenä päähän. Löydät varmaan sellaisen, kun etsiskelet. Tuskin tuossa suhteessa enää olet.
35 v naisen kanssa!
Hähä! :D
vanhassa vara parempi;)