Tässä jotain yhteisestä elämästämme: Aloitin nuorena seurustelun ja ensirakkaus iski, joten olen ollut saman miehen kanssa 28 v.Hän on ensimmäinen ja ainoani ja olemme olleet naimisissa 21 vuotta. Meillä on neljä lasta. Kiitos heistä. Olin kotona nuorempien lasten hoitovapaiden ajan ja tein myös sivussa oman firman töitä noin 12 tuntia/päivä (myös odotusaikana, jotka olivat todella vaikeita ja myös hoitovapailla).
Olin viikonloput usein yksin pienten lasteni kanssa ja vietin usein lasteni synttärit yksin vieraideni kanssa mieheni lähtiessä tansseihin (viikonloppuisin) - ei kuulemma osaa olla paikallaan. Tietenkin olisin voinut
järjestää ne viikollakin, mutta kauempaa tulevat sukulaiset ei olisi päässeet, vaikka lapset odottivat heitä.
Silloin tämä ei niin haitannut,mutta mietin
edelleen kuinka paljon minun on uhrattava? Haluaisin olla rakastettu (varsinkin mieheni taholta), mutta tämä ei varmaan ole mahdollista, tunnen olevani vain ´"talouskone".
Tänäänkin olisin halunnut hänen kanssaan tansseihin (kuten usein),mutta valitettavasti hän lähti mieskaverinsa kanssa (jo vuosien ajan).
Luultavasti siksi, ettei halua olla kanssani
Yleensä, vaikka olemme samana iltana yhdessä tansseissa ja olen mielestäni hyvä tanssimaan, hän haluaa tanssia vieraiden naisten kanssa - minä vietän iltani yksin muiden kanssa -
jutellen. Hän ehdottomasti vaatii ns. vapaan tunnin. Mistä johtuu???
Tiedoksenne, ettei hän ole homo, vaikka kulkee miesporukassa. Sen verran hän on myös läsnäollessani "vokotellut" naisia. Luultavasti hänen mielestään olen sen verran "paha-akka",ettei kannata noteerata.
Kotona emme keskustele yleensä muusta kuin mitä lapset ovat tehneet tai jättäneet tekemättä - ja huutamalla. Tuntuu joskus, että olisi helpompi elää jossain muualla.
Miten voin olla näin ilkeä ja ajatella vieväni lapset kodistaan? Joskus kuvittelen, että heillä olisi kaksi onnellista kotia. Voiko olla mahdollista?
Olen ollut tämän lisäksi ulkopuolisella työnantajalla töissä (27 v.). Palkka ei ole ruhtinaallinen,mutta ehkä tulisi toimeen lasten kanssa. Tähänkin asti olen maksanut vaatteet ja ruoat, bensat (monelle autolle). Tulisinkohan toimeen?? Missään tapauksessa en vie kotia lapsiltani, vaan heillä olisi sitten ehkä kaksi kotia. Onko pahasta????
Minulla on vain yksi ystävä, jonka kanssa olen edes vähän voinut keskustella joka päiväisistä huolista ja murheistani. Tämä on mieshlö. Olen jopa ajatellut joskus hänen puheistaan ja huolistaan, että hän ehkä huolehtii lapsistani enemmän kuin mieheni. Hän on ehdottomasti sitä mieltä, että lapset ovat etusijalla, menee liitossa miten vain. Mitä olette mieltä??
Mitä tästä pitäisi ajatella? Pidän hänestä erittäin paljon ns. henk.tasolla. Olen ollut tähän asti ns. yksin huoltaja vuosia. Tiedän, että monet vars. miehet morkkaavat heti tämän lukiessaan minua joksikin...., mutta olen ollut vain yhden, siis mieheni nainen. Jatkosta en tiedä...En halua olla yksin...
Olin viikonloput usein yksin pienten lasteni kanssa ja vietin usein lasteni synttärit yksin vieraideni kanssa mieheni lähtiessä tansseihin (viikonloppuisin) - ei kuulemma osaa olla paikallaan. Tietenkin olisin voinut
järjestää ne viikollakin, mutta kauempaa tulevat sukulaiset ei olisi päässeet, vaikka lapset odottivat heitä.
Silloin tämä ei niin haitannut,mutta mietin
edelleen kuinka paljon minun on uhrattava? Haluaisin olla rakastettu (varsinkin mieheni taholta), mutta tämä ei varmaan ole mahdollista, tunnen olevani vain ´"talouskone".
Tänäänkin olisin halunnut hänen kanssaan tansseihin (kuten usein),mutta valitettavasti hän lähti mieskaverinsa kanssa (jo vuosien ajan).
Luultavasti siksi, ettei halua olla kanssani
Yleensä, vaikka olemme samana iltana yhdessä tansseissa ja olen mielestäni hyvä tanssimaan, hän haluaa tanssia vieraiden naisten kanssa - minä vietän iltani yksin muiden kanssa -
jutellen. Hän ehdottomasti vaatii ns. vapaan tunnin. Mistä johtuu???
Tiedoksenne, ettei hän ole homo, vaikka kulkee miesporukassa. Sen verran hän on myös läsnäollessani "vokotellut" naisia. Luultavasti hänen mielestään olen sen verran "paha-akka",ettei kannata noteerata.
Kotona emme keskustele yleensä muusta kuin mitä lapset ovat tehneet tai jättäneet tekemättä - ja huutamalla. Tuntuu joskus, että olisi helpompi elää jossain muualla.
Miten voin olla näin ilkeä ja ajatella vieväni lapset kodistaan? Joskus kuvittelen, että heillä olisi kaksi onnellista kotia. Voiko olla mahdollista?
Olen ollut tämän lisäksi ulkopuolisella työnantajalla töissä (27 v.). Palkka ei ole ruhtinaallinen,mutta ehkä tulisi toimeen lasten kanssa. Tähänkin asti olen maksanut vaatteet ja ruoat, bensat (monelle autolle). Tulisinkohan toimeen?? Missään tapauksessa en vie kotia lapsiltani, vaan heillä olisi sitten ehkä kaksi kotia. Onko pahasta????
Minulla on vain yksi ystävä, jonka kanssa olen edes vähän voinut keskustella joka päiväisistä huolista ja murheistani. Tämä on mieshlö. Olen jopa ajatellut joskus hänen puheistaan ja huolistaan, että hän ehkä huolehtii lapsistani enemmän kuin mieheni. Hän on ehdottomasti sitä mieltä, että lapset ovat etusijalla, menee liitossa miten vain. Mitä olette mieltä??
Mitä tästä pitäisi ajatella? Pidän hänestä erittäin paljon ns. henk.tasolla. Olen ollut tähän asti ns. yksin huoltaja vuosia. Tiedän, että monet vars. miehet morkkaavat heti tämän lukiessaan minua joksikin...., mutta olen ollut vain yhden, siis mieheni nainen. Jatkosta en tiedä...En halua olla yksin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yksin olet ollut ja yksin ajattelit olla jatkossa.
Luultavasti muuttuisi se, että saisin olla vapaa, eikä tarvitsisi odottaa turhaan kumppaniaan ja toivoa, että olisi joku lähellä. Saisi etsiä sitä oikeaa, mikäli sitä on olemassa....Lisäksi lapsille olisin ehkä parempi vanhempi, joka jaksaisi kuunnella..
Siis sanon sen sinulle ihan "kauniisti". Älä hyvä ihminen enää anna moisen jatkua. Tee nyt miehesi elämä edes hitusen vaikeammaksi, koska on tähän asti saanut elää kuin herrankukkarossa.
Ei tuo ole mitään elämää, että sinä olet yksin kotona lasten kanssa ja mies kulkee vapaa-aikansa tansseissa, "kun ei osaa olla muka paikallaan".
Tuskin elämäsi tuosta huononee, vaikka miehesi jätätkin, joten tee se ja alahan nauttia itsekin.
Kysyit miksi hän vaati saada sen ja jatkat että tiedoksi ettei ole homo. Eikö mielessä ole käynyt että yksin liikkuessaan pettää sinua toisetn naisten kanssa, ei todellakaan miesten.
Kun olette yhdessä, hän haluaa edes yhden oman tunnin, jolloin voi jutella partnereidensa kanssa, kertoa näille että valitettavasti vaimo lähti mukaan tällä kertaa, mutta ensi kerralla sitten...
Miksi ei halua tanssia sinun kanssa? Siksi ei ettet kiinnosta,ei tunne sinua kohtaan mitään vetoa, häntä kiinnostaa ne muut naiset ja haluaa edes tanssia heidän kanssa, jotta ilta menee mukavammasti.
Miksi kulkee miesystävänsä kanssa? Siksi että ilmeisesti molemmilla sama peli meneillään ja kumpikin saavat luvan käydä "kaverin kanssa" ulkona.
Jos mies ei voi olla tansseista pois edes lasten syntymäpäivinä, niin on jo aika paksua siinäkin mielessä, vaikka muuten tiedossakin olisi että pettää.
Sanoisin että mies on käyttänyt kiltteyttäsi hyväksi kaikki nämä vuodet. Olet ollut ihanne vaimo siinä mielessä, että olet niellyt kaiken. Koska vaimo on mukisematta hoitanut kaiken, niin herra on viettänyt herran päiviä.
Kyllä taidat valitettavasti olla miehesi silmissä tosiaan vain "talouskone" ja nämä herkkupalat odottavat häntä siellä tanssiparketilla, ja niitä miehesi HALUAA.
Ongelma ei poistu jos miehesi ei tiedosta ahdistustasi. Laita hänet "selkä seinää vasten". Lasten kannalta en toivoisi perheen särkyvän. Se olisi surullista.
Olen nuorempi sekä ikäni ja suhteeni keston puolesta ja vielä mies, mutta:
Vaadi muutosta, kun et ole tyytyväinen. Onhan siinä kriisinpoikanen varmaan edessä, mutta on miehesi käytös kirjoituksesi perusteella aika itsekästä. Miehinä suhtaudumme toimiimme intensiivisesti, oli ne sitten harrastuksia tai töitä - se ei ole poikamaisuutta vaan kuuluu miehen elämään. Jos toimet suuntautuvat ok niin ok, mutta tapauksessasi kaveri on tainnut mennä liikaa viihteen puolelle. Ei oikea mies perhettä eikä puolisoa saisi unohtaa. Niinkuin ei nainenkaan.
Suosittelen, että jätät miehesi. En usko että lapset siitä kärsivät, heillä on hyvä ja rakastava äiti, ja jos isä ei kerran ole paljoakaan kotona, niin onko sillä niin väliä, vaikka asuisit lastesi kanssa (tai heillä olisi ne kaksi hyvää kotia). Sitä paitsi, uusperheetkin ovat usein varsin toimivia!! Uskon, että löydät paremman miehen, joka viihtyy juuri sinun, ja lastesi seurassa, eikä tanssilattioilla toisten naisten kanssa. Sinä päätät itse elämästäsi!! Ja tee siitä onnellinen itsellesi ja lapsillesi! Voimia sinulle :)
Olet ansainnut oman elämän, jossa saat olla oma itsesi. Miehesi alistaa sinua käytöksellään, etkä ansaitse sitä.
Tee suuri ratkaisu ja jätä hänet. Ala elämään enemmän itsellesi. Kuka tietää, vaikka törmäisit johonkuhun, joka rakastaa sinua ja ottaa sinut huomioon, elämäsi mieheen.
Lapsesi selviävät kyllä. Sinä selviät.
Uskalla lähteä. Tiedäthän, asiat selviävät aina.
on aina liian vähän" eli mitä enemmän uhraudut sitä enemmän sinun pitää uhrautua eikä loppua näy missään. Itse en edes harkitsi jääväni suhteeseen miehen kanssa, jolle en kaikesta kertomastasi päätellen merkitsisi mitään.
Voi Sisko hyvä. Olet hyvä vaimo, ahkera koti-ihminen ja loistava äiti. Se on paljon se. Mutta tiedätkö miksi olet onneton? Sinä olet täysin unohtanut itsesi yksilönä, naisena, seksuaalisena olentona. Sielua jäytää jatkuva jomotus, jotakin puuttuu ja jotakin olet suhteessa jatkuvasti vailla. Olet antanut paljon saaden vuosien mittaan yhä vähemmän.
Sinä ansaitset kumppanin, joka on kiinnostunut Sinusta. Sellaisen, jonka mielestä olet kaunis, hauska ja haluttava. Jonka kanssa hänellä on kunnia olla.
Miehet tuntuvat kovasti tässäkin keskustelussa peräänkuuluttavan hamaan hautaan saakka yksikköä Perhe. Minä rohkenen olla eri mieltä. Tärkeämpi on Parisuhde. Lapset ovat mukautuvaisia ja aistivat tuntosarvillaan herkästi onko äidillä hyvä olla.
Mietitään jokainen tahoillamme millaisen parisuhteen mallin ja tulevaisuuden haluamme lapsillemme antaa. Sinä pärjäät kyllä.