Mulle kävi niin kuin voi pahimmassa tapauksessa miehelle käydä mun muija otti ja petti mua. Mun kaverin kans. Arvaa oliko kivaa kun sain tietää meni koko elämä vituksi. Alkoi armoton ryyppääminen ja meinas mennä siinä sivussa työpaikka ja terveys mut otin itseäni niskasta kiinni ja palasin maanpinnalle. Nyt olemme muijan jutelleet siitä asiasta ja periaatteessa sopineet sen mut en varmaan pysty ikinä antamaan anteeksi kummallekaan. Kaveri on enää mulle pelkkää ilmaa siinä meni koko lapsuus kaveruus siihen jätkään. Oliko se siitä sen arvoista .... en tiedä mut miettiköön se sitä.
Onko kellään saman tapaista kokemusta ?
Onko kellään saman tapaista kokemusta ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
…joo… o… näitä sattuu ja tapahtuu aika monille, varsinkin nuorille ihmiselle, mutta se on vaan kestettävä, ja katsottava kohti tulevaisuutta … kesää ….
Ajattele asia näin: Kaikki pettää. Olet vain yksi muiden joukossa. Älä anna asialle liian suurta valtaa ajatuksissasi. Voit aivan hyvin sopia välisi vaimosi ja sen kaverisi kanssa, ei sulle kukaan naura. Älä helvetissä tee siitä koko elämää tuhoavaa asiaa.
Kaikki eivät petä, mutta vaikka niin omalle kohdalle sattuisi, ei sen kannata antaa pilata elämää...Jos kumppani on pitämisen arvoinen ja katuu, voi anteeksi antaa. Itse kostin miehelle vaikka vain tapailimme ei-vakavasti, erään toisen miehen kanssa. Eipä ole sen jälkeen uskaltanut ainakaan vielä muiden kanssa ****. Taisi sen verran sattua häneenkin, ja nyt olemme edelleen yhdessä ja hyvin sujuu.
mutta silti en jaksa mitenkään ymmärtää, että sen takia pitää ruveta ryyppäämään ja sotkemaan koko elämä. Ei ole niin pientä ongelmaa, ettei siitä saisi isompaa juopottelemalla.
Ratkaisetko sinä muutkin ongelmasi viinapulloa kallistelemalla? Pahinta tässä tapauksessa ei tietenkään ollut vaimosi petos vaan oma petoksesi itseäsi kohtaan. Mieti sitä ja kasva ihmiseksi.
Samantapaista kokemusta löytyy.
Yllätin avomieheni suutelemasta hyvää ystävääni kaksi päivää sitten. Oltiin kaikki ihan kauheassa jurrissa, eivätkä he edes omien sanojensa mukaan pysty muistamaan tai sanomaan miksi ihmeessä niin kävi. Tästä keskusteltiin ihan kolmestaan saman tien ja vielä seuraavanakin päivänä. Nyt päätettiin avomiehen kanssa yrittää jättää tää juttu taka-alalle meidän elämssä ja "ystäväni" kanssa sovittiin, että ei olla nyt vähään aikaan yhteyksissä, mutta yritetään kuitenkin saada nämä mustat pilvet meidän ystävyyden tieltä jotenkin pois. En tiedä tulenko välttämättä koskaan enää ystävääni tapaamaan, mutta sellainen sisäinen rauha ja anteeksianto tätä tapahtumaa ja tekijöitä kohtaan on minulla nyt tavoitteena.
Avomieheni sanoo oppineensa nyt kantapään kautta sen, miten viina voi viedä miestä ja tajun, sekä sen, millaisen tuskan voi rakkaammalleen aiheuttaa omalla hölmöilyllään. Tämä oli kuulema sellainen opetus.
Meillä on tähän asti ollut siis lähes täydellinen suhde, eikä hänkään pysty löytämään mitään selitystä tai syytä, miksi näin kävi. Ehkä se on sitä känninkin piikkiä, vaikka huono selityshän se on. Ihminen on kuitenkin aina itse vastuussa valintansa vapaudesta.
Joku voisi sanoa, että eihän muutaman suukko/suudelma mitään muuta tai ole mitään pettämistä, mutta se järkytys minkä kokee kun näkee kaiken omin silmin ja tuntuu, että voisi itkeä, oksentaa ja pyörtyä saman tien, on fyysisestikin todella ilkeää.
Nyt on tärkeää saada tämän tapahtuma käsiteltyä niin, ettei tästä muodostu suhteen jakajaa tai mustaa pilveä kaiken muun hyvän ylle. Voimia se vaatii ihan älyttömästi. Kai tässä kasvaa itsekin ja varmaankin tällä kaikella oli jokin viesti tai tarkoitus. Vielä kaikki tuntuu niin käsittämättömältä. Kukaan ei voi vastata kysymykseen "miksi?"
Mutta tiedättekös. Jo tämäkin asian pelkkä kirjoittaminen auttaa. Tämä on askel eteenpäin! Aurinkoista maanantaita!