Hei,
Muutamme piakoin avoliittoon naisystäväni kanssa. Minulla on omistusasunto, josta on velkaa jäljellä. Yhtiövastike sähkö on noin 170e/kk. Emme ole ottaneet puheeksi asian kulupuolta, mutta olisiko kohtuullista pyytää esimerkiksi 150e/kk "vuokraa", koska tuon kulun lisäksi hän käyttää esim. internettiä sekä onhan asunnossakin muuttuvia kuluja.
Jos vuokraisin asuntoni ulkopuolelle, vuokra olisi luultavasti noin 550-600e/kk sis sähkön.
Tarkoitus ei ole todellakaan lähteä tekemään rahastusta rakastaman henkilön kanssa, mutta kohtuullista olisi hänenkin osallistua asumiskustannuksiin, koska hänkin säästää tällöin noin 400e/kk.
Muutamme piakoin avoliittoon naisystäväni kanssa. Minulla on omistusasunto, josta on velkaa jäljellä. Yhtiövastike sähkö on noin 170e/kk. Emme ole ottaneet puheeksi asian kulupuolta, mutta olisiko kohtuullista pyytää esimerkiksi 150e/kk "vuokraa", koska tuon kulun lisäksi hän käyttää esim. internettiä sekä onhan asunnossakin muuttuvia kuluja.
Jos vuokraisin asuntoni ulkopuolelle, vuokra olisi luultavasti noin 550-600e/kk sis sähkön.
Tarkoitus ei ole todellakaan lähteä tekemään rahastusta rakastaman henkilön kanssa, mutta kohtuullista olisi hänenkin osallistua asumiskustannuksiin, koska hänkin säästää tällöin noin 400e/kk.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Velka ei kuulu hänelle-mutta vastike ja sähkö kyllä ynnä mukut. Vaikuttaa sopusummalle tuo 150e.
Riippuu siitä kuinka avopuolisollasi on sitten varaa maksella. Jos on töissäkäyvä niin on enemmän kuin ok tuo summa minusta, mutta jos köyhä opiskelija niin ottaa se huomioon... ja sekin kuka teillä enimmäkseen ruokaostokset sitten hoitaa/maksaa...
Minusta selkeintä olisi, että omistamaton osapuoli maksaa osuutensa todellisista kuluista (sähkö, vesi, netti jne.). Keinotekoiset vuokrat voivat pidemmän päälle aiheuttaa kitkeryyttä, toisen mielestä se on liikaa, toisen mielestä liian vähän. Lisäksi todellisten kulujen maksaminen mahdollistaa sen, että kumpikin osapuoli voi oikeasti vaikuttaa omiin kuluihinsa (sähkön säästämisellä pienentää sähkölaskua, mutta vaikka toinen haluaisi elää kuinka pihisti, se ei välttämättä näy jossain könttäsummassa, joka on "vuokraksi" nimetty). Onko oikea summa sitten täsmälleen 50% todellisista kuluista vai esim. tulojen mukaan suhteutettuna (jos tulotaso osapuolilla on kovin erilainen), sekin kannattaisi miettiä etukäteen.
Kuten sinulle jo vastattiinkin, omistusasumisen aiheuttamat kulusi (lainanlyhennys+korko) eivät kuulu omistamattoman maksettaviksi millään tavalla.
En ajatellukaan lyhennystä ja korkea hänelle maksettavaksi :) Tällä halusin vain viestittää etten ole mikään ökytuloinen.
kiitos vastauksista :)
Tehokas tapa viestiä on keskustella asiasta.
Mielestäni varsin kohtuullista. Moni kyllä antaa asua ilmatteeksikin, mutta itselläni jäisi ainakin tuollainen kaivelemaan.
En ymmärrä tuota, että maksetaan tulojen mukaan yhteisiä kuluja. Mielestäni kaikki yhteisesti käytettävä laitetaan luonnollisesti puoliksi. Molemmat tietenkin hankkivat kalusteet ym. itselleen, jotta ei tarvi sitten erotilanteessa tapella mikä on kummankin.
"En ymmärrä tuota, että maksetaan tulojen mukaan yhteisiä kuluja. Mielestäni kaikki yhteisesti käytettävä laitetaan luonnollisesti puoliksi"
Totuus monesti on, että toisella osapuolella voi olla moninkertainen palkka toisen tuloihin nähden. Näin on esim., jos toinen on opiskelija, työtön tai matalapalkka-alalla. On silloin aika kohtuullista, jos kulut suhteutetaan tuloihin eikä välttämättä 50/50.
Toinen juttu on se, että ihmisten kulutustavat ovat erilaisia. Jos esim. toinen on pienituloinen ja haluaisi säästää, ja toinen on hyvätuloinen ja tykkää elää leveästi, on silloin aika kohtuullista, että myös kulujen maksaminen painottuu enemmän kuluttavan suuntaan.
"Molemmat tietenkin hankkivat kalusteet ym. itselleen"
Täh? Ai kahdet ruokapöydät, telkkarit ja sohvat yhteen asuntoon, että molemmilla olis itsellään erotilanteen varalta? Eikös sentään niin, että kumpikin maksaa niitä yksiä yhteiseksi ostettuja. Ja molempien nimi tietysti kuittiin, jos oikein tarkaksi mennään.
Tärkeintä, ja se pitäisi aina muistaa kirkkaasti kuin keskipäivän aurinko, on se, että kukin pari etsii itselleen sopivan mallin. Ei kysy anoppikokelaalta, ei kaverilta eikä nettipalstalta, vaan pohtii eri vaihtoehtoja yhdessä ja valitsee sen, mikä omaan tilanteeseen sopii. Sekin on nimittäin aikas pätevä mittari, että jos alunperinkään yhteisymmärrystä ei hevillä löydy, entäs sitten, kun alkuhuuma haihtuu?
Vuokran periminen kumppanilta kuulostaa kummalta. Miksette jakaisi kuluja esim. niin, että sinä maksat vastikkeen ja naisystäväsi sähkön, veden ja netin? Mitä siitä tulisi, jos perisitte toisiltanne jotain maksuja? Maksaisitko sinä vastaavasti esim. ruokamaksuja naisystäväsi tilille?
Jospa istuisitte alas ja kirjaisitte paperille millaisia kuluja taloudessanne on, ja miten jaatte ne.
Aiotteko jakaa kotityöt tasan vai määrittää taksan, jolla toiselle maksetaan?
Töistä kannattaa ainakin ottaa huomioon:
- petaus
- lakanoiden vaihtaminen
- pyykinpesu
- mankelointi ja silitys
- mattojen ulosvienti
- imurointi
- astioidenpesu
- keittiötasojen pyyhkiminen
- pakastimen sulattaminen
- roskien lajittelu ja vienti
- ruoanlaitto
- parvekkeen siivous
- varaston siivous
- kaupassa käynti
- pullojen palautus
- ikkunoiden pesu
selkee sääntö ?
jos mies käy töissä, niin kun tulee palkka tilipussi sille joka tekee ruuan....
itse käyn töissä/opiskelen niin annan tilipusin joka kahdenviikon välein avovaimolle niin se toimii .
sit saan joka viikko niin sanottua viikkorahaa ?
eli me leikitään kotia joka on tärkeää
Meillä raha-asiat ratkottiin näin: Kun tavattiin reilu 6 vuotta sitten, niin kummallakin oli omat omistusasunnot. Vuoden tapailu jälkeen laitoin omani vuokralle ja muutettiin mieheni asuntoon. Maksoin hänelle puolet yhtiövastikkeesta, oman osuuteni vedestä, sähköstä, netistä, kotivakuutuksesta jne. Ainoa kiinteä erä jonka tiesin etukäteen oli yhtiövastike ja sitä mukaa kun "yhteisiä" laskuja tipahteli postiluukusta, niin maksoin niistä oman osuuteni kerran kuussa. Nyt vuosi asusteltu yhteisessä omistusasunnossa ja sama "ruutuvihko" vieläkin käytössä. Kerran kuussa tasataan edelleenkin yhteiset menot ja kauppavuorot hoituu edelleen vuoroviikoin. Jos käydään ravintolassa syömässä niin annan mieheni olla herrasmies. Hän maksaa laskun, mutta kuitti laitetaan varmaan talteen ja maksan oman osuuteni taas kuun vaihteessa. :)
Jos mieheni olisi ehdottanut alunperin jotain kiinteää vuokraa alkuaikoina, olisin varmasti vetänyt herneen nokkaan... Tarkoituksena kun oli (ja on) asua hänen kanssaan kumppanina ei alivuokralaisena.
Itse naisena tarjoutuisin maksamaan miehelle sen 150e omasta asumisestani..
Eikös vuokratulo ole veronalaista tuloa?
Parisuhde ei ole liikesuhde. Sinä kartutat omaisuuttasi asuntoa lyhentäessäsi. Railua on, että laitatte yhtiövastikkeen nettikulun puolisi ja kumpikin saman verran ruokatilille, josta ostatte ruuan.
Ehdottamasi 150e on todella hyvä summa tilanteessanne.
Itse elän avoliitossa ja asumme omistamassani asunnossa. Mies maksaa vastikkeen asunnosta (300e), minä tietysti lainanlyhennykset ja korot, mutta myös netin, sähkön ja kotivakuutuksen. Asunnostani saisi vuokraa noin 1000e/kk, joten tuo 300e on varsin kohtuullinen korvaus meidän molempien mielestä, eikä riitaa ole tullut. Asuminen pk-seudulla on kallista, joten jos ajatellaan että molempien panos asumiseen olisi tuo 300e, eli yhteensä 600e, ei täältä saisi edes yksiötä vuokralle. Näin mies ei todellakaan tunne olevansa alivuokralla, vaan asumisjärjestely on hänellekin huokea ja loppupeleissä silkkaa säästöä.
Meillä yv noin 170e mutta maksan miehelle 200e/kk. Tuo sisältää sähköä, vettä, nettiä, autopaikkaa, yhtiövastiketta jne.
Vakuutukset laitetaan puoliksi molemmat maksaa tietty omansa.
Mies maksaa kaupassa useammin kun syö paljon enemmän.
Heti kun minä ja avomieheni muutimme ensimmäisen kerran saman katon alle (n. 3 vuotta sitten), oli itsestäänselvää, että rahat ovat yhteisiä ja siksi myös menot. Tulomme olivat ja ovat edelleen todella erisuuret, joten tilannetta helpottaaksemme löimme hynttyyt yhteen myös pankkipuolella; nyt meillä on n. 1,5 vuotta ollut yksi yhteinen tili, jonne kummankin kaikki tulot menevät ja josta sitten kaikki laskut maksetaan. Yhdestä tilistä on myös se etu, ettei tarvitse miettiä, kumman vuoro on esimerkiksi hoitaa ruokaostokset (aiemminkin meillä tosin ruokaostokset hoiti aina se, kummalla oli tilillään sillä hetkellä enemmän rahaa ja jos toisen tili oli tyhjenemässä eikä tilikkäämpi päässyt kauppaan, nettipankin kauttahan se raha kätevästi siirtyi), sillä kummankin pankkikortti toimii saman tilin kautta.
Ystävämme ovat ihmetelleet, miten tällainen voi muka toimia, mutta se toimii meillä TÄYDELLISESTI; ei tule koskaan riitaa rahasta tai siitä, kumpi joutuu maksamaan enemmän, kun kaikki raha on yhteistä. Isommat hankinnat tehdään aina yhdessä. Onnemme on, että olemme raha-asioissa molemmat yhtä pihejä, joten pahaa mieltä ei pääse tulemaan puolin eikä toisin ;)
Alkuvuodesta syntyy esikoisemme (syksyn aikana ajattelimme vielä muuttua avopuolisoista aviopuolisoiksi) ja mielestäni on hienoa, ettei sitten tarvitse stressata siitäkään, kumman vuoro on ostaa lapselle mitäkin. Yhteinen koti, yhteinen lapsi ja yhteinen tili, mikäs sen helpompaa :)
Meillä on tilanne tämä; 40 pariskunta. Mulla poika 17v, miehellä 2 poikaa 16 ja 18v. Yhteenmuutettaessa sovittiin, että maksetaan kulut puoliksi. Ja mulla on entisestä elämästä ollut velkaa jota olen maksanut 400-600e/kk. Aluksi miehelle jäi lähes tuplat käteen kuussa verrattuna siihen mitä mulle jäi. Silti maksoin puolet kaikesta (netti, sähkö, jäte, kiinteistövero ynm). Eli 535e kuussa. Ei jäänyt käteen tuskin mitään. Nyt on tullut korotusta puoliskoon. Mua hiukan jäytää toi laina ja korko -kohta, kun siinä lukee 356e... Jos siippa kuolee niin mä olen tyhjän päällä. Pojat on edunsaajina henkivakuutuksessa. Ja mä saan lähtee täältä reppu selässä maailmalle?! Miehen aikuinen poika maksaa isälleen 170e tulojen mukaan asumisesta. Mulla on myös osuus kotivakuutuksesta, mutta kattaako se mun ja mun pojan?? Ruokaan mulla on mennyt viimeisen kuukauden sisällä 330e. Aika paljon mun mielestä, jos tavallaan mun kuuluis sitten vaan maksaa ruuasta vaan oman pojan ja mun osuus. Tossa on kyllä enemmin kun se.. En halua olla hankala, enkä perua sopimuksia ja maksaa sen mitä kuuluu, mutta jotenkin tää asia kalvaa? Hjeppinkiä? :)
Olen eroni jälkeen seuraavassa pitkässä parisuhteessa asunut vastaavanlaisessa tilanteessa: asunto oli minun, joten lainan lyhennykset ja korot sekä yhtiövastikkeen lainaosuus olivat yksin minun maksettaviani. Yhtiövastikkeen, tv-luvan, tilatut sanomalehdet, sähkön, netin yms maksoimme puoliksi siten, että perustimme yhteisen "kulunhoitotilin", johon molemmat laitoimme yhtä paljon rahaa. Tilille ei ole tarkoitus karttua mitään, mutta sieltä makseltiin näitä yhteisiä kuluja. Sama tili on meillä muuten edelleen samanlaisessa käytössä, vaikka tilanne muuttui myöhemmin siten, että myin asuntoni ja ostimme miehen kanssa yhteisen talon.
Kumpikin on koko ajan maksanut omiin autoihinsa, puhelimiinsa, lapsiinsa ja vaatteihinsa yms. kuuluvat menot itse omistaan. Olemme siis jo aikuinen pari, eikä meillä ole tarkoitus saada yhteisiä lapsia. Kun pariskunta on nuori ja tavoittelee perheen perustamista, tilanne on luonnollisesti hiukan eri.